Hyviä biisejä kaikkien kuultavaksi

Boston: More than a Feeling [1976]

Sattui äsken Radio Novassa kohdalle. Tästä biisistä Boston mulle aikoinaan kolahti. Ok hää sitt haartrokkii vai ei, mutta kitarat kulkevat nätisti, ja muutoinkin on melodisen rokki biisi. 70-luvulla pidin biisistä simona, ja yhä.

-ilkka
 
"Kris Menace Feat. Fref Falke - Fairlight pt.1", Miami Vice:sta hienosti vaikutteita ammentava biisi.

"Kavinsky - Nightcall", Leffateemalla jatketaan, upeasta elokuvasta "Drive" tunnettu biisi.
 
Eddie & The Hot Rods: Do Anything You Wanna Do [1977]

Biisin on onnistuneesti coveroinut mm. Manfred Mann's Earth Band Youtube-linkki. Mainio biisi, mutta silti ei hyllyissäni ole yhtäkään Eddie & The Hot Rodsin albumia. Häpiä kuitennii.

Myös Michael Monroe on biisin coveroinut, vuoden 2003 albumilleen. Biisi ponnahti muistiini, kun äsken sivusilmällä ja kaikenlaista pusatessani telkusta katselin leffan Valehtelisen sietämätön keveys. Leffan musiikki oli mainiompaa kuin muistinkaan. Supertrampia ja monia muita kulttibändejä.

-ilkka
 
^ Eikä pidä unohtaa myöskään Pelle Miljoonan versiota (Lähdetään kiitämään).

Eddie and the Hot Rods oli kyllä hieno bändi. Varsinkin Teenage Depressionia tuli aikanaan kuunneltua todella paljon; se oli niitä kesän 1977 henkilökohtaisia hittikiekkoja (tai, no, kasettinahan minä sitä silloin soittelin). Bändin huippunopeudella vetäisemä Sam Cooke -klassikko Shake oli erityissuosiossa, samoin kivasti Pen Lee & Con Daisyn mieleen tuova Horseplay. Life on the Line oli mainio albumi myös, joskaan ei ehkä ihan yhtä välittömästi iskevä kuin Teenage Depression. Thrillerillä alkoivat Eddien kuumat raudat osoittaa jo jäähtymisen merkkejä ja sen jälkeisiä levyjä en muista edes kuulleeni. Teenage Depressionin ja Life on the Linen ansiosta Hot Rodsilla on kuitenkin pysyvä paikkansa minun soittolistallani.
 
Chic: Good Times [1979]


Viimeviikot on erään tv-mainoksen musiikkina soinut. Ja on biisi, josta herrojen Nile Rodgers ja Bernard Edwards projektit mulle kolahtivat vuonna 1979. Ensisijainen projektinsa ja bändinsä oli Chic wiki.
Toinen projekteistaan oli sisarusparvi Sister Sledge.

Chicin biisi Good Times oli katalyytti, jonka myötä genret hiphop ja rap löivät globaalisti läpi. Jenkkiporukka The Sugarhill Gang tuoreeltaan sämpläsi Chicin listahitin ja samalla ponkaisi maailmanlaajuisesti soittolistoille.

Itse tuohon aikaan DJ'nä lättäsin Chiciä levylautaselle, ja olin miltei raivostunut, kun kuulin Sugarhill Gangin sorvaaman rytmiryöstön. Niin raivostuivat myös herrat Rodgers ja Edwards. Sugarhill Gangin läpimurtoplagiaatista seurasi vuosien oikeusvääntö tekijänoikeuksista.

Herrasväet lopulta saivat kiistan sovituksi, ja ovat sittemmin jopa yhdessä esiintyneet.

Chicin voimakaksikosta Bernard Edwards jo vuosia sitten lipui tuonenvirran tuolle puolen. Nile Rodgersilla sensijaan yhä on näppinsä mukana siellä, täällä ja tuolla. Kitarariffinsä soundeineen ovat uniikkia laatua, ja heti tunnistettavissa. Nile Rodgers muun muassa oli vuoden 2013 grammyja pokkaamassa, yhteistyössä Daft Punkille kirjoitetusta biisistä Get Lucky, joka onkin vallan mainio jamittelubiisi:


Hienoa, Tsitsipas kavensi Ranskassa... Illan musa joutaa vielä odottaa.

-ilkka
 

DIY musaa eli sain pitkästä aikaa julkaistua omia biisejäni, korona-aikojen etätöiden tuloksena.. tarkoittaa sitä, että valjastin ystäviä hommiin niiden instrumenttien osalta jotka he paremmin hallitsevat kuin minä. Varsinaista nykypäivää ettei ”bändi” treenannut kertaakaan yhdessä, mikä tietenkin on ollut mahdollista ja tapana jo vuosikymmeniä isojen poikien studiosessioissa. Vielä ei nettiyhteyksien laatu kuluttajapalveluissa viiveetöntä etätreeniä mahdollista (?) mutta tovi sitten sitä kokeiltiin menestyksekkäästi Pietarsaaren musiikkitalolla Tukholman ja Köpiksen vastaavien instanssien välisessä yhteistyössä.

Mutta niin, palautetta otetaan ULVO! matskusta vastaan - Twin Peaks kohtaa Leevi and the leavingsin!
 
Näiltä kavereilta menee uusi albumi ostoon, kunhan saavat sen pihalle...

Hyvän coverinkin ovat tehneet...

Sitten jos taas diskojalkaa kolottaa niin...
 
Viimeksi muokattu:
Funkista ja soulista kun pitkästä aikaa virisi foorumilla keskustelua, muistui yksi mielestäni maukas leffatunnari. Isaac Hayesin biisi, vuoden 1971 elokuvasta Shaft. On kovaotteinen toimintaleffa, jonka Rotten Tomatoesin kriittinen kaarti on tähdittänyt 4,5 // 5.

 
Tuossa kuuntelin alkuperäistä LP levyä tästä albumista ja tykkäsin kovasti äänenlaadusta ja tietenkin musasta. Vilkaisin takakantta ja jälleen hämmästelin että Harold Faltermeyerin nimi oli siellä. Sovittanut, tuottanut ja nähtävästi myös itse soittanut levyllä koskettimia ja syntentisaattoria. Toki tuottajina/sovittajina on muitakin henkilöitä.
Laura Branigan ‎– Hold Me
 
Ei ehkä hyvä biisi, mutta hauska kuriositeetti kuitenkin. Äsken Yle Teemalta katsoin vuoden 2018 aussileffan Liekehtivät lapset, jossa 70-luvun ajankuvana soi aikalaisensa musiikki.

Heti leffan alussa soi Carole Bayer Sgerin hauska renkutus You're Moving Out Today. Tuo oli biisi, josta aikoinaan Carole Bayer Sagerin tiedostin. Singer-songwriter on myös muille kirjoittanut muutaman hyvinkin tunnetun biisin, kuten vuoden 1981 Bond-leffan tunnusraidan For Your Eyes Only.

Vanhoista ja menneitä aikoja kuvailevista elokuvista monasti bongaa vanhoja etenkin listahittejä, jotka ovat omasta muistista jo karanneet. Ajoittain on mielessäni käväissyt, pitäisikö kirppareilta tai netistä ostella takavuosikymmenien kokooma-albumeita älppäreinä. Ihan vain vanhoja fiilistelläkseen, ja legendaarisen
Radio Luxemburginkin aikoja muistellakseen. CD:nä olen viimevuosina useitakin 60...70-lukujen hittikokoomia hankkinut, kun jokseenkin eurolla kipaleelta noita saa.

-ilkka
 
En yleensä kuuntele rappiä, mutta ko. venäläinen Cream Soda on aika hyvä ainakin diskoon .
 
David Gilmour with Rod Stewart and John Paul Jones: In a Broken Dream
Tämä on kyllä huippu,kuulin tämän ensi kerran vasta menneenä keskiviikko iltana Pollari rock-etsivä ohjelmassa töistä kotiin ajelessa ilta kymmenen jälkeen.Kyllä on komea kappale ei voi muuta sanoa,kuunnelkaa ihmeessä.
 
Back
Ylös