Äänenlaadullisesti hyvän äänitteen tekniset edellytykset

[pertti]

Olipa vaikea muotoilla asia. Mutta mieltäni on jo kauemmin askarruttanut seuraava kysymys : mistä johtuu
että joidenkin levymerkkien ( vaikkapa Verve, Prestige,Tacet,Pablo,Chesky) äänitteet kuulostavat äänellisesti
"paljon" muita paremmilta.

Whats spinning right now -palstalla Vasu kertoi yhdeksi tekijäksi äänitystilanteessa käytetyn " RCA 44 nauhamikkejä , Neumann U47 putkimikkejä, ei päällekkäis äänityksiä, ei trankkuja ".

Mitä ns. hyvissä äänitteissä tehdään äänitystilanteessa ja sen jälkeen eri tavalla kuin äänenlaadullisesti ns. huonommissa äänitteissä ?
Minua kiinnostaa asia erityisesti vinyylien mutta tietenkin myös cd-levyjen osalta.

Onko joku perehtynyt aiheeseen ammatillisesti tai muuten niin paljon että voisi valaista asiaa ?

Pertti

 

[kre]

^En ole ammattilainen, mutta sanoisin että 95% äänenlaadusta on peräisin äänitystiimin ammattitaidosta.

 

[Lpylkkanen]

Moi!

Jos lontoo sujuu, niin tuosta saa alkua. http://www.chesky.com/core/body_about.cfm

Ns. audiofiili -merkit osaavat (enemmän tai vähemmän ansioituneesti) kiertää musiikin tuottamisen karikot ja allikot ja lopputulos palvelee usein musiikintoistovällineisiinsä panostavia kuluttajia.. Poikkeuksiakin on. Esim Telarcin joidenkin blues levyjen bassopää on miksattu niin "kuumaksi", että luonnollisuudesta ei voitane puhua, vaikka muutoin tuotos laadukas ja alkuperäistä esitystä muistuttava olisikin..

Kannattaa myös katsastaa tämä http://www.turnmeup.org/ Asiaa kompressoinnin vaikutuksesta musiikkiin.

Terv, Remara

 

[pirkka]

Kappas. Juuri tänään tutkailin tätä DSD tekniikkaa, joka on käytössä SACD mutta myös muualla kun korkealla resoluutiolla ja dynamiikalla napataan soundi suoraan digitaaliseksi.

 

[LaJazz]

Huolellinen tilan valinta.
Piiruntarkka mikrofonien sijoittelu.
Laadukkaat mikrofonit, mikkietuasteet ja AD-muuntimet.
Monimikityksen ja sähköisen korjailun välttäminen.
Kompressoinnin minimointi.
Ei resamplausta.

Tässä nopeasti heitettynä ne tärkeimmät. Lisätkää puuttuvat.

 

[Jari]

Näkemys ja kunnolliset taltiointivälineet.

 

[Tawe]

Näkemys

Nostaisin merkittävään asemaan tässä juurikin taiteilijan (artisti tai tuottaja tms.) näkemyksen, sillä esimerkiksi kappaleen tai teoksen sovitus on huomattavasti vaikuttava tekijä siihen kuin se soi ja miltä se soundaa.

 

[LaJazz]

Jep-jep pojat, mutta nyt kysytäänkin teknisiä edellytyksiä.

Tuottajalla mukava tuoli
Äänittäjän käyttötili plussalla
Inspiraatiojuoma oikean lämpöistä

 

[Jyrki_H]

Minusta selitys on yksinkertaisesti se, että ns. audiofiilimerkit tallentavat musiikin sillä oletuksella, että niitä tullaan kuuntelemaan hieman paremmilla laitteilla. Valtavirran äänitteet masteroidaan siten, että ne kuulostavat mahdollisimman hyvältä vaikkapa puhelimen hands free -kaiuttimesta ja samalla tehdään isoja kompromisseja äänenlaadun suhteen absoluuttisella tasolla.

Mikrofonityypit ja etuvahvistimet ovat toissijaisia. Nykyaikaisessa studiossa saadaan varmasti audiofiilitason äänityksiä aikaiseksi, jos näin halutaan.

 

[punssi]

Nostaisin merkittävään asemaan tässä juurikin taiteilijan (artisti tai tuottaja tms.) näkemyksen, sillä esimerkiksi kappaleen tai teoksen sovitus on huomattavasti vaikuttava tekijä siihen kuin se soi ja miltä se soundaa.

Mikrofonityypit ja etuvahvistimet ovat toissijaisia. Nykyaikaisessa studiossa saadaan varmasti audiofiilitason äänityksiä aikaiseksi, jos näin halutaan.

Näin minäkin asian näen.

 

[miksin]

Esittäjä ja äänitytilan akustiikka- näkemys ei ole mun vaan yhden ihan työkseen - ja myös klassisia- äänityksiä tekevän mielipide.
Muut tulee sitten perästä, kuulemma.
Se miten äänittäjä tuntee salin, mikkiasetelma, etc.

(Tää oli tietty erityisesti klasuäänityksiä koskeva mielipide. ( Eikä mun.))
Mitä rautapuoleen tulee, herrralta löytyy muutaman kymmenen tai sadan tuhannen edestä mikrofoneja. Joka lähtöön.
Eikähän toi kerro siitä mikä osa siitä raudasta sitten on kriittisintä.

Mikkietunen tasi olla seuraava kriittinen kommponentti. Ja se valinta mennäänkö etuselta pöytään vai AD-muunntimelle. Jos pöytään niin se _myös_ on kriittinen.

...
Mikrofonityypit ja etuvahvistimet ovat toissijaisia.
...

Kyllä ne muutamat mun tuntemat alan ammatti-ihmiset ovat sitä mieltä että juuri noi on ne kaikkein tärkeimmät palikat. EOS, ehkä ne vaan sitten on source first. miehiä

Mulla on hyllyssä pari seedeetä ja kovolla korkeemmalla resoluutiolla parin tunnin verran erilaisia mikrofoneja. Sama tila, sama piano, sama soittaja, sama kappale. Vain mikit muuttuvat, joistain mikeistä ottoja useammalla eri sijoittelulla/etusella. Kyllä niissä mikeissäkin vaan eroja on- enemmän kun hyvissä vahvistimissa tai valolevysoittimissa, mut vähän vähemmän kun kaiuttimissa.
Laulusoundia löytyy muutama raita. Niitten kohdalla on kiinostava tasapeli yhden melko hyvänä pidetyn vintage-Sonyn ja yhden studion oman tuotteen välillä. Muut hyvinäkin pidetyt ja kalliit laulumikit tulevat pitkällä noitten perässä.
Kumpaakaan en menis sanomaan hiukkaakaan ääntä värittäväksi. Mut _ihan_ eri värisiä ne vaan ovat.
( Tietty, ProToolsilla saa kaikki erot niin halutessan myös hävitettyä. >:-] )

 

[LaJazz]

Lueskelen parhaillaan Bob Katzin 'Mastering Audio - the art and the science, 2nd edition' -opusta. Sitä pidetään laajalti alan perusraamattuna. Katz tuo kirjassaan hyvin monessa kohtaa esiin perussignaalin korkean laadun merkityksen. Suomeksi sanottuna: guanosta ei saa konvehtia tekemälläkään.

Eli tekniset edellytykset: tila, mikit, etuset, AD-muunnos, ammattitaito.

Taiteellinen vaikutelma onkin sitten ihan toinen stoori. Viski, j karjalainen ja T-Bone tulee mieleen hyvänä huonona esimerkkinä.

 

[punssi]

Eli tekniset edellytykset: tila, mikit, etuset, AD-muunnos, ammattitaito.

Toisinkinpäin joutuu joskus ajattelemaan eli millään noilla ei ole merkitystä jos sisältö ei ole koukuttava.

 

[LaJazz]

Toisinkinpäin joutuu joskus ajattelemaan eli millään noilla ei ole merkitystä jos sisältö ei ole koukuttava.

Tässä threadissa oli tarkoitus puhua teknisistä edellytyksistä, mutta ei se oikein tunnu menevän jakeluun.
Luovutan.

 

[Vasu]

Luonnollinen tila on mun mielestä tärkeä elementti hyvässä äänitteessä. Esimerkiksi Blue Note levy-yhtiön 50- ja 60-lukujen jazz levyissä on on kuultavissa tila jossa soitetaan eikä erillisiä kaiku muokkauksia ole todennäköisesti käytetty, myös soittimet sijoittuvat stereokuvassa luonnollisesti eikä niiden paikat ole jyrkästi sijoittuneet vaan stereo äänitys kuulostaa lähes monolta.

Mielestäni 50-luvun lopun ja 60-luvun alun äänitteet ovat parhaita musiikkityypistä riippumatta.

70-luvun ja 80-luvun äänitteet kärsivät mielestäni lisääntyvien raitamäärien tuomasta "kikkailuista" eli päälleikkäisäänityksistä , suuresta lähimikkien käytöstä ja nauhakohinoitten poistoista.

90-luvulla ja nykypäivänä digitaalitekniikan ansiosta olisi mahdollista tehdä hyviä äänityksiä ellei sorruttaisi liikaa muokkaamaan sitä signaalia joka otetaan talteen sen huippuhyvän mikrofonin poimimana.

Viime syksynä tuli Teemalta pätkä jossa Ella Fitzgerald esiintyi Kultuuritalolla vuonna 1965, hän lauloi alussa johonkin Neumann'in U67 tai 87 tyyppiseen mikrofoniin ja välillä hän vaihtoi pienempään mikrofoniin jota hän piti kädessään. Aika dramaattinen ero oli mielestäni saundissa joka oli näitten välillä ja kuitenkin oli kysymys telvision äänitallenteesta.

 

[Jyrki_H]

Itse olen siinä ymmärryksessä, että mikeillä rakennetaan soundimaailmaa. Jotkin laulajat suosivat tiettyä mikrofonityyppiä, koska se luo heille mieluisan soundin. Toki mikrofonin tyyppi vaikuttaa myös sen tapaan tallentaa esimerkiksi akustiikkaa (kardioidi vs omni jne.), eli äänittäjä voi käyttää mikrofonivalintaa työkaluna.

Oma pointtini oli lähinnä siinä, että audiofiiliäänitykseen ei tarvita eksoottisia mikrofoneja tai minimalistista signaalireittiä. Kun studion laitteisto on ammattitasoinen, niin miksaus ja äänitys on mahdollista tehdä "hifisti". Esimerkkinä vaikkapa Brothers in Arms. Moniraitainen studioäänitys, mutta erittäin onnistunut. Vaatii siis ammattitaitoa äänittäjältä ja miksaajalta, sekä halua tehdä "audiofiiliäänite". Nykyisin ongelma taitaa olla se, että halutaan lähtökohtaisesti tehdä se seuraava hitti radioon ja MP3-soittimeen. Mikrofoni ja vahvistinvalinnat tuovat sitten sen viimeisen silauksen soundiin.

Klassisella puolella minimalistiset äänitykset ovat yleensä hyviä. Pienen orkesterin taitaa saada hyvin purkkiin Blumlein-konfiguraatiolla, mutta isomman orkesterin tallennuksessa taidetaan yleensä käyttää monimikitystä.

Ei ne Cheskyt yms. ole siksi "hifin" kuuloisia, että niissä on käytetty putkivahvistimia tai eksoottisia mikrofoneja. Ne ovat yleensä aidossa tilassa tehtyjä minimalistisia äänityksiä, joihin on jätetty paljon tilainformaatiota ja dynamiikkaa.

 

[Fenkku]

Kun studion laitteisto on ammattitasoinen, niin miksaus ja äänitys on mahdollista tehdä "hifisti". Esimerkkinä vaikkapa Brothers in Arms. Moniraitainen studioäänitys, mutta erittäin onnistunut.

Minun mielestäni kyseinen albumi ei ole soundeiltaan kovinkaan hyvä. Kompressoria on käytetty enemmän kuin laki sallii. Rumpujen soundi kaikkea muuta kuin luonnolliseen vähääkään kallellaan.

Saman laulu-ja soitinyhtyeen Communique on minun makuuni huomattavasti hifimpää laadultaan.

 

[miksin]

http://schoeps.de/showroom/

 

[javakalle]

Ei toi Brothers in arms mielestäni mikään erityisen huono äänistys oo. Vinyyliltä pikkasen parempi, mielestäni.

Uudempaa musiikkia on vaikea löytää niin ettei sitä olis kompuroitu pilalle. Esim amorphiksen levyistä suurin osa on saundien puolesta ihan skeidaa, vedetty aivan puuroksi. Uusin oli positiivinen ylläri, ei niin surkea. Vtuttaa kun musiikki on menty pilaamaan huonolla tallenteella, sama ku ajais jyrällä yli ja nostais bändin seinälle soittamaan.