Von Schweikert Audio (/Research)

Jyrki_H

Moderaattori
Hifiharrastaja
Liittynyt
6.8.2006
Viestejä
25 193
Kaupunki
Oulunsalo
Nyt näyttää olevan trendinä perustaa ketjuja eri hifi-merkeille, joten kannanpa oman korteni kekoon.

Albert Von Schweikert on kiistatta yksi suurimmista kaiutinguruista:
Von Schweikert Audio was founded by legendary speaker designer Mr. Albert Von Schweikert. A CALTECH trained speaker designer with a focus in Electrical Engineering he has over four decades in speaker design and is widely regarded in the industry as one of the pre-eminent speaker designers in the world. Companies such as Disney, Steinway, A&M Records, Sheffield Sound Labs, Mobile Fidelity and JVC have all sought Mr. Von Schweikert for his expertise in superior speaker design.

As a kid, he built his first speakers from kits, and modified stock drivers. He studied violin and piano, played electric guitar and worked on Time Delay Spectrometry with the famed Richard Heyser at the California Institute of Technology. While at CALTECH in the 70's, he delved into computer-based development of speaker design and psycho-acoustics, where he gained new understandings of sound radiation and how this was perceived by the listening audience.

After he left CALTECH University he worked with numerous different audio companies and was responsible for quite a few, and sometimes very spectacular speaker designs. He was in charge of more than one hundred projects, and while many of them don't display his name, most were very well known companies. As one of the world’s most experienced speaker designers he's worked with Bose, JBL, ESS / Heil, Eggleston, Apogee, Cerwin Vega, Counterpoint, Jensen, NHT and many others.

Von Schweikertin kaiuttimien vahvuudet ovat mielestäni tasainen tehovaste, joka on luotu laajan säteilykuvion avulla, erinomainen bassotoisto, sekä äänen yleinen koheesio. Minusta on harmi, että merkki ei ole saanut kovin suurta huomiota Suomessa. (Maahantuojan politiikasta johtuen kaiuttimia ei ole nähty kotimaisen lehdistön testeissä.) Valitettavasti näyttää myös siltä, että valmistaja on lopettamassa mallistonsa halvemman pään ja keskittyy vain kalliimpiin malleihin. Entry levelin puuttuessa harrastajan pitäisi siis aloittaa tutustuminen jo melko kalliista kaiuttimista.

Olisi mukava kuulla muiden harrastajien kokemuksia VSA:n kaiuttimista. Omat kaiuttimeni (VR 4 gen II) täyttivät juuri kymmenen vuotta eikä vaihtamiselle ole mitään tarvetta.
 
Jyrki_H sanoi:
Minusta on harmi, että merkki ei ole saanut kovin suurta huomiota Suomessa. (Maahantuojan politiikasta johtuen kaiuttimia ei ole nähty kotimaisen lehdistön testeissä.)

Tuon ilmaisen näyteikkunan käytön karttaminen on harmi, hyvällä tuotteella ei ole mitään menetettävää, päinvastoin. Eikös Loganit sentään aikanaan irronneet testiin, tosin nekin ovat jo poistuneet listoilta muille maahantuojille.

http://personal.inet.fi/yritys/audist/
 
Kirjoittele ihmeessä enemmänkin näistä kaiuttimista. Onko enemmän tarkan analyyttinen vai miellyttävämpi?
 
sepi_1 sanoi:
Tuon ilmaisen näyteikkunan käytön karttaminen on harmi, hyvällä tuotteella ei ole mitään menetettävää, päinvastoin. Eikös Loganit sentään aikanaan irronneet testiin, tosin nekin ovat jo poistuneet listoilta muille maahantuojille.

http://personal.inet.fi/yritys/audist/
Taisi olla ensimmäinen loganitesti vasta uuden maahantuojan tultua kuvioihin. Itse en jaksa uskoa sen luokan salaliittoihin, että tietyn kauppiaan kaikki tuotteet lytättäisiin automaattisesti.
 
rajani sanoi:
Kirjoittele ihmeessä enemmänkin näistä kaiuttimista. Onko enemmän tarkan analyyttinen vai miellyttävämpi?

Mitenhän tuon nyt ilmaisisi... Vaste on suora, joten siloittelua ei ole havaittavissa. Toisaalta laaja säteilykuivio tekee stereokuvan suurpiirteisemmäksi kuin suuntaavilla toteutuksilla. Von Schweikertin kaiuttimissa on "se jokin", joka löytyy tietyistä huippukaiuttimista. Eräänlainen koheesio tai jotain... Palaset loksahtavat kohdalleen. Musiikki soi oikein joka paikassa huonetta. Voi istua vaikka metrin päässä kaiuttimesta ilman mitään ongelmaa. Viereisestä huoneesta kuunneltuna ei kuulosta siltä, että olohuoneessa soi kaiuttimet, vaan siellä soi musiikki.

Basson toteutus on epätavallinen, koska se on jonkinlainen transmissiolinja (mutta ei kuitenkaan perinteinen laskostettu putki). En ole ymmärtänyt hommaa täysin, joten vaikea erottaa mikä on markkinointipuhetta ja mikä totta. Joka tapauksessa basso on tiukka ja menee alas. Vähän kuin suljetun kotelon Q-arvo refleksivirityksellä.
Bass reflex systems, however, which are hollow (lacking 100% stuffing fill), have very unpleasant hangover due to cavity resonance. This problem has been eliminated in the VR design by the utilization of a high stuffing density. This technique does not work with standard reflex woofers, nor conventional Theile/Small tuning alignments, however. The resistive damping in the form of acoustic foam and Dacron fill must be compensated in both the driver design and the cabinet tuning alignment. All VR Series use custom designed drivers with very high magnetic damping (low Qes) and stiff suspensions (high Qms). The tuning ratio is derived from a proprietary over damped Theile/Small alignment with a total Q of less than 0.6, while the woofers themselves have a total Q below 0.3. By using an over damped alignment, maximum tightness is assured due to oversized magnets, stiff suspensions, over-volumed enclosures, and a low tuning frequency.

Stereokuva on tarkka siten, että kaiuttimet tekevät katoamistempun. Syvyyttä ei kuitenkaan ole valtavasti. Itse kuitenkin pidän enemmän "bändi huoneessa" meiningistä kuin vaikkapa elektrostaattien tavasta luoda "ikkuna äänitystilanteeseen".

Erittäin yleispätevä kaiutin. Jättää paljon pelivaraa leikkiä etupäällä.
 
Komppaan ylläolevaa vahvasti, voin kaivaa omat kommenttini tuosta Jyrkin setistä tähän kunhan ehdin ne sieltä oulu-topicista.
 
Olen edelleen halukas ottamaan vr-ykköset testiin jos joku on luopumassa :)
 
Löytyihän ne vanhat kommentit kun kerkesin hieman Oulu-topiccia selailla..

Mika K sanoi:
Tulipas tehtyä tuossa alkuillasta parin tunnin visiitti Jyrkin luona Oulunsalossa. Erittäin mukava oli piipahtaa kun viime kierroksella jäi välistä. Täytyy myöntää, että Jyrikillä on ehkä yksi tasapainoisimmista seteistä mitä on pitkään aikaan tullut kuunneltua(oma mukaanlukien), vaikkei se ihan sitä olekaan mitä itse tavoittelen.

Balanssiasiat ovat Oulunsalossa oikein hyvällä tolalla. Yläpää on ilmava, heleä ja kirkas, mutta kuitenkin miellyttävä. Bassopää toimii myös hienosti, aavistuksen ehkä ovat yläbassot kadoksissa verrattuna alimpiin murahduksiin, jotka taas ovat todella hyvin kontrollissa ja hienonkuuloiset. Keskialueella ovat omaan referenssiin nähden suurimmat puutteet eli aavistuksen ohut ja kova on toisinaan sävy, vaikka läsnäoloa on kyllä mukavasti kun sitä levyllä pitää olla. Ehkä noilla yläbassoilla on myös hieman vaikutusta tähän asiaan.

Stereokuva oli kerrassaan mainio ja vakaa. Äänien paikallistuminen oli oikein mallikasta sivusuunnassa, ehkä jopa aavistuksen pistemäistä voisin sanoa. Erityisesti kuoron ja ison orkesterin ollessa musiikissa matkassa esitys oli kyllä vaikuttava.

Suurin miinus setissä minun mielestäni tulee kuitenkin tuolla rytmi ja aikasektorilla. Kuten aiemminkin on asiaa jo pohdittu niin liekö syypäänä Krelli, mutta jotenkin musiikki kulkee vain sitä omaa tasaista verkkaista tahtiaan. Jotenkin jäi sellainen tunne etteivät dynamiikan vaihtelut toimineet ihan täysin, myös yleinen tunne musiikin eteenpäin menosta ei ollut niin vahvana läsnä musiikissa kuin itse haluaisin. Jalka ei siis tahtonut nyt vatkata tahtia niinkuin yleensä osalla noita levyjä, joita minulla oli matkassa mukana. Tällä saralla jos vielä setti toimisi muun setin tasolla niin musiikinkuuntelu Oulunsalossa olisi kyllä pelkkää jiihaata.
 
Back
Ylös