Yamaha CD-s2000

Se on täysin henk.koht. juttu mitä arvostaa, ja moni arvostaa selvästi sitä tinkimättömyyttä, jolla laitteet on valmistettu. Niitä ei kuitenkaan ole tinkimättömästi suunniteltu, ja se on se, missä oma mielenkiinnon painopiste sijaitsee.
Sen verran on tullut työuran varrella oltua mukana tuotekehitysprojekteissa, joissa on elektroniikkaa + mekaniikkaa mukana, niin epäilen erittäin paljon pienten valmistajien kykyä kovinkaan kummoiseen tinkimättömyyteen suunnittelussa. Kuten tälläkin palstalla on muutamassa yhteydessä käyty läpi, niin pelkkä EMC-ominaisuuksien ja häiriöttömyyden varmistaminen edellyttää sen verran suurta rahallista panostusta suunnittelu-/protoiluvaiheessa, että sitä ei resurssisyistä kovin pienet pajat oikeasti tee. Pelkkä labra-aika on yllättävän kallista jos omasta talosta ei löydy resursseja.

Mitä enemmän mennään pois perinteisestä analogiamaailmasta, niin sitä suuremmaksi tuo pienten valmistajien kyvyttömyys kovinkaan kummoiseen suunnitteluun korostuu. Itse asiassa pienillä valmistajilla on enemmän saumaa tinkimättömään valmistukseen mikäli itse konstruktio on riittävän hyvä.

Skaalaedut mokomat tuppaavat uusien ratkaisuiden kehitystyössä olevan usein suurten valmistajien puolella. Tuota skaalaetua pienten valmistajien onneksi heikentää isojen talojen taipumus päästää "bean counterit" eli penninvenyttäjät päättämään turhankin monessa kohdassa kehitystyötä.

HUOM: Tämä on oikeastaan jo off-topic -asiaa tässä ketjussa ja pätee pitkälti merkeistä riippumatta.

t. jjahifi
 
Toi laatukin on suhteellinen käsite. Yamahalla on economies of scale puolellaan, minkä takia hinnat ovat alhaisia, mutta r&d puoli on myös mielestäni Yamahan laitteissa (kuten monessa muussakin Japsihifissä) se heikoin osuus - panostettu mittauksiin, sekin on halpaa.
Onkohan tästä jonkinlaista tutkimusta olemassa, ts. että Yamahan tuotekehityksessä painotetaan mittauksia suhteellisesti enemmän kuin muualla?
 
En mä jaksa alkaa avamaan kommenttiani sen enempää. Kirjoitin sen huonosti, ja se ymmärrettiin myös täysin väärin. Ei jaksaisi joka lauseeseen lisätä "musta tuntuu" ja "minun mielestäni", ihan vain siksi ettei tulisi saivartelua.

Sen kuitenkin sanon, että mittaustulokset ovat Yamahalla lähes virheettömät - saundi taas.. no, sitä ei voi oikein määritellä virheettömäksi, kun se on ostajan itse päätettävä. Vaikea uskoa, että massavalmistajan asettamilla aikataulu- ja budjettipaineilla suunnittelijat käyttäisivät hirveästi aikaa ja resursseja kuuntelemiseen ja fiilistelemiseen (siten, että kuunteluiden tuloksia käytettäisiin tuotekehityksessä - sen on oltava nimittäin verrattain hidasta). Voihan se tietty ollakin, maailma on ihmeellinen paikka..
 
Lueskelin huvikseni vähän Yamahan sivuilta kuvausta tuotanto- ja testausprosessista. Kun tavallisena ihmisenä lukee sitä, miten Yamaha audiolaitteiden valmistajana haluaa viestiä itsestään, tuntuisi ykkösasiana kaiken kaikkiaan korostuvan laitteiden luotettavuus (varsinkin pro-laitteissa). Laadun varmistukseen kuuluu luonnollisesti myös testikuuntelu (listening test).“So at prototype stage the quality team packages them up, drops them, bumps them, and shakes them for hours at a time on a special vibration machine that mimics the effect of carriage by road,rail, sea and air – and then unwraps them and tests that they’re still working flawlessly. And, he adds, it’s not only machines that check them – the listening test is always done by real people.”
http://www.yamahaproaudio.com/global/en/about/insidestory/theshowmustgoon/index.jsp

Edit: Lisään vielä seuraavan Yamahan toteamuksen laadun määrittelystä:"Sonic quality, although it is often the first aspect that comes to mind, is only the beginning. Reliability and durability are just as important, and are in many ways more difficult to achieve with any degree of consistency. Then of coursethere's safety, both personal and environmental, to which an extensive gamut of important standards apply."
http://www.yamahaproaudio.com/global/en/about/quality/
 
Viimeksi muokattu:
Sen kuitenkin sanon, että mittaustulokset ovat Yamahalla lähes virheettömät - saundi taas.. no, sitä ei voi oikein määritellä virheettömäksi, kun se on ostajan itse päätettävä. Vaikea uskoa, että massavalmistajan asettamilla aikataulu- ja budjettipaineilla suunnittelijat käyttäisivät hirveästi aikaa ja resursseja kuuntelemiseen ja fiilistelemiseen (siten, että kuunteluiden tuloksia käytettäisiin tuotekehityksessä - sen on oltava nimittäin verrattain hidasta). Voihan se tietty ollakin, maailma on ihmeellinen paikka..

Valmistaa kanssa monen oloisia/tasoisia instrumenttejä http://usa.yamaha.com/products/musical-instruments/. Moni muu hifi valmistaja valmistaa itse soittimia?
Eli luulis olevan saundit kohdillaan ja hemmoja jotka tietää miltä pitää minkin kuulostaa. Luulis kanssa et massa valmistajalla on vähän kaikkee enemmän kuin pienemmillä pajoilla.
Alkaa kyllä menemään vänkäykseks :) Auto vertauksista onhan noita automerkkejäkin joilla on isot tuotanto linjat, mut sit kuitenkin joitakin huippu malleja tuolla kilparadoilla.
Kertoohan tuo iso meneekki kanssa siitä et halukkaita ja tyytyväisiä asiakkaita on, muuten taitais lafka mennä nurin.

Mut onks se sit nii et jos joku on hyvä ja sitä sen takia myydän paljon, niin se ei voi olla hifiä koska joka "Erkillä" on sellainen?:)
 
Toi laatukin on suhteellinen käsite. Yamahalla on economies of scale puolellaan, minkä takia hinnat ovat alhaisia, mutta r&d puoli on myös mielestäni Yamahan laitteissa (kuten monessa muussakin Japsihifissä) se heikoin osuus - panostettu mittauksiin, sekin on halpaa.

Se on täysin henk.koht. juttu mitä arvostaa, ja moni arvostaa selvästi sitä tinkimättömyyttä, jolla laitteet on valmistettu. Niitä ei kuitenkaan ole tinkimättömästi suunniteltu, ja se on se, missä oma mielenkiinnon painopiste sijaitsee.

Kyllä tuolla (Developer's Story) puhutaan paljon muustakin kuin mittauksista. Mainitaan oikein tällaista;

"Kumazawa: What we valued was, to begin with the bass range, expression with accurate pitch sensation, good response, and a groovy feeling. In the mid range, it was texture and the intonation of the melody instruments, and in the treble range, it was the natural resonance and clarity of the sound that emerges from the instruments. I think that we can more closely approach the core of music, which is expressing the emotions of the musicians, by pursuing musical expression of this kind."
 
Viimeksi muokattu:
Ihan kiinnostuneille testit kuunteluineen sekä CD-S2000 ja A-S2000 mittaukset puolueettomassa Newport Test Labissa, kertovat, ettei noita valmistajan parempia sarjoja mitata ihan sillä "omalla korvalla" :D

Niin ja näitä sarjoja Yamahalla suunnittelee eri hemmot kuin markettikamoja.... (Misopa ehti ensin..) ja niissä on sellaisia ratkaisuja, joita ei ihan joka vehkeessä näe. Mm. vahvistimen sävynsäädön toteutus on vähintäänkin mielenkiintoinen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuoreimman Hifi Choice-lehden vahvistinvertailussa A-S2000 jää häntäpäähän tuossa seurassa heikon äänenlaadun takia.
 
^ Saanko arvata minkä maalainen vahvistin on voittanut Brittilehden testin....
 
Vaikea uskoa, että massavalmistajan asettamilla aikataulu- ja budjettipaineilla suunnittelijat käyttäisivät hirveästi aikaa ja resursseja kuuntelemiseen ja fiilistelemiseen (siten, että kuunteluiden tuloksia käytettäisiin tuotekehityksessä - sen on oltava nimittäin verrattain hidasta).
Olisi todella kiinnostavaa tietää missä firmassa oikeasti on tuotekehitysjengillä aikaa kuunnella ja fiilistellä mielen mukaan ilman aikataulu- ja budjettipaineita. Olisin todella, todella yllättynyt jos joku sellainen löytyy. Jos löytyy, niin ainakin minä haluaisin sinne töihin.

Ainakin oman kokemukseni mukaan aikataulu- ja budjettipaineet ovat aina todellisuutta. Eikös se vanha sanontakin mene, että "Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes"?

t. jjahifi
 
Liekkö laadukkaampi julkaisu kuin what hifi :) Siinähän 5 tähteä saa mikä rihveli vaan
 
Äänenlaatuun kantaa ottamatta itse pitäisin näitä jammuja monessa suhteessa järkiostoksena omassa hintaluokassaan, saa toki samalla rahalla joitain eksoottisia ihmehimmeleitäkin joiden valmistajaa ei ole ehkä olemassa muutaman vuoden kuluttua tai ainakaan maahan sitä palstojen hypetuotetta ei ehkä tuoda tms.
 
Muistelin että mullahan on ollu Yamahan täys setti n.20v. sitten. Piti oikee katsoa että tuolla tallin hyllyllä on dekki tallessa vielä. Keskitason satsi oli. Cd ei kestäny kuin muutaman vuoden. Mut hei, pakkohan tää kuva on laittaa kun Yamaha on kyseessä.
 

Liitteet

  • fingerpori-yamaha[1] (2).gif
    fingerpori-yamaha[1] (2).gif
    17,3 KB · Katsottu: 78
Nythän tätä saa välipiuhojen hinnalla marekilta (1000e), eli esoteeri-jonneille melkein ilmanen kokeilu.
 
Kyllä tämä on yksi niitä soittimia, joiden hankkimista olen vakavasti harkinnut kerran jos toisenkin.
 
^^Nuokin laite päivitykset ja laitteiden ostelu lämmittää vain hetken jos sitäkään.
Nuorena sai ihan eri fiiliksen kun osti jonki laitteen settiin.Nyt kun on osan niistä hifi unelmista toteuttanut niin ei se nyt niin hirveästi lämmitä.
Näin se vaan menee.

Tottahan tuo, onhan noi uudet laitteet lämmittänyt mieltä mutta on niistä jo se ensihuuman huippu hävinnyt. Vehkeisiin oon kyl tyytyväinen ja seuraavat hankinnat tulee toivottavasti tehtyä enemmän harkiten, niin ainakin toivon ihteni kannalta :) Seuraavaksi vaan ehtiin enemmän sitä omaa mieltymystä ja kokeileen erilaisia juttuja, mutta eiköhän näilläkin mennä nyt tovi eteenpäin.

Mut joo.. kävin hakee Cordialin XLRt ja ääni kyl parani selvästi tuohon RCA-lähtöön verraten. Ääni tuli puhtaammaksi, dynamiikka parani ja erottelukykyä tuntui löytyvän lisää.. lyhyesti kuunneltuna. Onpahan nyt ainakin joku verrokki kun alkaa hakee jotain parempaa piuhaa sitten joskus. Varmaan hetken pärjää taas, vaik halvat olikin.
 
Nyt en puhu Yamaha CD-s 2000 soittimesta vaan Pitkäs Hanskin uudesta CD-s 1000 soittimesta, täältähän (Hanskilta) löytyy Kiinalainen putkihimmeli Sharling CD-T 100se ja Aiemmin mainittu H/K HD 990.

Totean lyhyesti että tekninen toteutus on vertaansa vailla ja ulkoinen olemus on High End.

Soittimen tuottama ääni vakuutti heti. Bassotoistoltaan soitinta voisi verrata Linnin cd- tuotoksiin, eli basso-osasto on hieman ohuempi, tiukempi kuin mm. H/K:n. Basso on kuitenkin hyvin seurattava, ulottuva ja lieneerinen. Mitään muuta merkittävää eroa en viitsi alkaa nimeämään. Ässät toistuvat suhuässälevyillä tiukemmin. Äänikuva on laaja ja fokusoiva, liekö sitten noissa soittimien kesken muutenkaan maatamullistavia eroja.
Kuunteluiden jossain vaiheessa kyselin Hanskilta jotta soiko soitin hiljempaa kuin muut, hän sanoi jotta soittimen ulostulo on standardi 2volt. Soittimen dynamiikka on kuitenkin korvin kuullen laajempi kuin muiden talosta löytyvien. Keskialueelta ääni on puhtaan erotteleva, mihinkään yksittäisten detalijien sävybongausta ei puhuta ja ehkä se usein kuviteltu hienostuneisuus äänestä puuttuu mutta ääntä voi luonnehtia todella neutraaliksi. Yamahan ääntä on luonnehdittu kalseaksi mutta itse en tällä kokemuksella lähde kalseaksi nimeämään, otin mukaan Katie Meluan The House- tallenteen joka toistuu joissain systeemeissä hieman 'kalseaksi' ja nyt se ei sitä ole. Vastaavasti Stan Getzin bossa nova Astrud Gilberton tähdittämänä kuulosti todella komealta. Mitään merkittävää eroa soittimessa ei muihin laadukkaisiin keskihintaisiin cd- soittimiin ole, mutta kun käy laittamassa uuden levyn koneeseen niin vastavaa teknistä jämäkkyyttä löytyy hyvin harvoista kalliimmistakaan.
 
Back
Ylös