Xenonit kuuntelussa - tunnelmia

[jjahifi]

Kuuntelin tänään työn puolesta esityksen, jossa pienehkö puhallinorkesteri soitti muutamia kappaleita tilaisuuden juhlistamiseksi. Itse esitykseen sen tarkemmin puuttumatta epäilen, että soundit olivat sitä luokkaa että kajarista tulevina moni pitäisi niitä räikeinä ja rasittavina. Mutta kun ne pillit mokomat vain tuppaavat tuottamaan sensorttista ääntä luonnossa...

Itseäni nyppii rankasti jos tuollaiset äänet eivät välity kunnolla kajareista. On kyllä totta, että monilla roc/pop-levyillä tuollainen tarkkuus vähän niin kuin nostaa esille levyn äänimaailman ongelmat. Siinä mielessä ymmärrän sen, että vaikkapa Xenonissa käytetty lähestymistapa jossa tarkkuudesta ei ole haluttu hirveästi tinkiä voi kuunteluvaikutelmana tuntua monesta epämiellyttävältä. Kompromissit onkin sitten tehty hieman toisilla osa-alueilla kuin tarkkuudessa... Mutta kyse on enemmän mieltymyksistä kuin vehkeen absoluuttisista ongelmista, sillä tuossa laatuluokassa tehdään melkoisesti enemmän kompromisseja kuin siinä laatuluokassa johon itse päädyin.

Eli summa summarum: kajarit kandee kuunnella itse ja valita omien mieltymysten mukaan. Osa niistä jutuista, jotka kuulostavat omaan korvaan huonolta saattavat toisen harrastajan mieltymyksillä ja levyillä kuulostaa juuri siltä mitä halutaan...

t. jjahifi

 

[kkoskela]

Kuuntelin tänään työn puolesta esityksen, jossa pienehkö puhallinorkesteri soitti muutamia kappaleita tilaisuuden juhlistamiseksi. Itse esitykseen sen tarkemmin puuttumatta epäilen, että soundit olivat sitä luokkaa että kajarista tulevina moni pitäisi niitä räikeinä ja rasittavina. Mutta kun ne pillit mokomat vain tuppaavat tuottamaan sensorttista ääntä luonnossa...

Itseäni nyppii rankasti jos tuollaiset äänet eivät välity kunnolla kajareista...

Juuri tuosta syystä kuuntelen tuommoiset orkesterit sieltä eturiviä takempaa, ei kuulosta niin rasittavilta.
Ja en halua kotisohvallanikaan siihen eturiviin.
Tosin nyt on muutto käynnissä ja kaiuttimet on toisessa setissä kiinni ja toisessa tilassa, ääni on pyööreeää, ei minkäänlaista särmää.
-K-

 

[kaksonen]

Juuri tuosta syystä kuuntelen tuommoiset orkesterit sieltä eturiviä takempaa, ei kuulosta niin rasittavilta.
Ja en halua kotisohvallanikaan siihen eturiviin.
Tosin nyt on muutto käynnissä ja kaiuttimet on toisessa setissä kiinni ja toisessa tilassa, ääni on pyööreeää, ei minkäänlaista särmää.
-K-

Tuo on mielenkiintoinen huomio. Mielestäni on tärkeää, että äänite välittyy sellaisena kuin se on tehty-joskus saa istua etupenkissä ja sitten taas toisinaan joutuu taakse.
Piano, kontrabasso ja puhaltimet ei ole kaunisäänisiä soittimia, mutta niitä voidaan soittaa kauniisti. Toisinaan musikkiesityksen tarkoitus ei ole kaunis, senkin tulee välittyä. Kontrabassoa siistitään edellenkin mielestäni liikaa, se saa kuulostaa siltä kuin se on.
Toki mieltymyksiä on monia ja settejä voi viedä minne suuntaan vaan, mutta kannattaa kuunnella harkiten.

 

[jjahifi]

Piano, kontrabasso ja puhaltimet ei ole kaunisäänisiä soittimia, mutta niitä voidaan soittaa kauniisti. Toisinaan musikkiesityksen tarkoitus ei ole kaunis, senkin tulee välittyä. Kontrabassoa siistitään edellenkin mielestäni liikaa, se saa kuulostaa siltä kuin se on.
Toki mieltymyksiä on monia ja settejä voi viedä minne suuntaan vaan, mutta kannattaa kuunnella harkiten.

Olet Seppo tuossa mielestäni aivan oikeassa. Yksi havaitsemani piirre tässä kajariasiassa on se, että yllättävän harva musiikinharrastaja käy akustisissa konserteissa. Vaikka itse kuuntelen hyvinkin raskastä mättöä tai elektronista musaa silloin tällöin, niin äänen vertailukohtana on kokemukseni akustisista soittimista joko oman soittamisharrastuksen tai konserteissa istumisen kautta... Tuo on johtanut omat valintani suuntaan, jossa itselleni riittävä erottelukyky, äänikuva ja dynamiikka voivat tehdä monista poppilevyistä jopa rasittavan kuuloisia.

Eivät esimerkiksi flyygelin äänet jossain pienehkössä salissa mitään pehmoisia tai helppoja kuunneltavia ole. Mutta kun on riittävän hyvä artisti, niin myös rankat äänet tuottavat suorastaan loistavan kuuntelunautinnon erityisesti livenä...

Lisäys: En missään nimessä tarkoita, että toisenlaisen ajattelumallin omaavat olisivat sen enempää väärässä kuin mitä itse olen. Oma näkemykseni nyt tosiaan tavoittelee mm sitä mitä kuulen live-esityksissä. Sähköistä musiikkia soittava muusikkotuttavani sanoo, että systeemini leikkelee fileiksi monet hänen suosikkilevyistään mutta myöntää myös että jotkut akustisen jazzin ja klassisen levyt, joita itse arvostan, kuulostavan vähän tumpuilta hänen systeemillään (joka muuten on suurin piirtein saman hintainen tai kalliimpi kuin oma ykkössettini - jos siis hinta on mikään arviointikriteeri). Eli on melkoisesti mahdollisuuksiaan kun hakee sitä itseään tyydyttävää toistoa.

t. jjahifi

 

[ssr]

Tuo on johtanut omat valintani suuntaan, jossa itselleni riittävä erottelukyky, äänikuva ja dynamiikka voivat tehdä monista poppilevyistä jopa rasittavan kuuloisia.

Mulla on varmaan joiltakin osin samankaltaiset fiilikset äänentoiston suhteen. Itse olen vähän sellainen detaljibongari, joten odotan tarkkuutta, monitorimaisuutta ja irtonaisuutta äänikuvassa. Jotkin äänitteet todellakaan eivät aina tykkää tästä; esimerkiksi Suburban Triben yhtyeen nimeä kantava levy vuodelta 2001 on aika hyvä testilevy, jos haluaa tutkia systeemin rasittavuutta. On nimittäin runsaasti peltiesineitä pintaan miksattuna. Mutta sitten toisaalta toiset äänitteet antavat niin paljon enemmän, kuin joillakin "tumpuilla" toistimilla. (Kyllä minä heimolaisia silti soittelen ja mieluusti kuuntelenkin.)

Live-musiikista ei ole mulle koskaan muodostunut mitään referenssiä. Olen itse soittanut rumpuja 21 vuotta (tosin varsin amatöörimäisellä tasolla harrastusvuosiin suhteutettuna). Mulle tehtiin 1994 erittäin tarkka kuulotesti, jonka jälkeen lääkäri näytti mulle kuuloni toistokäyrää todeten: "Taas yksi musiikin harrasta lisää...". Kyllä herätti katsella, millaisia monttuja oman kuulon taajuusvasteeseen oli jo nuoreen ikään mennessä kerännyt. Niinpä nykyään soitan itse aina tulpilla - niin treeneissä kuin keikallakin - ja aina livemusiikkia kuunnellessa on tulpat. Kyllähän se latistaa livekeikan musiikillista antia, mutta se potku persuuksiin oli aikoinaan riittävä sykäys oman käytöksen muuttamiseen. Aikaisemmin ei kyllä tullut tulppia käytettyä...

Minusta tuntuu myös, että soittaminen on vaikuttanut muutenkin kuuntelukäyttäytymiseeni. Treenien jälkeen en lähellekkään aina halua kuunnella musaa kotona. Jotenkin korvat ovat niin väsyneet, että sen illan kaipaa vain hiljaisuutta. Muutenkaan en viihdy meluisissa baareissa tms. Kotona kuuntelu tapahtuu lähes aina erittäin maltillisilla paineilla ja monen mittakaavan mukaisesti en koskaan luukuta laitteitani. Niinpä yhdeksi meikäläisen tärkeimmistä kriteereistä on muodostunut systeemin kyky soida tasapainoisesti hiljaa (oman harrastamiseni laatuluokassa). Treenipäivien ulkopuolella soittelen kyllä levyjä kohtalisen aktiivisesti - aamulla soimaan samalla kun nautin aamupalaa, töiden jälkeen levy soimaan sikäli kun olen kotosalla.

-Samppa

 

[jjahifi]

Live-musiikista ei ole mulle koskaan muodostunut mitään referenssiä. Olen itse soittanut rumpuja 21 vuotta (tosin varsin amatöörimäisellä tasolla harrastusvuosiin suhteutettuna). Mulle tehtiin 1994 erittäin tarkka kuulotesti, jonka jälkeen lääkäri näytti mulle kuuloni toistokäyrää todeten: "Taas yksi musiikin harrasta lisää...". Kyllä herätti katsella, millaisia monttuja oman kuulon taajuusvasteeseen oli jo nuoreen ikään mennessä kerännyt. Niinpä nykyään soitan itse aina tulpilla - niin treeneissä kuin keikallakin - ja aina livemusiikkia kuunnellessa on tulpat.

Joo, itse olen soittanut tulpilla jo 70/80-lukujen vaihteesta. Ensimmänen isommalla orkalla soitettu treeni oli herättävä: rasitus tuntui korvissa tuntikausia suorastaan päänsärkymäisenä tykytyksenä. Nyt ei ole yli kymmeneen vuoteen tullut soitettua kuin ihan pikku porukoissa omaksi huvikseen. Akustisilla keikoilla harvoin tarvitsee tulppia, mutta sähköisille otan aina. Muuten en kestä edes olla paikalla.

Mutta ehkä juuri tuon vuoksi pidän erityisesti akustisista keikoista. Sähköisillä rupean lisäksi liian helposti bongailemaan mitä miksaaja tekee yms toissijaisia juttua...

Treenien tai keikan jälkeen ei kyllä tosiaan jaksa levyjä kuunnella.

t. jjahifi

 

[Coltrane]

Tulipa mieleen, että jos kaiutin on kriittinen sijoittelulle ja oheislaitteille ja vieläpä soitettavalle musiikille niin alkaa tuota kriittisyyttä olla vaikka muille jakaa.

Eikös tämän toiston pitänyt olla mahdollisimman helppoa ?




PS. Kunnon hifisti muistaa äitienpäivänä äitiä.

 

[ssr]

Tulipa mieleen, että jos kaiutin on kriittinen sijoittelulle ja oheislaitteille ja vieläpä soitettavalle musiikille niin alkaa tuota kriittisyyttä olla vaikka muille jakaa.

En ole kohdannut yhtäkään kaiutinta, joka ei olisi "kriittinen" yllä mainittujen seikkojen suhteen.

-Samppa

 

[kaksonen]

Tulipa mieleen, että jos kaiutin on kriittinen sijoittelulle ja oheislaitteille ja vieläpä soitettavalle musiikille niin alkaa tuota kriittisyyttä olla vaikka muille jakaa.

Eikös tämän toiston pitänyt olla mahdollisimman helppoa ?

Se mitä helppoudella tarkoitetaan voidaan saavuttaa niin monin tavoin. Minusta on tärkeää, että musiikin luonne paljastuu, mutta musiikki tulisi siltikin pysyä kuunneltavan. Mikäli musiikki pysyy kuunneltavana, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi yleispätevää toistoa. Näitä asioita on hyvin vaikea ruotia netin välityksellä ja muuttujia on kotitoistoistossa todella paljon.
Eikä kaiutin ole välttämättä huono, jos se on tarkka sijoituksen suhteen ja oheislaitteiston. Ei pidä ostaa sellaista kaiutinta joka ei mahdu soimaan siinä tilassa missä asutaan, tuolloin jäädään paitsi koko musiikista mikäli pieneen tilaan hommataan isot ja komeat pöntöt.
Pitää myös tajuta mitä joidenkin pönttöjen soimaan saattaminen vaatii ja laitteitahan saa myös käytettynä. Kyllä sieltä äänestä kuulee mikä on pielessä.
Toki ääni on muuttujien summa ja saattaa onnistua hyvinkin vaativan kaluston kanssa kun homma napsahtaa kohdalleen.

 

[sepi_3.0]

Tulipa mieleen, että jos kaiutin on kriittinen sijoittelulle ja oheislaitteille ja vieläpä soitettavalle musiikille niin alkaa tuota kriittisyyttä olla vaikka muille jakaa.

Riippuu hiukan siitä onko haussa mahdollisimman hyvä toisto yhdessä paikassa yhdelle kuuntelijalle vai taustamusiikkia kutsuvieraille. Fysiikan lait ovat kuitenkin sijoituksen suhteen samat kaikille kaiuttimille. Toisilla se vaan vaikuttaa selvemmin, vrt. tasapintainen sähköstaatti.

 

[Knight Rider]

Xenoneja harkitsevan kannattaa ottaa vertailuun muitakin kaiutinmerkkejä ja vertailla niitä rauhassa kotioloissa mahdollisimman pitkään ja monipuolisella musiikkimateriaalilla. Jos perusteellisen vertailun jälkeen on vielä sitä mieltä että Xenonit on pakko saada niin ei muuta kuin tilausta kehiin.

 

[Coltrane]

Xenoneja harkitsevan kannattaa ottaa vertailuun muitakin kaiutinmerkkejä ja vertailla niitä rauhassa kotioloissa mahdollisimman pitkään ja monipuolisella musiikkimateriaalilla. Jos perusteellisen vertailun jälkeen on vielä sitä mieltä että Xenonit on pakko saada niin ei muuta kuin tilausta kehiin.

Juuri näin, ko. kaiuttimet kannattaa ottaa "kriittiseen" tarkasteluun ja jos miellyttää niin mikäs siinä.
Minäkin tein aikanani näin ja se kannatti. Minulla ei nyt ole Xenoneja. En saanut niitä koskaan soimaan tavalla, joka vastaisi subjektiivista käsitystäni miellyttävästä toistosta ja rajansa se on virittelylläkin ainakin minulla.

Kuuntelen klassista ja jazzia laajalla rintamalla, joten valinta oli kohdallani Sonus Faberin Grand Pianot
Ovat minun makuuni ja kuten totesin tämäkin valinta oli subjektiivinen.

 

[jjahifi]

... kaiuttimet kannattaa ottaa "kriittiseen" tarkasteluun ja jos miellyttää niin mikäs siinä.

Nimenomaan. Tässä kuten muissakin tähän harrastukseen liittyvissä kuvioissa kannattaa noudattaa omia mieltymyksiä. Mielestäni ainoa tapa päätyä tilanteeseen, jossa ei tarvitse koko ajan olla vaihtamassa purkkeja tai kajareita on ostaa roinaa joka kuulostaa omaan korvaan hyvältä ja muutenkin toteuttaa omaa harrastusfilosofiaa. Ja olla välittämättä kaverin tai lehdistön mielipiteistä. Tosin moinen tapa on työläs ja aikaavievä. "Helpommalla" tietenkin pääsee jos ostaa kaverin tai lehden tai kauppiaan suositusten perusteella.... (Tuollahan taitaa olla "sika säkissä" -ketju myöskin... ???)

Yleensäkin kannattaa kuunnella mahdollisimman monenlaisia systeemejä ennen kuin ostaa mitään. Lisäksi se ratkaisu, joka omaa korvaa miellyttää voi olla lähes sietämätön jonkun toisen mielestä. Sekin olisi hyvä muistaa, sillä sekä omat positiiviset että negatiiviset arviot yleisenä totuutena esitettyinä voivat viedä neuvon saajaa ihan eri suuntaan kuin mihin hän itse asiassa haluaisi edetä.

Pitääpä tähän ihan lisätä: Tähän mennessä kaikki kuuntelemani kajarit ovat olleet kriittisiä musiikkimateriaalille. Tavalla tai toisella. Viittaankin tuohon omaa kajarivalintaani selventävään ketjuun. Asian subjektiivisuutta kuvastaa se, että moni on löytänyt itselleen juuri sopivat kajarit malleista, joista en itse pitänyt.

t. jjahifi