Vinyylien musta lista

^ Mikä versio se on? alkuperäinen vaiko tuo 2020 reissue? US vai EU painos. Se riippuu paljon, värivinyyli vai normaali?
 
^ Mikä versio se on? alkuperäinen vaiko tuo 2020 reissue? US vai EU painos. Se riippuu paljon, värivinyyli vai normaali?
Tämä https://www.discogs.com/release/5265908-Robert-Plant-Alison-Krauss-Raising-Sand

Kannessa hypetetaan:
The second vinyl edition includes a hype sticker indicating that it was optimized for vinyl release by T Bone Burnett.
This edition is mastered by Kevin Gray (KPG@ATM etched in the deadwax).

EDIT: Löysin tämän vinyyliarvion, jossa basson mainitaan olevan "booming" ja arvellaan, että sama soundi olisi cd:llä. Minusta cd:llä ei ole basso niin jyräävä.

 
Viimeksi muokattu:
Tämä https://www.discogs.com/release/5265908-Robert-Plant-Alison-Krauss-Raising-Sand

Kannessa hypetetaan:
The second vinyl edition includes a hype sticker indicating that it was optimized for vinyl release by T Bone Burnett.
This edition is mastered by Kevin Gray (KPG@ATM etched in the deadwax).
Ainakin Discogsin käyttäjien palautteiden mukaan pitäisi olla bueno. Joku mainitsikin tuon basson. Vähä veikkaan että se johtunee tuosta jyreästä bassosta ja sit jos esim sinun laitteisto toistaa bassoa muutenkin voimakkaasti tai paksusti?
adfsaweqeqeq.png
 
Kyllähän tuolla discogsissa kehutaan levyn ääntä mutta basso-osastoa moititaan vähän raskaaksi siitä varmaan kyse. Pitää laittaa soimaan tuo oma joka on sitä ekaa painosta. Livetys ehti väliin :).
 
^ Ok, kiitos kommenteista. Itselle tuo basson ylikorostuminen pilaa levyn soundin, joka muutoin on erinomainen.
 
Itse olen ollut nyt noin kolmen kuukauden ajan melkein totaalisessa vinyylien ostamis lakossa.Kyllästyin lukuisiin omalle kohdalle osuneisiin huonokuntoisiin ostoksiin.Niin Saden kuin myös Mark Knopflerin boxit olivat pettymykseksi osan levyjen suhteen huonolaatuisia,valmiiksi naarmuilla tai lukuisista pesukerroista huolimatta täynnä rahinaa kappaleiden välillä, joissain jopa kappaleiden aikana selvästi kuuluen.Samoin Mark Knopflerin Down the road wherever oli valmiiksi naarmuuntunut niin että osa kappaleista oli kuuntelu kelvottomia,David Gilmourin On an Islandilla rahina puskee läpi kesken kappaleiden,samoin Rattle that lockin lopussa käsittämätöntä rahinaa,Lucinda Williamsin World without tearsista puuttui levystä kokonainen pala levyn toisen puolen alusta ja vielä lopuksi Thin Lizzyn Johnny the foxin uusintapainoksen urissa neula ei tahdo millään pysyä vaikka alkuperäisellä painoksella ei ole seurantakyvyssä minkään tasoista ongelmaa.

En tiedä onko prässäämöillä minkäänlaatuista laadunvalvontaa jos levyltä puuttuvat palasetkin ja kuuntelukelvottomiksi naarmuuntuneet levyt menevät läpi valvonnasta ja asiakkaalle myytäviksi.Näitä on tullut ostettua niin netin levykaupoista kuin myös kivijaka kauppiaaltakin joten siinäkään ei ole eroa,sijaiskärsijäksi joutuvat kauppiaat jotka kyllä vaihtavat vikaantuneet levyt jos vain jaksaa ja viitsii sitä vaatia mutta oma ostohalukkuus siinä vaihtorulianssissa kärsii ja siinä sivussa myös kauppiaan toimeentulokin.Syvimpinä ketutuksen hetkinä on käynyt mielessä luopua koko formaatista vaikka se omalle korvalle onkin niin mieluisaa kuunneltavaa mutta itselleni on myös tärkeä arvo sillä saanko tuotteen kerralla kuunneltavaksi vai en, cd tallenteiden suhteen en ole koskaan törmänny huonolaatuiseen tuotteeseen.En pidä itseäni turhan tarkkana näissä asioissa, vinyylin luonteeseen saattavat kuuluakkin tietyt asia tietyssä rajassa mutta liika on liikaa joka asiassa.
 
^Ongelmat lienevät yleisimpiä uusien LP-levyjen kanssa. Omasta kokemuksestani sanoisin että parhaat levyt niin äänenlaadullisesti kuin prässinkin puolesta löytyvät käytettyjen NM/M-kuntoisten parista. Discogs on oiva paikka näiden hankintaan, sieltä kun valitsee myyjän jolla on >satoja palautteita ja prosentit 100% pintaan niin yleensä saa sitä mitä tilaa, yleensä.
 
Itse olen ollut nyt noin kolmen kuukauden ajan melkein totaalisessa vinyylien ostamis lakossa.Kyllästyin lukuisiin omalle kohdalle osuneisiin huonokuntoisiin ostoksiin.Niin Saden kuin myös Mark Knopflerin boxit olivat pettymykseksi osan levyjen suhteen huonolaatuisia,valmiiksi naarmuilla tai lukuisista pesukerroista huolimatta täynnä rahinaa kappaleiden välillä, joissain jopa kappaleiden aikana selvästi kuuluen.Samoin Mark Knopflerin Down the road wherever oli valmiiksi naarmuuntunut niin että osa kappaleista oli kuuntelu kelvottomia,David Gilmourin On an Islandilla rahina puskee läpi kesken kappaleiden,samoin Rattle that lockin lopussa käsittämätöntä rahinaa,Lucinda Williamsin World without tearsista puuttui levystä kokonainen pala levyn toisen puolen alusta ja vielä lopuksi Thin Lizzyn Johnny the foxin uusintapainoksen urissa neula ei tahdo millään pysyä vaikka alkuperäisellä painoksella ei ole seurantakyvyssä minkään tasoista ongelmaa.

En tiedä onko prässäämöillä minkäänlaatuista laadunvalvontaa jos levyltä puuttuvat palasetkin ja kuuntelukelvottomiksi naarmuuntuneet levyt menevät läpi valvonnasta ja asiakkaalle myytäviksi.Näitä on tullut ostettua niin netin levykaupoista kuin myös kivijaka kauppiaaltakin joten siinäkään ei ole eroa,sijaiskärsijäksi joutuvat kauppiaat jotka kyllä vaihtavat vikaantuneet levyt jos vain jaksaa ja viitsii sitä vaatia mutta oma ostohalukkuus siinä vaihtorulianssissa kärsii ja siinä sivussa myös kauppiaan toimeentulokin.Syvimpinä ketutuksen hetkinä on käynyt mielessä luopua koko formaatista vaikka se omalle korvalle onkin niin mieluisaa kuunneltavaa mutta itselleni on myös tärkeä arvo sillä saanko tuotteen kerralla kuunneltavaksi vai en, cd tallenteiden suhteen en ole koskaan törmänny huonolaatuiseen tuotteeseen.En pidä itseäni turhan tarkkana näissä asioissa, vinyylin luonteeseen saattavat kuuluakkin tietyt asia tietyssä rajassa mutta liika on liikaa joka asiassa.
Yes, näin se tuntuu olevan. Oma Sade'n boksi oli kanssa täysin ala-arvoinen, mutta palautin sen ja sainkin sitten toisesta painoksesta muutaman kuukauden odottelun jälkeen todella hyvän version. Eli tehtaalla oli otettu opiksi.

Vaihtaessani tuota Smackin levyä kysyin erikseen tuota vaihtokuviota, niin Levyikkunassa sanoi, että menee tukkurille, eikä jää yrittäjän maksettavaksi. Noh, kuluttajahan kuitenkin maksaa loppujen lopuksi prässäämön ja jakelijan kaikki kulut...
 
Itse olen ollut nyt noin kolmen kuukauden ajan melkein totaalisessa vinyylien ostamis lakossa.Kyllästyin lukuisiin omalle kohdalle osuneisiin huonokuntoisiin ostoksiin.Niin Saden kuin myös Mark Knopflerin boxit olivat pettymykseksi osan levyjen suhteen huonolaatuisia,valmiiksi naarmuilla tai lukuisista pesukerroista huolimatta täynnä rahinaa kappaleiden välillä, joissain jopa kappaleiden aikana selvästi kuuluen.Samoin Mark Knopflerin Down the road wherever oli valmiiksi naarmuuntunut niin että osa kappaleista oli kuuntelu kelvottomia,David Gilmourin On an Islandilla rahina puskee läpi kesken kappaleiden,samoin Rattle that lockin lopussa käsittämätöntä rahinaa,Lucinda Williamsin World without tearsista puuttui levystä kokonainen pala levyn toisen puolen alusta ja vielä lopuksi Thin Lizzyn Johnny the foxin uusintapainoksen urissa neula ei tahdo millään pysyä vaikka alkuperäisellä painoksella ei ole seurantakyvyssä minkään tasoista ongelmaa.

Knopflerin eu-versio oli kyllä heikko esitys prässäyksen puolesta. Havaitsin ihan saman rahinan kappaleiden soidessa. Väliin soi ilman rahinaa ja taas jatkui. Palautin omani ja jään odottamaan jenkkiversiota, joka ilmeisesti loppuvuodesta tulossa. Saman kohtalon koki Inakustikin Telarc - A Spectacular Sound tuplalevy. Rapsua tuntui olevan niin paljon, että jätin ensimmäisen levyn kesken ja pistin levyn pakettiin takaisin. Onneksi on palauttaminen tehty helpoksi, sen puolesta turvallista, mutta ärsyttäähän se olla koekaniinina näille. Ihan kuin se kuuluisi asiaan.

Kummassakin levyissä todella hyvä soundi, mutta ihan kuraa yrittää kuunnella ajatuksen kanssa.
 
Knopflerin eu-versio oli kyllä heikko esitys prässäyksen puolesta. Havaitsin ihan saman rahinan kappaleiden soidessa. Väliin soi ilman rahinaa ja taas jatkui. Palautin omani ja jään odottamaan jenkkiversiota, joka ilmeisesti loppuvuodesta tulossa. Saman kohtalon koki Inakustikin Telarc - A Spectacular Sound tuplalevy. Rapsua tuntui olevan niin paljon, että jätin ensimmäisen levyn kesken ja pistin levyn pakettiin takaisin. Onneksi on palauttaminen tehty helpoksi, sen puolesta turvallista, mutta ärsyttäähän se olla koekaniinina näille. Ihan kuin se kuuluisi asiaan.

Kummassakin levyissä todella hyvä soundi, mutta ihan kuraa yrittää kuunnella ajatuksen kanssa.
Taitaa olla nykyään vinyylien kanssa sama ku oli Neuvostoliitossa. Eli määrä korvaa laadun
 
Kuudesta viimeksi saapuneesta lp:stä vaihtoon/palautukseen Ghostin uusin ja Grant Greenin Idle Moments (Blue Note classics), Porcupine Treen Signify oli sen verran kiero että jos olisi ollut kivijalasta ja läheltä olisin käynyt vaihtamassa. Kolmesta jäljelle jäävästä yhdessä vahvat pohjarahinat ja kaksi levyä moitteettomia. Ei helkkari mitä hommaa.
 
Sen verran paljon on tullut huonolaatuista vinyyliä vastaan viime aikoina, että homma on ihan arpapeliä. En osta enää vinyyliä sillä periaatteella, että onpas hyvä levy - ostan tämän, vaan tsekkaan eri kanavista hyvälaatuisia painoksia. Katson monia Youtube-kanavia, jotka on erikoistuneet mainostamaan korkealuokkaisia painoksia ja toki Discogista tulee aina luettua arviot painoksesta ennen ostopäätöstä.
Esimerkkinä tuo em. Greenin Idle Moments Blue Note Classics -sarjasta - sitä on kehoitettu välttämään sekä Youtubessa että Discogsissa. En ihan ymmärrä mikä painoksessa on mennyt vikaan, kun taas muita Classics-sarjan julkaisuja on paljon kehuttu ja hyvältä ne on omassa soittimessakin kuulostanut.

Harmi, että laatuvinyylien markkinat on painottuneet niin paljon Yhdysvaltoihin. Täältä käsin on erittäin hankala saada esim. Analogue Productionsin, MoFi:n, tai muiden julkaisijoiden all analogue- tai audiofiili-painoksia. Tai jos on, hinta tuplaantuu tai triplaantuu Amerikan hintoihin verrattuna.
 
^Mulla ei kyllä ollut mitään vikaa tuossa Idle Momentissa. Mutta kyllä muuten nykyään tulee paljon huonolaatuisi vinyylejä. Esim. Svartia en viitsi enää edes ostaa, kun joka kerta on jotain. Muutenkin into mennyt jo hintojen karkaamisen takia ja sitten päälle vielä laatuongelmat niin ei ole järkeä touhussa enää.

Olen tosiaan ruvennut vuosien tauon jälkeen ostamaan uusia levyjä cd formaatissa.
 
Gigi D'Agostino - Greatest hits tuplavinyyli
Zyx Music 2012

Minulla ainoa huono uusista painoksista. Rahiseva ja kahiseva tausta.

Tuo on kyllä totta, että hinnat on täysin karanneet uusissa painoksissa. Myös käytettyjen hinnat alkaa olla aika epäinhimilliset. Hyväkuntoisia ei kohta satasella montaa saa :(

Pitää odottaa, että tämä buumi menee ohi, niin alkaa hinnat laskea.
 
^^^ Itsekin luen nykyisin tarkkaan käyttäjäarviot yms. ja niiden pohjalta sitten ostopäätös. Onhan tämä touhu todella syvältä, kun kuluttajat joutuvat toimimaan laaduntarkkailijoina.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös