CD:n uusi tuleminen-no schiit

[Tiukkapipo]

CD-soittimen ostin kun viimein sai "halvalla". Olisiko ollut NAD 5200 ja hintaa ~2000mk eli sen 20kpl CD-levyä. "Halpuus" näkyi mm siinä että CD-soittimessa ei ollut kaukosäädintä, eipä sitä osannut kaivatakaan. Olihan se joka tapauksessa: "täydellinen ääni, ikuisesti".

Philips CD104 tuli tarjoukseen syksyllä -85. Sain vielä parikymmentä pinnaa alennusta kampanjahinnasta. On viettänyt viimeiset vuodet kirjahyllyssä muiden museoesineiden kanssa. Pientä pohdintaa on ollut, haluaisinko korjauttaa sen.

 

[Grazy Horse]

En itse muista 2001 hintoja ja olen kaikista CD:stä poistanut hintalapun. Eikä pikaisella nettihaullakaan tuntunut löytyvän hintatotietoja, tai no tämä Hesarin juttu (tilaajille) vuodelta 1993:

"Cd-levyn hinta on pysytellyt Suomessa korkeana, vaikka tuotantokulut ovat laskeneet tuntuvasti formaatin yleistyttyä.

Tällä hetkellä cd:n yleisin hinta ostajalle on 119 markkaa. Kun edullisempi lp-levy on kadonnut markkinoilta miltei kokonaan ja lama on kaventanut ostovoimaa, on selvää, että äänitemyynti kulkee alamäkeä. Viime vuonna Suomessa myytiin 13 prosenttia vähemmän äänitteitä edellisvuoteen verrattuna."

Cd-levyn hinta pysyy tähdissä Tukku- ja vähittäismyyjä ottavat 119 markan levystä lähes puolet Suomalaisen "kapinallisen" mielestä cd:n terve hinta olisi 70-80 markkaa

Cd-levyn hinta on pysytellyt Suomessa korkeana, vaikka tuotantokulut ovat laskeneet tuntuvasti formaatin yleistyttyä.

www.hs.fi

Mökillä vanhoja musalehtiä, jäänyt mieleen Neil Young Unplugged (1993) mainos, CD 119mk, LP 65mk. 90 vaihteessa (kun itse aloin CDtä ostamaan) Anttilasta yms. kun osti ns. vanhempaa musaa, CD hinnat niissä olivat muistaakseni tuota kuuttakymppiä. Samalla rahalla sai toki divareista enemmän vastinetta vinyylinä, 60mk:lla sai varmaan 3 ihan ok levyä jos muistan vähänkään oikein. Kumpaakin kulutin.

 

[Username]

Oli aika jolloin Play.com ista tuli CD kotiin Suomeen 10€. Ja kas, niitä saattoi tulla 4-5 kpl viikossa. Vaan ei kestänyt tuon kaupan talous mun tilauksia..

Sieltä tuli kyllä tehtyä löytöjä, uutuuslevyt halpoja sekä monesti alennuksessa levyjä johonkin 6-10€/kpl.

 

[Veltto]

CD on mainio formaatti. Fyysinen levy, jonka saa itse valita ja kaupassa plärätä.
Huoltovapaa, toistuu kerrasta toiseen samanlaisena ilman sen kummempia temppuja. Toistaa koko levyn yhteen pötköön varsinkin, jos teos (Mike Oldfield Amarok) kestää katkeamatta sen. Äänenlaatu ja dynamiikka riittävä, jos tuotanto ja laitteisto sen mahdollistaa.
CD ei tule katoamaan vielä pitkään aikaan enkä usko streaminkään sitä kuolettamaan, koska omistettu levy ei häviä. Palvelimista ei aina tiedä, saattaahan artisti päättää olla antamatta lupaa siihen.
Vinyyliin verrattuna hyvä kliininen velipoika.
Ihan samaa tunnetta ei vain CD:llä saa. Jokin vinyylin orgaanisuudesta jää CD:ltä saavuttamatta. Tiedä miksi. Mutta molempi parempi. Pakkoko paremmuutta on päättää?

 

[elviz]

Se voi tosiaan olla, että CD:n hinta ei ole kehittynyt paljoakaan, mutta täytyy ottaa huomioon, että ennen ei ollut vaihtoehtoja. Musiikinkulutus oli myös täysin erilaista ennen. Itse olin nuorena (80-luku) aika tavalla pihallla, että mistä nyt meikäläisen kaltaiselle ihmiselle löytyisi hyvää musiikkia. Vaikutteita otettiin ympäristöstä ja yritettiin vähän niinkuin istuttaa korvaa pitämään siitä musiikista, mitä nyt on sattunut ostamaan kauhealla määrällä rahaa. Lähes koko musiikkiteollisuus oli isojen toimijoiden kontrollissa, jotka käytännössä päätti, että mitkä tuotteet saivat mahdollisuuden ihmisten levylautasilla.

Mä luulen, että tarvitaan semmoinen dystopia, että nykynuoriso enää taipuisi tähän, kun ne lähtökohtaisesti kuuntelevat mistä ne tykkää ja algoritmi on sen heille kätevästi poiminut. Itsekään en tahdo noita aikoja takaisin. Etenkin se plaraaminen oli ihan hirveetä ajanhukkaa, jo lähtien siitä, että piti astua ulko-oven väärälle puolelle ja maksaa rahaa siitä, että pääsi läpyttämään levyjä eestaas ja valita lähes satunnaisesti jotain. Netistä levyjä sai jo vähän myöhemmin helpommin ja "halvemmalla"...ja sehän se maailman sitten muutti.

Nykyään fyysistä mediaa ostetaan lähinnä samoista syistä kuin vaikka youtube/twitch striimaajalle annetaan donaatioita. Säälistä...sekin on hyvä syy, jos se muoviläpyskä asuu sitten kuitenkin varastohuoneen pahvilaatikossa. Levyhyllyt on niin 90-lukua. Nykyään ei ole mitään pakottavaa syytä maksaa fyysisestä levystä, ellei harrasta keräilyä tai jos vaan haluaa jäädä wanhaan aikaan kiinni. Mutta aika turha toivo, että nuoriso jumittaisi 90-lukuun.

Minusta fyysisen levyn oston sijaan pitäisi striimauspalvelussa olla "donate" nappi josta voisi lähettää dollarin tai pari artistille, niinkuin nykyään on tapana. Se olisi minusta paljon tehokkaampi tapa tukea heitä kuin fyysisten levyjen ostelu. Monesti sitä miettii, että "voisin ostaa nämä levyt", mutta se jää näillä hinnoilla miettimisen asteelle. Jos maksaa jo kuukaudessa rahaa 10-20e että musiikki kuuluu (maksimaalisella laadulla), niin käytännössä yksittäiset levyt voisi maksaa max 5e siihen päälle, niin se olisi houkuttelevaa.

Sitten kokonaan toinen asia on se CD-soitin. Jotkut sanovat, että CD-soitin soi paremmin kuin vaikka DAC. No se on hyvä syy ostaa CD-soitin. Mutta miksi ostaa tuhansien eurojen CD-soitin vaikka palaisit takaisin CD-levyjen käyttöön. Jo noin 30 euron laite rippaa levyt bitperfect NASille ja kaikki jatkaa toimimista vanhasta käyttöliittymästä johon on jo vuosien saatossa tottunut, eli vaikka Roonista. Ne pahvilaatikot on yläkerrassa vaan sitä varten, että jotain menee maailmassa pahasti rikki ja kovalevy hajoaa vielä samalla. Last resortin last resort.

Sori tekstiseinästä ja tämän kaiken sanottuani, Nightwishin 10:n lätyn aion kyllä ostaa ja siinä samalla varmaan niitä muitakin lättyjä jota on jäänyt välistä. Varmaan hupparinkin. Pahvilaatikkoon nekin päätyy....paitti ei se huppari.

 

[Ask0]

Ilmaiseksi.

Tämä taitaa olla ainoa tapa CD-levyistä luopumiseen ?

Kun niitä ei tule kuunneltua, niin ne joutaa mennä.

Mistä sitä ihminen saa näin järjettömiä päähänpistoja?

Näistä levyistä en luovu

Musiikin harrastajat ja ammattilaiset kertovat lempimusiikkiinsa liittyviä muistoja ja tarinoita.

areena.yle.fi

 

[UnenNukkuja]

Minun eka 1986 ostettu cd soitin oli Toshiba joku xj kai ...? ei muista enää numeroa !
Lopetti toiminnan 2010 luvulla.
Monia on hajonnut. Sonyja tais olla kaikki .
Äänissä on todella eroja, ihan selvä että hinnasta sen jo näkee, mutta
saa niitä hyviä halvemmallakin. Tonnin soitin on jo liiankin "hyvä" .

.

 

[Jyrki_H]

Lähes koko musiikkiteollisuus oli isojen toimijoiden kontrollissa, jotka käytännössä päätti, että mitkä tuotteet saivat mahdollisuuden ihmisten levylautasilla.

Mä luulen, että tarvitaan semmoinen dystopia, että nykynuoriso enää taipuisi tähän, kun ne lähtökohtaisesti kuuntelevat mistä ne tykkää ja algoritmi on sen heille kätevästi poiminut.

Algoritmi kätevästi poimii sitä, mitä isot toimijat painottavat…

 

[elviz]

Algoritmi kätevästi poimii sitä, mitä isot toimijat painottavat…

Voi olla näinkin, mutta tarjonta on todella laajaa nykyään verrattuna mitä oli aikoinaan. Algoritmeja on tietty vähän monenlaisia ja vaikea uskoa, että esimerkiksi last.fm:n "mitä muut myös kuuntelevat ketkä pitävät myös X:sta" algoritmia tuskin on big business tuunaamassa. Ei sieltä mulle ainakaan mitään Taylor Swiftiä tai vastaavia tule, kun kuuntelee jotain psykedeeli EDM:ää. Kyllä se pysyy semi-underground puolella, missä artistilla ei aina ole edes kasvokuvaa palvelussa. Isosta osasta mun nyky-musasta liekö edes on olemassa CD-julkaisua.

 

[vps358]

Hämeenlinnan Raketti-Anttilasta ja muistakin alueen marketeista tuli osteltua 1990-luvun alkuvuosina kympin tai muutaman tarjouslevyjä, CBS:n Nice Prizeä on useampi.

T: Vesku

 

[Cathi777]

Algoritmi kätevästi poimii sitä, mitä isot toimijat painottavat…

Tämä ei kyllä itse asiassa pidä paikkaansa, että ne tarjoisivat vain ns. isoja toimijoita. Omalla kohdallani tulee kyllä niin marginaalisuosituksia koko ajan. Aniharvoin mitään ns. isoja artisteja jos ei ole sattunut juuri paljon niitä kuuntelemaan.

 

[Alex]

CD-levy on aika ylivoimainen formaatti jos vain tilaa levyjen säilyttämiselle on. Siis niin, että niitä on helppo selailla.
Minulla on spotify ja Tidal, mutta kun ei sieltä löydä oikein mitään kun ei tiedä mitä etsii. On paljon helpompi katsella levyhyllyä ja tehdä yllätyslöytöjä. Vinyylihylly on pykäläää hankalampi selialla, levyjen selistä on usein vaikea tietää mikä on kyseessä.

Tällä hetkellä muutenkin CD-levyjen ostajilla on markkinat puolellaan. Hieman vaivaa nähden löytyy melkein mitä vain, lisäksi nettikaupat tarjoavat ympäri maailmaa mitä mielenkiintoisempia paketteja. Katselin juuri Youtubesta Dave Hurwitzin analyysia Beethovenin Pianosonaattien levytyksistä (

). Olen aina pitänyt Emil Gilelsin tulkinnoista mutta kiinnostuin suosituksesta tutustua Kempfin levytyksiin. Kuuntelin muutaman pätkän suoratoistoista ja aloin etsiä pakettia. Loppuhan se oli melkein joka paikasta, mutta Amazon.fr:stä lopulta löytyi kohtuu hintaan ja viikossa levyt olivat kädessäni.

Olen kerännyt CD-levyjä vuodesta 1984, yhtään en ole myynyt. Niin kauan kuin hyllytilaa on en niistä luovu, sillä suuri osa niistä on parhaista parhaita versioita.

CD-soittimia on tarjolla mukavasti. Myös käytettyjä voi ostaa, kunhan tietää mitä tekee. TDA1541-pohjaiset DA-muuntimet ovat oikeastaan aina varma valinta (https://www.dutchaudioclassics.nl/Overview-Philips-TDA1541-based-cdplayers/). Käyttömukavuus lompakon mukaan.

 

[Mattsson1]

Roon... voi selata albumeita jotka ovat joko flaccena levyllä tai Tidalista kirjastoon otettuina. Voi selata genrejen mukaan, tai muusikoiden mukaan. Eli siis katsella millä muulla levyllä tyyppi soittaa.

Tuollaista ei voi tehdä CD hyllyn edessä. Tidalista voi valita hyvän biisin ja sen soittaa radiota. Saattaa löytää uuttakin, muutenhan se on vähän vaikeeta. Mulle Roon voittaa CD hyllyn mutta jokainen omalla parhaalla tavallaan.

 

[Alex]

Roon... voi selata albumeita jotka ovat joko flaccena levyllä tai Tidalista kirjastoon otettuina. Voi selata genrejen mukaan, tai muusikoiden mukaan. Eli siis katsella millä muulla levyllä tyyppi soittaa.

Tuollaista ei voi tehdä CD hyllyn edessä. Tidalista voi valita hyvän biisin ja sen soittaa radiota. Saattaa löytää uuttakin, muutenhan se on vähän vaikeeta. Mulle Roon voittaa CD hyllyn mutta jokainen omalla parhaalla tavallaan.

Juu, voi. Mutta levyhyllyn selaaminen on jotain aivan muuta. Näet ison rivin selkiä, muistoja ja vain hyviä levyjä. Toimii ilman NASseja tai tietokoneita. Enkä mitenkään kavahda uutta tekniikkaa, kokeilen kaikkea uutta jatkuivasti.

Kuten kerroin, käytän myös Spottaria (autossa) ja Tidalia, en vaan löydä oikein mitään mitä haluaisin kuunnella - koska en tiedä sitä itsekään.
Aikoinaan (noin vuonna 2000) sanoin eräälle kaverille: "vaikka minulla olisi kovalevyllä kaikki maailman musiikki en käyttäisi sitä". Tämä oli sitä aikaa kun levyjä kopioitiin mp3:ksi. Eikä kysymys ollut laadusta vaan kokemuksesta.
Vaikka kuuntelenkin välillä striimausta kääntyy sessio usein levyhyllyn selailuksi.

Lisäklsi on erittäin tyydyttävää viettää parin vuoden välein muutama päivä levyhyllyjä järjestäen - jos vaikka tällä kertaa muiden kiusaksi laittaisin levyt alkuperäisen ilmestymisvuoden mukaan.

Netistä on mukava hakea lisätietoa jos joku yksityiskohta kiinnostaa - on paljon laajempi kuin palveluiden haut.

Mutta kuten kirjoitit, jokainen tavallaan.

 

[Loimola]

-- Mutta levyhyllyn selaaminen on jotain aivan muuta. Näet ison rivin selkiä, muistoja ja vain hyviä levyjä. --

Lisäksi on erittäin tyydyttävää viettää parin vuoden välein muutama päivä levyhyllyjä järjestäen --

En voisi olla enempää samaa mieltä. En edes haluaisi käyttööni suoratoistopalvelujen näennäisesti rajatonta valikoimaa. Haluan vain juuri ne levyt, jotka minulla on – "ison rivin selkiä, muistoja ja vain hyviä levyjä". Niin kuin olen täälläkin eri yhteyksissä moneen kertaan todennut, musiikkikokoelmassa ei ole kyse vain siitä, mitä siinä on – vähintään yhtä merkityksellistä on se, mitä siinä ei ole.

Levyhyllyjen järjestelyä parempaa terapiaa ei voi kuvitellakaan.

 

[Denali]

Ilmaiseksi. Että väitän tämän pilvipalvelubuumin nyt tuovan aika järkyttävän määrän cd-levyjä tarjolle. Kunhan niistä vain luopujat pääsevät eroon. Oi aikoja, oi tapoja, aivan tulee vinyylistä luopuneet Mieleen.

t. ' RIF '

Kävin tuossa erään kerran paikallisessa levy-divarissa. Siellä sattui olemaan pari pahvilaatikollista yhden ihmisen kuskaamia cd-levyjä. Pengoin sieltä alkuperäismastereita heavy-levyistä. Olisi ehkä muutama kymmentä levyä, jotka voisi yrittää kaivaa alkuperäisinä. Pitäisi vaan jaksaa/muistaa käydä tarkistamassa 1-2 kertaa kuukaudessa.

 

[Mattsson1]

Järjestelen flaccialbumeita, järjestelyhän on kivaa. En ihan varma ole puhummeko nyt samasta asiasta. Eihän streamauksessa tarvitse maailman kaikkia levyjä katsella jos ei halua. Itse en juuri käytä Tidalia kotistereoiden ulkopuolella mutta se on mun tapa.

Mulle riittää fyysisesti vinyylihyllyn järjestely. CD tappoi kansitaiteen, mutta vanhat vinyylikannet on taideteoksia. En pidä CD koteloita oikein minään. Kehno mekaaninen rakenne.

 

[Nikolas]

Minulle CD on tärkeä siksi että kun haluan kuunnella jotain tiettyä musiikkia, minun tarvitsee vain hakea se levyhyllystäni ja laittaa levy soittimeen. En ole minkään toistopalvelun oikkujen armoilla. Jos haluan kuunnella musiikkia vaikka automatkalla, rippaan haluamani CD:t tikulle. Edelleen, en ole sitten autossakaan minkään puhelintoivekonsertin tai toistopalvelun oikkujen armoilla.

 

[Ask0]

Levyhyllyjen järjestelyä parempaa terapiaa ei voi kuvitellakaan.

LP:t on järjestyksessä ja CD:t ojennuksessa pahvilaatikoissa, joten terapia täytyy kehittää muualta.

Järjestelen flaccialbumeita, järjestelyhän on kivaa.

Huomasin, että monesta niistä puuttui kansikuva. Viitsisiköhän sitä joskus ilman kantta oleviin albumeihin ne lisätä ?

 

[sol]

Meikäläinen on iloinen seka käyttäjä, eli striimaus ja cd pyörittelyt menee molemmat. Ehkä vakava henkisemmät kuuntelut menee cd osastolle. Jotenkin se kivempi etsiä levy, laittaa se soittimeen ja kuunnella se putkeen, kun striimaus menee mulla helposti hyppimiseksi artistista ja kappaleista toiseen.

Tavoitteena on hommata vain ne levyt jotka oikeesti haluun, mutta monesti tulee ostettua turhaa koska ”sain halvalla”, varsinkin käytetyiden kohdalla tätä tapahtuu. Toki kun vertaa käytettyä cd:tä vinyliin niin puhutaan ihan eri hintaluokasta, joten rahan meno ei niin kirpaise.

Onko muuten kellään kokemusta Projectin pyörittimestä:

CD Box RS2 T – Pro-Ject Audio Systems

Next generation of ultimate CD Transports Pro-Ject has always been making products and investments which are not particularly mainstream. As everybody was jumpi

www.project-audio.com

Ois yksinkertainen systeemi, kun kytkis suoraan aes/ebuna genelecceihin….