Vuosi vuodelta -projekti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kcrimso
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kcrimso

Kcrimso

Käyttäjä
Liittynyt
22.8.2020
Viestejä
4 454

Vuosi vuodelta -projekti​

Olen pyörittänyt muutaman vuoden ajan progressiiviseen musiikkiin keskittyvää verkkosivustoa (ja siihen liittyvää FB-ryhmää) Pienemmät purot. Sivustolle kirjoittaa muutama muukin kuin minä, mutta alusta alkaen sivuston selkäranka on ollut oma Vuosi vuodelta -projekti. Esittelen kyseisessä kirjoitusten sarjassa läpi suosikkilevyjäni vuodesta 1969 alkaen tarkoituksena edetä nykypäivään asti. Tähän mennessä sarjassa on esitelty vuodet 1969-1981 (plus 2018, 2019, 2020, 2021). Vaikka sivuston teema on löyhästi "progressiivinen musiikki" en rajoita itseäni Vuosi vuodelta -sarjassa mihinkään genreihin vaan esiteltäväksi saattaa päästä mitä tahansa progen, kautta taidemusiikkiin ja jazzista poppiin.

Nyt sarjassa on valmistunut vuoden 1982 läpikäynti. Mukana mm. Mukana mm. Mike Oldfield, Kate Bush, King Crimson, Pekka Pohjola ja Rush.

pienemmatpurot.com

Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1982 – Sijat 1-10

Esittelyssä vuoden 1982 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Mike Oldfield, Kate Bush, King Crimson, Pekka Pohjola ja Rush.
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com

Mitkä ovat sinun suosikkisi vuodelta 1982?
 
Viimeksi muokattu:
Listojen teko on vaikeaa: jos pitäisi nimetä 10 levyä, löytyy aina vähintään 43, jotka olisi pakko saada mukaan. Sitten on niitä, jotka haluaa mukaan, vaikka ne eivät ehkä aivan omilla ansioillaan listalle pääsisi, mutta jotka saavat hyvitystä tai sympatiapisteitä, koska artistilla on aikaisempia tai myöhempiä suuriin suosikkeihini kuuluvia levyjä.

@Kcrimso on listannut 11 levyä, jotka olisivat vahvoja ehdokkaita minun 20 levyn listalleni (esittäjittäin aakkosjärjestyksessä, Alan Parsons Project Parsonsin mukaan): Art Zoyd, Asia, Kate Bush, Peter Gabriel, Gowen/Miller/Sinclair/Tomkins, Rupert Hine, Allan Holdsworth, King Crimson, National Health, Alan Parsons Project, Pekka Pohjola) ja 4 niukasti karsintarajan alapuolelle jäävää (Cassiber, John Greaves, Rush, Von Zamla), niin että aika turhaa taitaisi minun olla mitään omaa listaa väsätäkään. (Eikä se Mike Oldfield huono ole sekään.)

Varmimmat Top 20 -kandidaattini Kcrimson luettelon ulkopuolelta olisivat Ambrosia, Road Island, Comsat Angels, Fiction, Dire Straits, Love Over Gold, Brian Eno, On Land, Donald Fagen, The Nightfly, Peter Hammill, Enter K ja Jethro Tull, The Broadsword and the Beast.

Mieleisiäni levyjä vuonna 1982 julkaisivat myös Jon Anderson, Camel, Caravan, Hassisen kone, Billy Joel, Madness, Magnum, Pat Metheny Group, Monochrome Set, Gerry Rafferty, Roxy Music, Saga, Andy Summers & Robert Fripp, Supertramp, Richard & Linda Thompson, Toto, Ralph Towner & John Abercrombie, Twelfth Night, Eberhard Weber ja XTC.

Taitaa tässä olla juuri se umpimähkään heittämäni 43.
 
Loimola sanoi:
Listojen teko on vaikeaa: jos pitäisi nimetä 10 levyä, löytyy aina vähintään 43, jotka olisi pakko saada mukaan. Sitten on niitä, jotka haluaa mukaan, vaikka ne eivät ehkä aivan omilla ansioillaan listalle pääsisi, mutta jotka saavat hyvitystä tai sympatiapisteitä, koska artistilla on aikaisempia tai myöhempiä suuriin suosikkeihini kuuluvia levyjä.

@Kcrimso on listannut 11 levyä, jotka olisivat vahvoja ehdokkaita minun 20 levyn listalleni (esittäjittäin aakkosjärjestyksessä, Alan Parsons Project Parsonsin mukaan): Art Zoyd, Asia, Kate Bush, Peter Gabriel, Gowen/Miller/Sinclair/Tomkins, Rupert Hine, Allan Holdsworth, King Crimson, National Health, Alan Parsons Project, Pekka Pohjola) ja 4 niukasti karsintarajan alapuolelle jäävää (Cassiber, John Greaves, Rush, Von Zamla), niin että aika turhaa taitaisi minun olla mitään omaa listaa väsätäkään. (Eikä se Mike Oldfield huono ole sekään.)

Varmimmat Top 20 -kandidaattini Kcrimson luettelon ulkopuolelta olisivat Ambrosia, Road Island, Comsat Angels, Fiction, Dire Straits, Love Over Gold, Brian Eno, On Land, Donald Fagen, The Nightfly, Peter Hammill, Enter K ja Jethro Tull, The Broadsword and the Beast.

Mieleisiäni levyjä vuonna 1982 julkaisivat myös Jon Anderson, Camel, Caravan, Hassisen kone, Billy Joel, Madness, Magnum, Pat Metheny Group, Monochrome Set, Gerry Rafferty, Roxy Music, Saga, Andy Summers & Robert Fripp, Supertramp, Richard & Linda Thompson, Toto, Ralph Towner & John Abercrombie, Twelfth Night, Eberhard Weber ja XTC.

Taitaa tässä olla juuri se umpimähkään heittämäni 43.
Napsauta laajentaaksesi...
Moni noista listaamistasi yltää myös omalle "bubbling under" -listalleni jonka kokoan lähipäivinä. Päälistoileni (eli noihin julkaisuihin joissa levyistä jotain jaarittelen) pääsee levyt jotka olen määritellyt vähintään neljän tähden arvoisiksi. :)
 
Täytyy sanoa, että ihailen tuota järjestelmällisyyttäsi näissä kuunteluasioissa - vai pitäisikö sanoa suoraan, että kadehdin?
 
Huikea sivusto tuo pienemmatpurot! Osoittaa lähestulkoon absoluuttista musiikkimakua ja kirjoituksista henkii aito omistautuminen progelle. Suuri kulttuuriteko, kiitokset jakamisesta.
 
Vuoden 1982 bubbling under (eli sijat 21-34)
  • Ornette Coleman: Of Human Feelings (US) ***½
  • The Carla Bley Band: Live! (US) ***½
  • Roxy Music: Avalon (UK) ***½
  • Jon Anderson: Animation (UK) ***½
  • Saga: In Transit (CA) ***½
  • Stormy Six: Al Volo (IT) ***½
  • Abus Dangereux: Bis (FR) ***½
  • Begnagrad : s/t (SI) ***½
  • Nina Hagen: Nunsexmonkrock (DE) ***½
  • Etron Fou Leloublan: Les Poumons Gonflés (FR) ***½
  • Peter Hammill: Enter K (UK) ***½
  • Eberhard Weber : Later That Evening (DE) ***½
  • Ennio Morricone: The Thing (IT) ***½
  • Hassisen kone: Harsoinen teräs (FI) ***½
(Satunnaisessa järjestyksessä)

Sijat 11-20:

pienemmatpurot.com

Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1982 – Sijat 11-20

Esittelyssä vuoden 1982 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Philip Glass, The Alan Parsons Project, Genesis ja Allan Holdsworth.
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com
 
^Tuo kolmen ja puolen tähden ryhmä olisi omalla listallani se ylivoimaisesti suurin ryhmä. Kolmen tähden levyjä voisi olla vielä jonkin verran, mutta kaksi ja puoli tähteä ja levy lähtisi nopeasti kierrätykseen. Näin muistelisin, kun vielä pidin levyjäni RYMissä.
 
Tuo Saga oli kiva nähdä listalla.
Kiitos tuosta PP:sta ja siitä, että jaksat/nuotittaa taustoja, tehdä levyille tarinaa. Tämä lisää ymmärrystä kuulemaansa. Yritä jaksaa💪🏽
 
Veltto sanoi:
Tuo Saga oli kiva nähdä listalla.
Kiitos tuosta PP:sta ja siitä, että jaksat/nuotittaa taustoja, tehdä levyille tarinaa. Tämä lisää ymmärrystä kuulemaansa. Yritä jaksaa💪🏽
Napsauta laajentaaksesi...
Kyllä minä jaksan niin kauan kuin joku jaksaa tekstejä lukea. Ihan pelkästään itselleen ei viitsisisi kirjoittaa. Onneksi toistaiseksi lukijoita on ollut vuosi vuodelta (no pun intended!) enemmän. :)
 
Vuosi vuodelta -projekti on siirtynyt puimaan vuoden 1983 satoa. Ensimmäisenä vuorossa on tuhti (23 000 merkkiä...) kirjoitus Yesin jättimenestyksestä 90125 joka sai faneilta ristiriitaisen vastaanoton.

Levyarvio: Yes – 90125 (1983)​

90125album.jpg90125 on Yesin 12. studioalbumi.

Vuonna 1968 perustetun Yesin taru näytti muutamaa vuotta aiemmin olevan lopullisesti ohi. Vastoin kaikkia odotuksia vanha dinosaurus kuitenkin nousi kuolleista onnistuen luomaan täysin nahkansa. Aiemmin 20-minuuttisia koukeroisia proge-eepoksia väkertänyt yhtye muuttui kuin taikaiskusta virtaviivaiseksi, tiukaksi ja ultramoderniksi pop-yhtyeeksi uuden levynsä ansiosta. Miten ihmeessä tämä onnistui? Tuttuun Yes-tyyliin kyseessä on varsin monimutkainen tarina…

Yes oli uudistunut varsin onnistuneesti jo vuoden 1980 Drama-levyllä. Tuolloin Buggles-parivaljakko vokalisti Trevor Horn ja kosketinsoittaja Geoff Downes olivat korvanneet yhtyeestä Tormaton jälkeen käpälämäkeen lähteneet Jon Andersonin ja Rick Wakemanin. Kokoonpanolla Horn, Downes, Steve Howe (kitarat),Chris Squire (basso) ja Alan White (rummut) tehty Drama oli onnistunut fuusio Yesille tutusta koukeroisesta tyylistä ja uudesta suoraviivaisemmasta ja kovaa iskevästä new wave -soundista.

Jon Anderson oli kuitenkin vaikeasti korvattavissa eikä vanhat Yes-fanit olleet täysin hyväksyneet Hornia suosikkibändinsä uudeksi keulahahmoksi. Horn koki myös äärimmäisen vaikeaksi laulaa Andersonin osuuksia livenä illasta toiseen. Hänen äänensä ei yksinkertaisesti kestänyt sitä. Horn veti tästä omat johtopäätöksensä ja jätti Yesin Drama-kiertueen jälkeen. Hornin välittömällä agendalla olisi viimeistellä Bugglesin kesken jäänyt levy Adventures In Modern Recording ja ryhtyä sen jälkeen tekemään todenteolla uraa tuottajana. Horn saavuttikin mittavaa menestystä jo vuonna 1982 tuottaessaan pop-yhtye ABC:n mainiosti menestyneen debyytti-levyn The Lexicon of Love...

Lue koko kirjoitus täällä:
pienemmatpurot.com

Levyarvio: Yes – 90125 (1983)

Arvostelussa Yesin 12. studiolevy 90125. Uudistuneella kokoonpanolla ja tyylillä tehdystä levystä tuli valtava menestys joka jakaa vahvasti yhtyeen seuraajien mielipiteitä vielä lähes 40 vuotta ilm…
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com
 
Tosiaan! En ollut hoksannutkaan, että Trevor Horn on tuon levyn tuottanut. Nyt kun ajattelee, niin tämä onkin yhtäkkiä päivänselvää. Samaa soundimaailmaahan on myös Sealin levyillä, Grace Jones, Frankie goes to Hollywood….Hornin soundi.
Muutenkin hyvin mielenkiintoista lukea levyn tekoon liittyviä anekdootteja, tuovat kuuntelussa lisää lihaa luiden ympärille, vaikka jo pelkät luutkin hyvin maistuneet tähänkin saakka. Kiitos!
 
Kcrimso sanoi:
Vuosi vuodelta -projekti on siirtynyt puimaan vuoden 1983 satoa. Ensimmäisenä vuorossa on tuhti (23 000 merkkiä...) kirjoitus Yesin jättimenestyksestä 90125 joka sai faneilta ristiriitaisen vastaanoton.

Levyarvio: Yes – 90125 (1983)​

katso liitettä 20358290125 on Yesin 12. studioalbumi.

Vuonna 1968 perustetun Yesin taru näytti muutamaa vuotta aiemmin olevan lopullisesti ohi. Vastoin kaikkia odotuksia vanha dinosaurus kuitenkin nousi kuolleista onnistuen luomaan täysin nahkansa. Aiemmin 20-minuuttisia koukeroisia proge-eepoksia väkertänyt yhtye muuttui kuin taikaiskusta virtaviivaiseksi, tiukaksi ja ultramoderniksi pop-yhtyeeksi uuden levynsä ansiosta. Miten ihmeessä tämä onnistui? Tuttuun Yes-tyyliin kyseessä on varsin monimutkainen tarina…

Yes oli uudistunut varsin onnistuneesti jo vuoden 1980 Drama-levyllä. Tuolloin Buggles-parivaljakko vokalisti Trevor Horn ja kosketinsoittaja Geoff Downes olivat korvanneet yhtyeestä Tormaton jälkeen käpälämäkeen lähteneet Jon Andersonin ja Rick Wakemanin. Kokoonpanolla Horn, Downes, Steve Howe (kitarat),Chris Squire (basso) ja Alan White (rummut) tehty Drama oli onnistunut fuusio Yesille tutusta koukeroisesta tyylistä ja uudesta suoraviivaisemmasta ja kovaa iskevästä new wave -soundista.

Jon Anderson oli kuitenkin vaikeasti korvattavissa eikä vanhat Yes-fanit olleet täysin hyväksyneet Hornia suosikkibändinsä uudeksi keulahahmoksi. Horn koki myös äärimmäisen vaikeaksi laulaa Andersonin osuuksia livenä illasta toiseen. Hänen äänensä ei yksinkertaisesti kestänyt sitä. Horn veti tästä omat johtopäätöksensä ja jätti Yesin Drama-kiertueen jälkeen. Hornin välittömällä agendalla olisi viimeistellä Bugglesin kesken jäänyt levy Adventures In Modern Recording ja ryhtyä sen jälkeen tekemään todenteolla uraa tuottajana. Horn saavuttikin mittavaa menestystä jo vuonna 1982 tuottaessaan pop-yhtye ABC:n mainiosti menestyneen debyytti-levyn The Lexicon of Love...

Lue koko kirjoitus täällä:
pienemmatpurot.com

Levyarvio: Yes – 90125 (1983)

Arvostelussa Yesin 12. studiolevy 90125. Uudistuneella kokoonpanolla ja tyylillä tehdystä levystä tuli valtava menestys joka jakaa vahvasti yhtyeen seuraajien mielipiteitä vielä lähes 40 vuotta ilm…
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com
Napsauta laajentaaksesi...

Täytyy lukea tuo Peter Hammill osio.On suuria suosikkejani ja tietysti VDGG.
 
ippolit sanoi:
Täytyy lukea tuo Peter Hammill osio_On suuria suosikkejani ja tietysti VDGG.
Napsauta laajentaaksesi...
Peter Hammillista on tosiaan kokonainen kirjoitussarja tarjolla:

pienemmatpurot.com

Peter Hammill -sarja

Johannes Ojansuu käy lävitse Van Der Graaf Generator -legenda Peter Hammillin laajan soolotuotannon. Sarjassa toistaiseksi julkaistu: Osa 1: I Once Wrote Some Poems (1971-73) Osa 2: I Am My Own Dir…
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com

Ja Van der Graaf Generatorista löytyy myös runsaasti luettavaa onhan yhtye itselleni yksi rakkaimmista:

pienemmatpurot.com

Van Der Graaf Generator – Pienemmät Purot

Artikkelit aiheesta Van Der Graaf Generator , kirjoittanut Janne Yliruusi
pienemmatpurot.com pienemmatpurot.com
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Takaisin
Ylös