Kuuntelukokomuksia: CD vm1989 vs. DVD vm.2005

[Mobster]

Laitteiston päivityskärpänen pääsi puremaan. Pieni ääni korvassa supattaa kuinka laitteistoa voisi päivittää ja mitä siinä voisi parantaa. No, kaikenhan voisi vahtaa paremmaksi, mutta kun se pitäisi tehdä budjettiin sopivalla tavalla... Tutkitaanpas, mitähän päivittämisellä on saatu tähän mennessä aikaan - digitaalisen äänen osalta. Inspiraatio siis iski - mikä sen parempi syy kuunteluun ja laittoiston vertailuun Ja pitihän siitä lyhyt sepustuskin kirjoittaa.

Ensin oli cd-soitin. Etulevyssä lukee JVC XL-Z555. Ajalta, jolloin JVC vielä teki 'oikeasti' hifilaitteita ja tuo on heidän silloinen 18-bittinen huippumalli. Myöhemmin cd-levyä käytettiin vain koneistona ja muunnos tehtiin H/K:n AV-vahvistimessa. Muistelen, että muutos oli huomattava - positiiviseen suuntaan. Sitten viime vuonna cd-soitin pääsi eläkkeelle ja tilan hyllyssä vei dvd/universaalisoitin. Sen merkki on Denon alareunassa lukee DVD-3910. Muutama levy esille ja vertailemaan cd-soitinta dvd-soittimeen. Ensimmäinen levy cd-soittimeen. No, eihän tämä pahalta kuulosta. Mutta ihan kuin oli vähän sumea ääni...Pistetäänpäs sama levy dvd-soittimeen... jösses! Oukei, loputkin levyt testiin. Jep, löytyy muitakin eroja. Eikä ihan pieniä löydykkään.

CD-soittimen ääni on sumea. Ei sumea siten, että ääni kuulostaisi tulevan verhon takaa - siis taajussbalanssiltaan - vaan tarkkuudeltaan. Pienet yksityiskohtat ja laulajan äänen värähtelyt vain katoavat joko kuulumattomiin tai vaihtoehtoisesti korostuvat karheina. Jotkin pienet hiljaiset yksityiskohdat - esim. hento diskantin helähdys - voivat vain hävitä kuulumattomiin. Alkuperäinen lauluääni siloittuu tasapaksuksi mutta karheaksi. Kun vaihtoi dvd-soittimeen laulajan ääneen palasi väri ja kaikki pienet vaihtelut - se kuulosti selvästi elävämmältä. Mutta samalla kuitenkin analyyttisemmältä, etäisemmältä. Johtuneekohan tuosta tarkkuudesta vai cd-soittimen yhdestä positiivisesta ominaisuudesta (kts. lopussa).

Bassotoisto: Basson sävyt cd-soittimella? Ei niitä ole! Kaikki on samanlaisia muhkeita 'thump' taikka 'boing' - siinä se! Liittyy aikaisemmin mainittuun tarkkuuteen mutta tähän liittyi uusi piirre. Se mikä menetetään tarkkuudessa korvataan muhkeudella. Kun bassosta häviää sävyt kuulostaa siltä, että cd-soitin päättää täytää nämä äänen nopeassa värähtelyssä syntyvät hiljaisemmat kohdat - graafisesti ajateltuna käyränä 'kuopat' - ihan itsekseen! Korvaa siis laadun määrällä. Basso ei ole voimakkaampi - sen sävyt vain häviävät ja se kuulostaa paksulta.

Lisäksi laulaja, soittimet ja mikä mielenkiintoista - kuoro - on tungettu samaan vaatekaappiin. Tilan syvyys on varmaan metri... Äänikuvan leveys kärsi myös vähäsen cd-soittimella kuunneltaessa mutta syvyysinformaatio esiintyi vain kaikujen yhteydessä. Ja silloiinkin kuuli vain kaiun eikä aisti itse tilaa. Dvd-soitin oli jälleen toista maata. Hyvin avara äänikuva jossa osa äänistä on helposti paikallistettavia ja osaa ei meinaa saada millään naulattua äänikuvaan. Tiedä häntä oliko jälkimmäinen äänitteen vain soittimen vika.

Yhdessä asiassa - suureksi yllätyksekseni - cd-soitin voitti. Sen äänestä löytyi yksi ominaisuus jota kaipasin dvd-soittimeen: se kuulosti kuulosti virheistään huolimatta lämpimämmältä. Ei sitä sen vuoksi kuuntelisi, mutta tulipahan huomioitua. Uusi voitti vanhan ylivoimaisesti. Mutta... se lämmin ääni jäi kaivelemaan. Ja löytyihän sitä siis päivitettävää. Jos ei vaihdeta laitetta parempaa niin voihan laitteen sisukaluja päivitellä. Taitaa siis mennä dvd-soittimen operaatiovahvistimet vaihtoon. Jos vaikka OPA627 lämmittäisi sopivasti...?

Olipas hyvin käytetty parituntinen. Nyt voi perustella itselleen, miksi kannattaisi päivittää - niinlaitteita kuin komponenttejakin

 

[Janne]

Tuo äänen "lämpö" on minusta niitä hankalimpia ominaisuuksia. Sitä kun ei monesta laitteesta tahdo irrota, ainakaan ilman merkittäviä menetyksiä muilla alueilla.

 

[Mobster]

Jotenkin tuo ikivanha cd-soitin onnistui siinä. Lieneekö ollut harmonista säröä mutta kuitenkin. Kun vain saisi nykyisen laitteen erottelukyvyn yhdistettynä lämpimämpään ääneen. Eli hunajaisempaa ääntä on hakusessa.

Opamppeja kun on tullut testailtua - kuunneltua - on huomannut, että niillä on aika suuri vaikutus ääneen. Ja yksi yleisimmistä modeista kellojen, konkkien jne. lisäksi on olleet nuo operaatiovahvistimet. Moni on DIY-foorumeilla kommentoineet tuosta OPA627:sta nimenomaan, että kuulostaa pehmeältä/putki/vinyylimäisimmältä testatuista. Harmi, että niitä tarvitsee niin monta (ovat yksikanavaisia ja Denoin 1796DACn käyttö tuplaa senkin määrän!) ja maksavat aika paljon. Jos korvaisi I/V-opampit - filtterit ja siitä eteenpäin edullisempia versioita - niin kustantaisi lähes 250eur!

 

[sepi_3.0]

Saisko urkkia millä oheislaitteilla noin kovia eroja kuulit? Käy oikein kateeksi kuuloasi. Itellä on se ja sama kotiteatterisetissä onko -88 CD vai -02 DVD äänilähteenä. Todennäköisesti sama juttu ykkössetissäkin.

 

[alspe]

Minä sain kuvan, että käytössä olisi ollut vahvarin DA-muunnin kokoajan? Kuinka on?

 

[rajani]

Minä sain kuvan, että käytössä olisi ollut vahvarin DA-muunnin kokoajan? Kuinka on?

Ilman tuota DA-muunninta tilanne olisi helposti toisinpäin eli cd-soitin olisi kirkas ja tarkka ääneltään ja dvd-soitin taas nuhaisempi.

 

[eemeli]

Ilman tuota DA-muunninta tilanne olisi helposti toisinpäin eli cd-soitin olisi kirkas ja tarkka ääneltään ja dvd-soitin taas nuhaisempi.

Syystä, että..?

Omat kokemukset ovat juuri Mobsterin mainitsemien kaltaisia. Technics CD -88 ja Gigantin halpis DVD -05. Tällaisten laitteiden vertailun mielekkyydestä en osaa sanoa, mutta tulipahan silloin vuonna 2005 DVD:n hankinnan yhteydessä testailtua tämäkin (DA-muunnokset soittimissa). Nyt on tuoreemmat/laadukkaammat kaksikanavat olohuoneessa, mutta niiden kanssa ei ole tullut vastaavaa tehtyä.

 

[rajani]

No nyt perustelut unohtui Heitin tuon väitteen perustuen omiin kokemuksiin halvemmista laitteista.

 

[Volta]

Mielestäni ei voi automaattisesti sanoa että vanha cd-soitin on tumma tai kirkas. En ole suorittanut vertailua DVD-soittimen ja vanhan cd-soittimen välillä, mutta useita vanhoja cd-soittimia on tullut kyllä vertailtua keskenään.

Ikivanha NAD 5330 (vm. 87) on selvästi kuunneltavampi ja vähemmän rasittava, mutta toisaalta rytmikkäämpi kuin useimmat ikäisensä japsisoittimet edullisessa hintaluokassa. Etenkin Sonyn perussarjalaisissa 80- ja 90-luvulta tuntuu olevan jokin ärsyttävä diskantin korostuma tai resonanssi, joka väsyttää aika äkkiä. Tämä kuulostaa alkuun yleensä juuri tuollaiselta "kirkkaudelta" ja "tarkkuudelta", mutta ei sitä kovin kauan jaksa kuunnella eikä tuollainen laite ainakaan minulla saa jalkaa naputtamaan lattiaa.

Kaikista setissäni käyneistä kirpparikoneista tuo NAD tuntuu vain jumahtaneen olohuoneeseeni. Minulla oli myös jonkin aikaa selvästi laadukkaampi Sony, CDP-XB930, mutta sekin oli jotenkin rasittava ääneltään. Siinä mallissa digitaalisuodin on vaihdettavissa ja silloin ainoastaan "analoginen" asento eli numero 3 oli pidemmässä kuuntelussa hyvä, mutta se taas veti rytmin ikävästi kuralle.

Sen sijaan Sony ( ) Playstation 1 - 5532-inkarnaatiossaan - vaikuttaa samankaltaiselta ääneltään kuin tuo NAD, mutta on vielä pykälän parempi. En ole sitä vielä kauaa ehtinyt kuunnella, mutta nyt jo vaikuttaa siltä että PS1 jää ykkössoittimeksi.

 

[Mobster]

Kuuntelut suoritettiin siis nimenomaaan soittimien omaa elektroniikkaa (DA-muunnos) käyttäen. Vahvistin oli H/K AVR-3550. Vaikka olenkin ollut siihen varsin tyytyväinen, on mahdollista, että se vaihtuu kesän aikana laadullisesti astetta järeämpään suuntaan. Kyllä tuo H/K päihitti äänenlaadussa sen stereovahvistimen, jonka se korvasi. Kaiuttimet ovat puolestaan Dynaudio Audience 52:t.

Itse en oikein usko transporttereista johtuviin eroihin. Tosin en ole itse koekuunnellut asiaa joten onhan mahdollista, että sen jälkeen olisin toista mieltä... Veikkaisin kuultavien muutosten tulevan DA-muunnon laadukkuudesta ja sitä seuraavista analogia-asteista. Jos muunnoksen laadukkuusessa on eroja (käytetyssä dvd-3910 on varsin laadukas dsd1796-muunnin) ja analogia-asteiden komponenttien laatu ja toteutus poikkeavat toisistaan niin totta kai niitä erojakin kuuluu.

Tuo dvd-soitin pyyhki siis cd-soittimella lattiaa mennen tullen. Mutta siihen kaipaisi kuitenkin sellaista lämmintä sävyä - ilman, että harmoninen särö on sen tuottajana taikka että tarkkuus huononisi nykyisestä. Soitin on siis hyvin analyyttinen ja tarkka. Kun siihen saisi sitä hunajaisuutta mukaan en voisi enempää toivoa. Ja sinne vievä polku voi vaatia pienen päivityksen laitteen sisuskaluihin. Siinä olisi tulevalle syksylle projektia. Tosin täytyisi joko itse opetella pintaliitoskomponenttien juottaminen tai löytää putiikki, joka tekisi tuollaisen homman.

 

[sepi_3.0]

Minulla oli myös jonkin aikaa selvästi laadukkaampi Sony, CDP-XB930, mutta sekin oli jotenkin rasittava ääneltään. Siinä mallissa digitaalisuodin on vaihdettavissa ja silloin ainoastaan "analoginen" asento eli numero 3 oli pidemmässä kuuntelussa hyvä, mutta se taas veti rytmin ikävästi kuralle.

Mulla on käytössä ilmeisesti tuon Sonyn halvempi versio ainakin järjestysnumeroltaan, 740. Kokeilin niitä muunnosvaihtoehtoja havaitsematta ihmeempiä, siispä otin käyttöön sen muuntimen 1 joka antaa yksikköimpulssivasteen ilman etu- ja jälkivärähtelyjä.

Tätä olen verrannut johonkin puupäätyiseen Sonyn lippulaivaan ja Atolliin eli ranskalaiseen Philipsiin mitään eroja kuulematta. Oheiskalustosta ei pitäisi olla kiinni, kun eivät ole tarttuneet hihaan kirppikseltä. Siksi noinkin selvien erojen havainnointi pitää johtua kuulosta/luulosta eikä tahdon ja yrityksen puuteesta.

 

[eemeli]

Sepille tiedoksi, että ainakaan minä en lähtenyt tieten tahtoen eroja etsimällä etsimään - kunhan koitin josko niitä löytyisi. Niitä löytyi aivan päivänselvinä, ilman mitään pinnistelyjä tai ponnisteluja. Tasoeroista ei voi puhua, mutta juuri kuten Mobsterkin havaitsi niin tuollaista verhoutuneisuutta ja yksisävyisyyttä Technicsin edullisemman pään vanha CD edusti, tähän lähes ilmaiseen Luxor merkkiseen DVD-soittimeen verrattuna. Luxorin suurimpana heikkoutena sitten onkin CD-käytössä melkoisen rasittava ja räikeä sointi.

Todennäköisesti erot ovat huomattavasti helpommin löydettävissä juuri näissä rimpula-luokan laitteissa, kun taas huipulla on tasaista ja aina tuulee. Taikka sitten kuulon tarkistus voisi olla paikallaan...

 

[sepi_3.0]

Sepille tiedoksi, että ainakaan minä en lähtenyt tieten tahtoen eroja etsimällä etsimään - kunhan koitin josko niitä löytyisi.

Taikka sitten kuulon tarkistus voisi olla paikallaan...

Mulle taas oli lukemieni kirjoittelujen vuoksi pettymys erojen olemattomuus omilla luppakorvilla. Siispä laitoin paukut loppupäähän jossa erot ovat vielä selvempiä. Sieltä löytyy yleensä pitkälle asti heikoin lenkki.

Kuulo on tsekattu 20v. välein ja vielä sirkat sirisee

 

[eemeli]

Mulle taas oli lukemieni kirjoittelujen vuoksi pettymys erojen olemattomuus omilla luppakorvilla. Siispä laitoin paukut loppupäähän jossa erot ovat vielä selvempiä. Sieltä löytyy yleensä pitkälle asti heikoin lenkki.

Kuulo on tsekattu 20v. välein ja vielä sirkat sirisee

Kyllähän nyt noillakin luppakorvilla pitäisi erot löytyä, jos osaa kuunnella ja erot ovat riittävän selkeät. Sinun testaamasi ovat varmaankin olleet hyvin lähellä toisiaan, mutta se ei suinkaan poissulje muiden kuulemisia. Eihän?

Täältä tähän.

 

[Volta]

Mulla on käytössä ilmeisesti tuon Sonyn halvempi versio ainakin järjestysnumeroltaan, 740. Kokeilin niitä muunnosvaihtoehtoja havaitsematta ihmeempiä, siispä otin käyttöön sen muuntimen 1 joka antaa yksikköimpulssivasteen ilman etu- ja jälkivärähtelyjä.

Tätä olen verrannut johonkin puupäätyiseen Sonyn lippulaivaan ja Atolliin eli ranskalaiseen Philipsiin mitään eroja kuulematta. Oheiskalustosta ei pitäisi olla kiinni, kun eivät ole tarttuneet hihaan kirppikseltä. Siksi noinkin selvien erojen havainnointi pitää johtua kuulosta/luulosta eikä tahdon ja yrityksen puuteesta.

En tiedä onko tämä oikea ketju tähän debaattiin, mutta en malta olla kommentoimatta koska olen vasta äskettäin alkanut havaita näitä laitteiston alkupään eroavaisuuksia. Kaiuttimien erot ovat useimmiten täysin toisenlaisia, mutta kyllä niistäkin vastaavia piirteitä löytyy.

En minäkään niissä digitaalisuotimen eri asennoissa alkuun mitään eroa kuullut. Kääntelin sitä vipstaakia edestakaisin ja totesin itseni multakorvaksi. Vasta pidemmässä kuuntelussa aloin havaita tuota ärsyttävyyttä tai rytmin puutetta. En väitä että erottaisin noita edelleenkään toisistaan vaihtamalla nopeasti edestakaisin enkä todennäköisesti sokkokuuntelussakaan. Huomaan ärsyttävyyden siinä, tulenko ärtyisäksi ja väsyneeksi musiikkia normaalisti kuunnellessani (joko keskittyneesti tai taustalla) vai soljuuko musiikki kauniisti ja rentouttavasti. Rytmiikan ja eloisuuden toistossa huomaan siitä, löydänkö itseni viheltelemästä, laulamasta, rummuttamasta pöytää tai jopa tanssimasta musiikin tahtiin vai kuulostaako kaikki vain mitäänsanomattomalta taustahälyltä.

Kriittisempää, mutta yhtä lailla pitkäaikaista ja rentoa kuuntelua suoritin kuulokesetilläni, joka koostuu Gradon paremmista luureista (silloin XB930-aikoihin SR225, nykyään HF-1) ja asiallisista kuulokevahvistimista (Millett Hybrid / DIY bufferoitu oparivahvistin). Ei siis mikään kirpparilta-hihaan-tarttunut setti. Tällä kattauksella tein samoja havaintoja. Nopea laitteen vaihtelu kesken kappaleen tai saman biisin jankkaaminen vuorotellen eri laitteilla ei tuota vastaavaa tulosta ja aiheuttaa vain väsymystä. Tämän olen hiljalleen oppinut ymmärtämään, mutta edelleen tulee välillä kiusaus tehdä noita hyödyttömiä nopeita vertailuja.

Kuunneltavuus, rasittamattomuus ja eloisuus (PRaT?) ovat mielestäni laitteiston tärkeimmät piirteet, ainakin tällä hetkellä. Musiikkia pitää pystyä kuuntelemaan levy toisensa perään rasittumatta, mutta sen pitää myös herättää tunteita ja saada kroppani elämään. Näitä ominaisuuksia ei minun arviointitaidoillani kuule pikakuuntelussa.

Olen havainnut reagoivani varsin herkästi musiikkiin koko kehollani ja näitä kropan viestejä kuuntelemalla pystyn jossain määrin arvottamaan laitteiden laatueroja. Idioottivarma tämä systeemi ei tietenkään ole ja siihen varmasti vaikuttaa moni asia kuten vireystaso, muu ympäröivä häly, kuun asento ynnä muut. Siksi yhtä kattausta pitäisi malttaa kuunnella muuttumattomana ainakin useita päiviä, mieluummin viikkoja. Näin siis minulla, muista ihmisistä ja heidän tavoistaan en sano mitään.

Yksi parhaista pidemmän tähtäimen indikaattoreista laitteiston toimivuudesta on se, tekeekö mieli ylipäätään kuunnella musiikkia vai tekeekö mieluummin jotain muuta silloin kun kuunteluun olisi hyvä tilaisuus. Näitä tilaisuuksia kun ei pienten lasten isällä turhan usein ole. Jos levyhylly ja laitteisto kerää pölyä, jotain on pahasti pielessä. Mutta jos musiikki soi ja aika kuluu divareiden levylaareja ja omaa kokoelmaa aktiivisesti kolutessa niin asiat ovat todennäköisesti suht' hyvällä tolalla.

 

[jjahifi]

Mulle taas oli lukemieni kirjoittelujen vuoksi pettymys erojen olemattomuus omilla luppakorvilla. Siispä laitoin paukut loppupäähän jossa erot ovat vielä selvempiä. Sieltä löytyy yleensä pitkälle asti heikoin lenkki.

Kuulo on tsekattu 20v. välein ja vielä sirkat sirisee

Omat kokemukseni ovat vähän samoja kuin sepi_1:llä. Yhdessä toisessa ketjussa (https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?42379) raportoin tekemääni koekuuntelua. Kokeilin myös uudempaa Pioneer-mallia. Tuon uuden Pioneerin osalta en oikein kuullut eroja Marantzin kanssa kun laitoin äänenpaineet kunnolla tasaisiksi mittarin kanssa ja pyysin kaveria hoitelemaan vehkeiden vaihdot. Kokeilin myös tuttavalta lainaamani uuden Bladeliuksen sekä halvan Pioneerin kanssa enkä kunnolla erottanut vehkeitä jos en tiennyt mikä soi... Jos taas tiesin, niin yllättäen Bladelius kuulosti parhaalta... ???

Nyt on vähän henkistä ongelmaa sen suhteen, että raaskiiko pistää ihan kunnolla rahaa kiinni ja ostaa vaikkapa Bladeliuksen kun Pioneer maksaa murto-osan. No, Marantz olisi vähän enemmän katu-uskottava kuin Pioneerin halpis ja käytettävyydeltään noista miellyttävin... Joka tapauksessa Bladelius/Marantz(Pioneer)-erotuksella ostaa sikapaljon levyjä... Bladeliuksesta saisi eniten henkisiä kicksejä... >

Joku toinen voi ihan oikeasti kuulla niitä eroja vaikkapa PRaTin tms osalta, mutta itse hämmentävän huonosti. Mutta mun korvat onkin puuta...

t. jjahifi

 

[Coltrane]

Kokeilin myös tuttavalta lainaamani uuden Bladeliuksen sekä halvan Pioneerin kanssa enkä kunnolla erottanut vehkeitä jos en tiennyt mikä soi... Jos taas tiesin, niin yllättäen Bladelius kuulosti parhaalta... ???

Nyt on vähän henkistä ongelmaa sen suhteen, että raaskiiko pistää ihan kunnolla rahaa kiinni ja ostaa vaikkapa Bladeliuksen kun Pioneer maksaa murto-osan. No, Marantz olisi vähän enemmän katu-uskottava kuin Pioneerin halpis ja käytettävyydeltään noista miellyttävin... Joka tapauksessa Bladelius/Marantz(Pioneer)-erotuksella ostaa sikapaljon levyjä... Bladeliuksesta saisi eniten henkisiä kicksejä... >

Joku toinen voi ihan oikeasti kuulla niitä eroja vaikkapa PRaTin tms osalta, mutta itse hämmentävän huonosti. Mutta mun korvat onkin puuta...

t. jjahifi

Tietoisuus siitä, että Bladelius soi tuo oletettavasti mukanaan runsaasti psykologiaa, jolla sinällään ei ole tekemistä reaalimaailman kanssa. Suggestio ym. tekee ihmeitä pääkopassa monessa asiassa, myös hifi-kuuntelussa.


Jos Bladeliuksen rinnalle pistää näkyvästi soimaan saman hintaisen merkki-laitteen mutkistuu homma tuntuvasti, ihminen kun on tunnepitoinen otus.

Tämä huomioiden sokkokuuntelu on kaikkine puutteineenkin luotettavampi metoodi, jos haluaa välttää maksamasta turhasta.

 

[jjahifi]

Tietoisuus siitä, että Bladelius soi tuo oletettavasti mukanaan runsaasti psykologiaa, jolla sinällään ei ole tekemistä reaalimaailman kanssa. Suggestio ym. tekee ihmeitä pääkopassa monessa asiassa, myös hifi-kuuntelussa.


Jos Bladeliuksen rinnalle pistää näkyvästi soimaan saman hintaisen merkki-laitteen mutkistuu homma tuntuvasti, ihminen kun on tunnepitoinen otus.

Tämä huomioiden sokkokuuntelu on kaikkine puutteineenkin luotettavampi metoodi, jos haluaa välttää maksamasta turhasta.

Nimenomaan. Siksipä yritän aina kuin mahdollista järjestää pienen sokkokuuntelun kun olen ostamassa vehkeitä. En luota omaan objektiivisuuteeni. Tuon suggestion voiman vuoksi olenkin jo aikaisemmin tunnustanut, että jos kaksi laitetta on suurin piirtein saman hintaisia ja kuulostavat minusta samoilta ja ovat vieläpä suurin piirtein samanlaisia käyttää, niin otan niistä painavamman...

t. jjahifi

 

[lator]

Tämä huomioiden sokkokuuntelu on kaikkine puutteineenkin luotettavampi metoodi, jos haluaa välttää maksamasta turhasta.

Mutta eikös tässä ratkaise sekin, kuunteleeko sitä musiikkia kotioloissa silmät auki vai silmät kiinni? Jokainen aistii musiikin subjektiivisesti, mutta kyse on aina henkisestä nautinnosta tai kurimuksesta. Siten en itse ole koskaan ymmärtäny sokkotestien tarkoitusta. Niillä voi toki tavoitella objektiivisuutta, mutta käytännön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä (ellei sitä musiikkia kuunnella silmät sidottuina)

 

[Coltrane]

Mutta eikös tässä ratkaise sekin, kuunteleeko sitä musiikkia kotioloissa silmät auki vai silmät kiinni? Jokainen aistii musiikin subjektiivisesti, mutta kyse on aina henkisestä nautinnosta tai kurimuksesta. Siten en itse ole koskaan ymmärtäny sokkotestien tarkoitusta. Niillä voi toki tavoitella objektiivisuutta, mutta käytännön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä (ellei sitä musiikkia kuunnella silmät sidottuina)

Niinpä, tietty ero voidaankin tehdä "normaalin" taide elämyksen kokemisen ja CD-soittimien erojen metsästyksen välillä.

Missä määrin CD-soittimet lopulta eroavat toisistaan objektiivisesti tai subjektiivisesti onkin sitten toinen juttu.

Kuten tuli todettua näköhavainnoilla on todennäköisesti vaikutusta subjektiiviseen kokemukseen erityisesti tilanteessa, jossa vertaillaan laitteita. Todennäköistä on myös, että puhutaan aika yksilöllisistä kokemuksista.

Itse olen jo kauan sitten lopettanut vaivaamasta päätäni CD-soittimilla ja keskityn musiikkiin aina silloin kun aikaa on.

Oma tekninen ratkaisuni on universaalisoitin, joka pyörittää lähes kaikki formaatit DVD:stä SACD:hen.

Schubertin piano-sonaattien kuunteleminen silmät kiinni auttaa myös silloin kun kyse on pelkän musiikin kuuntelusta. Konsertti DVD:n kohdalla mukaan tulee kokonaiselämys, joka perustuu näköön ja kuuloon ja mikäli mahdollista, terästettynä monikanavalla.