Vinyyliharrastuksen aloittaminen...

moukkunen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 494
Kaupunki
Kärkölä
Olisin erittäin kiinostunut kuulemaan kaikkien niiden harrastajien rehellisiä kommentteja, jotka ovat hankkineet viimeisen vuoden aikana vinyylisoittimen uutena kiinnostuksen kohteena, tai aloittaneet vinyyliharrastuksen uudestaan monien vuosien jälkeen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka tyytyväisiä olette siitä että hankitte vinyylisoittimen? Onko järkevää aloittaa vinyyliharrastus ilman vanhaa vinyylikokoelmaa? Löytyykö mielestänne vinyylejä hyvin, omiin musiikkimieltymyksiin? Kuinka paljon kuuntelet vinyylejä suhteessa cd-levyihin?
Tuoko vinyyliharrastus vain loputtoman, mutta mielenkiintoisen lisän näpertää laitteistoa, vai antaako se mielestäsi jotain enemmän musiikillisesti tai äänen kannalta?

Itse siis mietin, kannattaako tuohon soppaan sormensa työntää. :)
 
Hyviä kysymyksiä nimimerkiltä moukkunen.

Itselläni oli kyse pitkästä pitkästä tauosta vinyylien kanssa. Edellisen kerran kuuntelin aktiivisesti vinyylejä joskus vuonna 1985. Eli yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Ostin viime keväänä todellisen oman aikansa automatisoiduimman vehkeen käytettynä (Technics SL-M3, melkein minttikunnossa). Loistava, loistava kapistus joka hoitaa kaikki säädöt itse reaaliaikaisesti. Katselin myös uusia, mutta ne olivat aivan liian v*umaisia käyttää. Jokin Linn edellyttää jatkuvaa virittelyä ja muuta tylsää. No, onneksi vanha vinyylikokoelma (vajaa 1000 lättyä) oli vielä tallessa.

Uusia vinyylejä saa yllättävän mukavasti, mutta ei hyvin... Mutta hauskoja käytettyjä perversioita löytyy mukavasti. :p Äänen kannalta analoginen on erilainen, mutta ei välttämättä parempi jos digitaalinen on kunnossa. Erilainen on. Vinyylissä on kyllä oma taikansa, en muistanutkaan ennen tätä (uus)hankintaa, vanha soittimeni oli manuaali eikä moiseen ole täysautomatisoidun jälkeen paluuta...

Vinyylejä tulee kuunneltua varsin harvoin. Vain kun keskittyy kunnolla asiaan. Ei näin netissä roikuttaessa, nyt taustalla soi cd (1812 alkusoitto, bassot iskevät kohta... :D).

Nykyisissä vehkeissä on niin paljon turhaa nysväystä. Minulle pitää olla automatiikkaa ja helppokäyttöisyyttä.

Jos levyjä on ennestään, niin eipä muuta kuin verestämään muistoja. Mutta jos pitää hankkia uusina, niin ostaisin mieluiten SACD tai DVD-audio -versioita mikäli on...

t. jjahifi
 
Kannattaa ehdottomasti aloittaa harrastus. Itsekin aloitin miltei tyhjän päältä ja hommasin heti alkuun kohtalaisen laadukkaan soittimen. Siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse heti vaihtaa parempaan. Kun saa soittimen asetukset ja alustan toimimaan haluamallaan tavalla niin sen jälkeen ei tee mieli paljon cd-levyjä kuunnella. Näin ainakin täällä meillä. Ei kun rohkeasti vain hommaamaan soitinta.
 
Vastaukseni on ehdottomasti ei! :D :D :D Jos hommaat vinyylisoittimen, homma tulee kalliiksi. Ensin soitin, halpa käytetty. Siihen hieman parempi rasia, toki AT 95 E ei ole kallis (esim.). Yhtäkkiä ei vahvaimen oma RIIA enää tunnu parhallta mahdolliselta vaihtoehdolta. Nälkä kasvaa syödessä. CD ei enää maistu miltään, pannan myyntiin ja hieman parempi pyöritin. Taas samaa rumbaa, vartta, rasiaa ym. ym. Hetken perästä huomaat lattialle kertyneet vinyylikasat, ne pitää johonkin sijoittaa, painut huonekalukauppaan ostamaan niille uutta hyllyä. Samalla katselet soittimelle uutta laitealustaksi sopivaa hyllyä tai lipastoa. Vaimo hermostuu hetki hetkeltä enemmän. Mies ravaa kirppareilta levymessuille ja takaisin. Kaiken tämän kokeneena voin kertoa, kertaakaan en ole katunut. Parasta mitä on tapahtunut tällä rintamalla meikäläiselle. 8)
 
jjahifi sanoi:
Hyviä kysymyksiä nimimerkiltä moukkunen.

Itselläni oli kyse pitkästä pitkästä tauosta vinyylien kanssa. Edellisen kerran kuuntelin aktiivisesti vinyylejä joskus vuonna 1985. Eli yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Ostin viime keväänä todellisen oman aikansa automatisoiduimman vehkeen käytettynä (Technics SL-M3, melkein minttikunnossa). Loistava, loistava kapistus joka hoitaa kaikki säädöt itse reaaliaikaisesti. Katselin myös uusia, mutta ne olivat aivan liian v*umaisia käyttää. Jokin Linn edellyttää jatkuvaa virittelyä ja muuta tylsää. No, onneksi vanha vinyylikokoelma (vajaa 1000 lättyä) oli vielä tallessa.

Uusia vinyylejä saa yllättävän mukavasti, mutta ei hyvin... Mutta hauskoja käytettyjä perversioita löytyy mukavasti. :p Äänen kannalta analoginen on erilainen, mutta ei välttämättä parempi jos digitaalinen on kunnossa. Erilainen on. Vinyylissä on kyllä oma taikansa, en muistanutkaan ennen tätä (uus)hankintaa, vanha soittimeni oli manuaali eikä moiseen ole täysautomatisoidun jälkeen paluuta...

Vinyylejä tulee kuunneltua varsin harvoin. Vain kun keskittyy kunnolla asiaan. Ei näin netissä roikuttaessa, nyt taustalla soi cd (1812 alkusoitto, bassot iskevät kohta... :D).

Nykyisissä vehkeissä on niin paljon turhaa nysväystä. Minulle pitää olla automatiikkaa ja helppokäyttöisyyttä.

Jos levyjä on ennestään, niin eipä muuta kuin verestämään muistoja. Mutta jos pitää hankkia uusina, niin ostaisin mieluiten SACD tai DVD-audio -versioita mikäli on...

t. jjahifi


Mitä nysväystä tämä manuaali vehkeellä on? Mulla on tasan yksi nappi josta painaa pyöritin päälle. Neula vain hollille ja yhdestä vivusta lasken alas. Se on siinä, sanoo Mertaranta :D :D
Lopussa sitten kun kiireiltään ehtii niin nostaa neulan ja ottaa levyn lautaselta. GROOOOOVEEE :D
 
Loistava tarina Fundeeraajalta... 8) Näin vanhana pieruna eli siis virttyneenä harrastajana tuo kierre ei enään iske. On ne levyt jo valmiiksi pitkin kämppää ja vaimo jo ennestään nakuttaa siitä, että pitäisi laittaa pianoteoksia tai ehkäpä oopperaa ragtime-jazzin sijaan... Meillä neuvottelut alkavat kun laitan bebop-jazzia, löytyy äkkiä sinfonia tilalle... :D Itse osaan vinyylinvinguttimessa arvostaa myös käytettävyyttä enkä pelkästään sitä analogista fiilistä...

Kas, Fundeeraaja otti kantaa manuaalivastustukseeni. Itse olen niin laiska mies, että jos soittelen romanttisia ranskalaisia lauluja vinyylinvinguttimestani samalla seurustellen vaimoni kanssa lasten ollessa jossain menossa, niin kyllä se p*le sotkee tunnelmaa jos pitää käydä pelastamassa vinyyli läpikulumiselta... :p Ja osa noista on niin harvinaisia, että ei edes loppu-uraa viitsisi kuluttaa lävitse... >:D

t. jjahifi
 
moukkunen sanoi:
Olisin erittäin kiinostunut kuulemaan kaikkien niiden harrastajien rehellisiä kommentteja, jotka ovat hankkineet viimeisen vuoden aikana vinyylisoittimen uutena kiinnostuksen kohteena, tai aloittaneet vinyyliharrastuksen uudestaan monien vuosien jälkeen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka tyytyväisiä olette siitä että hankitte vinyylisoittimen? Onko järkevää aloittaa vinyyliharrastus ilman vanhaa vinyylikokoelmaa? Löytyykö mielestänne vinyylejä hyvin, omiin musiikkimieltymyksiin? Kuinka paljon kuuntelet vinyylejä suhteessa cd-levyihin?
Tuoko vinyyliharrastus vain loputtoman, mutta mielenkiintoisen lisän näpertää laitteistoa, vai antaako se mielestäsi jotain enemmän musiikillisesti tai äänen kannalta?

Itse siis mietin, kannattaako tuohon soppaan sormensa työntää. :)

En ihan mahdu tilastoosi. Minullakin oli pitkä aika välissä pelkkää cd:n kuuntelua. Kuulinhan kyllä vinyylisoittimia mesuilla ja kuulin mielestäni hyviäkin. Täälläpäin yksi harrastaja puuhasteli puuvillahanskat kädessä levariaan säädelleen, minäkin halusin koittaa.
Ihan tylsää, ei kannata nähdä vaivaa. Kuollut formaatti. Todella hyvää vinyyliääntä haettaessa sinulla pitää olla rahaa, mikäli seteleitä ei riittävästi löydy rasian, riaan ja soittimen ostoon, niin osta Dual.
Sitten kun sitä rahaa on, niin jätä kaikki siitä väliltä pois ennen Linn 12:sta, taikka vastaavaa. Ihan turha hieroa ja säätää niitten rihveleitten kanssa.
Sanotaan, että 6000€ voidaan saada jo jotain aikaan, ääntä saa jo alle 500€ ja Dual on luokassaan lyömätön ja nämä kommentit vain "minun mielestäni" pohjalta.
 
Itse hankin viime keväänä enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta 90-luvun pro-jectin levysoittimen. Itselläni ei ennestään ollut yhtäkään vinyyliä ja ainoat kokemukset ennen tuota olin vinyyli soundiin saanut joskus lapsuudessani ja messuilla kierrellessäni. Kiinnostus vinyyliin heräsi netin keskustelupalstoja seuratessa ja alan lehtiä lueskellessa. Osasyynä oli myös se että laitteistoni alkoi olla viime keväänä ensimmäistä kertaa siinä muodossa että olin äänen tyytyväinen. Niinpä ajattelin kokeilla miltä se mustakiekko kuulostaisi kotona.
Pari viikkoa siinä mietin minkälaisella panostuksella tuohon vinyylin maailman heittäytyisin, lähtisinkö kokeilemaan perus-budjetti pelillä vai sijoittaisinko heti vähän uuteen ja laadukkaampaan. Päädyin kompromissiin ja hankin käytetyn 'keskikastin' soittimen kun sattui sopiva peli kohdalle osua.
Soittimen asennuksen ja muutaman säätö illan jälkeen olin vihdoin saanut mustan soimaan... ja kuinka se soikaan :p Täytyy rehellisesti tunnustaa että en olisi uskonut että vinyyli voi kuullostaa jo tässäkin hintaluokassa näin hyvältä.
Vinyylejä onkin sitten alkanut kerääntyä pikkuhiljaa. Puolet levyistä ostan uutena ja loput käytettynä. Levyjä löytyy ihan kohtuu kivasti, tosin varsinkin käytettyjä metsästäessä aikaa tahtoo tuhraantua vähän liikaakin.

Ajallisesti kuuntelen tällä hetkellä musiikkia 65% hopeakiekoilta ja loput vinyyliltä. Syynä tähän tuo pieni vinyylikokoelmani.
Niin onko vinyylin harrastus sitten järkevää aloittaa... ? Ainakin se mielestäni antaa harrastamiseen uuden näkökulman ja syventää harrastamista entisestään. No järkeväähän se ei ole sillä aikaa harrastamiseen kuluu aina vain enemmän, ja rahareikiäkin löytyy kummasti lisää ;)
Musikaalisesti ja äänellisesti suosittelen kyllä vinyyliharrastamista, kaikille siitä vähäkään kiinnostuneelle. Vinyyli vaati tietenkin enempi käyttäjältään kuin cd, mutta jos siihen on valmis se myös antaa enempi...

Sormet vaan soppaan.. :p
 
jjahifi sanoi:
Jokin Linn edellyttää jatkuvaa virittelyä ja muuta tylsää.

Äh, eihän noin ole. Jopa lähettämisestä LP12 voi selvitä hyvässä vireessä. (Jouset ovat silloin ilman levylautasen painoa tietenkin.) Vireen näkee ja kuulee. Kelle riittää omat havainnot ja korvat? Ammattilainen, joka niitä virittää, luonnollisesti suosittelee virittämistä aina. Mitäpä haittaa siitä olisi!

Olin automaatin kannalla hyvin vahvasti vanhasta tottumuksesta. Totuin kuitenkin nopeasti toisenlaiseen. Milloinkaan en ole lopettanut levyjen soittoa sitten 80-luvun alun, joten eipä minulta mitään tässä kysytty. Tämä oli kuitenkin pakko sanoa. 8)

Jaa niin ja vielä se, ettei oheislaitteet ole minulle koskaan tulleet suureksi aiheeksi, koska tykkään vintagevahvistimista, joissa on riittävät (hyvät) levysoitinliitännät.
 
K J Manner sanoi:
Äh, eihän noin ole. Jopa lähettämisestä LP12 voi selvitä hyvässä vireessä.

Olen järkyttynyt. Minua on johdettu harhaan! ???

Saamani informaation mukaan LP12 pitäisi virittää kerran vuodessa. Ei meikäläisen peli, ostin juuri digitaalipianonkin kun sen kanssa ei tartte vähän väliä kutsua jotain ruuvinkääntäjää kotiinsa...

t. jjahifi
 
Tännekin vain sitten lisäkorvia kuuntelemaan missä mennään, jotta totuus tarkentuu. (Toivottavasti hyvä ketju ei mene tästä liikaa sivu-urille. Linnin jousien säätö.. :D)

Olen lukenut tuon kommentin alunperin (että on niitä läheteltykin ja vire on pysynyt. Tätä ei pidä varmastikaan luulla säännöksi.). Itse en ole ollut vielä kiinnostunut virittelyyn, koska haluan ensin todeta sen tarpeen. Joku toinen ajattelee toisin ja virittää heti. Yksi koe vireeseen on tämä: Kun keskeltä napauttaa sormella alas, pitää sen (lautasen ja varren alustoineen) jäädä liikkeeseen joka on vain pystysuuntainen ilman pienintäkään kierrettä tai muuta epäsäännöllisyyttä. Vain ylös alas kunnes vaimenee ja lakkaa. Se on kolmen kierrejousen varassa.

Virittely on tietääkseni noitten kolmen jousen kiristyksen säätöä. En usko että se ilman oppia on kovin helppoa. Ruuvaaminen on toki helppoa, mutta kuinka kauan jaksaa ruuvailla ja testata, ruuvata ja testata.. tuleeko koskaan valmista. Ehkä kokeilen sitä joskus itsekseni, ehkä hankin oppia, vaikka maksullista. Mutta nyt menin asioitten edelle. ;) Pian puoli vuotta tuo on minulla vasta ollut. Se soi niin hienosti, etten paremmasta tiedä. Juuri nyt Joanna Newsomin uusi EP. https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?42175
 
Kiinnostava harrastus tuo vinyylien kanssa puuhailu on puuvillahansikkaiden kanssa tai ilman :D

Ehkäpä itse en aloittaisi harrastusta jos minulla ei olisi yhtään vinyylilevyjä. Melko paljon cd-levyjä saa sillä rahalla mitä levysoittimen ja levyjen hankintaan kuluu, jos pelkästään musiikin kuuntelua ajattelee. Tarkkaan kannattaa harkita vinyyliharrastuksen mielenkiintoisuudesta huolimatta mitä aikoo tehdä. Hyvät ja huonot puolet on molemmissa formaateissa.


T.JH
 
Vs:

Linnin ripustus on kolmen kierrejousen JA yhden liitoskaapelin varassa ;) sillä varsijohdolla on tietty rooli siinä myös.
 
Vs:

Mallas sanoi:
Linnin ripustus on kolmen kierrejousen JA yhden liitoskaapelin varassa ;) sillä varsijohdolla on tietty rooli siinä myös.

Sama juttu Gyrodecin kanssa.

Turhauttavaa hommaa toi jousien kanssa räpläily, mutta mitäs tilasin...
 
ei gyron säätö paha ole ja se pitää säätönsä hyvin.
 
Tawe sanoi:
ei gyron säätö paha ole ja se pitää säätönsä hyvin.

On se paha mulle, eh.

Ei vaan, muuten mä saan sen pitämään pelkän pystysuuntaisen liikkeen, mutta ihan lopuksi siihen tulee pientä sivuliikettä. Tämäkin siis niin, että iskee jouset lähes pohjaan ja antaa koko komeuden heilua aikansa. Noin kova liike on normaalikäytössä todella epätodennäköistä, joten sinänsä ei ongelmaa.

Toisaalta, se Pedersenin modaus-setti vois olla jossain vaiheessa kyllä...
 
Sam Other sanoi:
ihan lopuksi siihen tulee pientä sivuliikettä. Tämäkin siis niin, että iskee jouset lähes pohjaan ja antaa koko komeuden heilua aikansa. Noin kova liike on normaalikäytössä todella epätodennäköistä, joten sinänsä ei ongelmaa.


Onhan sulla varsijohto kiepautettu takajalan ympäri? Se stabiloi liikettä sivusuunnassa sopivasti, kun jousien säätö on muutoin oikea.
 
Mallas sanoi:
Onhan sulla varsijohto kiepautettu takajalan ympäri? Se stabiloi liikettä sivusuunnassa sopivasti, kun jousien säätö on muutoin oikea.

Gyrodecissä on tota varten semmoinen koukku plintin alapuolella. Olen kyllä kokeillut piuhan asentojen vaikutusta asiaan ja löytänyt sen parhaan, mutta silti sitä pientä liikettä löytyy. Tosin, kuten edellisessä viestissä kirjoitin, suht äärimmäisissä olosuhteissa.
 
Just, sulla oli -dec, ei SE. OK. Jos SE:ssä jättää narun roikkumaan sellaisenaan, se kampeaa subchassista miten sattuu = no good.

-decissäkin kannattaa kokeilla kaapelin ankkuroimista vielä takakoipeen.
 
Mallas sanoi:
Just, sulla oli -dec, ei SE. OK. Jos SE:ssä jättää narun roikkumaan sellaisenaan, se kampeaa subchassista miten sattuu = no good.

-decissäkin kannattaa kokeilla kaapelin ankkuroimista vielä takakoipeen.

Mä olen laittanut sen siitä koukusta ikäänkuin lievälle kiepille, joka ei kosketa mihinkään. Piuha on vähän kuin jousen muodossa tyhjän päällä. Aivoittelin, että tuolla tavoin se rajoittaa vähiten liikettä.
 
Back
Ylös