Virtalähteestä

PekkaY sanoi:
Sitten kun puhutaan kalliimmista tuotteista,mm SME 20 yms,niin ei kai ne siellä pajallakaan asiakkaan kiusaksi niitä päivitä.

Ottamatta nyt ihmeemmin kantaa itse asiaan niin usein unohtuu, että perimmäinen kysymys on kuitenkin liiketoiminnassa. Luonnollisesti päivittämisen tarve ja tämän tarpeen herättäminen asiakkaissa on ehdottoman tärkeää, että saadaan uudet tuotteen kaupan. Hi-Fi ja High-End jos jokin on parasta apajaa näiden mielikuvien myymiseen kun asioita ei voida välttämättä mitata tai muuten tieteellisesti todentaa. Tekemällä kerralla laite joka on kaikinpuolin ikuisesti täydellinen olisi lähinnä kaupallinen itsemurha ;)

Itse etsiskelen virtalähdettä/suodinta josta saisi tarkasti reguloitua 220V 50hz. Tämä olisi optimi näiden vanhojen vintage-kieputtimien pyörittämiseen, seinästä nykyään tuleva 230/240V 50hz saa moottorit pyörimään hiukan liiana nopeasti, tai näin olen ymmärtänyt :)
 
^ useimmiten moottorin nopeus lukittuu taajuuteen (50Hz) jolloin nopeusvirhettä ei synny jännitteen noustessa joitakin prosentteja. Liian suuri jännite voi kyllä nostaa moottorin 'melutasoa' jolla voi olla oma pikku merkityksensä...
 
Mallas sanoi:
^ useimmiten moottorin nopeus lukittuu taajuuteen (50Hz) jolloin nopeusvirhettä ei synny jännitteen noustessa joitakin prosentteja. Liian suuri jännite voi kyllä nostaa moottorin 'melutasoa' jolla voi olla oma pikku merkityksensä...

Vanha 220V moottori myös lämpenee enemmän isommalla jännitteellä ja uskoisin tämän vaikuttavan myös käyttöikään. Joten regulointi olisi ihan tarpeen, en vain ole löytänyt sopivaa aparaattia tämän toteuttamiseen.
 
Yksinkertainen säätömuuntaja on juurikin laite jota tarvitset. Se ei muuta taajuutta mihinkään mutta jännite on säädettävissä portaattomasti.
Todennäköisesti et kumminkaan huomaa moottorin toiminnassa mitään eroa jos syötät sille 220V nykyisen 230V sijaan. Kun jännitettä aikoinaan nostettiin, tuo 230V meni vielä vanhojen laitteiden jännitespekseihin. Lähinnä hehkulamppujen ikä lyheni.
 
ipp sanoi:
Tämä http://www.iar-80.com/page12.html
ja aiempi Teres linkki selvittää mielestäni aika paljon tätä asiaa.

Huh-huh mikä artikkeli! Luin tuota useita kymmeniö minuutteja tässä illalla - mutta oli kirjoittajallakin lopulta voimat loppuneet kesken ;-)
Teoria oli ihan oikeaa, ei käy kieltäminen. Artikkeli sisälsi asioita, joita olen itsekin pohtinut hihnavetosoittimessa. Ydinhän oli yksinkertainen säätötekninen ongelma, miten korjata sellainen levylautasen pyörimistä vastustava voima, joka aiheutuu vaikka uran modulaatiosta, kun pitäisi säätää moottoria mutta välissä on elastinen hihna. Ja faktahan on, että sitä ei todellisuudessa voidakaan korjata ns. reaaliajassa ;-( Artikkeli ei tosin esittänyt juuri mitään numeroarvoja ilmiön aiheuttamasta huojunnasta, vaikka luulisi jonkun kyenneen sitä mittaamaankin tarpeeksi korkeataajuisilla testisignaaleilla.

Mutta kuka sitten oikeasti kuulee tuon ilmiön on toinen juttu! Ja entäs levyn kaiverruslaite? Voihan olla, että siinäkin voimakas modulaatio aiheuttaa hetkellisiä pieniä nopeusvaihteluita vaikka ei olekaan hihnavetoinen laite (?). Toistossahan äänenkorkeuden pitäisi muuttua silloin vastakkaiseen suuntaan!
 
erppi sanoi:
Sepeteus kun nyt sanot vakavasti ton merkitystä vastaan niin haluan ihan mielenkiinnosta tietää mitä pyörittimiä sinulla ollut siis mihin toi väite perustuu?

Yritän ymmärtää mikset hyväksy paremmin rakennettua lähdettä esim. Linn LP-12 soitin vanha kuin "jösses" näin vapaasti lainattuna mutta kehitelty vuosien varressa ja parempaa ääntä saatu ulos ja toisekseen SME tuoreemmaasta missä myöskin sama tehty. Nyt puhe ainoastaan virtalähteestä. Ainahan noissa remmivetoisissa huojuntaa ja siintä ei voi oikeastaan päästä täysin millään eroon mutta sen laatu miten vähän päästäänkin on asian ydin.

Linniä olen kuunnellut messuilla. Mulla on ihan perussoittimia ollut, välipyörävetoisista suoravedon kautta nykyiseen Dualiin. Ei lähellekään mitään high-endia. Ehdottomasti kehittynein systeemi oli Sonyn suoravetoinen, jossa nopeusvaihtelut korjattiin vaihelukolla, mitaten levylautasen reunaan "äänitettyä" mageneetttipinnan signaalia. Erittäin toimivaa!

Liin LP-12, varmasti soitinten elittiä. Toteutus on erikoinen, mutta en kutsuisi tuon jännitesyöttäjää edes virtalähteeksi vaan sinigeneraattoriksi, eli rakennetaan verkkovirrasta uudelleen kidevakavoitu 50Hz tai n. 68Hz signaali (33 vs 45 rpm), joka vahvistetaan tarpeeksi korkealle jännitetasolle ja syötetään tavalliselle synkronimoottorille. Mahdetaanko tuossa myös pienentää syöttöjännitettä startin jälkeen - tällä tavalla saataisiin värinät minimoitua. Taajuus on muuten verkossa 50Hz +-1% 99.5% vuodesta ja +4 ... -6% 100% vuodesta. Aika huomattavia heittoja, onneksi lyhytaikaisia.

Jos itse pitäisi nykypäivänä rakentaa vastaava soitin, niin alkaisin kyllä tutkimaan vetolaitteeksi harjatonta moninapaista DC-moottoria (hihnavedolla), jossa esim. takogeneraattori tai mieluummin pulssitakaisinkytkentä. Kuulostaisi paljon yksnkertaisemmalta tavalta toteuttaa vastaava rakenne ja DC-virransyötölle ei asetettaisi kovin kummoisia vaatimuksia, kun moottori vaan olisi laadukas ja hyvin tasapainotettu. Takoa käytettiin paremmissa kasettidekeissä jo 80-luvlla. Olen melko varma, että raskas levylautanen hihnavedossa on edelleenkin must, jos halutaan saada makro- tai mikro- tai mikäsenytoli uramodulaatiohuojunta aivan mittalaitteitteiden mittauskyvyn alarajoille! Jos se edes on mitattavissa oikeasti ...
 
OT

Tässä vaiheessa keskustelua kuuluu tietty muistuttaa Charles Altmannin näkemyksestä siitä mikä on hyvä tapa tuottaa tasaista vaihtosähköä:

"Connect the sound output of your computer to a spare stereo-amplifier, in order to play this sine-wave pattern. Connect both coils of the stepper motor to the amplifier's speaker posts, just as you would connect a pair of speakers. Slowly turn up volume... and ... the motor rotates with a steady 250 rpm (300 rpm if you feed 60Hz). With the volume control you can adjust the sine-wave-voltage for least motor-vibration. This is the basic setup for testing and operating a motor."

IMO, tod tinkimätön ratkaisu. 8)

OT
 
Ipod ja joku T-amppi niin pysyy tuollaisen ratkaisun kokokin pienenä.

--
On sekin että käyttäisi mp3-soitinta vinyylin toistoon... toki hifiharrastajalla on tuo sini flaccina. ;)
 
Tuli luettua Teresaudion paperia hieman ja miettittyä asiaa. Siinä kerrottiin, että lautasen pyörittäminen on kompromissi kytkemisen ja eristämisen välillä. Suoravetoisella moottorin värinät välittyy lautaseen. Tuntuisi yhtäkkiä loogiselta, että eristetäänpäs lautanen tehokkaasti. Massaa 500 kg lautaseen ja hyvin ohut remmi vetämään. Silloin vaan käy niin, että moottori todella on _eristetty_. Sillä ei ole enää osaa eikä arpaa lautasen kiihdyttämiseen. Massaa on liikaa ja remmi vaan venyy ja paukkuu, lautanen ei pyöri sillä nopeudella kuin se sillä _ajan hetkellä_ pitäisi. Tuntuu hurjalta, että neulan raapiminen hidastaisi pyörimistä missään määrin, mutta ei se prosessi häviötönkään ole. Ja toiseksi massiivinen lautanen taas vaatii järeämmät laakerit kuin kevyt.

Oonko ihan pihalla? :D
 
sihvis sanoi:
Ipod ja joku T-amppi niin pysyy tuollaisen ratkaisun kokokin pienenä.

--
On sekin että käyttäisi mp3-soitinta vinyylin toistoon... toki hifiharrastajalla on tuo sini flaccina. ;)

ei kun Wavina...

:D

( _tosi_ analogifriikki käyttäs kelanauhuria ja looppia.)
 
Kokemukseni virtalähteiden eroista perustuu vain ja ainoastaan nykyiseen soittimeeni, DC-moottorilla varustettuun Michell Gyroon. Päätin hankkia erillisen HR PSU -virtalähteen, perustuen siitä esitettyihin positiivisiin arvioihin vaikutuksesta äänenlaatuun. Olin todella skeptinen, epäilin hyvin vahvasti, ettei sillä voi olla mitään vaikutusta ääneen. Yllätys oli kyllä melkoinen, soittimen ääni rauhoittui ja vakavoitui huomattavasti entisestä. Syitä en lähde arvelemaan, niitähän on tässä jo esitetty useita, joissa voi olla vinhaa perää.

Viikko siitten olleen kuunteluillan jälkeen Mika K arveli, että soittimeni pyöri liian hitaasti. Olin tarkastanut pyörimisnopeuden laskemalla kierrokset minuutin aikana, ja säätänyt PSU:n potikasta kierrokset kohdalleen. Tänään tulostin netistä strobon, ja totesin Mikan olleen oikeassa. Vaikea sanoa, kuinka paljon heittoa oli, mutta ruuvia sai kääntää useita kierroksia, jotta nopeus asettui kohdalleen. Tutulla levyllä kyllä huomaa, että nyt kulkee vilkkaammin. Kiitos tarkkakorva-Mika :D
 
Olipa lehdessä muuten uutinen, joka erityisesti ilahduttaa itseäni: viimeinenkin sähköverkon tehosaastuttaja eli PLC:tä tarjoava toimija (tässä tapauksessa Kuopion Energia) luopuu tuosta palvelusta. PLC eli datasähkö otettiin käyttöön vajaat 10 vuotta sitten, vaikka sitä vastustettiin laajalti. PLC aiheutti merkittävän kohinatason nousun verkon lähiympäristössä ja kohina saattoi levitä jopa maan rajojen ulkopuolelle - siksi mm. lentoliikenne ja puolustusvoimat oli hanketta vastaan. Erityisesti radiomamatööreille oli haittaa kohinasta, joka saattoi tehdä heikompien signaalien kuulemisen mahdottomaksi. Oli mieletöntä että sahkölaitokset saivat saastuttaa verkkoa häiriöillä ja samaan aikaan laitevalmistajat ponnistelivat tiiukkojen EMC-häiriödirektiivien täyttämiseksi!
 
^^Jarmolle. Jos levarisi on pyörinyt väärällä nopeudella ja säätämällä sait kierrokset kohilleen, niin ei varmastikaan ollut virtalähteen ansiota. Syy löytynee tällöin ratin ja penkin välistä ;)
 
Kokeilkaas joskus pahuuttaan säätää korvakuulolta levarin nopeus.Ensin tietenkin täytyy säätää nopeus pieleen. On aika helppoa kuulla tutuista levyistä.kun se pyörii väärällä nopeudella,mutta säätö ilman apuvälineitä on mielenkiintoista.Kokemuksesta voin kertoa,ettei ole ihan helppoa. En suosittele kellekkään jos ei ole stropolevyä hyllyssä. Jos viitsitte tehdä ,niin kertokaas kokemuksista. Sori OT.
 
HiFi sanoi:
^^Jarmolle. Jos levarisi on pyörinyt väärällä nopeudella ja säätämällä sait kierrokset kohilleen, niin ei varmastikaan ollut virtalähteen ansiota. Syy löytynee tällöin ratin ja penkin välistä ;)
??? ??? Anteeksi nyt, kun en ymmärrä, mikä oli pointtisi?
 
PekkaY sanoi:
Kokeilkaas joskus pahuuttaan säätää korvakuulolta levarin nopeus.Ensin tietenkin täytyy säätää nopeus pieleen. On aika helppoa kuulla tutuista levyistä.kun se pyörii väärällä nopeudella,mutta säätö ilman apuvälineitä on mielenkiintoista.Kokemuksesta voin kertoa,ettei ole ihan helppoa. En suosittele kellekkään jos ei ole stropolevyä hyllyssä. Jos viitsitte tehdä ,niin kertokaas kokemuksista. Sori OT.

Ilman verrokki-CD:tä voi ehkä turvautua kitaraan tai muuhun oikein viritettyyn soittimeen vertailussa ...
 
Mitäs sitten jos on sellainen soitin missä virtalähde virittää itse sen pyörimisnopeuden oikeaksi? Tossa mun lankussa se sen säätää napin painalluksesta joko 33 tai 45 rpm:ksi. Kaipa tuotakin voisi säätää jostakin mutta onneksi tarvetta ei ole.
 
Tietenkin,mutta jos et vertaa mihinkään,vaan vedät lonkalta,ja sen jälkeen voit tarkistaa stropolla kuinka oikein tai pieleen nopeus meni. Ja tottakai saman levyn voi laittaa cd:nä vertailuun,jos sellainen on. Eli otat tutun artistin. Minä osaan sen parhaiten säätää laulun avulla,toinen kenties pianolla,viululla yms. Kuka nyt mitäkin kuuntelee.
 
Back
Ylös