Duevel - ympärisäteilevää onnea?

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
12 273
Kaupunki
Kouvola
Kun täällä on näitä kaiutinmerkkien omia ketjuja, niin miksipä ei tällekin. Varsinkin kun lahestymistapa äänentoistoon on jotain ihan muuta kuin TM-lehden suosimaa.

http://www.duevel.com/

Oma mielenkiinto ko. firman tuotoksiin heräsi kun näin uusimmassa hifimaailmassa kuvan Sauraman olohuoneesta jossa oli firman pienimmät kaiuttimet eli Planets. Täysin ulkomusiikillisista eli ulkonäöllisistä seikoista johtuen täytyi mennä googlettamaan mitä merkistä sanotaan ja mitä muuta siellä on tarjottavana.

Kaiuttimethan ovat muotoilultaan samaa luokkaa Gradient Helsingin kanssa, siis jotain muuta kuin peruspönttö. Varsinkin huippumalli Sirius saa ulkonäöllään sukat pyörimään täällä.
Ääneltään, mikäli olen lukemaani oikein ymmärtänyt, on tarjolla erinomaista äänikuvaa, muutoin miten osaan toiston adjektiiveja suhteuttaa on ääni paneelimaista, siis aineetonta ja syvää.
Huoneelta nuo tuntuisivat toistotapa huomioiden vaativan symmetristä sijoittelua ja kohtuullista etäisyyttä rajapintoihin, joka onkin se seikka miksei tuommoisia nykyiseen asuntoon saa.

Mutta muutoin menevät suoraan luokkaan "on kuultava joskus", vaan onko täällä joku joka duevelin tuotteita kuullut, tai jopa omistaa?
 
Itselläni ollut nyt jokusen kuukauden punaiset Planets:t. Ihastuin aikoinani merkin kaiuttimien ulkonäköön, Planets:n värivalikoimaan sekä ympärisäteilevyys houkutti, joten Planets:t tuli hommattua kuulematta.

Tyytyväinen olen ollut. Ympärisäteilevyys toimii mielestäni hyvin, kun usein tulee puuhailtua ympäri huonetta kaikenlaista kuuntelun ohessa, mutta kestää ääni mielestäni myös vakavamman kuuntelun kuuntelupaikalta. Ensimmäisenä kiinnitin äänessä huomion mukavan tukevaan bassotoistoon, eikä entistä subbaria juurikaan ole tullut kaivattua. Muutekin ääni on tasapainoinen ja kaiutin toistaakin melko yleispätevästi metalliryskeet, kokeelliset konesurinat ja rockin revittelyt. Klassisesta ja jazzista ei ole kokemuksia. Ehkei aivan kaikkein tarkinta ja hifeintä toistoa, mutta mukavan helppoon ja yleispätevään kuunteluun. Paneeleista ei ole kokemusta, mutta kyllä äänessä tosiaan on syvyyttä ja suuruutta. Tätä suuruutta myös halusinkin, sillä entisistä jalustakaiuttimista tämä puuttui.

Myös merkin muut mallit kiinnostaisivat, mutta valitettavasti niiden hinnat alkavat olemaan aika suolaisia, joten ostaminen ei oikein enää houkuta ilman koekuuntelua.
 
jkankkon sanoi:
Ympärisäteilevyys toimii mielestäni hyvin, kun usein tulee puuhailtua ympäri huonetta kaikenlaista kuuntelun ohessa, mutta kestää ääni mielestäni myös vakavamman kuuntelun kuuntelupaikalta..

Revot, vaikkakin jnk verran suuntaavat, tuntuvat myös toimivan. Tällä hetkellä naputtelen kaiutinlinjasta takaoikealla, mutta suht' koht samalta kuulostaa, kun tulilinjallakin.. :D Itse asiassa koko kämpässä; voimakkuus vain on eri.
 
Bella Luna -mallisia olen kuunnellut edustajan tiloissa. Kokemus oli oikein miellyttävä. Sointi oli avoin ja avara, oli helppo unohtaa että ääni tulee kaiuttimista. Balanssi oli esimerkillisesti kohdallaan ja miellyttävyydestä huolimatta myös räväkkyyttä löytyi kotitarpeiksi. Meiningin rentoutta lisäsi vielä se, että musiikki kuulosti hyvältä kaikkialla liikkeessä. Nautiskelijan pelit.
 
jkankkon sanoi:
Tyytyväinen olen ollut.

Mites tuo kaiuttimien sijoittelu, onko ne miten vaativia symmetrian ja akustoinnin suhteen? Luulisin että ovat, kun huoneella on niin iso osa toistossa, miten olet sijoittelun ratkaissut, etäisyydet seiniin yms?

Ja kuka näitä oikein tuo maahan/ missä saa kuunneltua?
 
Viime Hifimaailman uutisissa juttua näistä oli, missä kerrottiin uusi maahantuojakin, vaan kun ei muista... Kun omani aikanaan hankin ei maahantuontia vielä ollut, joten siksi kuulematta täytyi kaupat tehdä.

Omani ovat tyypillisessä kerrostalokäytössä, symmetrisesti sijoiteltuna. Päätyivät entisten jalustakaiuttimien paikoille, josta otin hieman reilummin irti takaseinästä. Tilaa on sivuilla ja edessä siis reilusti, etäisyyttä takaseinään reilu metri. Sisustus sanelee osittain sijoittelun, mutta kokeilujen mukaan kaiuttimien nykyinen sijoittelu on sangen toimiva. Akustointina ei mitään hirmu erikoista; paksua karvamattoa, reiluja sohvia, paksuja DIY-tauluja...

Olisi mukava tosiaan mukava kuulla missä kalliimpia malleja pääsisi näkemään ja kuulemaan.
 
Moi,

Duevelin maahantuoja on Oy Scanteknik Ab, jkankkon Duevel Planets parin hankinnan aikaan se oli vielä Soundworks Ltd.

T. Mitro
 
jkankkon sanoi:
Viime Hifimaailman uutisissa juttua näistä oli, missä kerrottiin uusi maahantuojakin, vaan kun ei muista... Kun omani aikanaan hankin ei maahantuontia vielä ollut, joten siksi kuulematta täytyi kaupat tehdä.

Omani ovat tyypillisessä kerrostalokäytössä, symmetrisesti sijoiteltuna. Päätyivät entisten jalustakaiuttimien paikoille, josta otin hieman reilummin irti takaseinästä. Tilaa on sivuilla ja edessä siis reilusti, etäisyyttä takaseinään reilu metri. Sisustus sanelee osittain sijoittelun, mutta kokeilujen mukaan kaiuttimien nykyinen sijoittelu on sangen toimiva. Akustointina ei mitään hirmu erikoista; paksua karvamattoa, reiluja sohvia, paksuja DIY-tauluja...

Olisi mukava tosiaan mukava kuulla missä kalliimpia malleja pääsisi näkemään ja kuulemaan.

Asutko sattumoisin PK-seudulla? Noita olisi todella mielenkiintoista päästä joskus kuulemaan.
 
Helsingissä Duevel -kaiuttimia pääsee kuulemaan MRHifillä,
jossa ilmeisesti esillä ainakin Planets ja Bella Luna. Mr. Hifi itse voinee korjata jos tämä on väärää informaatiota.
Meillä Tampereella on tässä vaiheessa esillä vain Planets.

-Mitro
 
Noniin, Tampereen reissulta on kotiuduttu ja tuli taas huomattua miten väärässä voi olla. Ja taas kerran tämä oli vain positiivinen asia.

Kun lukaisin, että Mitrolla oli Bella Lunat, en ollut kiinnostunut niistä, vaan mielenkiintoni oli Ocellian suurimmassa mallissa, jota varten suuntasinkin Näsilinnankadulle. Se, miksi Duevel ei ole herättänyt mielenkiintoani on se, että tähän mennessä jokainen kuulemani ympärisäteilevä kaiutin on ollut liian suurpiirteinen. Duevel-Leben-setti oli kuitenkin soimassa, kun astuin liikkeeseen, joten "jouduin" aloittamaan omat kuunteluni sillä.

Ensimmäinen havaintoni oli se, että äänikuvassa oli todella paljon syvyyttä. Enemmän kuin missään aikaisemmin kuulemassani setissä. Ääntä tuli niin kaiuttimien edestä kuin reilusti takaakin. Toinen havainto oli edellämainitun suurpiirteisyyden puuttuminen sillä soittimet tuntuivat löytyvän sivusuunnassa juuri oikeilta kohdilta. Ääni tosiaankin oli niin avara, että kaiuttimien olemassaolo oli helppo unohtaa. Näiltä osin minulla ei ole mitään lisättävää Tiihosen Mikon kommentteihin.

Itse toisto oli siinä mielessä yleispätevä, että paletti pysyi kasassa niin Monteverdillä, Bachilla ja Vivaldilla kuin Nightwishilla ja Dimmulla (vinyylinä). Tuo yleispätevyys ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ääni olisi ollut tylsä tai kompromisseja hakeva. Vivaldin kahden sellon konsertossa jousen vedot kuuluivat terävinä ja tarkkoina (jopa äkäisinä) ja Monteverdin Quinto Libro de' Madrigalin naissolistien ääni tuli mahtavalla kirkkaudella ja voimalla olematta kuitenkaan liian päällehyökkäävä. Nightwishin Amaranthin mahtipontinen runttauksen esittely taasen pisti miettimään, että miten ihmeessä herra Holopainen on saanut mahtumaan yhteen kappaleeseen noin paljon tavaraa menemättä sekaisin.

Ja sitten se Dimmu. The Serpentine Offering biisinä on orkestereineen päivineen julma ja synkkä, mutta ensimmäistä kertaa sen kuunteleminen rupesi tuottamaan tuntemuksia joita voi varmaankin sanoa peloksi. Mieleen tuli psykologisten kauhuleffojen ääniraidat, mutta biisissä ne kauhua tuottavat elementit eivät olleet pinnassa, vaan taustalla kiusaamassa kuuloaistia. Häijy suoritus sekä bändiltä että setiltä. >:D

Varmaan mainitsemattakin selvää, että tuplabasari-basso-akseli pysyi hallussa erinomaisesti. Ei ollut merkkejä tukkoisesta toistosta tai hitaudesta. Asia tuli testattua myös Children of Bodomin kanssa. Noitten perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että Dragonforcekin ulostautuu yhtä vaivattomasti.

Muita kuultuja artisteja olivat mm. Rajaton, Bela Fleck (?) ja Robert Plant. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että setti olisi suosinut jotain tiettyä musiikkityyliä tai soitinta ja testimateriaali oli mielestäni laaja.

Mitä sitten jäi kaipaamaan? Paha mennä sanomaan, sillä tuon session aikana korvat saivat niin paljon uutta informaatiota, että siinä oli putkiaivoille ihan tarpeeksi prosessoitavaa. :D
 
Puoli vuotta on nyt tullut tyytyväisenä kuunneltua Duevel Venuksia. Eikä voi kun onnitella itseään hyvästä valinnasta :)

Bella Lunat lähtee tilaukseen kun viimeistely on päätetty :)

Setti on näkyvillä Duevelin kotisivuilla, user gallery-kohdassa, siinä Suomen lipun alla. Tosin nykyisellään sijaitsee erilaisessa huoneistossa, mutta kuulostaa yhtä hyvältä, ellei paremmalta.

N
 
Olen tässä kolmena päivänä kuulostellut Bella Luna Diamante -paria ihan perus kerrostaloympyröissä ja muutamia mielenkiintoisia havaintoja on tullut tehtyä.

Ensinnäkin ympärisäteilevyytensä vuoksi kaiutin on toki kaiken järjen mukaan riippuvainen ympäristöstään, mutta tämä ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia ihan normi olohuoneessa. Toisaalta tässä tapauksessa etunurkkien verhot ja sivuseinien sohva sekä kirjahylly kyllä vaimentavat melko suuren osan heijastuksista.

Ympärisäteilevän äänikuva on todellakin aivan omanlaisensa. Siinä missä "tönkkösuuntaavat" kaiuttimet muistuttavat suuria kuulokkeita, muistuttaa Bella Luna elävää musiikkia elävässä tilassa. Ns. äänikuvabongarit saanevat jatkossakin kiksinsä muualta, mutta Bella Lunan luomassa äänikuvassa on jotain niin luonnollista että pienen totuttelun jälkeen perinteisen, saati suuntaavan kaiuttimen kuuntelu ei ehkä maistu enää entiseen malliin. Kaiuttimet tekevät totaalisen katoamistempun ja musiikki vain yksinkertaisesti soi tilassa.

Bella Lunan sointibalanssi on mielestäni pilkulleen neutraali ja kotelon kokoon nähden linjassa oleva basso toimii ainakin näin betonioloissa lähestulkoon optimaalisesti. Kaiken kaikkiaan nämä kaiuttimet astuvat kiitettävästi sivuun musiikin tieltä, ominaisuus jossa on millä tahansä muulla kaiuttimella ja kaiutintyypillä tavoitetta saavutettavaksi. Musiikin ystävän pelit. Takaisin kuuntelemaan siis.
 
Onko kenelläkään kokemuksia B&O:n Beolab 5:stä?
 
Mikko Tiihonen sanoi:
Olen tässä kolmena päivänä kuulostellut Bella Luna Diamante -paria ihan perus kerrostaloympyröissä ja muutamia mielenkiintoisia havaintoja on tullut tehtyä.

Ensinnäkin ympärisäteilevyytensä vuoksi kaiutin on toki kaiken järjen mukaan riippuvainen ympäristöstään, mutta tämä ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia ihan normi olohuoneessa. Toisaalta tässä tapauksessa etunurkkien verhot ja sivuseinien sohva sekä kirjahylly kyllä vaimentavat melko suuren osan heijastuksista.

Ympärisäteilevän äänikuva on todellakin aivan omanlaisensa. Siinä missä "tönkkösuuntaavat" kaiuttimet muistuttavat suuria kuulokkeita, muistuttaa Bella Luna elävää musiikkia elävässä tilassa. Ns. äänikuvabongarit saanevat jatkossakin kiksinsä muualta, mutta Bella Lunan luomassa äänikuvassa on jotain niin luonnollista että pienen totuttelun jälkeen perinteisen, saati suuntaavan kaiuttimen kuuntelu ei ehkä maistu enää entiseen malliin. Kaiuttimet tekevät totaalisen katoamistempun ja musiikki vain yksinkertaisesti soi tilassa.

Bella Lunan sointibalanssi on mielestäni pilkulleen neutraali ja kotelon kokoon nähden linjassa oleva basso toimii ainakin näin betonioloissa lähestulkoon optimaalisesti. Kaiken kaikkiaan nämä kaiuttimet astuvat kiitettävästi sivuun musiikin tieltä, ominaisuus jossa on millä tahansä muulla kaiuttimella ja kaiutintyypillä tavoitetta saavutettavaksi. Musiikin ystävän pelit. Takaisin kuuntelemaan siis.

Von Schweikertillä oli myös näitä ympärisäteileviä designejä, ja ei ensimmäiset kuulemani yhtään hassumman kuuloiset olleet juurikin levollisen äänikuvan takia.
 
THD sanoi:
Onko kenelläkään kokemuksia B&O:n Beolab 5:stä?

Ei muuta kuin liikkeen pieni demo. En lähtisi maksaa noin 20.000e niistä B&O'n CD soittimen kanssa...
Hyväksi ne on kehuttu, mutta paljonko hinnassa on sitä "B&O lisäke"?
 
Nyt on vajaan kuukauden ollut käytössä Planetsit. Ostin käytettynä myyntipalstalta hieman ennen joulua. Kirjoittelen kokemuksia sihviksen pyynnöstä. Tälläisen kirjoittelin jo "akustiikka-aiheista keskustelua" ketjuun.

Eli tarkoitus olisi nämä ostaa olohuoneen settiin vinyylinpyörittimen ja putkivahvistimen kaveriksi. Akustiikkaan en ole tässä huoneessa mitään huomiota kiinnittänyt enkä tule kiinnittämään. Ensimmäiseksi ajattelin mahdollisimman suuntaavia kaiuttimia rakentaa, mutta en saanut siitä hommasta oikein kiinni. Nyt toisena vaihtoehtona ympärisäteilevät kaiuttimet testattavana.

Turhan kovan bassotoiston korjaamisen, refleksiputkien tukkimisella, jälkeen toisto oli mukavassa tasapainossa. Ihan mallikkaasti soivat. Päätin kuitenkin kokeilla kaiuttimia kotiteatterihuoneessa, jossa olen seiniä ja kattoa akusoinut muhkeasti absorboivalla levyllä. Tässä huoneessa Planetsien bassotoistossa ei ollut mitään järkeä. Putket tukkoon heti, ei auta. Ei kaiuttimia oikeasti voi yhtään kuunnella tuossa tilassa. Syyksi arvelen melko kovan korkeiden äänien vaimennuksen synnyttämää epätasapainoa kaiuttimen toistoon. Ympärisäteilevässähän ääni tulee enimmäkseen heijastusten kautta, mutta jos näitä ei ole kuin matalilla taajuuksilla, niin bassot jyrää kaiken. En voi suositella kaiuttimia mihinkään muuhun kuin paljon kovaa pintaa sisältäviin tiloihin. Muuten diskantti vaimenee liikaa. Olohuone on tarkoitus saada vähän askeettisemmaksi muutenkin, eli voi olla minulle sinne sopivat kaiuttimet, mutta kotiteatteriin niitä en enään koskaan vie.

Tämä pitää enimmäkseen paikkansa edelleenkin. Bassotoisto tosin asettui ensimmäisen viikon aikana. En tiedä oliko kyse kaiuttimen sisäänajamattomuudesta, kylmän kuljetuksen aiheuttamaa muutoksesta toistoon vai toistoon tottumattomuudesta. Jokatapauksessa se asettui pian sopivalle tasolle. En ole kokeillut sen jälkeen kotiteatterihuoneessa, mutta epäilen sopivuutta edelleen.

Planetsit tulee sijoittaa aika kauas seinästä. Suositus metristä pitää parhaan toiston saavuttamiseksi suurinpiirtein paikkansa. Noin 30cm takaseinästä kaiuttimet kuulostavat hieman tukkoisemmilta ja sekä stereokuva että tilantuntu kärsivät. Kaiuttimet soveltuvat tällöin kuitenkin hyvin taustamusiikin soittoon tai yleiseen huudatukseen muita asioita tehdessä.

sweetspotissa jos alkaa toistoa kuvailemaan niin ensimmäisenä mieleen tuleva sana on aineeton. Sopivasti sijoitettuna kaiuttimen sijaintia ei voi silmät kiinni päätellä kuin stereokuvan reunojen perusteella. Stereokuva ei itsessään ole tarkka, soittimet sijoittuu lähinnä oikeisiin suuntiin paikkojen sijaan. Kaiuttimien välin ulkopuolelta ei tosin tunnu tulevan ääniä. Yleisesti ottaen soittimet sijoittuvat vähän normaalia kauemmas, takaseinän taakse, ja laulaja vielä näiden taakse. Tosin aikaisemmin mainitun "sisäänajon" jälkeen laulajakin tuli lähemmäs. Tilantuntu on näillä kaiuttimilla kuitenkin suurin, mitä olen kuullut. Musiikki tuntuu yleisesti ottaen toistuvan isommassa tilassa kuin mitä perinteisillä kaiuttimilla kuultuna.

Itse olen ajellut näitä Xindan MT-1:llä, joka tarjoilee 12,5 putkiwattia kanavaa kohden. Vaikka kaiuttimien herkkyys on pieni, on tämä riittänyt hyvin. Kaiuttomassa huoneessa tehty mittaus yhden metrin päästä ei kerro kaikkea ympärisäteilevän herkkyydestä.

Kenelle näitä kaiuttimia voi suositella? Ainakin niille, jotka pystyvät niille oikean sijoittelun järjestämään. Seinän viereen laitettavaksi näitä ei kannata hankkia. Ison äänikuvan ja tilantunnun ystäville.
 
Lobotomy sanoi:
Suositus metristä pitää parhaan toiston saavuttamiseksi suurinpiirtein paikkansa. Noin 30cm takaseinästä kaiuttimet kuulostavat hieman tukkoisemmilta ja sekä stereokuva että tilantuntu kärsivät.

No tuo oikeastaan selittääkin miksi ne syksyn hifimessuilla kuulostivat niin huonoilta.
Oletko miten monipuolista musiikkia noilla soitellut, nimim. riqu.ruisku päräytti niillä messuilla nopsakkaa metallia ja ääni meni yllättäen melkolailla suttuiseksi, syynä saattoi tosin olla se ei niin optimi sijoittelu.
 
Back
Ylös