Moi.
Mulla oli pari päivää Amphionin Xenonit koekuuntelussa ja ajattelin kirjoittaa muutaman sanan. Taustaa: mulla on ollut mietinnän aiheena, ostaisinko jotkin lattiakaijuttimet, paremmat jalustat vai vanhojen jalustojen lisäksi kunnollisen subin. Joka tapauksessa parempi sijoittelu on ollut ehdottomana vaatimuksena jatkolle. Täten otin kotikuunteluun Xenonit ja uudet jalustat vanhoille kaijuttimilleni ja trimmasin kotona sijoittelua ja akustiikkaa.
Kuuntelu tapahtui 22 m2 olohuone+ruokailutilassa. Vahvistimena Marantz PM7001 ja vanhoina vertailukaijuttimina Amphionin Argonit (perusmalli, jotka olen omistanut kesästä 2000). Huoneen ulkoseinä on betonia, muut seinät akustisesti ohutta kipsilevyä. Kaijuttimien takana on kaksi ryijyä, edessä paksuhko matto, toisella sivulla on enemmän tilaa, toisella ikkuna, jonka edessä paksua kangasta oleva verho. Kuuntelupaikkana on melko massiivinen sohva, jonka takana on pari metriä vapaata tilaa ennen kipsiseinää. Kaijuttimet olivat kuuntelussa 60 cm etäisyydellä takaseinästä, enempää tilaa ei ollut. Tällöin etäisyys kuuntelupaikalle oli vain 240 cm, joten kyseessä oli lähikuuntelu. Eli huone oli aika pieni Xenoneille. Argonit olivat jalustoilla Xenoneiden vieressä ja kuuntelin aika paljon biisi kerrallaan molemmilla kaijuttimilla peräkkäin. Toisena päiväni kuuntelin suurimman osan ajasta vain Xenoneilla.
Kuuntelussa käytetty musiikki tuli artisteilta: Muse, Buena Vista Social Club, Rammstein, Dixie Chicks, CCR, Red Hot Chilli Peppers, Metallica, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu sekä Dire Straits.
Toisaalta hieman yllätyin siitä, kuinka paljon samaa Argoneissa ja Xenoneissa oli. Itseasiassa osa biiseistä kuulosti niillä niin samalta, että mietin, pystyisikö kaijuttimet eroittamaan sokkokuuntelussa. No, puolison avustuksella kokeilimme. Hän soitti ensin yhden kerran samaa biisiä Buena Vistalta molemmilla kaijuttimilla ja sitten sokkokuunteluun. Tämä tehtiin toisena kuuntelupäivänä. Hän joko vaihtoi tai sitten ei (minä en luonnollisestikkaan tiennyt tapahtuiko vaihtamista) biisi soimaan ja minä sanoin kummatko mielestäni olivat kyseessä. Volyymejä ei tasattu eikä testiä muutenkaan suoritettu aivan tieteellisellä tarkkuudella. Mutta tulos:
Kytkettynä: X, A, A, X, A, X, X, X, X, A, A, A
Vastaukseni: X, A, A, X, A, X, X, X, X, A, X, X
Elikkäs sain (arvasin?) 10/12 kertaa oikein. Toisaalta, voisi kai pitää lohdullisena, että reippaan 4 kertaa kalliimman lattiakaijuttimen, jossa on puoli oktaavia syvempi bassotoisto, pystyy lähes aina eroittamaan halvemmasta ja erittäin tutusta jalustamallista omilla laitteillaan. Mutta, täytyy sanoa, että kaijuttimien eroittaminen sokkona tuntui vaikealta. En ollut aikaisemmin kokeillut tällaista sokkotestiä ja se itseasiassa tuntui ihan opettavalta kokemukselta. Biisi ei juurikaan sisältänyt voimakkaita bassoja, joten nämä kaitsarit todella kuulostivat yllättävän samankaltaisilta. Olin lopulta yllättynyt siitä, että vain kaksi kertaa menin metsään, joten tuloksessani saattoi olla mukana tuuria, vaikka parhaani mukaan koetin mieltämieni erojen pohjalta vastata.
Xenoneiden samankaltaisuus Argoneiden kanssa tuntui aluksi suorastaan pettymykseltä; eikö nelinkertaisella panostuksella saa tämän enempää? Kuitenkin, kyllähän minä Xenoneista tykkäsin ja jokatapauksessa ne hakkasivat Argonit jokaisella osa-alueella. Varsinkin bassovoittoisella musiikalla puoli oktaavia teki kummasti lisää ja bassot kautta linjan olivat Xenoneissa tiukemmat. Samalla monista kappaleista tuli täyteläisempiä. Toinen merkittävät ero oli diskantissa, joka oli aika jännä Xenoneissa. Toisaalta heleämpi kuin argoneissa, mutta samalla rauhallisempi. Varsinkin rummuston pelteihin tuli luonnollisemman oloinen saundi. Keskialueella eroa oli ehkä vähiten, mutta piano soi Xenoneissa paremmin. Lisäksi Xenoneissa oli parempi syvyysvaikutelma, leveyssuunnassa ero oli mielestäni pienempi.
Niin, kaikki oli paremmin, mutta oliko "riittävän paljon" paremmin? Ja kuitenkin oli biisejä, joilla kaijuttimia oli vaikea eroittaa toisistaan. Se jätti hieman vaisun tunteen, sillä omien messukokemusteni pohjalta odotukseni olivat korkeammalla - turhankin korkealla? No, Xenonit palasivat kauppaan. Paremmat, mutteivat tarpeeksi paljoa paremmat - mitä sen sitten olisi pitänytkään olla... ???
Olen jokatapauksessa erittäin tyytyväinen siitä, että toin Xenonit kotiin. Aikaisemmin ajattelin niitä yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena, mutta nyt olen rajannut ne kokonaan pois - ainakin tämän huoneen ja kaluston osalta. Tämän kuuntelusession yhteydessä myös ostin jalustat Argoneilleni, kun ne aikaisemmin olivat sijoitettuna pitkän ja liian matalan hyllyn päällä. Nyt kaijuttimien akustinen piste on oikealla korkeudella ja sijoittelu on parantunut; aikaisemmin takaseinään oli 35 cm, nyt 62 cm. Musiikki hengittää nyt paremmin.
Ja ehkäpä tulevaisuudenkin suunta hieman avautui. Xenonien helpoiten kuultava etu oli basson tuoma täyteläisyys ja voima. Kuitenkin ne menivät elokuvaefektien edessä aivan polvilleen. Täten seuraavaksi ajattelin kokeilla paria subia - jollakin aikataululla. Ainakin kokeilen Rellin Storm5:sta ja Velodynen DD-12:sta. Näilläkin on hintaeroa selkeästi, mutta jos velon huonekorjaus toimii niin hyvin kuin hehkutetaan ja voimaa löytyy myös elokuvaefekteihin, niin sitten se kyllä alkaa kiinnostamaan. Relli olisi selkeästi halvempi, mutta ehkäpä se toimisi huoneessani... Mulla äänenpaineet ovat aina pienet, joten niiden mahdollisesta puutteesta homma ei jää kiinni.
Tällaisia tunnelmia,
-Samppa
Mulla oli pari päivää Amphionin Xenonit koekuuntelussa ja ajattelin kirjoittaa muutaman sanan. Taustaa: mulla on ollut mietinnän aiheena, ostaisinko jotkin lattiakaijuttimet, paremmat jalustat vai vanhojen jalustojen lisäksi kunnollisen subin. Joka tapauksessa parempi sijoittelu on ollut ehdottomana vaatimuksena jatkolle. Täten otin kotikuunteluun Xenonit ja uudet jalustat vanhoille kaijuttimilleni ja trimmasin kotona sijoittelua ja akustiikkaa.
Kuuntelu tapahtui 22 m2 olohuone+ruokailutilassa. Vahvistimena Marantz PM7001 ja vanhoina vertailukaijuttimina Amphionin Argonit (perusmalli, jotka olen omistanut kesästä 2000). Huoneen ulkoseinä on betonia, muut seinät akustisesti ohutta kipsilevyä. Kaijuttimien takana on kaksi ryijyä, edessä paksuhko matto, toisella sivulla on enemmän tilaa, toisella ikkuna, jonka edessä paksua kangasta oleva verho. Kuuntelupaikkana on melko massiivinen sohva, jonka takana on pari metriä vapaata tilaa ennen kipsiseinää. Kaijuttimet olivat kuuntelussa 60 cm etäisyydellä takaseinästä, enempää tilaa ei ollut. Tällöin etäisyys kuuntelupaikalle oli vain 240 cm, joten kyseessä oli lähikuuntelu. Eli huone oli aika pieni Xenoneille. Argonit olivat jalustoilla Xenoneiden vieressä ja kuuntelin aika paljon biisi kerrallaan molemmilla kaijuttimilla peräkkäin. Toisena päiväni kuuntelin suurimman osan ajasta vain Xenoneilla.
Kuuntelussa käytetty musiikki tuli artisteilta: Muse, Buena Vista Social Club, Rammstein, Dixie Chicks, CCR, Red Hot Chilli Peppers, Metallica, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu sekä Dire Straits.
Toisaalta hieman yllätyin siitä, kuinka paljon samaa Argoneissa ja Xenoneissa oli. Itseasiassa osa biiseistä kuulosti niillä niin samalta, että mietin, pystyisikö kaijuttimet eroittamaan sokkokuuntelussa. No, puolison avustuksella kokeilimme. Hän soitti ensin yhden kerran samaa biisiä Buena Vistalta molemmilla kaijuttimilla ja sitten sokkokuunteluun. Tämä tehtiin toisena kuuntelupäivänä. Hän joko vaihtoi tai sitten ei (minä en luonnollisestikkaan tiennyt tapahtuiko vaihtamista) biisi soimaan ja minä sanoin kummatko mielestäni olivat kyseessä. Volyymejä ei tasattu eikä testiä muutenkaan suoritettu aivan tieteellisellä tarkkuudella. Mutta tulos:
Kytkettynä: X, A, A, X, A, X, X, X, X, A, A, A
Vastaukseni: X, A, A, X, A, X, X, X, X, A, X, X
Elikkäs sain (arvasin?) 10/12 kertaa oikein. Toisaalta, voisi kai pitää lohdullisena, että reippaan 4 kertaa kalliimman lattiakaijuttimen, jossa on puoli oktaavia syvempi bassotoisto, pystyy lähes aina eroittamaan halvemmasta ja erittäin tutusta jalustamallista omilla laitteillaan. Mutta, täytyy sanoa, että kaijuttimien eroittaminen sokkona tuntui vaikealta. En ollut aikaisemmin kokeillut tällaista sokkotestiä ja se itseasiassa tuntui ihan opettavalta kokemukselta. Biisi ei juurikaan sisältänyt voimakkaita bassoja, joten nämä kaitsarit todella kuulostivat yllättävän samankaltaisilta. Olin lopulta yllättynyt siitä, että vain kaksi kertaa menin metsään, joten tuloksessani saattoi olla mukana tuuria, vaikka parhaani mukaan koetin mieltämieni erojen pohjalta vastata.
Xenoneiden samankaltaisuus Argoneiden kanssa tuntui aluksi suorastaan pettymykseltä; eikö nelinkertaisella panostuksella saa tämän enempää? Kuitenkin, kyllähän minä Xenoneista tykkäsin ja jokatapauksessa ne hakkasivat Argonit jokaisella osa-alueella. Varsinkin bassovoittoisella musiikalla puoli oktaavia teki kummasti lisää ja bassot kautta linjan olivat Xenoneissa tiukemmat. Samalla monista kappaleista tuli täyteläisempiä. Toinen merkittävät ero oli diskantissa, joka oli aika jännä Xenoneissa. Toisaalta heleämpi kuin argoneissa, mutta samalla rauhallisempi. Varsinkin rummuston pelteihin tuli luonnollisemman oloinen saundi. Keskialueella eroa oli ehkä vähiten, mutta piano soi Xenoneissa paremmin. Lisäksi Xenoneissa oli parempi syvyysvaikutelma, leveyssuunnassa ero oli mielestäni pienempi.
Niin, kaikki oli paremmin, mutta oliko "riittävän paljon" paremmin? Ja kuitenkin oli biisejä, joilla kaijuttimia oli vaikea eroittaa toisistaan. Se jätti hieman vaisun tunteen, sillä omien messukokemusteni pohjalta odotukseni olivat korkeammalla - turhankin korkealla? No, Xenonit palasivat kauppaan. Paremmat, mutteivat tarpeeksi paljoa paremmat - mitä sen sitten olisi pitänytkään olla... ???
Olen jokatapauksessa erittäin tyytyväinen siitä, että toin Xenonit kotiin. Aikaisemmin ajattelin niitä yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena, mutta nyt olen rajannut ne kokonaan pois - ainakin tämän huoneen ja kaluston osalta. Tämän kuuntelusession yhteydessä myös ostin jalustat Argoneilleni, kun ne aikaisemmin olivat sijoitettuna pitkän ja liian matalan hyllyn päällä. Nyt kaijuttimien akustinen piste on oikealla korkeudella ja sijoittelu on parantunut; aikaisemmin takaseinään oli 35 cm, nyt 62 cm. Musiikki hengittää nyt paremmin.
Ja ehkäpä tulevaisuudenkin suunta hieman avautui. Xenonien helpoiten kuultava etu oli basson tuoma täyteläisyys ja voima. Kuitenkin ne menivät elokuvaefektien edessä aivan polvilleen. Täten seuraavaksi ajattelin kokeilla paria subia - jollakin aikataululla. Ainakin kokeilen Rellin Storm5:sta ja Velodynen DD-12:sta. Näilläkin on hintaeroa selkeästi, mutta jos velon huonekorjaus toimii niin hyvin kuin hehkutetaan ja voimaa löytyy myös elokuvaefekteihin, niin sitten se kyllä alkaa kiinnostamaan. Relli olisi selkeästi halvempi, mutta ehkäpä se toimisi huoneessani... Mulla äänenpaineet ovat aina pienet, joten niiden mahdollisesta puutteesta homma ei jää kiinni.
Tällaisia tunnelmia,
-Samppa