Wharfedale

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kaksonen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
ap ?

Ei noi sisuskalut ihan 10k€ kaiuttimien kaluilta näytä. Tosin, noista ei tiedä kuinka monta kertaa avattu ja vaimennukset voi olla sen takia miten on.
Toi vessapaperirulla hieman hymyilytti, valmistajan kuvassa jotain komposiittia/muovia.

index.php
 
Eihän kartonki refleksissä mitään vikaa liene, samasta värkistä on tehty myös diy-subbareita. Nykyään kymppi on pieni raha hifikaiuttimissa, ei korkeita hintoja oo pitkiin aikoihin järjellä tai materiaalien hinnoilla pystyny perustelemaan.
 
valmistajan läpileikkauskuvassa noi tosiaan näyttää vähemmän DIY kaluilta kuin noi asr:n kuvat. suoraan sanottuna toi vessapaperirullaversio näyttää melkein feikiltä jos joku sellaisia tekisi...

index.php
 
valmistajan läpileikkauskuvassa noi tosiaan näyttää vähemmän DIY kaluilta kuin noi asr:n kuvat. suoraan sanottuna toi vessapaperirullaversio näyttää melkein feikiltä jos joku sellaisia tekisi...

index.php
Juu, kyllä sen putken pitäisi olla myyntiversiossakin punainen ja renderöity. Ja kaiutin saisi leijua ilmassa. Halkaistuna.
 
Ihan normaali lähikenttävaste (mainitsee keskustelussa mitanneensa lähikentänsä). Refleksin (huoneen) osuus vähenee ja bassoelementtien oma vaste näkyy enemmän mittauksessa. Todella moni kaiutin näyttää juuri tuolta, jos niitä mittaa läheltä tavallisessa huoneessa. Jos mikki on ollut keskellä kaiutinta, niin korkeimmat diskantitkin tippuu, kun pystysuuntainen kulma kasvaa. Kun katsoo tarkemmin käyrää, niin liekö refleksin piikki tuossa 35hz paikkeilla? Todellinen vasteen lasku tulee vasta sen alapuolella. Tuossa on ehkä ajateltu monen muunkin kaiuttimen tapaan huoneen tuomaa korostusta. Hyvin isossa tai hyvin vaimennetussa huoneessa monen nykyisen kaiuttimen basso voi jäädä hieman laihaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Katsoitteko viimeisestä hifimaailma- lehdestä kaiutintestiä. Oikein hävettää. Miten tuollaista kuraa päästetään myyntiin ja tällä tarkoitan nimenomaan Wharfedale Diamont 11.4 kaiuttimia.
Nostetaanpa tällaista reilu 5v vanhaa ylös...

Tuli luettua vanhoja Hifimaailma lehtiä, ja pisti tuo testi silmään. Erityisesti kuinka huonosti tuo Diamond 11.4 menestyi :oops:
Omassa olohuoneessa kun on majaillut vuoden-pari, tuosta pykälää isommat Diamond 11.5 kaiuttimet. Tuskin nyt kamalan suuria eroja noiden välillä on, paitsi basso osastolla :unsure:

Tykkään noista kovasti, miellyttävä tasapainoinen soundi, olematta kuitenkaan aivan tumppu. Keskiääniä ehkä hieman nostettu esille, mikä tuo tiettyä läsnäoloa. Diskantit eivät todellakaan riivi korvia. Kaikenkaikkiaan helpot kuunneltavat.

Varmasti tila vaikuttaa paljon, puutalo purueristeillä.

Samoilla paikoilla on majaillut tässä vuosien varrella mm. Klipsch RP-280F, Kef R900, JBL Studio 280, Klipsch RP-6000F, Wharfedale Diamond 240, Yamaha NS-777 ja Klipsch RF-82 kaiuttimet. (ja joitain muitakin lyhyesti kokeiltuna)
Enkä vaihtaisi takaisin mihinkään noista, vaikka esim. Kef R900 on ollut 3-4 kertainen listahinnaltaan .

Eli omat korvat ja oma kuuntelutila ovat kyllä tärkeimmät testit, joiden mukaan kaiutin valintoja tulisi aina tehdä. Lehtien testit ovat toki mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
 
Tulipa hankittua uudestaan Denton 80th anniversary jalustakaiuttimet, kun joskus mielenhäiriössä myin pois. Tosin silloin jo aavistein katuvani myöhemmin.

Uudet tuli Saksasta postikuluineen n. 361€ hintaan.

Jännä että näitä vanhempia malleja on vielä reilusti myynnissä, liekö niitä vielä valmistetaan uudempien (85th) rinnalla 🤔

Mielestäni tämä vanhempi malli on huomattavasti parempi kuin se 85th. Sellaisetkin oli tässä välissä hetken aikaa.
 
Onko kukaan päässyt kuuntelemaan/omistamaan Super lintoneita? Hivenen kiinnostelis toisiksi kajauttimiksi hommata retro pömpelit.
 
Uusi malli tulossa, Wharfedale Rosedale, mm. 15” bassoelementti.



 
Viimeksi muokattu:
Kyselläänpä täältä josko jollain olisi tullut omakohtaisia kuuntelukokemuksia Wharfedale Super Lintoneista?

Tuollaisia olen hieman ajatellut kakkos settiin hankkia.
Linton 85th anniversaryt ovat tutut, ja niiden äänestä pidin melko lailla. Basso osasto oli oikeastaan ainoa heikko lenkki, sitä oli liikaakin ja myös hieman yksinuottista. Kaiuttimien ulkonäkö oli omaan makuun ihan napakymppi.

Supereissa pitäisi olla tarkempi/kontrolloidumpi bassojen toisto, ja aiemmin laskeva matalien taso, joka sallii lähemmäs seinää sijoittelun.

Kaikenlaisista kokemuksista olisi apua.
 
Kyselläänpä täältä josko jollain olisi tullut omakohtaisia kuuntelukokemuksia Wharfedale Super Lintoneista?

Tuollaisia olen hieman ajatellut kakkos settiin hankkia.
Linton 85th anniversaryt ovat tutut, ja niiden äänestä pidin melko lailla. Basso osasto oli oikeastaan ainoa heikko lenkki, sitä oli liikaakin ja myös hieman yksinuottista. Kaiuttimien ulkonäkö oli omaan makuun ihan napakymppi.

Supereissa pitäisi olla tarkempi/kontrolloidumpi bassojen toisto, ja aiemmin laskeva matalien taso, joka sallii lähemmäs seinää sijoittelun.

Kaikenlaisista kokemuksista olisi apua.
Pääsin itse kuuntelemaan näitä parisen vuotta sitten Helsingin Audiokaupassa. Vertailukaiuttimina olivat KEF Q Concerto Meta sekä Dynaudion Evoke 20 (muistaakseni tämä Dyniksen malli). Kuuntelurupeama kesti n. 1-1,5 tuntia. Sinä aikana Super Lintoneista sai kohtuu hyvän kuvan. Vahvistimena toimi Marantzin lippulaiva integroitu. Digietupäätä en enää muista. Jos ensimmäisen parin biisin perusteella olisi pitänyt "voittaja" tuosta löytää, niin pisteet olisivat menneet Dynaudiolle. Mutta mitä pidemmälle kuuntelusessio eteni, sitä paremmaksi Super Linton nousi omissa henkisissä muistiinpanoissa. Dynaudio ja KEF tarjosivat jossain määrin enemmän puhdasta resoluutiota. Mutta Super Lintoneiden yleinen soundibalanssi nousi pitkässä kuuntelussa kokonaisuutena parhaiten musiikkia palvelevaksi. AC/DC:n muutamat raidat Super Linton hoiti hienosti, basso-osaston olleessa kyseessä. Bassorummun impakti oli leveä ja mehevä, mutta ei mussu. "Wall of sound" mitä arvosteluissa on kuvattu, sopii hyvin myös siihen mitä itse kuulin. Kokonaisuutena Super Lintoneiden ääni oli miellyttävän brittimäinen, mutta ei kuitenkaan tylsä. Se ei iske heti, mutta mitä pidempään sitä kuunteli, sitä paremmin se tuntui palvelevan musiikkia kokonaisuutena verrokkeihin verrattuna. Olen kuullut useaan otteseen Harbethin SHL5 eri versioita (lähinnä alkupään kahta eri variaatiota) ja omissa kirjoissa Super Linton on niitä piirun parempi. XD ja XD2 malleja en ole kuullut. SHL5 on kuitenkin jossain määrin hyvä verrokkikaiutin.

Mikäli kaipaa studiomonitorin tarkkuuta, niin Super Linton ei ole tällöin oikea kaiutin. Setittäminen korostuu. Voisin kuvitella, että esimerkiksi All Rega-etupäällä balanssi saattaisi olla erinomainen. Itsellä tämä kaiutin on edelleen yksi vaihtoehdoista, kun pohdin omaa kaiutinhankintaa. Super Lintonit ovat kohtuu herkät kaiuttimet ja sinänsä setittäminen mm. pienitehoisten A-luokkaisten vahvistimien kanssa ei ole ollenkaan mahdoton ajatus. Kaiutinhan kasataan Kiinassa. Peter Comeaun haastatteluista saa hyvän kuvan siitä, mikä on ollut Lintonin ja Super Lintonin modernisoinnin suunnittelufilosofia. Itselle viimeistelyn taso oli täysin riittävä, kun puhutaan n. 2 ke kaiuttimesta. En ole perus-Linttoneita kuullut, mutta oman demon perusteella basso-osasto ei ollut löysä. Se oli muheva ja hienosti slämmäävä, mutta ei kuitenkaan kuivahkon tarkka. Omaan makuuni riittävä, koska omat preferenssit bassotoiston osalta eivät ole studiomonitorimaista tarkkuutta korostavat.
 
Kiitos varsin kattavasta arviosta!
Kirjoittamasi kuulostaa varsin hyvältä.

Mitään liian analyyttista kaiutinta en kaipaa, tärkeintä on että sitä jaksaa kuunnella pidempäänkin ilman kuunteluväsymystä.

Siihen tuo perus lintonkin vastasi hyvin, alataajuuksien toistoa lukuunottamatta.

Minulla oli vieretysten kotona Linton ja KLH model 5 kaiuttimet hetken aikaa. Päädyin pitämään KLH:t laadukkaamman bassotoiston takia, mutta olivat liian skarppi soundiset kuitenkin lopulta omaan makuuni.

Nyt on ykkös setissä Heco Direct premiumit ja niihen olen kaikin puolin tyytyväinen.

Supereita ei ole tullut vastaan käytettynä kertaakaan, niin täytynee katsella josko sitten uutena hankkisi joku hetki.
 
Nuo Hecot olisi kyllä mielenkiintoista kuulla. Missä päin asustelet? Vaikka piipahtaisi kuuntelulle joku päivä...
 
Olen joulukuusta lähtien kuunnellut Wharfedale Super Lintoneita. Siirryin niihin Gradient 1.3 -kaiuttimista, koska en pitänyt Gradienttien yläpäästä: tietty ilmavuus soundista puuttui.

Kävin lyhykäisesti kuuntelemassa Tampereella perus-Lintoneita, ja pidin niiden soundista. Lukuisten revikkasuositusten jälkeen päädyin kuitenkin ostamaan hyvän tarjouksen perusteella suoraan Superit omilla jalustoillaan. Vahvarina Marantz Stereo 70.

Superien bassoissa on panostettu ulottuvuuteen, ei niinkään iskuun, jota olen kyllä ajoittain hieman kaivannut. Kaiuttimet ovat perus-olohuoneessa n. 30 cm takaseinästä, mikä on osoittautunut parhaaksi kompromissiksi sekä stereokuvan, että bassotoiston osalta. Näyttää muuten olevan hyvin herkkää, jos joillain Wharfedalen keskustelupalsoilla ilmoittaa Superien kaipaavan subbaria: pyhäinhäväistys... Silti monilla on näihin yhdistetty mm. Relin kuutioita.

Kaikkiaan Super Lintonit ovat hyvät yleiskaiuttimet, jotka paremmin akustoidussa tilassa varmasti pääsevät vielä paremmin oikeuksiinsa. Positiivisena mainittakoon, etteivät aiheuta kuunteluväsymystä, olematta kuitenkaan tylsät. Onhan nuo pähkinäviilukotelolla myös ilo silmälle. Vanhahtavan ulkoasun ja modernin tekniikan kombinaatio on sangen onnistunut. Uskon Superien pysyvän minulla pitkään.
 
Mä en päässyt oikein ikinä sinuiksi perus Lintonien keskialueen kanssa. Niissä ei ollut ääni mitenkään kirkasta tai rasittavaa tyyppiä, mutta keskialue puski joskus jotenkin turhan pintaan. Yläpää niissä oli tosi nätti. Basso olisi voinut olla napakampikin. Ehkä 2m kuunteluetäisyys oli liian lyhyt ja/tai ne oli hieman hankalat sijoitettavat omassa tilassa.
 
Mä en päässyt oikein ikinä sinuiksi perus Lintonien keskialueen kanssa. Niissä ei ollut ääni mitenkään kirkasta tai rasittavaa tyyppiä, mutta keskialue puski joskus jotenkin turhan pintaan. Yläpää niissä oli tosi nätti. Basso olisi voinut olla napakampikin. Ehkä 2m kuunteluetäisyys oli liian lyhyt ja/tai ne oli hieman hankalat sijoitettavat omassa tilassa.

Mulla taitaa olla jopa alle 2m kuunteluetäisyys Lintonien kanssa ja en kyllä oo huomannut että puskis keskialue turhan pintaan. Kuuntelen monenmoista musiikkia, vanhempaa kevyttämusiikkia enimmäkseen ja ehkä tollanen keskialueen puskeminen hukkuu levyjen eroihin. Sekin on tosin mahdollista että en osaa kuunnella.
 
Takaisin
Ylös