Vinyylien musta lista

Onhan tämä touhu todella syvältä, kun kuluttajat joutuvat toimimaan laaduntarkkailijoina.
Eikös tää ole ollu näin siitä lähtien,kun vinyyli koki ns. toisen tulemisen?
Mielenkiintoisempi kysymys on varmaan se,että onko paluuta aikaan ennen "kaiken mullistavaa CD:tä?"
 
Tuossa mietin että milloin viimeeksi ostin *uuden* älppärin ja se oli viime vuonna muistaakseni. Sekin toki oli vuoden 2017 painos jolloin vielä hommat skulasi tehtailla. Sen jälkeen kun LP levyjen hinnat pompsahtivat, niin eipä ole oikein napannut ostella. Käytetyt on usein jo halvempia (riippuu tietysti artistista bändistä jne...) tai ainakin suurin pirtein saman hintaisia. Jos ostaa hyvän kuntoisen käytetyn, niin ainakin siihen prässiin on enemmän luottamista kuin uusiin. Otaksun että Record Industry vielä hoitaa hommat kunniakkaasti? (Music On Vinylin prässäämö) Pallaskin on vielä pystyssä (Speakers Corner Recordsin vaki prässäämö) tämä muuten audiofiili merkki ihan Euroopasta @vjvesa

Otaksun siis että prässäämö ongelmat on tuolla GZ, Optimal, MPO puolella? Svartit ainakin aikoinaan tuli sieltä XvinylX paikasta?

Tältä se siis näyttää kun ajatukset laittaa tekstiksi. Joskus ihan ääneen näitä höpisen kotona, katseet kun käyvät niin mietin että valkotakkiset sieltä pian putkahtaa.
 
Eikös tää ole ollu näin siitä lähtien,kun vinyyli koki ns. toisen tulemisen?
Mielenkiintoisempi kysymys on varmaan se,että onko paluuta aikaan ennen "kaiken mullistavaa CD:tä?"

Itse olen ns. aktiivinen vinyylin ostaja ollut ehkä vuodesta 2006. Ongelmallisia levyjä alkoi ehkä näkymään satunnaisesti n. 5 vuotta sitten, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana niiden osuus on noussut ihan jo ärsyttävyyten asti. Ja oikeasti olen siinä tilanteessa ettei oikein edes huvittaisi uusia levyjä ostaa, kun aina on jotain. Ja hinnoista jo mainittiinkin…
 
Mulla lienee hyvä tuuri tai "antihifikorvat":rolleyes: kun oon 2000-luvulla ostanut n 800 vinyyliä.tosin vanhoja edelliseltä vuosituhannella käytettynä ostettuja painoksia paljon,mutta olisko tältä vuosituhannelta yli 400:unsure:..en oo yhtään palauttanut,yhessä oli etiketti sivussa,yritin saada vaihtaa,mutta levy-yhtiölle(napalm records) ei käynyt,että olis uuden lähettänyt,eikä myyjä saksasta hyvittänyt,en kyllä hiillostanutkaan sitä.Olis pitänyt kysyä itte artistilta hippi Brant Bjorkilta,niin olis onnistunut ja ylimääränen levy kaupan päälle:ROFLMAO:✌️Jotain pientä virhettä jossakin ollu,mutta ei vinyylille äänen tekeminen oo iisi homma,tai niin oon ymmärtänyt,että vaikka prässäys tip top,mutta mitä sitä ennen on tapahtunut?Ei ne saundit onnistu cdlle myöskään aina.
 
Hintojen takia en tällä hetkellä osta ainakaan uusia levyjä. Tietty kyttään tarjouksia. Eipä sinänsä kauheasti kannata vinylistin valittaa suoratoistopalveluiden hinnoista... :LOL: olen tainnut itse laittaa viime aikoina vuoden parin verran suoratoiston hintaa vinyylilevyihin.
 
ei vinyylille äänen tekeminen oo iisi homma,tai niin oon ymmärtänyt,että vaikka prässäys tip top,mutta mitä sitä ennen on tapahtunut?Ei ne saundit onnistu cdlle myöskään aina.

On toi ennen osattu ja todella hyvin.
Mä yritän välttää uusintapainoksia aivan loppuun asti.
Se kokemus mitä mulla on,niin pahimmat ongelmat ei ole soundeissa vaan itse vinyylissä.
Levy on ollu pahasti kiero,naarmuja,todella pahoja naarmuja,yhdessä levyssä oli toisella puolella neljä sormenjälkeä ja toisella puolella yksi+toisella puolella koko puoliskon mittainen todella syvä naarmu.Vähän vaikee kuvitella ettei sitä naarmua oltais huomattu viimeistään pakatessa,mut jakeluun vaan.
On tietenkin myös sellasia mistä ei löydä mitään valittamista,mutta liian monta sellasta,jotka näyttää päällisin puolin täysin hyvältä,mut parin kuuntelun jälkeen alkaa tulla sitä kammottavaa ritinää.Eihän se näin saa mennä,kun hyllyssä on levyjä jotka on ostettu -70 luvulla eikä niissä ole pienintäkään ritinää-siihen aikaan esim. "joku neulapaino" oli lähinnä suuntaa antava.
Viimeisin fiiliksentappaja on Mark Knopflerin boxi. Alotin kuunteleen ihan randomina ja eka oli ihan ok. Toisessakaan levyssä ei ole pienintäkään jälkeä,mut A puolen alussa aivan helvetillinen ritinä-pahin mitä mä oon kuullu. En ole vielä keksinyt syytä miksi kuuntelisin loput levyt.Hauskinta tässä tietysti on se,että vaihdossa meni pari orkkis Knopfleria,mut ilman ritinää.
 
Voiko kiire tekemisessä olla syy tälle huolimattomuudelle tai vinyylin valmistajia on liian vähän nykyiseen tarpeeseen?
 
Voiko kiire tekemisessä olla syy tälle huolimattomuudelle tai vinyylin valmistajia on liian vähän nykyiseen tarpeeseen?
Julkaisujen ja painosmäärien lisääntyminen ja niiden kanssa hosuminen korreloi suoraan laatuun. Vinyylibuumin alkaessa oli tilanne etenkin kotimaan julkaisuissa luottamusta herättävä. Svartin julkaisut olivat toinen toistaan laadukkaampia ja aina sai priimaa. Aikamoinen notkahdus muutamassa vuodessa.
 
Viimeksi muokattu:
Voiko kiire tekemisessä olla syy tälle huolimattomuudelle tai vinyylin valmistajia on liian vähän nykyiseen tarpeeseen?

Eiköhän tämä ole se suurin syy. Ne harvat prässäämöt mitä esim. Euroopassa on jäljellä painaa vinyyliä ulos 24/7 ja laaduntarkkailu on jätetty jotenkin hyväksyttävästi ostajalle.
Samasta syystä vinyylien julkaisu myöhästyy ja myöhästyy.
Kun CD tuli,niin se aiheutti mm. sen,että prässäämöjä meni nurin,laitteet hävitettiin ja ennen kaikkea samalla katos valtava määrä tietotaitoa.
Mutta mutta,tää kaikki on käyty jo niin moneen kertaa läpi.
 
Svartin julkaisut olivat toinen toistaan laadukkaampia ja aina sai priimaa. Aikamoinen notkahdus muutamassa vuodessa.
Nopeesti mietittynä mun ainoot Svart:it on Kingston Wall:it.
Ne oli kaikkea muuta kuin priimaa.Mä ennakkotilasin sekä mustat (kuunteluun) että värivinyylit hyllyyn.
En enään muista miten tää meni,mut sanotaan näin: I mä palautin kolme kertaa,II kaks kertaa ja III kolme kertaa.
Prässeistä löyty kaikki mahdolliset viat ritinöitten ja naarmujen lisäksi mm. parinkin levyn pinnassa oli pieni kohouma (jääny massaa) joka aiheutti sen,että neula hyppäs.
Yhdessä levyssä ei ollu mitään näkyvää jälkeä,mut se jumitti.
Joku pari viikkoa noitten ilmestymisen (myöhässä ) jälkeen mä kävin samassa kaupassa ja mun edessä jonossa oli kolme asiakasta ja jokainen palautti KW:in vinyylit,kuka mistäkin syystä.
Ja HUOM syyhän ei ole Svart:in.

Mä olen siinä onnellisessa tilanteessa,et kuuntelen todella vähän härmäläistä musaa ja ne mitä kuuntelen,niin ne löytyy alkuperäisenä.

Uudelta prässäämöltä mä odotan paljon,mut se tieto mikä mulla on,niin niitten painokset ei koske mua.
 
Onko niin, että Kingstoneita ei edes 90-luvun alussa ikinä painettu vinyylille?
Olis voinu olla.
Eräs stadilainen levykauppias otti yhteyttä KW:een levy-yhtiöön ja sano,että heitä kiinnostaisi rahoittaa KW:en vinyylijulkaisut.
Ja tietysti myynnin yksinoikeus olis ollu heillä.
Ne olis ollu 2xLP:tä ja jokaisesta 500 kpl.
Tätä ihmeteltiin sitten pari vuotta kunnes joku tajus levy-yhtiössä,että riskihän on vain levykaupalla.
Loppujen lopuksi se kaatu taiteelliseen vaikutelmaan.Levy-yhtiö ei osannu päättää mikä olisi esim. A puolen vika biisi jne.
Loppu on historiaa.
 
Pallaskin on vielä pystyssä (Speakers Corner Recordsin vaki prässäämö) tämä muuten audiofiili merkki ihan Euroopasta @vjvesa
Pallasta on kyllä kehuttu. Esim. Rumoursin uusintapainoksen usa-painos(rsd) on tehty Pallaksella ja EU:n Optimalilla. Näistä kahdesta usa-versio ilmeisen hyvä toisin kuin EU-painos. Yhtä kaikki, ei sekään automaattisesti hyvää painoksesta tee, että julkaisijana on AP tai MoFi yms. Erittäin hyviä levyjä voi saada myös 25€:llä (kuten em. Music On Vinyl).
 
Erikoista.

Ja niinhän nuo alkuperäiset Kingstonin cd-levytkin taitaa olla keräilyharvinaisuuksia. Olikos ne Trinity-merkin alla.
 
ei sekään automaattisesti hyvää painoksesta tee, että julkaisijana on AP tai MoFi

Vain ja ainoastaan omasta kokemuksesta voin sanoa,että sekä Mofi että AP on aikamoinen laaduntae.
Näkyy ikävä kyllä myös hinnoissa.
Mutta ei ole olemassa hyvää ja halpaa.
 
Vähän ohi aiheen,mut kannattaa muistaa/tietää se,että (uutuus)vinyylit ei ole koskaan olleet mitenkään erityisen halpoja.
Aikoinaan niitä kutsuttiin "Herrojen herkuiksi"
 
Joissain 70-luvun levyissä on minulla niitä mainoslehtisiä, niin jo tuolloin hinnat pyörineet 20mk ympärillä. Oli muuten iso raha silloin.
 
Voiko kiire tekemisessä olla syy tälle huolimattomuudelle tai vinyylin valmistajia on liian vähän nykyiseen tarpeeseen?
Laadunvalvonta puuttuu tai on olematonta. Kustannussyistä se on siirretty ostajille. Kätevää
 
Vain ja ainoastaan omasta kokemuksesta voin sanoa,että sekä Mofi että AP on aikamoinen laaduntae.
Näkyy ikävä kyllä myös hinnoissa.
Mutta ei ole olemassa hyvää ja halpaa.

Näin on! Samoin kun toi edellä mainittu Speakers Cornerkin, eikä ihan niin pahan hintainen.
Varmaan osin ailahtelevasta laadusta johtuen oma kuuntelu on painottunut uusien julkaisujen osalta melkein kokonaan tikitikiin, eli suoratoistoon – jos sen nyt edes kehtaa tässä osiossa sanoa :).
Levyostojen määrällinen vähentyminen on johtanut vastaavasti siihen että tulee hankittua valtaosin noita ns laatuprässejä. Esim Tone Poetit taitaa löytyä jo kaikki hyllystä. Tilaan Blue Notelta säännöllisesti uudet TP-julkaisut ennakkoon; tulevat sitten aina sitä mukaan kun ilmestyvät. Nytkin on ennakotilaukset melkein ensi syksyyn asti tehty. Samoin on Acoustic Soundsin julkaisujen kanssa – sieltä kun on tullut nyt todella hyvää matskua, oman musamaun suhteen siis.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös