Kypsyttelen ajatusta UÄ-levypesurin nikkaroinnista ja sillä välin ajattelin testata muita vaihtoehtoja käyttökelvottomien levyjen ja USB-mikroskoopin kanssa. Noita UÄ-pesureita ihmetellessäni törmäsin youtubessa erääseen kaupallisia ratkaisuja myyvään henkilöön, joka oli sitä mieltä, että jotain mekaanista puhdistusta levyt vaatii UÄ:n lisäksi ja näytti partasudilla niitä pesujen välissä hinkkaavan ja muualla olen törmännyt etikan käyttöön älppäreiden pesussa.
Ensimmäiseksi uhriksi päätyi
Paul Anka vm. -58, joka on saanut pilkkukuumeen ilmeisesti liiasta lämmöstä, tai jostain liuottimesta. Tommosia vaaleita pilkkuja siellä täällä, jotka näyttää kuplivan pinnan alta;
No, jokatapauksessa; pesin levyn ensin käsisaippualla, jonka jälkeen käytin syntettistä partasutia 50/50 väkiviinaetikka/tislattu vesi -seoksella ja ihan kohtalaisesti näytti urien pohjalta lähteneen mähmää. Ennen:
Jälkeen:
Kuvat on toki eri kohdista levyä, mutta yhtä ryönänen toi oli joka puolelta.
Tuota "ennen" kuvaa jos katsoo, niin urien pohjallan näkyy valkoisia "matoja", joita ei juurikaan ole "jälkeen" kuvassa. Loppuhuuhtelu toki tehtiin tislatulla vedellä ja kuivaukseen käytin nukkaamatonta mikrokuituliinaa em. YT-videon perusteella.
Valitettavasti kuuntelutestiä tolla levyllä ei voi tehdä, koska käytin soittokelvotonta levyä testatakseni hapon mahdollisia haittavaikutuksia, mutta ainakaan visuaalisella tarkastelulla ei mitään negatiivista näkynyt.