Vuoden 2020 parhaat levyt

Monta hyvää vinkkiä tullut ja moni hyvä mainittu joten ei listata niitä. Lisätään jatkoksi yksi julkaisu joka kolahti meikäläiseen.

Hit Heros feat. Iro Jaarla - Vodjanoi

28b668690020558d56c2e99955c42eae.jpg
 
Osaa loppuvuoden julkaisuista olen ehättänyt kuunnella niin vähän, etten niitä vielä oikein pysty arvioimaan, ja sellaisiakin on, joita en ole vielä kuullut ollenkaan (ainakin yksi todella kiinnostava uutuus odottaa vielä ilmestymistään), joten lopullista listausta on tässä vaiheessa mahdotonta antaa. Tässä kuitenkin muutama vahva ehdokas vuoden 2020 parhaiden levyjen listalleni (esittäjittäin aakkosjärjestyksessä):

Arch Garrison, The Bitter Lay
Maailman parasta indie-klassista (sikäli kuin sellaista genreä on olemassa) esittävän North Sea Radio Orchestran nokkamiehen Craig Fortnamin sivuprojektin kolmas albumi. NSRO-henkinen minimalismi kohtaa vahvasti folk-henkiset vaikutteet, ja olen maukkaan sekoituksen joukossa kuulevinani myös kaikuja Pink Floydin akustisimmista tuokioista.

Flower Kings, Islands
Flower Kings on ollut minulle niin tärkeä bändi, että sen uusiin tuotoksiin tulee ennakkoon suhtauduttua lievästi pelonsekaisella jännityksellä: vieläkö se jaksaa viehättää entiseen tapaan? No, kyllähän se jaksaa - Islands nousee vuoden levysadon kärkeen ihan omilla ansioillaan, ilman yhtyeen aikaisempien levyjen tuomia sympatiapisteitäkin.

Gryphon, Get Out of My Father's Car
Uudelleen aktivoituneen Gryphonin toinen uusi levy jatkaa paljolti edeltäjänsä ReInventionin (2018) linjalla. Paikoitellen tästä uutukaisesta ja sen eksentrisestä huumorista tulee mieleen myös Stackridge (mikä on yksi suurimmista kohteliaisuuksista, mitä pystyn kuvittelemaan).

Pendragon, Love Over Fear
Pendragon on palannut juurilleen, unohtanut Believestä (2005) alkaen albumeitaan leimanneet modernit sekä progemetallin suuntaan kumartavat elkeet ja tuloksena on ollut nelikon vahvin levy sitten Not of This Worldin. Jo helmikuussa ilmestyneenä tällä on ollut aikaa tulla eniten kuuntelemakseni tämänvuotiseksi uutuudeksi.

Poor Genetic Material, Here Now
Vuosituhannen alusta saakka mainiota progea tehneen saksalaisen PGM:n nosti lopullisesti suurimpien suosikkieni harvalukuiseen joukkoon porukan edellinen albumi Absence (2016), jolle tuore Here Now tarjoaa mitä mallikkainta jatkoa. Bändin valttina on poikkeuksellisen hyvä vokalisti Philip Griffiths, joka kuulostaa kovasti muinoin Beggars Operassa laulaneelta isältään Martinilta. Myös Martin Griffiths on jo muutaman levyn ajan kuulunut PGM:n muonavahvuuteen ja komeasti luonnistuu laulaminen yhä myös vanhemmalta Griffithsiltä.

Sanguine Hum, A Trace of Memory
Sanguine Hum kuulostaa levy levyltä yhä enemmän siltä kuin voisi kuvitella Canterburyn koulukunnan musiikin kuulostavan, jos se olisi 60-luvun asemesta syntynyt vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hum kuuluu ehdottomasti nyky(proge)bändien parhaaseen A-ryhmään - A Trace of Memory on siitä vahva osoitus.

Wobbler, Dwellers of the Deep
Norjalaispoppoon retroproge alkaa olla jo ilmestyessään niin verratonta vuosikertaa, ettei paljon paremmasta ole väliä. Tanakkaa tavaraa, joka kutsuu diggailemaan antaumuksellisesti - ja täysin ilman takaraivossa häiritsevää tunnetta siitä, että taas on menty ja keksitty lisää ruutia.
 
Viimeksi muokattu:
Äääh. Joka vuosi sama homma :D... Mun listalta jäi tietty tämä loistavuus pois:

Fiona_Apple_-_Fetch_the_Bolt_Cutters.jpg

Tämä on kyllä hieno levy. Itsekin olisin lisännyt tuohon omaan listaan jo muutaman mitä tuli jälki käteen mieleen, mutta ne löytyi muiden mainitsemana.
 
Selatessani musiikkilaaria 2020, päällimmäinen ajatus oli ettei mitään oikein tarttunut meikälle hihaan. TIDAL soittolistat kertovat samaa. Tänä vuonna tallennetuista noin 160 kappaleesta vain noin puolet on tämän vuoden satoa.

Tämä ei tarkoita sitä että 2020 on huono - mutta minun kiusallisen kranttuun musiikkimakuuni vain ei oikein kolahtanut mikään. Olenkin soitellut etupäässä vanhempaa materiaalia. Ja kuunnellut radiota = RadioHelsinki

Muutama tallennettu helmi on kuitenkin saanut useamman soittokerran.
On niitä vissiin muitakin mutta nämä putkahtivat esiin ensimmäisenä:


Kynnet
Sillon Kun Sä Lähdit / single

kaikuja Buzzcocksien ”What Do I Get” klassikosta - mutta rokki onkin sitaattitaidetta

M
Punainen Ovi LP

Meditatiivista runoutta ja lapsuuden muistoja. Kostamus ja Lada. Unia.

Kurt Vile
Speed, Sound, Lonely KV EP

Ihan OK mutta silti kaipaan 2017 yhteistyötä Courtney Barnettin kanssa.

Nick Cave
Cosmic Dancer / single

1970 luvun alussa saattoi porukoissa saada turpaan jos TRex mainittiin. Progehemmotkin kyllä kuunteli salaa. Herkkää Bolania. Kappale sopii Nick Cavelle kuin silinterihattu päähän.

HENRIK!
Psalmit LP

"Me Ei Osata Skeittaa Me Ei Olla Punk" - 32 minuuttinen punk-kraut-kitaravalli-mix

Puhelinseksi
Sydänkohtaus Tanssilattialla LP

Rollaavaa rokkia.


SOKERINA POHJALLA 2020 PARAS
Amuri
Amuri / LP

Kasevan ja Göstan jalanjäljissä mutta tuoreella twistillä.
https://www.soundi.fi/levyarviot/le...kasotsainen-70-lukulaisuus-on-harkittu-rikos/
 
Viimeksi muokattu:
Pahoittelut listan pituudesta. En osaa tai jaksa rajata. Näitä on kuunneltu eniten tänä vuonna.

Recondite - Dwell
  • Recodite on teknon luottonimiä, jo ei petä. Et tälläkään kertaa.
Makaya McCraven / Gil Scott Heron - We're New Again
  • GSH edesmennyt albumi laitettu taas uuteen muotoon. Mielenkiintoinen lopputulos.
Beatrice Dillon - Workaround
  • Ehkä vuoden levy itselleni. Tuli kuunneltua ahkerasti keväällä ennen koronaa lomalla 35 asteen helteessä lukemattomia kertoja. Moniulotteinen ja herkkä elektronisen musiikin helmi.
Tame impala - The slow rush
  • Joka listalla pitää olla listahittejä. Rehellistä Aussie-rockkia!
Stephan Malkmus - Traditional Techniques
  • Akustista, vähäeleistä indietä. Katoava luonnovara, mutta tänä toimii illalla kuin häkä.
Camille Pepin & Van Beek. - The sound of Trees
  • modernia romanttista klasaria. Romantiikka harvemmin kolisee itselleni, mutta tässä on poikkeus. Kerrassaan virkistävää.
Yves Tumor - Heaven to a Tortured Mind
  • Mitähän genreä tämä edustaa? En tiedä, mutta pitäisi miellyttää indie-elektoninen-psykedelia-rock-kokeellinen-soul-pop linjalla. Hieno levy!
Alva Noto - Xerrox vol. 4
  • audiofiilielektroa. Rakastan tätä.
Luke Slater - Berghain fünfzehn
  • En hirveästi diggaile Luke Slaterin musiikista, mutta tämä ensin atomeiksi purettu ja uudelleen miksattu ”kokoelmalevy” kertoo miksi Slater on klassikkonimi. Kova!
23568080-2ED7-42F4-9D1C-C24E9839112C.jpeg
21 Savage & Metro Boomin - Savage Mode II
  • Koska kiusanteko on joskus kivaa, pitää listalle mahduttaa rap-musiikkia. Tämä on tiukkaa paahtoa.
Westside Gunn - Pray for Paris
  • Koska kiusanteko on joskus kivaa, pitää listalle mahduttaa rap-musiikkia. Tämä on kerrassaan retroa, jazz-taustoja ja ysärityyleillä muutekin. Setämiehille.
Triptykon - Requiem
  • Triptykon on lempihevibändejäni. Pitkään haudottu ja nyt julkaistu albumi on taas kova.
Oranssi Pazuzu - Mestarin kynsi
  • Jotain kotimaista joukkoon. Onko tämä nyt sitten heviä vai kokeellista musiikkia?
Shinichi Atobe - Yes
  • Minimaalista mutta tyylikästä house-teknoa Japanista.
Fontaines DC - A hero’s death
  • siloittelematonta rokkia. Mahtava meno!
William Basinski - Lamentations
  • Meditointiin kokeellista klasaria tai jotain.
Igor Levit - Encounter
  • bachin kantaatteja. Ihan koska listalla on hyvä olla Bachia.
Rhauder & Paul St. Hilaire (aka Tikiman) - Assemblage
  • tämä oli spotifyn mukaan vuoden kuunnelluin levyni. En tunnusta, mutta kyllä tätä tuli kuunneltua. On siis dubteknoa - subbarin omistajille.
D8BE99D4-8886-4E3C-9414-8DAC9B610641.jpeg
Jeff Parker - Suite for Max Brown
  • jazzy shit. Tunnettu Tortoise -yhtyeestä-
Fleet Foxes - Shore
  • Fleet Foxes on hyvän mielen musiikkia.
Monolake - Archaeopteryx
  • kylmää, metallista ja tyylikästä. Audiofiiliteknoa!
John Frusciante - Maya
  • Red Hot Chili Peppers -orkesterin John Feusicante teki hienon soololevyn!
Gigi Masin - Calypso
  • Ambienttia. Sopii kuulemma kahvin juontiin?
Kelly Lee Owens - Inner song
  • freesi albumi, yhdistelee eri genrejä. Kuuluu parhaat levyt listalle
9E52E712-6843-4C98-B6BD-0D5BA9D56A24.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
hterhon listaa on odoteltu. Yllättävän paljon itselle täysin tuntemattomia levyä, eli kiitos. Näihin on mukava tutustua.

Pari omaa kommenttia listaan. Ostin Alva Noton levyn, mutta äänenlaatu oli aika heikko. Discogsista pongasin, että muillakin oli sama ongelma ja levymerkki lupasi lähettää uudet levyt kaikille halukkaille. Sainpa siis minäkin uuden painoksen. Hattua pitää nostaa herra Carsten Nicolaille. Ei ole ihan mitään jokapäivän touhua.

Toisaalta Shinichi Atoben julkaisu oli itselle pettymys, vaikka ihan ok olikin.
Jeff Parkerin olisin saattanu omallekin listalle nostaa, mutta koitetaanpa etsiä jotain muuta.
 
Ulla - Tumbling Towards A Wall
  • Ehdottomasti vuoden levy meikäläiselle. Julkaistiin jo tammikuussa. En yllättyisi, jos Boomkat arvostaisi tämän vuoden julkaisut listallaan.
  • Foorumin lukijoille levyä voisi kuvailla vaikka siten, että kuulostaa samalta kuin isoäiti kutoisi sukkaa. Jostain syystä tämä uuden ambientin vyöry on iskenyt kuin tuhat sukkaa.
Kalevi Suopursu - Pakomatka
  • Amuri oli jo mainittu, joten pistetään listalle tämä Tampereen toinen huippujulkaisu. Saab on aika hieno auto! Ja ennen kaikkea "mä asun yksin yksiössä, sä asut kaksin kaksiossa, meitä on liian monta kolmioon".
Anna von Hausswolff - All thoughts fly
  • Muutaman vuoden on näkynyt, että urkumusiikki on trendin harjalla. Tämä levy on aavistuksen populaarisempi suhteessa viimeaikojen listahitteihin. Kaikkien paradoksien jälkeen pirun kova kokonaisuus.
Nicolas Jaar - Telas
  • Herralta tuli kaksi levyä 2020. Nero sanoisin.
Future Islands - As long as you are
  • Olisihan tähän voinut pistää Ulverinkin...
Jori Sjöroos - Sjöroots
Vladislav Delay - Rakka
Leandro Fresco & Rafael Anton Irisarri ‎– Una Presencia En La Brisa
Sarah Davachi - Cantus, Descant
Pontiac Streator - Triz
 
Viimeksi muokattu:
Täytyy vielä kiittää kirjoittajia! Tästä ketjusta on tullut ihan älyttömän hyviä löytöjä.

2020 on ollut kaikesta nihkeydestään varsin hyvä musiikkivuosi:)
 
Viimeksi muokattu:
Pahoittelut listan pituudesta. En osaa tai jaksa rajata. Näitä on kuunneltu eniten tänä vuonna.

Recondite - Dwell
  • Recodite on teknon luottonimiä, jo ei petä. Et tälläkään kertaa.
Makaya McCraven / Gil Scott Heron - We're New Again
  • GSH edesmennyt albumi laitettu taas uuteen muotoon. Mielenkiintoinen lopputulos.
Beatrice Dillon - Workaround
  • Ehkä vuoden levy itselleni. Tuli kuunneltua ahkerasti keväällä ennen koronaa lomalla 35 asteen helteessä lukemattomia kertoja. Moniulotteinen ja herkkä elektronisen musiikin helmi.
Tame impala - The slow rush
  • Joka listalla pitää olla listahittejä. Rehellistä Aussie-rockkia!
Stephan Malkmus - Traditional Techniques
  • Akustista, vähäeleistä indietä. Katoava luonnovara, mutta tänä toimii illalla kuin häkä.
Camille Pepin & Van Beek. - The sound of Trees
  • modernia romanttista klasaria. Romantiikka harvemmin kolisee itselleni, mutta tässä on poikkeus. Kerrassaan virkistävää.
Yves Tumor - Heaven to a Tortured Mind
  • Mitähän genreä tämä edustaa? En tiedä, mutta pitäisi miellyttää indie-elektoninen-psykedelia-rock-kokeellinen-soul-pop linjalla. Hieno levy!
Alva Noto - Xerrox vol. 4
  • audiofiilielektroa. Rakastan tätä.
Luke Slater - Berghain fünfzehn
  • En hirveästi diggaile Luke Slaterin musiikista, mutta tämä ensin atomeiksi purettu ja uudelleen miksattu ”kokoelmalevy” kertoo miksi Slater on klassikkonimi. Kova!
katso liitettä 146957
21 Savage & Metro Boomin - Savage Mode II
  • Koska kiusanteko on joskus kivaa, pitää listalle mahduttaa rap-musiikkia. Tämä on tiukkaa paahtoa.
Westside Gunn - Pray for Paris
  • Koska kiusanteko on joskus kivaa, pitää listalle mahduttaa rap-musiikkia. Tämä on kerrassaan retroa, jazz-taustoja ja ysärityyleillä muutekin. Setämiehille.
Triptykon - Requiem
  • Triptykon on lempihevibändejäni. Pitkään haudottu ja nyt julkaistu albumi on taas kova.
Oranssi Pazuzu - Mestarin kynsi
  • Jotain kotimaista joukkoon. Onko tämä nyt sitten heviä vai kokeellista musiikkia?
Shinichi Atobe - Yes
  • Minimaalista mutta tyylikästä house-teknoa Japanista.
Fontaines DC - A hero’s death
  • siloittelematonta rokkia. Mahtava meno!
William Basinski - Lamentations
  • Meditointiin kokeellista klasaria tai jotain.
Igor Levit - Encounter
  • bachin kantaatteja. Ihan koska listalla on hyvä olla Bachia.
Rhauder & Paul St. Hilaire (aka Tikiman) - Assemblage
  • tämä oli spotifyn mukaan vuoden kuunnelluin levyni. En tunnusta, mutta kyllä tätä tuli kuunneltua. On siis dubteknoa - subbarin omistajille.
katso liitettä 146958
Jeff Parker - Suite for Max Brown
  • jazzy shit. Tunnettu Tortoise -yhtyeestä-
Fleet Foxes - Shore
  • Fleet Foxes on hyvän mielen musiikkia.
Monolake - Archaeopteryx
  • kylmää, metallista ja tyylikästä. Audiofiiliteknoa!
John Frusciante - Maya
  • Red Hot Chili Peppers -orkesterin John Feusicante teki hienon soololevyn!
Gigi Masin - Calypso
  • Ambienttia. Sopii kuulemma kahvin juontiin?
Kelly Lee Owens - Inner song
  • freesi albumi, yhdistelee eri genrejä. Kuuluu parhaat levyt listalle
katso liitettä 146959

Hyvä lista kyllä tämä, muistutti muutamasta levystä, jotka olin tältä vuodelta jo unohtanut. Tame Impala olisi kuulunut D.C. Fontainesin kera kyllä omalle listalle ehdottomasti myös.
 
Aivan loppuvuonna julkaistut levyt ovat vähän hankalia näissä listoissa, varsinkin kun monesti vielä LP julkaistaan parin kk:n viiveellä tai julkaisussa on jotain takapakkia kuten tässä. Joten lasken tämän levyn tälle vuodelle omalla listallani, koska fyysinen julkaisu 1. prässistä ei kerinnyt vuodelle 2019 ja mahdollisesti sen vuoden listalle. Kesällä painettiin vielä reissue Bummerl-versio. Tämä on oman listani kärjessä.

Voodoo Jürgens - 'S Klane Glücksspiel (Bummerl Edition)

71c-4RZx2vL._SL1500_.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Allekirjoittaneelle ei ihan paras levyvuosi noin kokonaisuutena mutta pari nostoa siitä huolimatta. Vaikkakin ehkä fanilasien läpi katsottuna.

Ayreon - Transitus
Erilaista Ayreonia tällä kertaa, vähemmän progea, enemmän kaikkea muuta. Kyllä sen kuitenkin Arjenin levyksi tunnistaa. Alun perin oli ilmeisesti tarkoitus tehdä leffakin aiheesta ja tämä olisi ollut soundtrack, mutta covid jne. sotkivat suunnitelmat.

Green Carnation - Leaves of Yesteryear
Uusi levy neljääntoista vuoden tauon jälkeen GC:ltä. On tuota odotettu. Sekoittaa mukavasti vanhaa ja uutta. Uudelleen äänitetty ja miksattu versio "My Dark Reflections of Life and Death" -biisistä on kyllä mainiota kuultavaa. Hyppäsi saman tien omalla listallani vuoden parhaaksi levyksi julkaisun yhteydessä ja kamppailee siitä sijasta tasaväkisesti Ayreonin kanssa edelleen.
 
Lisätään vielä tämä, eli Tapani Rinteen Foghornia. Oikeastaan tämä pitäisi mielestäni niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi Myllykosken ja Rinteen Dark Days:n kanssa. Tätä saa LP:nä Digeliuksesta, We Jazz Storesta ja suoraan Signature Dark labeliltä, muuten tulee jakeluun vasta tammikuun alussa (mikä lienee oma kohtalo).

En ole itse kuullut LP:tä (eli vain Streaminä), mutta Dark Days on LP:nä hifimielessäkin mainio, soundaa tosi hyvältä, bassot potkii ja dynamiikkaa löytyy. Ts. uskon että LP-versio tästä on yhtä hyvä kuin Dark Days:n vastaava. Kaksi aivan mahtavaa levyä.

FB_IMG_1608293524174.jpg
 
Nick Cave - Idiot Prayer

Tämä herra on tullut nähtyä useaan otteeseen livenä. Artisti, jonka karismaattisuutta ei pysty ohittamaan. Artisti, joka huomioi yleisönsä ja selkeästi myös arvostaa sitä. Artisti, jonka tuotanto on vuosi vuodelta yhä tärkeämpää minulle. Epäilin ehkä vähän, että toimiiko albumillinen yksin pianon kanssa. Turhaan. Vuoden levy minulle, isolla marginaalilla.

Lähetetty minun SM-G965F laitteesta Tapatalkilla
 
^komppaan edellistä.

Lopullinen lista vielä tekeillä, mutta edellisen lisäksi siellä on ainakin Flaming Lips ja Stephen Malkmus.
 
Tämä vuosi on ollut suhteellisen hiljainen julkaisujen suhteen jotka olisivat osuneet omalle kohdalle. (Poislukien dark ambientit, näitä on kertynyt tänäkin vuonna iso kasa)
Monia julkaisuja menee varmasti ohikin, kun en ymmärrä seurata näitä mistään. Tuo Cavekin tuli ihan yllätyksenä, vaikka olisin kuvitellut törmääväni siihen jossain. Hieno äänite kertakaikkiaan..
Muutama tärppi osui kuitenkin kohdalle tällekin vuodelle:

Horse The Band - Your Fault EP
Tämä on itselleni ollut koko vuoden kohokohta! 11 vuotta on pitänyt odottaa uutta musiikkia näiltä herroilta, ja nyt se palkittiin kahdella uudella biisillä ja yhdellä coverilla. Näillä jaksaa taas odottaa seuraavan vuosikymmenen uutta musiikkia xD

Oranssi Pazuzu - Mestarin kynsi
Tämäkin odotettu julkaisu lunasti odotukset täysin kosmisella häröydellään. Pazuzua parhaimmillaan.

Igorrr - Spirituality and Distortion
Häröilystä puheen ollen, tämä on jäänyt vähemmälle kuuntelulle, pitääkin laittaa pyörimään..
 
Back
Ylös