Kaiuttimien design

JBL:n malleista voisi varsinkin nelosen olettaa sopivan hyvin aikansa suureen ja tyylikkääseen "edustusolohuoneeseen", jossa tarkoitus ei olekaan kuunnella spotissa vaan tuottaa tilaan ääntä cocktail-partyn taustalle tms.. Ei kylläkään kovin suuri markkina pitämään tuotetta hengissä ellei ajatusta saatu laajemmin läpi.

Mitenkäs suomalaisissa nykykodeissa - kun musiikin kuuntelun sijaan ehkä enemmän musiikin "kulutusta". Kaiuttimeen paikantumaton äänilähde saattaisi olla suurempi hyve kuin perinteiset hifi-kriteerit.
 
Kyllähän tuommoisen nelostolpan voisi uskoa myyvän edelleen, varsinkin kun dsp:n avulla voisi äänen suuntausta säätää (Beolab 90 ym.) useiden elementtien avulla jolloin aiemmista tekniikan rajoituksista ääneen päästäisiin eroon ja ääntä voisi säätää yleistoiston ja spotin välillä tarpeen mukaan.
Jos vertaa Aquariuksien alkuasetelmaa nykypäivään, eli kannattaako kajarin "voicing" tehdä nyt maksimikompressoidun popin mukaan vai ei on sitten erikseen pohdittava.
 
Viimeksi muokattu:
Oijoi. Hellasärö ilmoitti että kun muutetaan saman katon alle, mun B&W 2004:set ei pääse jatkoon. Musiikkivehkeet saa tulla mukaan, mutta ei noin rumat ja vallitsevan näköiset. Varmistelin, että olisko lattiakauittumet kuitenkin sallittu, niin kyllä, mutta toistaiseksi vain valkoiset on menneet läpi :D Ei siinä, mut mun näkemys mahdollisesta erillisestä mediahuoneesta on varsin tumma, niin valkoinen kaiutin ei välttämättä sinne istu. Täytyy vähän keskustella ja lämmitellä vielä ennen kuin lähdetään asuntoja katsomaan :cool:
 
Oijoi. Hellasärö ilmoitti että kun muutetaan saman katon alle, mun B&W 2004:set ei pääse jatkoon. Musiikkivehkeet saa tulla mukaan, mutta ei noin rumat ja vallitsevan näköiset. Varmistelin, että olisko lattiakauittumet kuitenkin sallittu, niin kyllä, mutta toistaiseksi vain valkoiset on menneet läpi :D Ei siinä, mut mun näkemys mahdollisesta erillisestä mediahuoneesta on varsin tumma, niin valkoinen kaiutin ei välttämättä sinne istu. Täytyy vähän keskustella ja lämmitellä vielä ennen kuin lähdetään asuntoja katsomaan :cool:
Selkeä mahdollisuus, ei uhka. Olkkariin hyvät valkoiset kaiuttimet, mediahuoneeseen sitten hyvät sinne istuvat kaiuttimet. Harvoin noin avoimesti kannatetaan kalliimpaa vaihtoehtoa useista seteistä.

Lähetetty minun COL-L29 laitteesta Tapatalkilla
 
^^Olisit ilmoittanut hellasärölle, JOS muutatte yhteiseen kotiin, niin olohuoneeseen tulee sitten isot kaiuttimet. ;)

Asiasta puhuttiin jo joskus aikaisemminkin siitä lähtökohdasta, että mitä ei voi piilottaa, sitä kannattaa korostaa. Kaiuttimien suhteen korostamisessa kyseeseen voisi tulla veistoksellisuus, mutta siinä haasteen tuo se, että niitä tarvitaan kaksi kappaletta. Yhden kaiuttimen ratkaisulla veistoksellisuus onnistuisi paljon paremmin. Tämä vaatisi vain äänentoistolta hieman erilaisempaa toteutusta. Nykyteknologia tarjoasi tähän ratkaisuja, mutta mitään läpimurtoa ei ole tapahtunut. Eihän ne hifisteille kelpaisi kuitenkaan...
 
^^^^^
Huh. Jotkut karmean näköisiä JiiBeeÄlliä...varsinkin tuo Aquarius 1 missä rinkulavaahtomuovi. Nuo pylväsmallit (Aquarius 4) oikeastaan aika hienoja. Lasilevy päällä on hyvä oivallus. Mulla oli pari vuosikymmentä setti JBL L166 joissa näkyy vieläkin kukkaruukkujen jäljet...nykyisin majailevat tyttären taloudessa.

OT:
On tainnut Ratinan kauppakeskuksen suunnittelijalla olla lapsuudessa kotona Aquarius 2 ämyrit...toisaalta tuo malli "periskooppitalo" on myös ollut myös asuintalojen suunnittelussa muoti-ilmiö pitkään = ullakkokerros työnnetään julkkarista ulos.
OT loppu

Kiitos taas mainiosta referaatista!

Näyttökuva 2021-4-13 kello 13.40.53.jpg
 
Oijoi. Hellasärö ilmoitti että kun muutetaan saman katon alle, mun B&W 2004:set ei pääse jatkoon. Musiikkivehkeet saa tulla mukaan, mutta ei noin rumat ja vallitsevan näköiset. Varmistelin, että olisko lattiakauittumet kuitenkin sallittu, niin kyllä, mutta toistaiseksi vain valkoiset on menneet läpi :D Ei siinä, mut mun näkemys mahdollisesta erillisestä mediahuoneesta on varsin tumma, niin valkoinen kaiutin ei välttämättä sinne istu. Täytyy vähän keskustella ja lämmitellä vielä ennen kuin lähdetään asuntoja katsomaan :cool:

Mukavahan se on lyödä hynttyyt yhteen. Kannattaa kuitenkin muistuttaa, että mahdollinen tuleva yhteinen koti on myös sinun kotisi. Näin ollen toinen puolisko ei ole oikeutettu sanelemaan mitä sinne yhteiseen kotiin kannetaan. Tarkoitus lienee, että molemmat viihtyy. Mutta kuten sanottu, niin tilannehan on selvä mahdollisuus. Kriteereillä valkoinen lattiakaiutin löytyy varmasti paljon maukasta ämyriä. Teet hankinnan ja pyydät osallistumaan kuluihin :D
 
Vaikka sitä Gradientin 1.0 esittelyn aikoihin olinkin jo lehtien kuvista ehtinyt hämmästellä mitä maailmalta löytyykään, niin olihan se nyt aika mullistava omille näkemyksilleni, että miltä kaiutin voi näyttää. Ja erityisesti miksi, funktionaalisuuttaan.

On pakko myöntää, että aikoinaan Anthony Gallo Reference III :n tultua markkinoille sitä oli päästävä kuulemaan. Siinä oli toki akustisestikin harkittuja elementtejä, niin kyllä siinä varsin ihanalla ulkoasulla oli merkittävä osuutensa.


4.jpg

kuvan lähde : http://www.6moons.com/industryfeatures/gallo09/4.jpg


Haikeaksi veti, kun kotisivuiltaan en ko. mallia enää löytänyt. Markkinatalous/elämä on.

t. ' RIF '
Selailin vanhoja keskusteluja ja silmään pisti tämä! Anthony Gallo Reference 3 tosi hyvä kaijutin ja uskomaton toisto! Basson voi syöttää pre-ulosmenosta.
 
Viimeksi muokattu:
Less is a bore

Olen maininnut tässä ketjussa monia minimalismiin päin nojaavia tuotteita, koska ne ovat minua miellyttäneet. Mutta toinenkin näkemys tuotteisiin kannattaa käsitellä. Minimalismi on jossain määrin "opittu" mieltymys. Jos katsotaan asiaa isolla aikahaarukalla on esineiden monimutkaisuus ja koristeellisuus aina kiehtonut ihmistä.
Esimerkiksi käy vaikka kampakeramiikka jossa ruukun syvimmän olemuksen paljastavan minimalistisen saviesineen tekemisen sijaan esine on koristeltu. Koristelu on liittynyt suoraan esineen arvoon silä se vaatii työtä, joten mitä enemmän koristelua sitä kalliimpi.
Eniten työtä ovat voineet teettää varakkaat, joten koristelun maksimointia esiintyy esim. eri maiden hallitsijoiden palatseissa ja temppeleissä.
Nimenomaisesti tämä hienoin koristelu ja monimutkaisin toteutus on ollut ja on yhä käsityötä. Ja jos se oli kallista ennen, on se sitä vieläkin.

Usein myös mainitaan että hifi on luxusta tai hifiesineet edustavat luxusta. Ja kun verrataan erilaisia luxusasioita niin minimalismi ei kuulu niihin.

Minimalismi pelaa konetuotannon vahvuuksilla, merkittäväksi edistäjäksi tuotepuolella voidaan katsoa Bauhaus (ei se kauppa vaan taidekoulu 1919 -1933) muodon yksinkertaistamisen, rationalisoinnin ja toiminnan kautta. Tosin Bauhaus edustin modernismia, mutta heidän oppinsa vaikuttivat suuresti siihen mitä nyt pidetään minimalistisena tuotteena. Bauhaus:n opiskelijasta Max Bill tuli Ulm School of Design:n (1953–1968) rehtori ja tuo koulu taasen teki yhteistyötä Braunin kanssa merkin designvetoiseksi uudistumiseen liittyen 50-luvulla ja siellä työskenteli eräs Dieter Rams jne.

Niin asiaan. Minimalismi ja modernismi (alkoi 1800 luvun lopulla) ovat siis melko uusia juttuja ja se mitä miellämme luxukseksi ja arvokkaaksi sisältää usein ison työmäärän, on monimutkainen ja on kallis, tämä on lähestulkoon sisäänrakennettuna meihin.

Kaiuttimissa usein korostetaan käsityön osuutta, on hand made, hand picked, master artisan of lost arts yms.
Väitänkin että tuoteryhmästä riippumatta jossain kohtaa hintaskaalaa tuotteiden koristeellisuus lähtee nousuun.
Kaiuttimissa yleensä vähintään viilu muuttuu erikoisemmaksi tai maalin kiiltoaste kasvaa, molemmat käsityötä vaativia juttuja.
Tämä on yhtä lailla ongelmallinen suuntaus asuinympäristöön nähden kuin liiallinen futurismi edellisessä kirjoituksessani.
Mutta jos maximalismi miellyttää löytyy kaiuttimista varmasti jotain sopivaa.

Jälleen kerran on mainittava B&O: siinä missä Beolab 5 oli teknisesti muotoiltu tuo Beolab 50 takaosan tammirimoituksen kautta myös käsityön osuuden nähtäväksi mikä nostaa tuotteen luxuskerrointa. Tämä puun ja siten käsityön lisääminen rakenteeseen näkyy muissakin heidän tuotteissaan.

Esimerkiksi nostamissani kaiuttimissa ei nyt viitata suoraan Versailles'n palatsiin tyylioppaana (ne kyllä sopisivat sinne tyylillisesti), mutta art deco on mainittu. Eri muotojen määrässä, rakenteen monimutkaisuudessa ja eri koristeluissa ei ole liiemmin kitsasteltu, on intarsiaa eksoottisista viiluista, metallivalua, kaikenlaista. Valmistamiseen menee asiakkaan materiaalivalinnoista riippuen 5-7kk.

Hintaluokka huomioiden voisin arvata että tätä pitkälti käsityönä tilauksesta tehtävää kaiutinta esiintynee eniten nykyajan hallitsijoiden, varakreivien ja kryptokeisareiden kotona.
Tämä "enemmän on enemmän" on siis edelleen pätevä keino erottautua muista ja markkinoida tuote suoraan haluttuun kohderyhmään.

Living Voice Vox Olympian:

katso liitettä 156259
katso liitettä 156260

katso liitettä 156261
katso liitettä 156262
Ei uskos että moinen voi toistaa ääntä mutta se vois olla mikä tahansa! Rakenne ihan uskomaton käytetty puu on käsitelty niin että se elää jopa valokuvissa!!
 
Mestareilta lainaamassa


1050.jpg

Tulipa vastaan eräänlainen "settikuva" jossa kaiutin/soitin eli Geneva Lab Model XL (poistunut jo tuotannosta) alkoi herättää mielleyhtymiä sen läheisyydessä olevien huonekalujen johdosta. Viittaan tässä Eamesin suunnittelemiin kaiuttimiin joihin aloin nähdä yhdennäköisyyttä, joskaan en suoraa kopiointia. XL ei ole tarkka neliö ja kaiutinmaisuus on tuotu pyöreällä pullistumalla joka auttaa laatikkoa näyttämään enemmän kaiuttimelta ja tuo pintaan eloisuutta muodon varjon vaihdellessa valaistuksen mukaan. Itse kaiuttimen kaiutinelementtien määrällä ja asettelulla ei ole mitään tekemistä etupinnan muodon kanssa.

nude.jpg
Mikä on ihan hyvä sillä jos kohoumat noudattaisivat kaiutinasetelmaa oltaisiin taas oudossa laaksossa, nyt erikoisuudet on saatu naamioitua sopivasti tavanomaiseksi.

Nykymallistosta löytyy tuote nimeltä DeCon jonka insipiraatiolähdettä ei liiemmin peitellä.
decon.jpg

inspis.png

Tässäkään tapauksessa inspiroituminen ei tarkoita kopiointia jos nyt valkoinen laatikko mustalla etukankaalla ei ole mikään tajuntaa laajentava muotoiluidea. Pelkistäminen onkin tehty kaiuttimen toiminnoissa mikä erottaa tuotteen monista muista yhden laatikon kaiutinratkaisuista.
Vaikka kaiuttimessa on kaikki modernit mukavuudet niin siinä ei ole nappeja eikä näyttöä. Näin kaiuttimesta on tehty huonekalumaisempi
aktiivisen toimijan sijaan. Mainoskuvan kirjan nimen mukaisesti "As little design as possible". Toiminnot on jaettu niin että kaikki jokapäiväiset toiminnot ovat kaukosäätimessä, jossa on pieni ledinäyttö, ja ne ei niin jokapäiväiset säädetään kännykällä tms. Genevan sovelluksen kautta.

geneva-decon-remote.jpg

Näin käyttäjän ei tarvitse kaiutinta kotiinsa sijoitellessa valita paikkaa sen mukaan että kaiuttimen luo pitäisi kyetä kävelemään sitä käyttämään.
 
Viimeksi muokattu:
^Itse asiassa Genevan käyttämä Embracing Sound -teknologia vaatii stereoparin välille pienen seinämän. Tämä vaatii kohouman kaiuttimen etukankaaseen, mutta muotoilullisesti asian voi myös hoitaa kuten tuossa uudessa DeCon-mallissa ja vanhassa mallissa vaatimusta on tavallaan käytetty hyväksi muotoilussa.
The plate element is used to stabilise the reproduction of the monopole. The plate separates the drivers and splits the baffle in two equally large parts. The result is a secondary transducer, by diffraction, of the sound waves travelling on the baffle. The plate must be short in relation to the wavelength reproduced by the drivers and in relation to the driver size to avoid unwanted reflections.
 
Form follows music follows form?

Aikoinaan luin netistä kommentteja jossa kalliin laitteiston omistajan musiikkimakua moitittiin lähinnä siltä kannalta ettei noin hienoilla laitteilla pitäisi kuunnella noin "huonoa" musiikkia. Olisi nähtävästi pitänyt siirtyä jatsin ja klassisen musiikin pariin.
Voiko kaiuttimilla sitten olla vaikutusta valittuun musiikkiin? Varmasti on äänellisesti erilaisia soveltuvuuksia, mutta onko ulkoasullisia?
Toki monikin kaiutin huokuu pianolakkauksineen ja kiiltävine metallipintoineen sellaista arvokkuutta että sen voi toki ajatella ohjaavan musiikkimakua hienompaan, parempaan, elitistisempään, no siis vaikkapa jatsiin ja klassiseen.
Mutta entäs jos pitäisi soittaa jytämusaa?
Vanhoista mainoksista on muistikuvia lepattavista solmioista ja laatikon muotoisista puuviilulla päällystetyistä kaiuttimista kuten JBL-L100. Varmasti osa näkee silmiensä edessä Cerwin-Wegan hurjat punaiset bassoelementtien gummireunukset. Mutta jos mietitään ihan oikeasti miltä sellainen äänentoisto näyttää että rintaan tuntuisi kasvavan karvoja ja viski polttaa kurkkua, siellä miesluolan pimeimmässä nurkassa, se näyttää tällaiselle:


marshall-stack.jpg

Tämän testosteronia huokuvan tolex-verhoillun yhdistelmän voiman ovat huomanneet myös hifivalimistajat.

Drumfire-1.pngdrumfire-2.png

Audio-Pro Drumfire, 65 x 52 x 19cm (korkeus/leveys/syvyys)
Mainoksissa mainitaankin heti että kyseessä on "Audio Pro's loudest multiroom speaker". Kaapin sisällä on 8" wooferi ja nupissa 2 x 1″ tweeter sekä 2 x 4.5″ mid-bassoa. Ulkonäön aiheuttama assosiaatio rokin soittoon on vahva ja esikuvansa mukaisesti kaiutin on verhoiltu keinonahkaan. Saatavilla toki myös harmaa ja valkoinen versio jos baaritunnelmaa haluaa hieman lieventää.
Audio-Pro:n kaiuttimeksi Drumfire on melko iso joskin kokoluokka on sellainen että assosioin tuon myös lentokentillä nähtävään matkalaukku+kabiinikapsäkki yhdistelmään. Se siis syö kaiuttimen uskottavuutta, ollaan enempi "inspired by" kuin aidon asian äärellä.
Tarvitaan siis lisää... kaikkea!

power_hifi1.jpg

Saksalainen Teufel on tarttunut haasteeseen Power Hifi konstruktiollaan, korkeutta noin 135cm, leveys 44 ja syvyys 39,2cm.
2 x 12" subit, 8" midrange ja kompressiodiskantti torvessa, mökää ääntä luvataan lähtevän yli 115dB.
Täysaktiivinen, ohjaus mm. kännykällä, alexalla, echolla ja on blutoothia, usbia yms. modernia liitäntää ja myös analogisia löytyy perinneformaattien ystäville. Keinonahkat on nyt unohdettu, mutta onneksi basso-osaan on laitettu roudariuskottavat kantokahvat. Näitä kaiuttimia voi myös ketjuttaa, joten kotoisaan klubikonstruktioon voi linkittää vaikka 4kpl rinnan.
Kaljaa ja korvatulppia alkaa kaivata jo ennen kuin musiikki soi, vaan onko ulkoasu nyt jo niin rajaava että visuaalisen ja äänellisen ärsykkeen ristiriita muodostuu sellaiseksi ettei näillä kykene parempaa musiikkia jatsia ja klassista kuuntelemaan?
 
Viimeksi muokattu:
Mainio tuo Audio Pron matkalaukkuvertaus 😅
Teufel ei paha mutta nuo kromatut jalkatötsät jotenkin ei kuulu imagoon.

Kyllä se JBL L-100 on vaan ainoa oikea kajarin malli...

EDIT: eihän tuo Teufel ole edes kallis - kokoonsa / tehoonsa nähden - äänestä sit ei tiedä mutta vissiin ainaskin rokettirolli toimii...
ja Teufel - kaupasta saa lisäksi mukia ja lippiksiä...
 
Viimeksi muokattu:

Kovan näkösiä torveloita. Luulis törähtelevän ihan kivasti...
 
  • Tykkää
Reaktiot: ed9
Käyttävät näköjään Tatin elukoita, bassoja sekä ajureita. Varmaan pelkästään yläpään malleissa.

closeup-1.jpg
 
ApinaOrankilaatikko

Tällä kertaa katsaus DeVoren muutamaan malliin joista silmäni valitsi kohteeksi kaiuttimet O/96, O/baby ja micr/O. Mallistossa on tiettyä kaiutinvalmistuksessa epätavallista loogisuutta.

Nämä mallit ovat aina netissä eteen tullessaan miellyttäneet silmääni.
Kaiutinlaatikon mittasuhteet edesauttavat tätä sillä O/96 ja O/baby ovat kaiuttimen rungon leveys/korkeus suhteeltaan hyvin lähellä kultaista leikkausta.

O96.jpg
O/96 18″w x 12″d x 35.5″h

o-baby.jpg
O/baby 14.75″w x 9.75″d x 35″h

Mallit ovat keskenään saman korkuisia, eli kaiutin pienenee samalla kun jalkaosa pitenee. Nettihakuni ei nyt tuottanut tulosta mutta jopa O/reference näyttäisi pysyvän tuossa korkeudessa. Korkeus on siis kaikkiaan alle 90cm, hyvin sisustusystävällistä.

Toinen seikka on rakenteen yksinkertaisuus, ulkonäkö tehdään pitkälti etulevyn viilulla/maalilla, etulevyn reuna (vaneria) jätetään kontrastiraidaksi ja muu laatikko on musta. Näin asiakaskohtainen ulkoasun muokkaus on melko kevyt toimenpide. Etulevy on myös hieman irti taustan laatikosta, mikä hieman keventää ulkoasua ja väittäisin että helpottaa myös kokoonpanon ja viimeistelyn osalta eri jiirisaumojen ja maalipintojen yhdistelyssä. Etulevyn brändäyskin on siirretty kaiuttimen jalustaan, joten kokonaisuuden ulkoasu on minimalistiseem päin hieman viilun räväkkyydestä riippuen.

sivupala.jpg

Kaiuttimen ulkoasuun liittyvä puinen jalkaosa tekee kaiuttimesta huonekalumaisen, esikuvan mainitsin tässä ketjussa jo aiemmin. Tämä tekee kaiuttimesta tutun oloisen. Näihin malleihin on saatavilla, tai ainakin joissain nettikuvissa sellainen näkyy, kaiutinelementit piilottava kangasmaski, mutta mielestäni nämä näyttävät paremmalle ilman sitä. Tällöin on selvää että kyseessä on kaiutin, ei pieni kaappi.

micr-o.jpg

Viimeisimpänä uutuus micr/O joka inspiroi tämän kirjoituksen. Kaiutin on pieni kuutio (10"x10"x10") joka noudattaa perusrakenteeltaan isoveljiään. Todellinen neronleimaus on diskantin sijoittaminen nurkkaan ja etupaneelin viilun kääntäminen kulmittain niin että se tukee sunnallaan kaiutinelementtien sijoittelua. Elementtien sijoittelu ja viilu muodostavat ulkoasuun jännitteen ja liikkeen.
Hyvin pieni ja edullinen ratkaisu joka auttaa kaiutinta erottautumaan muista kirjahyllyyn tungettavista kilpailijoistaan ja kirjojen/levyjen vertikaalilinjoista. Aplodien paikka.

mikrohylly.jpg


Jotkut sanovat että DeVoren kaiuttimet ovat maltillisesti hinnoiteltuja, micr/O on 3950 USD/pr ja referenssimalli erillisine bassolaatikoineen noin 90000$, mikä nyt voi ollakin tässä hifitodellisuudessa ihan maltillisesti hinnoiteltua tavaraa. Hintaluokkaa ei ole lähdetty tarkoituksellisesti pumppaamaan rakennetta monimutkaistamalla tai hakemalla erityisen haastavia materiaaleja. Toki referenssimalli eroaa perusmallistosta, mutta sama etulevyratkaisu, jalat yms. pysyy. On siis pysytty ns. linjassa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös