Autohifipornoa?

[ilkka_S]

Sosiaalipornoa autohifin tiimoilta? Tai sitten vain muisteloja? Kummia kokeiluja, mustia muistoja, tolkutonta turaa. Menneitä aarteita varastojen nurkista.
...

Pandoran lippaan miut innoitti avaamaan osaston eräs toinen ketju. Pyyhkäisin ulkovarastoon ja avasin kaapiston, johon en ole 30 vuoteen kajonnut. En kertaakaan, 30 vuoteen tai ylikin.

Kaapistossa on menneitä autohifiromppeita. Löysin mm. Opel Kadett D-mallin orkkiksen peitelevyn. Sekä Opel Rekord D-mallin [1977-1986] mallikohtaisen ja keskikonsoliinsa upotettavan C-kasettimakasiinin.



Myös löysin foorumin toisessa ketjussa mainitsemani 80-luvun italodiskanttikaiuttimet, aikoinaan tekemineni ketjutuksineen. Koteloituja kolmitiepurkkeja 40 vuoden takaa. Löysin vuonna -80 ostamani "testivoittajan" autosoittimen Sony XR-50, jossa oikeasti oli tasokas kasettisoitin. Löysin mm. Knutssonin ja Sharpin ekvalisaattori/faderit, jotka ovat autoissani 80-luvulla olleet. Pioneerin "hunajakennokaiuttimet" 80-luvulta. Sekä off-topicina, 80-luvun alulla Jenkeistä importoimani Fox-merkkisen tutkanpaljastimen, joka "otti myös K-säteet" ja jota poliisikin äityi ihmettelemään sekä kokeilemaan:
esteettömässä maastossa paljastin bongasi poliisin tutkan jo 2 kilometrin päästä.

Kuriositeettina lisäsin kuvaan 3-tiekaiuttimet Sony XS-880, jotka 80-luvun alulla ostin ja jotka 30//60 W kaiuttimet monista autoistani 80-luvulla ja 90-luvun alultakin päätin säilyttää:
parasta äänentoistoa mitä olen missään hyllykaiuttimissa kuullut. Speksejään en enää muista, mutta magneettinsakin taitaa painaa sen noin 880 grammaa? Jonkin autokaiutinvertailun jossain lehdessä tuo kaiutinmalli voitti, ja vielä jokin päivä... Johonkin koslaani nuo istutan, sillä käyttöautoni Volvo Premium -systeemi 8 kaiuttimineen on hyllykaiuttimiltaankin audioltaan onneton, jos vertaan muistikuvaani Sony XS-880:stä. Pukatkoon vaikka sitten perikunta nuo kajarit arkkuuni ja matkaan.

Aika tavaran nauttii, äitvainaa aikoinaan monasti totesi.


-ilkka

 

[manninen]

Classic Pioneer Car stereo

Classic Pioneer Car stereo. 4 113 tykkäystä · 3 puhuu tästä · 2 oli täällä. Englishwriting group for collectors of Pioneer car stereo from the 80's. KEX-73 KEX-500 KEX-900 K

fi-fi.facebook.com

Tässä kans *fiili päätteellä kutsuttavaa materiaalia

 

[V12]

Otsikon alle sopinee myös tämä parinkymmenen vuoden takainen juttu, ei tosin oma...

Jäykät Säätäjät - projektit

 

[rigging is fun]

Aloituskuvan Sony XS-880 aikakaudesta muistuu Tekniikan maailman hifistämä G-sarjalainen mersu.

Olisi hauska löytää sen speksit, mitä siihen oli laitettu ? Yhden erikoisuuden siitä muistan, kuljettajalle ja matkustajalle haettiin molemmille stereokuvaa jotakuinkin symmetrisellä kaiutinsijoittelulla ( mitä nyt sivulasit .. ja bassot tuli jostain ), mikä oli siis L+R plus R+L , eli vänkärinpuolella kuunneltiin käänteistä stereota.

t. ' RIF '

 

[ilkka_S]

Riffin postauksesta ja muutoinkin muistui pari seikkaa. Älä lue, nyt tulee pitkästi sosiaalipornoa.
...

Tekniikan Maailmassa 17/1993 oli kahden aukeaman artikkeli ostikolla Hifistynyt kartanovaunu. Tuossa jutussa oli farkkuun Volvo 740 rakennettu kunnollinen hifisoundi. Jos jotakuta kiinnostaa, miulla on valokopio tuosta artikkelista.
...

Sonyn kolmitiekaiuttimet XS-880 ostin vuonna 1985, samalla kun ostin Sonyn silloisen parhaan Suomen-tuonnissa olleen soittimen XR-7030 erillispäätteineen 4x30 W. Kyseinen soitinmalli oli voittanut oliko Teknarin vai HiFi-lehden paremman pään autosoitinvertailun, ja etenkin soittimen nauhuriosaa oli kehuttu. Kasettisoitin oli oleellinen, sillä tuohon aikaan ajoin paljon ja autossa kuuntelin juurikin kasetteja. XR-7030:een kylläkin oli saatavissa 10 kiekon CD-makasiinitoistin, joka kuului sijoittaa mihin toistin sitten mahtuikin ja jota toistinta ohjattiin XR-7030:n painikkeilla.

Tuolloin eli vuonna 1985 olin hankkinut uudenkarhean Opel Rekord Berlinan, ja päätin siihen pystyttää asiallisen autohifin. Sen muistan, että Sony XR-7030:n lähtöhinta oli 4990 markkaa, kun keskivertoautosoittimet tuolloin maksoivat tuhannen pari markkaa. Lähtöhintansa muutekseen oli sama kuin oli vuonna 1989 kahden vetoakselin kolmipääkasettidekin Pioneer CT-939.

Heh... Ennen kuin Opel Rekordin hattuhyllyn raatsin rei'ittää, eli ennen kuin joudin rakentaa autoon zydeemit, käytin takakaiuttimina parin kuukauden ajan niinkin ankeaa ratkaisua kuin "boombox" Aiwa CA-R80:n kaiuttimia. Noissa lastulevykoteloiduissa [mdf?] kaiuttimissa oli yllättävänkin hyvä bassovaste, ja soundi kuskin paikalla oli aivan asiallinen, kun olin Aiwan kotelokaiuttimet hattuhyllylle mallannut etuviistoon suunnatuiksi, ja etuovien yläosiin olin istuttanut suunnattavat italodiskantit.

Soundi Opel Rekordissa toki muuttui oleellisesti siinä vaiheessa, kun aikani riitti ja kevätlämpökin salli pihalla rei'ittämään kaiuttimet XS-880 auton hattuhyllyyn. Samalla toteutin Rekordiin etukaiuttimille diskanttien lisäksi ketjutetut basso-keskiäänet jalkatilan sivupahveihin. Berlina-mallin oviin en raatsinut rei'ittää kaiuttimia:
kuvioitu veluuriverhoilu ovissa oli mielestäni liian esteettinen kaiuttimien rei'itettäväksi. Koteloiduista diskanttikaiuttimista oviverhoiluun jäi vain ohuet ruuvirei'ät, jotka sai harjatuksi umpeen.

Opel Rekordin tavaratila oli oudon hyvä bassopohja hattuhyllykaiuttimille. Bassotoisto oli tuntuvasti tukevampi kuin mitä oli mm. C-mallin porrasperä-Asconassa tai Pösö 505:ssä, joissa autoissa kaiuttimet Sony XS-880 myöhemmin palvelivat. Sittemmin vielä tuuppasin XS-880:t 940-farkkuuni -93, jossa kaiutinkoteloina käytin soundiltaan rimpuloiden kotikaiuttimien Pioneer CS-454 koteloita.

Ulkovarastoni nurkissa yhä on paitsi kaiuttimet Sony XS-880 myös mainitsemani ja 23 vuotta sitten toimivana käytöstä poistunut Sony XR-7030 päätevahvareineen. Sekä Aiwan ns. boomboxit CA-30 [ostin -84] ja CA-R80 [ostin -85]. Liika varastotila johtaa... Aika tavaran nauttii, tavalla tai toisella. Hitaan pirullinen kosto perilliseni.
...

Anekdoottina, Sony XR-7030:ssä oli pahuksen tasokas kasettiosa. Ilmoitettu toistovaste oli 30-18000 Hz, ja erillisten diskanttikaiuttimien kanssa autossa oikeasti sai nauttia hyvätasoisilla laitteilla nauhoittamieni krominauhojen diskanttisoundista. Sony XR-7030:n kasettiosa jäi käsittääkseni Nakamichin autosoittimen ohella parhaaseen päähän autonauhureissa kautta aikain.

Toinen anekdootti. 80-luvun alulla Pioneerin cross-axial -hyllykaiuttimet olivat kovaa sanaa:

pioneer cross axial car speaker - Google-haku

Noita kaiuttimia minulla ei koskaan ollut, mutta 80-luvun alulla ylistetyt Jensenin kolmitiekaiuttimet miulla lyhyesti oli:
nopsasti hukkasin nuo, sillä soundinsa oli jotain muuta kuin mitä olin odottanut.

Jossain yhteydessä 80-luvun puolivälillä pääsin vertailemaan Opel Rekordeissa tuota Jensen-mallia sekä Sony XS-880:ää, ja Jensenin tuottama soundi oli kuraa pahvipoksotusta verrattuna XS-880:ään.
...

Aiwa CA-R80:

AIWA CA-80 boombox (1985) | Wolf Review

review.wolfarchitects.design

Pioneer CS-454

Pioneer CS-454 3-Way Loudspeaker System Manual | HiFi Engine

www.hifiengine.com

-ilkka

 

[ilkka_S]

Tehkääpä toisetkin autohifipaljastuksia, muisteloita, tai p*skon ittekseni foorumia, memory lanella kompastellessani...

Tänään kun tarkemmin syynäsin Pandoran kaapiston romppeitani, huomasin jotta edes Goodle ei kaikista romuista osaa kertoa. Jotain fotoa tahi dataa siten voisi olla asiallista upata vaikkapa Radiomuseum-orgiin, joka saitti pirullisesti perii maksun siitä, että sinne jakaa informaatiota.
...

Ensimmäisistä autohifiviritelmistäni 1970-luvulla miulla ei enää ole muuta muistikuvaa kuin että kasettisoittimena kolmessa ensimmäisessä autossani palveli Roadstarin mankka AD-5070. Tuo oli aivan kohtuullinen kasettitoistin, ja asiallisempi kuin radiokasettisoittimien nauhuriosa keskimäärin. Eipä junnuna paljon radiota tullut autossa kuunnelluksi, vaan itse nauhoittamaansa mielimusaa:

Cassette Stereo Player AD-5070N R-Player Roadstar; Japan |Radiomuseum.org

Cassette Stereo Player AD-5070N R-Player Roadstar; Japan, build 1976 ?, 2 pictures, Japan, schematics, tubes, semiconductors, Sound/Video Recorder and/or

www.radiomuseum.org

Ekvalisaattorina autoissani 70-luvun lopulla palveli Sharp EQ-100, sillä Roadstarin mankassakin oli vain yksi äänensävyntärväin.



Roadstarin kasettisoitin sitten alkoi oireilla. Saturaatiopisteeni täyttyi, kun mankka ruttasi Basfin krominauhalle tallentamani vuoden 1977 Pink Floyd -albumin Animals, josta levystä minulla oli vain tuo kasettikopio. Sopivasti hollille osui vuonna 1980 autonvaihtokin, ja päätin ostaa 30 tkm ajettuna hankkimaani 2-litraiseen Asconaan kunnollisen soittimen. Sony XR-50 oli voittanut Teknarin vai Tuulilasin soitinvertailun muistaakseni hintaluokassa alle 3000 mk. Outoa on, ettei Sony XR-50:stä löydy Googlella mitään tietoa - ei edes valokuvaa.



Sony XR-50:ssä asiallisesti oli erilliset basso- ja diskanttidäädöt sekä loudness, ja nauhatyypin valinnat joskin vain kaksiasentoinen valinta ferro // II,III,IV. Nauhurissaan oli yhden biisin kappalehaku, ja virittimensä kello-//taajuusnäyttö oli edistyksellisesti digitaalinen - viritin tosin ei vielä ollut PLL-synteesiviritin. Vahvistimessaan oli fader-ohjaus etu- ja takakaiuttimille. Nauhurinsa oli aikalaisekseen varsin tasokas, mutta en toistovastettaan enää netistä löydä. Oli mainio soitin ja palveli... muistaakseni neljässä autossani. Viime vuosikymmennelle saakka palveli autotallistereona, mutta en tiedä onko laite enää hengissä.

Sony XR-50:n lähtöteho kuitenkin oli vain luokkaa 2x10 W, joskin soittimessa oli liitäntä erillisvahvistimelle. Sonyn kaveriksi hommasin equboosterin Knutsson AM 220. Tuo Knutsson muistaakseni jaksoi jakaa luokkaa 2x20...25 W ja 4x10...15 W. Knutsson oli ruotsalainen autohifibrändi ja arvostuksessa samaa luokkaa kuin Becker. Tylsästi, Knutsson AM 220 oli Japanissa valmistettu.




Vuonna 1984...5 sitten hommasin Sonyn loistavan soittimen XR-7300, jossa oli erillinen pääte 4x30 W. Sony XR-7300 oli voittanut Teknarin vai HiFi-lehden paremman pään soitinvertailun, ja soitinta luin kehutun myös saksalaisessa hifialan julkaisussa. Ostopäätökseni lopulta ratkaisi se, kun kaverini oli Golanin YK-keikaltaan tuomaansa Bemariin tällännyt XR-7300:n ja kehui soitinta hemmetin hyväksi. Se oli. Vakavasta suunnittelusta kertoi mm. se, että nauhurissaan oli erilliset atsimuuttisäädöt kummallekin toistosuunnalle. Soittimen FM-viritin oli sangen herkkä, ja tuolla virittimellä kesäisillä radioaaltojen Es-keleillä napsin tukun radioasemia mm. Saksasta ja Briteistä.



Kaiuttimia Sony XS-880 olen jo aiemminkin kehunut. Muistelin, että bassoripustuksensa olisi ollut kumia, mutta uretaaniahan ne.



Autokaiuttimista anekdootteja.

Vuonna 1984 Italiassa ostin hifiliikkeestä diskanttikaiuttimet. Bensi oli mulle aivan tuntematon merkki, mutta Milanossa vai Torinossa hifikaupan myyjä suositteli noita 30//60 W suunnattavia diskantteja. Ei vetänyt italomyyjä suotta kotiinpäin. Kaiuttimet olivat soundiltaan aivan mainiot. Googlella ei näistä kaiuttimista enää löydy mitään.




En muista mihin autooni, mutta 80-luvun alkuvuosina ostin etuoviin 2-tiekaiuttimet Pioneer TS-F202, tehonkestoltaan 30//60 W. Taisi olla Halla-Ahon Matti, joka mulle noita kaiuttimia suositteli, ja hyväsoundiset olivat. Vain on käynyt niin, että vuosikymmenet vaiko pikkulinnut ovat vieneet ripustukset kaiuttimista, jotka ovat yli 30 vuotta mahjuneet ulkovaraston perukoilla.



Kaiuttimien grillejä ei enää ole tallessa, sillä päätin luovuttaa etuverkot yhden autoni mukana, johon etuoviinsa olin nättien maskien

https://www.picclickimg.com/d/l400/pict/323645484564_/Vintage-Pioneer-TS-F202-TS-F606-Low-price-to.jpg

taakse tällännyt hilpeät korvikekaiuttimet.

Elinluovuttajana oli toiminut kaiutinmalli HGL-320, josta mallista ei netti kerro mitään. Jostain syystä varaston nurkissa on kaksi paria noita kaiuttimia, joista toisen parin muistan hankkineeni autotarvikeliikkeestä vuonna 1982 ja ensihätään uuden Kadettini etujalkatilaan. Hankinta oli tilapäisratkaisu, ja jalkatilassa leveillyttä kaiutinta aina potkin niin itse kuin pelkääjäkin.



Kaiutinmalli Osaka FX-16 sitten on mysteeri. Netti ei noista 3-tiekaiuttimista kerro mitään, enkä enää muista miksi kaiuttimet ovat päätyneet nurkkiini. Oletan, että olivat hattuhyllyllä jossain autossa, jonka 80-luvun alkupuolella käytettynä ostin. Bränikässä kunnossa yhä ovat, ainakin päällepäin.



Koko rahalla, kaikki 10 kuvaa palstap*skomista. Juujuu, maksan ensi vuodelle jäsenmaksun.

Mainitsemani laitteet mm. Knutsson, Pioneer ja Sony tämänpäivän mittapuilla lienevät riittämättömiä, kun nuorisolla paukuttaa paksissa luokkaa 1000 W subbarivahvistimet. Mutta jos verrattaisiin nykyautojen integroituihin äänentoistolaitteisiin, oletan että hyvinkin voisivat pärjätä. En muista, että olisin aikoinaan juurikaan kokenut tarvetta esimerkiksi Sonyn 4x30 W päätettä huudattaa täysillä.

Tänään sen hokasin, että aikoinaan eli 80- ja vielä 90-luvullakin olen autokaiuttimissa käyttänyt 1,5...2 neliön piuhoja. Yhtä paksuja kuin olen kotikaiuttimissa käyttänyt...

-ilkka

 

[M. Hulot]

^ Knuttsonit oli 99 Saabin hattuhyllyllä, kun lapsuudessa kierrettiin Suomea. Muistaakseni soitin oli Panasonic, joka pyöritti Tower of Poweria ym. Pana oli asennettu aftermarket keskikonsoliin, joka nykyään kuulostaa ihan käsittämättömältä. Ei edes radion paikkaa vakiona.

 

[hoffa]

Aloituskuvan Sony XS-880 aikakaudesta muistuu Tekniikan maailman hifistämä G-sarjalainen mersu.

Olisi hauska löytää sen speksit, mitä siihen oli laitettu ? Yhden erikoisuuden siitä muistan, kuljettajalle ja matkustajalle haettiin molemmille stereokuvaa jotakuinkin symmetrisellä kaiutinsijoittelulla ( mitä nyt sivulasit .. ja bassot tuli jostain ), mikä oli siis L+R plus R+L , eli vänkärinpuolella kuunneltiin käänteistä stereota.

t. ' RIF '

Vastaava sterokuvakikkaillu on minulla Aelissa nykypäivänäkin, mutta DSP:llä toteutettuna. Ovissa olevat midbassot ovat monoina ja jako 200 hertsin tienoilla kojelaudalla oleville laajakaistoille. DSP:n kaukosäätimen pikavalinnoilla voi sitten valita, onko setti optimoitu pelkästään kuskille vai myös apparille.