Vuoden 2020 parhaat levyt

natas

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
6 575
Kaupunki
Espoo
Katsoin että päivälleen vuosi sitten on avattu “Vuoden 2019 parhaat levyt” – joten aihe ei kaivanne sen kummempia selityksiä.
Postaan oman listani kohta...
 
Viimeksi muokattu:
No heitetääs tähän kärkeen kympin lista näin nopeasti mietittynä. Eivät sinänsä järjestyksessä.

1. Tom Misch & Yussef Dayes - What Kinda Music
2. Jonathan Wilson - Dixie Blur
3. My Morning Jacket - Waterfall II
4. David Ramirez - My Love Is Hurricane
5. Caribou - Suddenly
6. Young Gun Silver Fox - Canyons
7. Washed Out - Purple Noon
8. The Strokes - The New Abnormal
9. Biffy Clyro - A Celebration of End
10. Mortality - Mortality


Tulikin siis ns. kympin kärki.
 
Odotan mielenkiinnolla listoja ja missattujen timanttien bongaamista! Cathilla kova lista:)
 
No niin. Omat levyhankinnat on kuluneen vuoden aikana painottuneet niin vahvasti uusintajulkaisuihin että vuoden 2020 listan laatiminen suorastaan hirvitti ja hävetti. No jotain sentään jäi käteen...

eli oma top 10, julkaisut 2020, sekalaisessa järjestyksessä:



74AB098B-9004-4B0F-8631-AC11621C352E.png

Mac Miller: Circles
2018 menehtyneen räppärin postuumisti julkaistu levy. Huuruiselle elämälle piste. Onneksi ei jäännyt julkaisematta.


81918070-18A9-4B3F-9D65-4DA4A5D5F168.png

Perfume Genius: Set My Heart on Fire Immediately
Hetkittäin todella ysärivaikutteinen albumi. Jänskä sekotus dream popia, alt-rockia ja discoa. Tätä kuunnellessa tulee itselle väkisin mieleen HBO:n loistava Euphoria -sarja, vaikka sarjan erinomainen soundtrack ei (kai?) sisällä yhtään ko artistin biisiä.


8DDF7F86-5DC9-47FF-9594-9157ACD00231.jpeg

Hurula: Jehova
Robert Hurula Petterssonin, eli Hurulan albumi jatkaa Håkan Hellsrömin ja Broder Daniel jalanjäljillä. Kovasti ysärihenkistä rokkia tämäkin.


228E7302-233A-4273-88C1-2140D496403C.jpeg

Franska Trion: Är det konstigt?
Bändin yhdestoista levy. Ehjin ja minusta paras levy. Erikoinen trio joka esiintyy yhtä sujuvasti indie- ja jazz-festareilla, olematta silti kumpaakaan genreä. Matti Ollikainen on nero ja ruotsalaisille ihan oikein että hän on puoliksi suomalainen!


70907C2B-2116-4FE0-8998-2562ED8ADF8C.jpg

Taylor Swift: Folklore
En lähde edes perustelemaan – tykkään vaan. Tee ite parempi.


32AA3753-B66B-4BA2-B0DE-CFBE23D45046.jpeg

Idles: Ultra Mono
Edellinen studioalbumi “Joy as an act of recistance” (2018) ja samana vuonna festareilla nähty keikka jättivät pysyvän muistijäljen. Menestyksen jälkeinen hento darra, tai suorituspaine tässä epäilemättä kuuluu – mutta johtuu se sitten omien hankintojen vähäisyydestä tai mistä ikinä, mutta kyllä tämä silti kuuluu kirkkaasti omalle listalle.


9AEF8F18-A5D3-4505-82AA-7BF83F1BE3CC.jpeg

Ane Brun: After the Great Storm (ja How Beauty Holds the Hand of Sorrow)
Niputan nämä kaksi, lyhyen ajan sisään julkaistua albumia, yhdeksi kokonaisuudeksi, koska luulen että näin on ollut tarkoituskin.
Ensimmäinen sinkku “Don’t run and hide” poikkesi hämmentävästi artistin aikaisemmasta tuotannosta kuten oikeastaan koko “After the Great Storm”. “How Beauty Holds the Hand of Sorrow” sitten täydentää kokonaisuuden tutummilla aineksilla.


55EBA6E1-736A-4578-9904-0116F6204429.jpeg

Matthew Halsall: Salute To The Sun
Manchester-syntyisen Jazz-muusikon pitkään odotettu uusi levy ei pettänyt millään tasolla. Tosin omaan makuun jokainen Halsallin levy on ollut erinomainen. Rehellisyyden nimissä; ei tässäkään varsinaisesti mitään uutta ole. Coltranet on kuunneltu – mutta väliäkö sillä kun kokonaisuus toimii!


1E53640F-CD9F-4E5E-B916-EDABEE5078DD.jpeg

Ibe: P3rkele!
Hyvin hämmentävä räppilahjakkuus. Hän (todella)nuori, minä vanha – ja silti tästä löytyy kummalinen kosketuspinta. Hienoja ja teräviä huomiota ajasta – vaikka kyseessä on (kuulemma) itsetutkiskelusta?


2A784D6D-C1EB-4369-83C6-D4D8BAACD6F1.jpg

Ruusut: Kevätuhri
Tunnustan inhonneeni Ruusuja todella pitkään, siitä huolimatta että yhtyeessä on mukana jäseniä bändeistä (Disco Ensemble, The Hearing, Eleanoora Rosenholm) jotka kaikki ovat itselleni uponneet. Niin ja Ringa Manner. En vaan voinnut estää itseäni kuuntelemasta “Kevätuhria”. Plussaa poikkeuksellisen nerokkaista sanoituksista ja miinusta poikkeuksellisen rumasta kannesta.
 
Viimeksi muokattu:
Top 10. Kaiken kaikkiaan hyvä levyvuosi jälleen, monta jäi hilkulle, top20 olisi ollut helpompi laatia....muutamia itselle tärkeitä tämän vuoden julkaisuja vielä tulossa kuriirin huomassa.

Nick Cave - Idiot Prayer : Nick Cave Alone at Alexandra Palace
Jah9 - Note to Self
Radiopuhelimet - Kosminen tiedottomuus
Lik - Misanthropic Breed
Ulver - Flowers of Evil
Carla Bley/Andy Sheppard/Steve Swallow - Life Goes On
Ronnie Earl and the Broadcasters - Rise Up
Tony Allen and Hugh Masakela - Rejoice
Paradise Lost - Obsidian
Nits - Knot

Vuoden tärkein reissue, ilmestyy 11.12. Trouble - Manic Frustration
 
Lyhyt muisti - ei muista mitkä kaikki tältä vuodelta, tai mitä ylipäätänsä julkaistu. Kuitenkin, ei paremmuusjärjestyksessä parhaimmistoa mitä muistuu mieleen:

Kotimaisista
Verneri Pohjola - The dead don't dream
Mokoma - Ihmissokkelo
Joensuu 1685 - ÖB

Ulkomaisista
Nick Cave - Idiot prayer
Parov Stelar - Voodoo sonic
Julianna Barwick - Healing is a miracle
Sólstafir - Endless Twilight of Codependent Love
Blanco White - On the other side
Tool - Fear Inocolum
Fritz Kalkbrenner - True colours
Weeknd - After hours

Edit: hieman lisäystä. Myös Ibrahim Maalouf - 40, vielä kuulematta. LP tosin on karsittu versio koko julkaisusta.
 
Viimeksi muokattu:
Nataksen listalta komppaus Hurulalle ja Ibelle. Pari itselle mieleen jäänyttä julkaisua:

Ramirez - Playas manual
R-15933470-1601143872-6458.jpeg.jpg


Ramirez on tyylillisesti aika kameleontti, nyt tuli G-funkia ja osui myös maaliin.

Larry June - Cruise USA
81Us6QeZenL._SS500_.jpg


Action Bronson - Only for dolphins, jo ihan videonkin perusteella.
 
Ei tule nykyään kauheasti uuteen musiikkiin keskityttyä mutta toki aina tulee jotain uutta ja hyvääkin vastaan ja tietysti omat suosikkiartistitkin ovat uusia levyjään julkaisseet. Kaikki niistä toki eivät ole kovin erikoisia eivätkä näin listalle mahdu. Keskinkertaisen levyvuoden selkeästi kovin levy itselleni ja ehkäpä käsittämättömästi noilla kilometreillä bändin uran paras levy:

Paradise Lost - Obsidian


Top 2-11 eli 10 mielestäni hyvää tai jopa erinomaista julkaisua vuodelta 2020 sekalaisessa järjestyksessä:

LIK - Misanthropic Breed

Tom Misch - What Kinda Music

Verneri Pohjola - Dead Don’t Dream

Nick Cave - Idiot Prayer

Bruce Springsteen - Letter To You

Mortality - Mortality

Audn - Vökudraimsins Fangi

Matthew Halsall - Salute To The Sun

Avishai Cohen - Big Vicious

My Dying Bride - The Ghost of Orion
 
Hyviä listauksia! Tässä omani:

Colter Wall: Western Swing & Waltzes
Johnny Cash maatuu, Mark Lanegan ei suostu tekemään hyviä sävellyksiä. Niinpä matalalta mörisevien tarinankertojien lippua kantaa Colter Wall. Tarinat on tuttuja, mutta se ei haalista niiden tummuutta. Levy tarjoaa kurkistuksen maailmaan ja aikaan, jolloin miehet tekivät miesten töitä, söivät lihaa ja avautuivat asioistaan nuotion ääressä toiselle mykälle miehelle.

Eels: Earth to Dora
Mark Everett ei muutu eikä petä. Miten on mahdollista albumista toiseen laskea kuulijan harteille sama synkkyyden lyijyviitta ja saada tämä aina albumin lopussa tuntemaan olonsa hyvin kevyeksi?

Fleet Foxes: Shore
60-luvun surf-nostalgia ja hipsteriys on kuin onkin mahdollista fuusioida tyylillä. Tämä levy toimikoon todisteena.

Gigi Masin: Calypso
Taustamusiikkia kalliin erikoiskahvin hörppimiseen tyylikkäästi sisustetussa kahvilassa. Ehkä, mutta mitä pahaa siinä on? Ei mitään, kunhan tiedostaa että sellainen oli kova juttu 90-luvulla.

Jaga Jazzist: Pyramid
Tällaista musiikkia saa aikaan vain utelias mieli. Ei sovellu taustakuunteluun, niin sakeana kappaleet ovat huomion varastavia koukkuja ja käänteitä.

Kairon; IRSE!: Polysomn
Jos Jaga Jazzistin musiikkia leimaa luovuuden poikkeuksellinen läsnäolo, niin tämä kuuluu kertoa kymmenellä. Lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen en ole löytänyt lokeroa, johon Polysomn luontevasti asettuisi, ja siinä on albumin voima.

Laura Marling: Song For Our Daughter
Onneksi on artisteja, jotka eivät yritä epätoivoisesti vaikuttaa moderneilta. Laura on selvästi huomannut, että mikään ei muutu vanhanaikaiseksi yhtä nopeasti kuin uudenaikainen. Marlingin folkissa on vahva brittifiilis. En osaa analysoida mistä tuo fiilis tulee, eikä sillä ole niin väliäkään. Analysointi ja musadiggailu sopivat huonosti samaan lauseeseen.

Mary Chapin Carpenter: The Dirt and the Stars
Ilkeä luonnehtisi Mary Chapin Carpenteria jenkkien Kaija Kärkiseksi. Jos levykauppoja vielä olisi, tämä levy löytyisi country-lokerosta, mikä on vääryys. Minulle countrya edustavat Garth Brooksin ja Billy Ray Cyruksen kaltaiset viihdesedät. Carpenter ansaitsee tulla rinnastetuksi The Jayhawksin ja Wilcon kaltaisiin laatu-americanan tekijöihin. Nimibiisissä Duke Levine soittaa kenties vuoden hienoimman kitarasoolon.

Matthew Halsall: Salute to the Sun
Halsallin tuotannon joukossa tämä levy on heikoin kokonaisuus, mutta vuoden jazz-julkaisuiden ryhmässä sijoitus on mielestäni korkealla. Sävellykset eivät ole aivan timanttia, mutta artistin musiikkia leimaava mietiskelevyys ja syvällisyys ovat tallella. Se riittää.

Siinä vuoden parhaat. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa hterholle, jonka harrastajapäiväkirja toimii minulle uuden musiikin löytöpaikkana. Julkaisuajankohtaa katsoen uuden, mutta ennen kaikkea itselleni uudenlaisen musiikin lähteenä.
 
Pakko sanoa, että elän jollain toisella planeetalla/musiikkimakuni on hyvin kapea/erilainen/ei uutta suosiva kun katson listoja yläpuolella. Tämä ei tosin yllätä minua.

Rehellisesti sanottuna yllä olevista listoista en taidan tunnistaa kuin 5 eri yhtyettä/laulajaa ja siihen se jää (niitä nyt tarkemmin eroittelematta).

Näitä listoja kun tässä on joinakin vuosina tullut tehtyä, aina sama lopputulos - ei kovin montaa SINÄ vuonna ensimmäisen kerran julkaistua levyä hyllystäni löydy (en laske uudelleen julkaisuja). Nyt katsoin niin 10 kpl 2020 ensi julkaisua löyty ja discogsin mukaan 155 levyä kaiken kaikkiaan olen vajaan vuoden aikana hankkinut/saanut...

Minun "lista" eli ns edes jotain:
- Parov Stelar - Voodoo Sonic
- Puhelinseksi - Sydänkohtaus tanssilattialla
- Five Finger Death Punch - F8
- The Brains - Satana Tarantula
 
Pakko sanoa, että elän jollain toisella planeetalla/musiikkimakuni on hyvin kapea/erilainen/ei uutta suosiva kun katson listoja yläpuolella. Tämä ei tosin yllätä minua.

Rehellisesti sanottuna yllä olevista listoista en taidan tunnistaa kuin 5 eri yhtyettä/laulajaa ja siihen se jää (niitä nyt tarkemmin eroittelematta).

Näitä listoja kun tässä on joinakin vuosina tullut tehtyä, aina sama lopputulos - ei kovin montaa SINÄ vuonna ensimmäisen kerran julkaistua levyä hyllystäni löydy (en laske uudelleen julkaisuja). Nyt katsoin niin 10 kpl 2020 ensi julkaisua löyty ja discogsin mukaan 155 levyä kaiken kaikkiaan olen vajaan vuoden aikana hankkinut/saanut...

Minun "lista" eli ns edes jotain:
- Parov Stelar - Voodoo Sonic
- Puhelinseksi - Sydänkohtaus tanssilattialla
- Five Finger Death Punch - F8
- The Brains - Satana Tarantula

En ole koskaan kuullut Puhelinseksiä, mutta pelkästä bändin ja albumin nimestä tiedän varmuudella että kyseessä on timanttinen teos.
 
Pakko sanoa, että elän jollain toisella planeetalla/musiikkimakuni on hyvin kapea/erilainen/ei uutta suosiva kun katson listoja yläpuolella. Tämä ei tosin yllätä minua.

Rehellisesti sanottuna yllä olevista listoista en taidan tunnistaa kuin 5 eri yhtyettä/laulajaa ja siihen se jää (niitä nyt tarkemmin eroittelematta).

Näitä listoja kun tässä on joinakin vuosina tullut tehtyä, aina sama lopputulos - ei kovin montaa SINÄ vuonna ensimmäisen kerran julkaistua levyä hyllystäni löydy (en laske uudelleen julkaisuja). Nyt katsoin niin 10 kpl 2020 ensi julkaisua löyty ja discogsin mukaan 155 levyä kaiken kaikkiaan olen vajaan vuoden aikana hankkinut/saanut...

Minun "lista" eli ns edes jotain:
- Parov Stelar - Voodoo Sonic
- Puhelinseksi - Sydänkohtaus tanssilattialla
- Five Finger Death Punch - F8
- The Brains - Satana Tarantula

Et kuitenkaan ihan marginaalimusaa pelkästään kuuntele, ainakaan tuon sinun neljän valinnan perusteella.
 
....

Jaga Jazzist: Pyramid
Tällaista musiikkia saa aikaan vain utelias mieli. Ei sovellu taustakuunteluun, niin sakeana kappaleet ovat huomion varastavia koukkuja ja käänteitä.

Kairon; IRSE!: Polysomn
Jos Jaga Jazzistin musiikkia leimaa luovuuden poikkeuksellinen läsnäolo, niin tämä kuuluu kertoa kymmenellä. Lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen en ole löytänyt lokeroa, johon Polysomn luontevasti asettuisi, ja siinä on albumin voima.
.....
Iso (y) ja kiitos vinkistä!
 
Lisätään vielä omaan listaan yksi erinomainen levy, jonka osakkeet vain nousevat kohisten loppuvuoden lisääntyvää pimeyttä kohden:

Aleksi Myllykoski With Tapani Rinne - Dark Days


katso liitettä 146554

Onkos Bohren & der club of gore tuttu laulu- ja soitinyhtye? Uskoisin, että maistuu ylläolevan perusteella..
 
Back
Ylös