Alex
Hifiharrastaja
shellraiser sanoi:
No se ripinä ja rapina hiljaisissa kohdissa. Varsinkin akustisella materiaalilla.
--
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Vinyylipyöritin vs CD-soitin
- Keskustelun aloittaja Sindeep
- Aloituspäivämäärä
No se ripinä ja rapina hiljaisissa kohdissa. Varsinkin akustisella materiaalilla.
--
Mallas sanoi:Erityisen stressaavaa on myös joidenkin levyjen epäkeskeisyydestä johtuva huououojunta. Hemmetin hankalaa vissiin saada sitä reikää oikeaan paikkaan >:-\
Molemmissa formaateissa on puolensa. Ja puolensa.
Minä tuohon jo ratkaisun, kun olen "vain" musiikinkuuntelija. Periaatteessa levyn keskireikää voisi porata millin/kaksi isommaksi (varovasti ettei ala purkua) ja sitten pitäisi saada keskireijältään juuri oikeankokoinen liimattava lätkä, paksumpaa kuin kirjanpäällystemuovi-te tiedätte kyllä. Levy lautaselle ja keskiöittää se siinä. Kun levy on puskettu niin, että varsi ei heijaa, lätkä levyn keskelle keskitapin läpi.
Tuo pitäisi ihan patentoida, vaikka varmaan niitä 1000:n $ keräilyharvinaisuuksia ei tietenkään pidä keskiöittää, antaa vain raidan hajota soitossa (kohkaa ajan saatossa)
Seppo Kaksonen sanoi:
Toimii toki, mutta onpa tullut vastaan tapauksia joissa toinen puoli heijaa ja toinen puoli ei... keskitä siinä sitten
Nakamichilla oli aikanaan tähän parikin ratkaisua (Dragon TX1000 ja Dragon CT) ...
...joissa lautasen ylempi kerros (ja samalla siis levy) keskitettiin mekaanisesti. Mistähän tuollaisen toimivan saisi...
S
shellraiser
Joskus 90-luvun alussa tuli siirryttyä kuuntelemaan lähinnä cd:tä, josta on pikku hiljaa siirrytty vinyyliin takas, suhteen ollessa nykyään 96% vinyylin eduksi. Toki myös mun setissä cd soi täyteläisemmin, mutta kun ei cd:tä kuuntele, korva unohtaa vertailukohdan ja levyt kuulostaa hyviltä. Niitten napsujen kanssa vaan on oppinut elämään, ei ne juurikaan häiritse.
Alex sanoi:
Minulla vinyyli on "täyteläisempää", siihen verrattuna cd kuulostaa virheettömältä mutta hieman muoviselta. Kaikilla kokeilemillani cd-soittimilla.
Myös vinyyli on soinut välillä ohuesti, siihen vaikuttaa aivan pirusti neula/äänirasia/RIAA-esivahvistin/päätevahvistin -ketju. Epäilen, että sinullakin saisi kokeilemalla parannusta tilanteeseen. Mutta kokeillessa voi kyllä helposti mennä hermot ja rahat
.Seppo: en ole ajatellut grammariasiaa sen pitemmälle vielä, paitsi että iso torvigrammari ei mahdu oikein mihinkään. Onhan niitä vähän pienempiäkin esim. tammikuoriin pakattuja malleja. Kyllä, suuri parannus musiikkinautintoon on luvassa sitten kun pääsee kuuntelemaan vaikka Miliza Korjusin tai Beniamino Giglin äänitteitä alkuperäiseltä rahisevalta savikiekolta, eikä tarvitse enää kuunnella mikkihiirimäisen ohueksi remasteroitua cd-ääntä
.Edit: "Kuvia laitteistoista" ketjun perusteella Alexilla onkin varsin hinnakas soitin ja vieläpä merkkiä "ei parane arvostella". Joten unohda koko juttu...
kuzma sanoi:
Eihän laitteiston hinta tai palikoiden maine vielä kerro yhteensopivuudesta mitään. Ja vinyylissä kun näitä huomioitavia muuttujia piisaa, niin helposti voi olla jossain kohtaa tarkistettavaa.
Mutta tämä nyt siis yleisesti sanottuna, Alexin settiä en ole kuullut, joten sen suhtene spekulointi on turhaa. Tuo soundin "ohuus" kyllä pisti silmään minullakin.
Niin en minäkään tarkoittanut arvostella, mutta ihmettelen noin yleisellä tasolla, jos vinyylisaundi jää ohueksi vähänkään paremmilla kuin Anttilan soittimilla. Luulisi tuonkin Alexilla helposti petraantuvan, mutta sitkeää kokeilua se vaatii? Tai jonkun kokeneemman hyvää vinkkiä (ei minun, en tiedä noista misukoista sen enempää).
Jep, minullakin oli vahvistinkokeilujen aikana vinyylisaundi ihan hukassa. Se mikä sopii yhden korville ei sovi toisen korville, joten suosituksistakaan ei aina ole apua. Nyt taas toimii, joten en muuta yhtään mitään ennen seuraavaa loton täysosumaa.
...unohtamatta myöskään psyykkistä puolta ja PMS-oireita, se on perheellisellä uroollakin kova paikka kerran kuussa, teki mitä tahansa niin kaikki menee kuitenkin päin ****.
...unohtamatta myöskään psyykkistä puolta ja PMS-oireita, se on perheellisellä uroollakin kova paikka kerran kuussa, teki mitä tahansa niin kaikki menee kuitenkin päin ****
.Otetaan apilanlehti käteen ja arvotaan mieluisampi formaatti. Revitään aina yksi lehti kerrallaan pois ja katsotaan mikä jää voittajaksi. Vinyyli - cd - vinyyli - cd - vinyyli. Vinyyli voitti! Onneksi oli viisi lehteä ja onneksi aloitin vinyylistä!
1990-luvun digihurmos on ohi, vinyylillä mennään elämän loppuun saakka. Jolleivät sitten insinöörit keksi vinyyliäkin vinyylimäisempää formaattia...
1990-luvun digihurmos on ohi, vinyylillä mennään elämän loppuun saakka. Jolleivät sitten insinöörit keksi vinyyliäkin vinyylimäisempää formaattia...
Alex
Hifiharrastaja
kuzma sanoi:
Moi !
Selitin ehkä asian hiukan väärin. Vinyylillä tulee paljon sellaista "mikro-infoa" joka on pinnassa ja jota voi helposti kuunnella pienellä volyymillä. Tämä saa matalammat taajuudet (korvan ominaisuus) kuulostamaan hiljaisemmilta suhteessa kovempaan kuunteluun. Samaten tässä tilanteessa ripinät ja rapinat saattavat vanhemmilla, paljon kuunnelluilla levyillä tulla hieman liian pintaan.
Eli se milelestäni "ohut sointi" tulee mahdollisesti pienemmistä äänenpaineista. Tämän voisi mahdollisesti korjata toisella RIAA-muuntimella, nyt käytössä CA:n purkki ja toisena SSR:n etuvahvistin. Molemmilla sama havainto.
Vinyylistä en luovu, mutta kuten kirjoittelin niin cd kyllä ainakin haastaa vinyylin aika vakavasti, ja käytettävyydeltään cd on ylivoimainen. Samaa levyä raaskii soittaa vaikka vuorokauden ympäri. Tämä nyt on tietysti hieman off-topic juttu.
--
Itselle ei vinyylistä varmaan tule mitään hifistelylaitetta. (vannomatta paras )
Se vaan on mulle :
1) Kiva koriste
2) lunkia ääntä
3) halpoja levyjä koska diggailen perusrokkikamaa jota on ebay piukassa
4) hienompi fyysisiä levyjä kuin cd:t
5) säätelyä jos semmonen alkaa huvittamaan
) Se vaan on mulle :
1) Kiva koriste
2) lunkia ääntä
3) halpoja levyjä koska diggailen perusrokkikamaa jota on ebay piukassa
4) hienompi fyysisiä levyjä kuin cd:t
5) säätelyä jos semmonen alkaa huvittamaan
Alspen posti on lähellä omaa näkemystäni. Yleensä soi cd. Jos on jokin aikakone tarpeen tai muuta hassua, niin sitten vinyyli. Moni 70-luvun LP on formaatin ja muistojen kanssa omaa luokkaansa. Uudet teokset mieluiten diginä...
t. jjahifi
t. jjahifi
Mulla alkaa nyt vinyylikuviot selviämään siinä mielessä että hankitaan ne 50-70-luvun sekä 80-luvun alun levyt vinyylinä ja sitten uudemmat diginä. Vinyylisource alkaa olla nyt semmoisessa tilassa että kuuntelu onnistuu ilman häiritseviä tekijöitä. Tästä eteneminen on sitten pelkkää hifistelyä ja mikäs sen mukavampaa.
Aivan, uudet äänitykset eivät kuulosta sen kummemmilta kuin CD-versiona johtuen tietysti siitä että nehän kaiverrettaneen hyvin usein samasta masterista. Turha kuluttaa rasiaa moisiin kun on jo valmiina laadukas digisysteemi rinnalla. Mutta ai että ne vanhat levyt sitten kun löytyy hyväkuntoinen prässi, siinä jäävät digitally remastered kauas taakse.Arto sanoi: