WALKMAN

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
12 274
Kaupunki
Kouvola
Näille en nähnyt vielä olevan omaa ketjuaan, joten tässä sellainen.
Alustus on nimim. ATD avustuksella nauhaoppaaseen (rip) tekemäni teksti, muuta yhteyttä minulla ei näihin laitteisiin olekaan, niin että älkää minultä mitään kyselkö.

Walkman

Sonyn Walkman-tuotteiden tarina lähtee liikkeelle kasettiformaatin kehittämisestä. Oman formaatin kehittämisen sijaan Sony päätti käyttää Philipsin kehittämään kasettimallia, merkittävä tekijä oli se että Philipsin kasetti oli Grundigin mallia pienempi. Päätöstä edesauttoi myös se että uhkaamalla käyttää Grundigin kilpailevaa kasettimallia Sony sai kiristettyä Philipsiltä oikeuden käyttää ko. kasettia ilman rojaltimaksua. Tämä päätös edesauttoi Philipsin kasetin muodostumista kansainväliseksi standardiksi.

Kasetin pieni koko oli tärkeää sillä tarkoituksena oli tehdä kilpaileva tuote pienille kelanauhureille. 1966 Sony julkaisi TC-100 "Magazine-matic" monokasettinauhurin, joka 1,75kg painoisena oli alle puolet kevyimpien kelanauhureiden painosta ja koosta. Kasetille pystyi nauhoittamaan 30min per puoli ja paristot riittivät 10h nauhoitukseen, joten isku kelanauhurimarkkinaan oli merkittävä. Tämä laite on Walkman-soittimien kantaisä.

Vuonna 1978 Masaru Ibuka (toinen Sonyn perustajista), joka halusi kuunnella musiikkia pitkillä lentomatkoillaan, pyysi Norio Ohgaa (silloinen varatoimitusjohtaja) kehittämään pienen TCM-600 "Pressman" mononauhurin pohjalta kasettisoittimen.
Ohga pyysi välittömästi Kozo Ohsonea, nauhureiden liiketoimintaryhmän pääjohtajaa, tekemään moisen laitteen. TCM-600:sta poistettiin nauhoitusominaisuus ja lisättiin stereotoisto ja kuulokkeet.
Ibuka sai laitteen koekäyttöön ja totesi sen niin hyväksi, että kehotti myös Akio Moritaa (toinen Sonyn perustajista) kokeilemaan laitetta. Moritan bisnesvainu heräsi, joten vuonna 1979 hän käski kehittämään muokatun soittimen pohjalta stereotoistoon kykenevän kasettisoittimen "opiskelijoille ja nuorille".
Tuote piti lanseerata kesälomien alkaessa, joten aikaa tuotteen tekemiseen oli 4kk. Toimintavarmuuden vuoksi soittimen pohjana jatkettiin TCM-600:n käyttöä, olihan sitä tehty jo puoli miljoonaa kappaletta.

Kokeillessaan eri prototyyppejä Morita ideoi soittimeen kaksi toimintoa: toisen kuulokeliittimen, jotta kaksi henkilöä voisi kuunnella musiikkia samaan aikaan ja "puhenapin" (alun perin TCM-600 mallin nauhoitusnappi), jotta ihmiset voisivat keskustella samalla kun käyttivät kuulokkeita. Nappi laski äänenvoimakkuutta, kytki päälle soittimen sisäänrakennetun mikrofonin ja syötti sitä kautta puheen kuulokkeisiin.
Molempien ideoiden taustalla oli Moritan pelko siitä että soitin eristäisi käyttäjänsä muista ihmisistä ja olisi törkeää vain kuunnella omaa musiikkia muiden läsnä ollessa. Nämä ominaisuudet poistettiin myöhemmistä malleista kun havaittiin asiakkaiden ostavan kuitenkin aina oman laitteen yhteiskäytön sijaan.

Jälleenmyyjät eivät alkuun uskoneet tuotteen menestykseen, kasettisoittimen, jolla ei voi nauhoittaa, ei uskottu myyvän. Morita kuitenkin tilasi heti alkuun tehtaalta 30000 Walkmania myytäväksi. Se oli rohkea päätös huomioiden että menestyneimmät nauhurit myivät tuolloin noin 15000kpl kuukaudessa. Walkman, mallinimeltään TPS-L2, julkaistiin heinäkuun 1. 1979 ja ensimmäisen kuukauden aikana soittimia myytiin vain 3000kpl.
Ahkeralla markkinoinnilla, jossa mm. kadulla käveleviä ihmisiä pyydettiin kokeilemaan laitetta, saatiin idea myytyä kuluttajille. Elokuun loppuun mennessä 30000kpl oli myyty ja menestys oli alkanut.

Alusta alkaen Walkmania oli tarkoitus myydä maailmanlaajuisesti ja lanseeraus muihin maihin oli ajoitettu tapahtuvaksi 6kk Japanin jälkeen. Eri maita varten laitteelle kehitettiin uusia nimiä, esim. SoundAbout Yhdysvaltoihin, Stowaway Britanniaan ja Freestyle Ruotsiin. Kuitenkin matkoillaan Morita huomasi että esim. turistien myötä Walkman oli tullut jo tunnetuksi ulkomailla, joten lopulta tuote lanseerattiin samalla nimellä kaikkialla.
Walkmanista muodostui yleistermi kannettavalle henkilökohtaiselle stereokasettisoittimelle ja Walkman-sana lisättiin Oxfordin englantilaiseen sanakirjaan 1986.
Vuonna 2002 Itävallan ylin oikeus linjasi että Sony ei saanut estää muita valmistajia käyttämästä termiä walkman kuvaamaan samanlaisia tuotteita.

Lopettaessaan Walkman kasettisoittimien valmistuksen vuonna 2010 Sony oli myynyt niitä yli 200 miljoonaa kappaletta. Erilaisia versioita laitteesta on yli 300kpl kuten roisketiivis Sports Walkman-sarja tai kahdella kasettipesällä varustettu WM-W800 jossa toinen toisti kasettia ja toinen nauhoitti.
Muita merkittäviä kannettavien kasettisoittimien valmistajia olivat Aiwa, Panasonic, Sharp ja Toshiba.

KEKSIJÄ
Sony ei kuitenkaan ole walkmanin keksijä. Saksalainen Andreas Pavel oli vuonna 1972 keksinyt stereovyöksi kutsumansa laitteen, jota saattoi kuunnella kuulokkeilla. Hän tarjosi keksintöään useille valmistajille kuten Grundig, Philips ja Yamaha, jotka lähinnä ihmettelivät miksi kukaan haluaisi juosta kuulokkeet korvillaan ja hylkäsivät tuotteen naurettavana. Pavel kuitenkin patentoi keksintönsä 1977 Italiassa ja sen jälkeen useissa maissa, mm. Japanissa.
Vuonna 1980 hän aloitti rojaltineuvottelut Sonyn kanssa, joka tarjosi rojaltimaksun maksamista Saksassa joistakin malleista. Lopulta vuosien mittaisiksi venyneiden ja eri maissa käytyjen oikeudenkäyntien jälkeen asia sovittiin oikeuden ulkopuolella 2003 ja Pavel sai korvaukseksi huhujen mukaan matalan kahdeksannumeroisen summan sekä rojalteja.

WALKMAN EFFECT
Walkman effect viittaa tapaan jolla musiikin kuuntelu kuulokkeiden kautta antaa käyttäjälle lisää valtaa ympäristönsä suhteen. Professori Shuhei Hosokawa nimesi ilmiön samannimisessä artikkelissaan 1984 aikansa yleisimmän kannettavan musiikkiteknologian mukaan, mutta samaa nimeä käytetään yhä myös uudempien laitteiden yhteydessä.
Ympäristön hallinta ilmenee musiikin kuuntelijan eristäytymisenä ympäröiviltä vaikutteilta kuten kaupungin ääniltä ja hän näyttää myös varatulta, mikä vähentää muiden satunnaisten ihmisten halua ottaa yhteyttä. Samalla voi myös käydä niin että yhteydenottoa ei kuulla, tai voi teeskennellä ettei sitä kuule.
Kuulokkeet luovat käyttäjänsä ympärille eräänlaisen suojaavan kuplan.

Walkman saikin kunnian olla ensimmäinen mobiili tuote jota moitittiin siitä että se aiheuttaa narsismia, eristäytymistä ja huonoa käytöstä sekä estää interaktioita yhteisöissä.

ERI MALLEJA

TPS-L2
Ensimmäinen, aito ja alkuperäinen, omaa toimintoja joita myöhemmissä ei ole. Muuttui kalliiksi keräilyesineeksi oltuaan osa Guardians of the Galaxy elokuvaa 2014.

DD-mallit
Soitinten suunnittelu tehtiin äänenlaatu edellä ja ominaisuuslistaa karsittiin, joten näissä ei ole automaattikelausta tai radiota. Soittimet perustuivat WM2 -malliin joka oli korvannut TPS-L2:n vuonna 1982. Laitteiden mallinimessä oleva DD viittaa Disc Drive -moottoriin joka takasi erinomaisen tasaisen pyöritysnopeuden. Disc Drive -moottori löytyy myös DD sarjan ulkopuolelta kuten Sports sarjan ensimmäinen malli WM-F5 jossa on myös radio. Sen sijaan
muovisemmat budjettimallit DD1, DD10, DD11 ja DD22 ovat nimestään huolimatta hihnavetoisia, DD viittaa niiden kohdalla termiin Disc Drive Capstan Servo. Sonyn tuotteiden nimeämistapa ei ole aina selvin mahdollinen.
Ensimmäinen malli WM-DD julkaistiin 1982, sitä 1984 seurannut WM-DD2 lisäsi toimintoihin Dolby B:n ja kvartsilukko tuli kuluttajamalleihin 1989 DD3:n myötä Viimeisessä versiossa WM-DD9 (1990) oli myös Dolby C ja kaksi moottoria.
Kaikissa sarjan malleissa on materiaalista johtuvana tyyppivikana yksi halkeava ratas kunnes tuo ongelma korjattiin DD9-malliin, jota pidetään sarjan parhaimpana.
Muita suositeltavia malleja mm. ovat WM-DD2 ja WM-DD33, mutta em. rattaan korjaamiseen kannattaa varautua.
Ehdoton keräilyhuippu on DD100, eli Boodo Khan, joka pohjautuu DD2:een ja sisältää esi-Mega Bass loudnessin nimeltä DOL (Dynamic Optimun Loudness) jonka pystyi kytkemään päälle ja pois. DOL:n voimakkuus säätyi dynaamisesti käytetyn äänenvoimakkuuden mukaan ollen voimakkaimmillaan kun äänenvoimakkuus oli alhainen. Soittimen mukana tuli trendien vastaisesti isot suljetut kuulokkeet, joiden ansiosta ääntä ja varsinkin bassoa lähti riittävästi. Soittimen nimi viittaa Nippon Budokan -areenaan.

WM-D6 ja WM-D6C Walkman Pro
Ammattilaissarjan Walkman jossa on nauhoitus ja line-in liitäntä. D6 malli toi sarjaan kvartsikontrolloidun nopeudensäädön. Kvartsilukituksen pystyi myös ohittamaan ja säätämään manuaalisesti nauhan nopeutta 4%. D6C paransi äänenlaatua entisestään lisäämällä ominaisuuslistaan Dolby C:n.
D6C:n valmistussarjan varhaisemmat mallit ovat parempia kuin tuotannon loppupään versiot joissa äänipää korvattiin heikompilaatuisella. Jossain vaiheessa, joskaan ei juuri tuon vaihdoksen kohdalla, tuotantoa soittimen kannesta häviää maininta "amorphous head". Ominaisuuksiensa vuoksi laite on kooltaan huomattavasti isompi kuin perus Walkman ja erittäin haluttu varsinkin äänenlaatunsa puolesta. .

WM-DC2
Tämäkin on Pro puolen laite, nimenomaisesti ja ehkä hieman erikoisesti ammattipuolen kasettisoitin, nauhoitusmahdollisuutta ei siis ole. Laite pohjautuu DD3-malliin.
Lisäominaisuuksina DD3:n nähden Dolby C, line out ja erittäin kestävä sekä laadukas “laser amorphous head".
Äänenlaadullisesti malli on sarjan parhaita ja kooltaan lähempänä tavallista Walkmania kuin D6C. Tästä laitteesta jatkojalostettiin kevennetty kuluttajamalli DD30, pois jäivät line out sekä Dolby C, joka ei ollut osoittautunut niin suosituksi kuin oli oletettu. Lisäominaisuutena laitteeseen tuli Mega Bass -loudness toiminto. Jatkoversio DD33 on periaatteessa sama soitin kuin DD30 mutta pehmeämmin muotoiltu.

c-kasetti_walkman.png
 
Viimeksi muokattu:
Myin oman DD10 torissa kuukausi sitten 70€. Äitini oli hävittänyt kaikki kasetit jotain vuosia sitten.
 
Eka DD ja Boodo Khan vielä puuttuu. Joitain tuplia olen jättänyt varaosiksi ja muuten hyväkuntoiset tuplakappaleet myynyt pois. Hetken mulla oli noita jonkun verran enemmänkin ja muutama muukin malli, mutta sittemmin päätin pitää kokoelmassa ainoastaan Disc Drive DD-mallit sekä Densuket.
 
Sonyt_sml.png


NW-WM1AM2 & WM-D6C. Uudempi toimii tällä hetkellä reissusetin lähteenä, vanhempi auttaa satunnaiseen nostalgian nälkään. :)
 
Briteissä muuten julkaistiin jopa musiikkia laitteen ispiroimana, British Electric Foundation (B.E.F) julkaisi kasetin nimeltä Music for Stowaways, tuolloin laitteen markkinointinimi oli Sony Stowaway joten asiayhteys helposti katoaa kun laite sittemmin nimettiin uusiksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Music_for_Stowaways
 

Enpä tiennyt että tällaisiakin on olemassa ennen kuin kirppiksellä vahingossa törmäsin.
Walkman brändättyä Sonyn I-tyypin nauhaa. Ei mitään tietoa että onko näitä joskus myyty erikseen vai onko tullut esim. korvalappustereoiden mukana?
Kasetin kuoret ovat ilman ruuveja kootut, hyvin jämäkän oloiset kun kevyesti vääntää kädessä. Walkman teksti on painettu kuoreen joka on tyylikästä tummaa muovia vaalean vihreillä keloilla.






Lopuksi kuva omasta Walkman kokoelmasta. Kuvasta puuttuu toinen Sporttimalli ja kaksoiskappale DD33 -mallista.
Näiden lisäksi reilun puolen tusinaa muiden merkkien hieman erikoisempia malleja.
 
Itselläni oli aikanaan tuollainen DD metalliviininpunaisena. Oli ihan soiva peli lukiolaisen korviin. En muista, mihin se lopulta hävisi.

Kuva lainattu netistä:
sony_wm-dd_red_05.jpg
Mulla oli musta ja se ihan yksinkertaisesti vaan hajosi lopulta kovassa käytössä.
 
Lopuksi kuva omasta Walkman kokoelmasta. Kuvasta puuttuu toinen Sporttimalli ja kaksoiskappale DD33 -mallista.
Näiden lisäksi reilun puolen tusinaa muiden merkkien hieman erikoisempia malleja.
On edustava kokoelma. Oletan, että ainakaan Suomessa ei kellään toisella saata vastaavaa olla?

-ilkka
 
Back
Ylös