Vinyylikokoelman kerääminen yhdestä artistista

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jyrki_P
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Jyrki_P

Hifiharrastaja
Liittynyt
2.8.2006
Viestejä
9 086
Kaupunki
Lahti
Kuulutko sattumalta seiihen porukkaan, joka haluaa kerätä mahdollisimman täydellisen vinyylikokoelman tietystä artistista? Kertoisitko hieman miksi, millaisella taktiikalla olet kokoelman kerännyt ja onko sinulla useita tällaisia artisteja "työn alla"? Onko kokoelma tarkoitettu musiikin kuunteluun vai ihaillaanko sitä hyllyssä?

Ja entä kun kokoelma on täydellinen, millaiset ovat tunnelmat? 8)

Itse keräilen levyjä pääsääntöisesti musiikin kuunteluun, ja joiltakin bändeiltä omistan kaikki tai lähes kaikki levyt, mutta en sinänsä ole vielä tutkinut, ovatko levyt alkuperäispainoksia tms. Pääasia on ollut, että ne soivat hyvin. Mutta tavallaan himottaisi toisenlainenkin lähestymistapa... :)
 
Jos haluat aloittaa haastavasti, niin kerää entisen nick:isi LP-levyt. Minulla niitä on LP:nä vain pari, mutta CD:inä Miles Smiles:stä Doo Bop:iin asti kaikki - toki niiden ulkopuolelta on myös helmiä.
 
Itse olen pyrkinyt hankkimaan joiltain artisteilta kaikki julkaisut, formaatista riippumatta - preferoiden kauden alkuperäisformaattia. Tällainen artisti on mm. Jaco Pastorius, jonka tuotannosta olen onnistunut vuosien mittaan hankkimaan valtaosan - ja lisää materiaaliahan tuntuu tulevan esille hitaasti mutta varmasti kunhan arkistojen aarteita pengotaan siellä sun täällä.
 
Usean bändin diskografia löytyy kyllä kokonaisuudessaan, mutta suurimman keräämisvimman on saanut aikaiseksi Nunslaughter, joka on vanha jenkkiläinen death metal pumppu. Tällä hetkellä löytyy hyllystä reilu 40 kpl erilaisia julkaisuja heiltä. Hallussa ei ole puoliakaan kaikesta julkaistusta, mutta monet ovat niin rajoitettuja painoksia että turha edes unelmoida niistä. Nyttemmin en ole enää haalinut niin fanaattisesti kaikkia heidän julkaisujaan.

Yksi bändi on tosin, jonka kaikkien levyjen omistaminen on aiheuttanut vielä enemmän nautintoa. Warning oli brittiläinen doom metal yhtye, jota on kuvailtu raskaimmaksi bändiksi maailmassa. Löytyy heidän molemmat täyspitkät sekä viimeinen EP vinyylinä, kaikki 500 kpl painoksia. Bändin tietävät ymmärtävät mistä puhun.
 
Levyt kerätään kuuntelua varten mutta myönän että jonkinlainen fetissi vaivaa ensipainoksia kohtaan ja jos lätystä löytyy hyllystäni kaksi versiota niin harvinaisempi on arkistokappale jota ei kuunnella.

Nuorempana keräsin paljon punkkia ja monilta -82 suomihc -bändeiltä onkin täydellinen kokoelma (kappas, joku kauppaa Riistettyjen Valtion vankina LP:n ekaa painosta Discogsissa hintaan 275.00€, itse sain omani ilmaiseksi vuonna -87). Ja Misfitsiä on noin 25 kpl 12-tuumaisia ja 7-tuumaisiakin parisenkymmentä. Roky Ericksonia löytyy parisenkymmentä.

Viime aikoina kiinnostus neofolkkiin on johtanut siihen että Current 93:n levyjä on kertynyt kolmisenkymmentä. Haluaisin kyllä täydellisen kokoelman mutta se on mahdoton tehtävä: Discogsin tietojen mukaan albumeja on 68 kpl, sinkkuja ja EP:itä 38 kpl plus bootlegit ja eri versiot lätyistä. Death In Junea kans poimin silloin tällöin hyllyyn selektiivisesti tuotannon epätasaisuudesta johtuen. Mahdoton tehtävä saada kaikki julkaisut siltikin bändiltä kun niitä on satoja.

Uudempien apokalyptisten folkbändien tuotantoa mulla on useilta täydellinen kokoelma.
Forsetiltakin puuttuu vain Erde 2LP. Otan ilolla vastaan jos nurkissa lojuu ylimääräinen.
 
Nuorempana keräsin kelanauhoille monenkin artistin tuotantoa aikajärjestyksessä, levyinä en ketään. Lasten ollessa pieniä äänitteiden kanssa puljaamiseen ja musiikin seuraamiseen tuli vuosikausien mittainen tauko. Sen jälkeen musiikki on hankittu ihan kuunneltavaksi, suuri osa jopa kopioiden.

:-) v-a
 
Itselläni on muutama nyrkkisääntö vinyylilevyjen keräilyyn.

1) tietyn artistin/levy-yhtiön kaikki/tietyt julkaisut alkuperäisinä painoksina mm. 12" LP, 12" single, 7" single, 7" tai 12" EP
näistä vielä eri variaatiot ja joissakin tapauksissa jopa kuvalevyjäkin
2) Painokset ensisijaisesti 1st press, mutta myös muut painokset kelpaavat jos ei orkkia ole saatavilla.
3) Kuntoluokka lähtökohtaisesti mint, mutta huonompikin käy alkuun ja parempikuntoisen metsästys jatkuu.
4) CD keräily onkin sitten loputon suo ja siitä olen jättäytynyt pois melko suosiolla. Lokaaleita painoksia, lisenssillä tehtyjä painoksia sekä uusia re-sissueita, limited edition ja spesiaaliedition versioita on niin paljon että maku on mennyt. Hyvinä esimerkkeinä mm. Iron Maiden, Nightwish ja lukemattomat muut artistit joiden tuotannosta eri versioita tulee ulos jatkuvalla syötöllä milloin missäkin päin maailmaa.
 
Sellaisilta artisteilta/bändeiltä jne., joista tykkään, päädyn aika helposti keräämään kaikki viralliset studio- ja livelevyt, mutta siihen se jää, eli en juokse singlejen, EP:iden, kokoelmien tai bootlegien, kuvatallenteista nyt puhumattakaan, perässä.

Edellä mainitun kaltaisia artisteja löytyy hyllystä aika monia.
 
Tawe sanoi:
Sellaisilta artisteilta/bändeiltä jne., joista tykkään, päädyn aika helposti keräämään kaikki viralliset studio- ja livelevyt, mutta siihen se jää, eli en juokse singlejen, EP:iden, kokoelmien tai bootlegien, kuvatallenteista nyt puhumattakaan, perässä.

Edellä mainitun kaltaisia artisteja löytyy hyllystä aika monia.

Samoilla linjoilla mennään, eli jos bändi/artisti todetaan päteväksi hankin yleensä kaikki viralliset pitkäsoitot. Näitä bändejä on tosiaan aika monta. Poikkeuksena tietysti lempparibändini Kiss josta löytyy sitten jo eri formaateissa kolminumeroinen määrä jonka eka numero alkaa kymmensormijärjestelmän toisella kädellä.
 
Itselleni yksi vinyylikeräämisen tavoitteista tietyiltä bändeiltä/artisteilta on nimenomaan 7"/12" sinkkujen sekä 7"/12" ep:den kerääminen. Tietenkin joskus tulee eteen ns. virallisia/epävirallisia bootlegeja jotka luen kuuluvaksi olennaiseksi osaa ko. artistin kokoelmaa.
 
Kumarran kyllä syvästi HiFi:n pieteetille haalia noita lättyjä! Hienoa.
 
Unohtui mainita Iron Maiden. Ei ole tarkoituksena hankkia kaikkia levyjä (uudemmat ei kiinnosta niin paljoa), mutta vanhat levyt + sinkut ostan aina kun löytyy sellaisia mitä ei ole.
Tämä johtuu siitä, että muksun skrätsäiltiin kaverin faijan iron maidenin älppäreitä ja suoritan synninpäästöä. Ihan hyvä pläjä mulla on niitä levyjä ja maxisinkkuja. Osa vielä DMM:na.
 
Zappan musikkia on tullut vuosien varrella kerättyä hieman määrätietoisemmin kuin muita artisteja. Tätä nykyä vinyylikokoelmassani lienee n. 50 Zappan julkaisua, joista suurin osa vinyylinä. Zappan osalta lisävivahteen keräilyyn tuo se, että myös lukuisat bootlegit ovat originellien rinnalla kelpoja keräilykohteita. Toisaalta singlejulkaisujen vähyys ja vaikea saatavuus on haaste. Oma henkilökohtainen haaste tulee siitä, että pyrin välttämään "kiskurihintojen" maksamista puuttuvista levyistä, vaan sen sijaan odotan että levyt kävelevät vastaan jollain levymessulla tai kirpputorilla...tässä suhteessa odottavan aika on joskus pitkä...
 
No Zappa on yksi jota itse "kerään", viralliset vinyylit taitaa löytyä hyllystä milei kaikki.
 
Tere!

Zappaa täälläkin ehkäpä artisteista eniten ja pääasiassa vinyköinä! En ole laskenut määrää,mutta
lienee 30-40:nen välillä,joten paljon on puutteita...

Ja Todd Rundgrenin Nazz/Utopia/soololevyjö löytyy jokunen.

Ja taidekollektiivi The Residentsien matskua löytyy myös vinyköinä jonkin verran,
kirjeenvaihdolla aloittelin Ralphrecordsin 70-luvun lopulla ja shekkejä tuli läheteltyä.
Onneksi levyt tulivat......!

Myös XTC yhtyettä löytyy kohtalaisesti vinyköinä - loistava bändi!!

Ja nykyään on tullut keräiltyä spiraali Vertigoita - tuo Philipsin 60/70 taitteen "taide"
osastoa - rock/proge/folk/bluesrock/kummallinen häröily ym. osastoahan nuo artistit
edustavat - jotain kummallista taikaa niissä on!!
Ehkä musiikillisesti eivät kaikki ole niin huippua,mutta keräily jatkuu......

UK painokset ovat niitä kalleimpia - perässä seuraavat GER ym. muutamassa muussa
maassa tehdyt omat levyt (Japani,Norja,U.S.A,Argentiina,Ranska,Italia...ym.ym.).

Ja muutama muukin levyfirma on listoilla : Harvest , Charisma , Island , Decca/Deram,
Atlantic, Transatlantic , Virgin , Brain, Ohr, Polydor , Imperial muutamia mainitakseni.

Että keräilysarkaa kyllä riittää!!

Jussi
 
Jussi sanoi:
Myös XTC yhtyettä löytyy kohtalaisesti vinyköinä - loistava bändi!!

Multa uupuu White Music edelleen... pitääkin korjata tuo asia piakoin.
 
Juicen osalta harrastukseni lähentelee postimerkkeilyä. Levyistä on useita eri painoksia, kaikenkaikkiaan LP-levyjä on 71kpl (mukaanlukien Välikausitakki) ja singlejä 61kpl. Osasta on kaksoiskappaleita samasta painoksesta mutta pääosin ovat eri painoksia. Noiden lisäksi on erinäinen nippu levyjä joissa Juice esittää muiden kappaleita kuten Hiski Salomaata.

Juice intoni alkoi ollessani ala-asteikäinen ja on kestänyt tähän päivään. Sain naapurilta joskus lapsena PerVers, runoilija -LP:n J.K. Juntusen sarjakuvalla varustettuna ja siitä tuli erittäin tärkeä levy minulle, 25 vuoden jälkeen levy on hyllyssä ja kyseisestä levystä on hallussani 5 eri painosta. Toki olin jo aikaisemminkin Juicea kuullut mutta ne olivat pääosin äänitettyjä kasetteja.

Kaikki levyt ovat kuitenkin tarkoitettu kuunneltaviksi ja fiiliksen mukaan otan joko alkuperäispainoksen tai uusintapainoksen, koskaan en ole soundieroja noiden välillä kuunnellut, tuskin kuulisinkaan. Jos istun spotissa taidan ottaa pääosin alkuperäispainoksen ja lukea mahdollisen sisäpussin tietoja ja katsella kuvia.

Puutteitakin on. Hallustani puuttuu ainakin seuraavat:
LRS3005 Marilyn/Juankoski Here I Come, Siboneyn uusintajulkaisusinkku vuodelta -92
Eesti On My Mind (tanssimiksaus)/MCMLXXXIV/Arkadianmäen ongelmajätelaitos/Värisilmävaltonen, 12-tuumainen josta vain koelevyt olemassa
Yölento värivinyyliversio, toinen vinyyli punainen toinen vihreä. Levyjä tehty äärimmäisen pieni painos levyn teossa mukanaolleille.

Olisihan nuo mukava omistaa mutta Eestin ja Yölennon osalta taitaa olla melko hiljaista. Edes Juicen sinkkuboksille ei yrityksistä huolimatta oltu noita 12-tuumaisen koelevyn biisejä löydetty. Luulen myös, että pitää olla aika fakiiri jos meinaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun joku tuosta Yölennon väriversiosta luopuu. Huhujen mukaan niin olisi ainakin kerran käynyt ja levy olisi ehtinyt olemaan hetken Swampin seinällä, hintakin oli mielestäni kohtuullinen. LRS3005:n suhteen olen toiveikas ja uskon sen tulevan vastaan jonakin päivänä. Olisi jopa tullutkin tässä jokin aika sitten mutta hinta oli sen verran suolainen, etten siihen lähtenyt. Joku raja kuitenkin.

Puuttuuhan minulta tietenkin myös Tam-Tam promolevy jossa Juicen kappale En tahtoisi lähtee jota ei muualla vinyylimuodossa ole. Sinkkuboksilta tuo onneksi löytyy. Kyseiseen levyyn oli joskus osto-optio mutta hintaa levyllä oli 2000mk, jäi ostamatta.
 
Ainoa bändi jota olen "keräillyt" ja hankkinut levyjä varsinaisten studio levyjen ulkopuolelta on the Smiths. Hyllystä löytyy yhteensä 43 Smiths levyä:

4 Studio LP:tä
3 Kokoelmaa joissa sinkkujen b-puolia jne.
1 live LP
7 12" sinkkua + Sandie Shawn kanssa tehty maxi
10 7" sinkkua + 12 sinkun boxi
2 Bootleg levyä
3 kokoelma cd:tä

Erityisesti olen innostunut maxi-sinkuista, joissa on loistava äänenlaatu, hienot kannet ja biisejä joita ei muilta levyiltä löydy. Nuo ainutlaatuiset biisit ovat täyttä tavaraa eivätkä mitään ylijäämä kamaa. Tämä tekee keräilystä mielekästä. On myös jotenkin hienoa että 2 minuutin biisin kaiverrukseen käytetään kokonainen levyn puolisko. Julkaisujen sisältö on vaihdellut maittain melkoisesti, joten kerättävää riittää.
 
Antti Seppälä sanoi:
Ainoa bändi jota olen "keräillyt" ja hankkinut levyjä varsinaisten studio levyjen ulkopuolelta on the Smiths. Hyllystä löytyy yhteensä 43 Smiths levyä:

Nostan hattua, parasta on mukava kerätä :) Taidan itsekin kartuttaa kokoelmaani jatkossa, sillä minulla on vain studiolevyt.
 
Jyrki_P sanoi:
Nostan hattua, parasta on mukava kerätä :) Taidan itsekin kartuttaa kokoelmaani jatkossa, sillä minulla on vain studiolevyt.

Suosittelen kartuttamaan kokoelmaa, harvinaisen palkitsevaa. Ensimmäisenä hankintaan Hatful of hollow, ehkä kokonaisuutena paras Smiths julkaisu.
 
Takaisin
Ylös