Vinyylien musta lista

No mutta eihän noi ole sulle suunnattu muutenkaan. Eikö ne sun kuuntelemat ole aika lo-fi laatua lähes kautta linjan jos ovat varsinkin todella vanhaa osastoa? Ei niistä timanttia saa. Suuri osa noista jatslevyistä on kuitenkin todella laadukkaasti äänitetty ja jos nauhat on kunnossa niin niistä voi saada parempia jopa nykyään, koska ei tarvitse masteroida 50-60-luvun paskasorvien rajoitteiden mukaan. Periaatteessa voi siis saada jopa parempaa, usein käytännössä kuitenkaan ei.
Haha. 50-luvulla tehtiin pelkkää timanttia. Mitä monompi, sitä parempi :D.

Mutta joo, oli minulla joskus jotain audiofiilisceedeitä. Heitin ne mäkeen, koska olivat alusta loppuun sellaista himmailua, että hermo meni.
 
Hieno levy, minulla on monoversio vuodelta 1958.
Siinäs isojusa kuulit. Mono on paras :S

No, leikkiähän minä vaan lasken. Ei ole nuo jatsit koskaan minuun iskeneet ja toivottavasti eivät iskekään, ettei tarvitse alkaa 450 dollarin levyjä jonottamaan.
 
-- kalliit uusinnat pienissä erissä on kyllä aika oksettavan yleistyvä trendi.

Minä olen joskus vähän epäillyt, että nämä on ensisijaisesti suunnattu niille keräilijöille, jotka tykkäävät pitää levynsä avaamattomina alkuperäisissä muoveissa.
 
Minä olen joskus vähän epäillyt, että nämä on ensisijaisesti suunnattu niille keräilijöille, jotka tykkäävät pitää levynsä avaamattomina alkuperäisissä muoveissa.
Kyllä noita jazzlevyjä soitetaan ainakin. En tiedä ketään joka niitä keräisi ja avaamattomana säilyttäisi.
 
Siinäs isojusa kuulit. Mono on paras :S

No, leikkiähän minä vaan lasken. Ei ole nuo jatsit koskaan minuun iskeneet ja toivottavasti eivät iskekään, ettei tarvitse alkaa 450 dollarin levyjä jonottamaan.
No tokkakai se on paras jos alunperin monoksi optimoitu. Noissa on saundit ihan huikeita yleensä.

Ja tosiaan miksi ihmeessä jonottaa 450€ painosta vaikka tuosta Rollinsista kun todella hyvin soivia painoksia saa parilla kympillä. No hotkut audiohiilet niin tekee ja se heille suotakoon.
 
^^ Lohdullista kuulla, että niitä soitetaankin. Aika ajoin kuitenkin törmää kertomuksiin sellaisista keräilijöistä, jotka hankkivat levyjä kokoelmiinsa vain ne omistaakseen.
 
^^ Lohdullista kuulla, että niitä soitetaankin. Aika ajoin kuitenkin törmää kertomuksiin sellaisista keräilijöistä, jotka hankkivat levyjä kokoelmiinsa vain ne omistaakseen.
No eiköhän sellaisiakin ole varmasti olemassa kun keräilystä puhutaan. Kumminkin suuri osa ainakin ostanee sen musiikin takia ja jotta voi kuunnella napsuttomasti hyvää versiota levystä.

Enempi tuota keräilyä minusta on populaarimusiikin piirissä kun jostain levystä julkaistaan kymmenen eriväristä versiota. Jotkut kerää ne kaikki ja kuuntelee ehkä yhtä. Moni jää kokonaan ilman. Enempi tuo on sairasta mun mielestä jos kyseisestä levystä on tosiaan vain se yksi painos olemassa kymmenessä värissä ja jokaista vaikka 300. En henkilökohtaisesti ymmärrä tuollaista hamsterointia yhtään.
 
No mitäs valkenemista siitä eteenpäin? Kallis harrastus, kun tehdään vain pieni erä, ei riitä kaikille, mutta levyissä ei vikaa.
 
No mitäs valkenemista siitä eteenpäin? Kallis harrastus, kun tehdään vain pieni erä, ei riitä kaikille, mutta levyissä ei vikaa.
Niin, kyse oli videolla esitellystä levystä jonka voisi hinnan yms perusteella kuvitella hyvinkin laadukkaaksi. Ja vikaa oli, enemmän kun soisi.
 
Niin, kyse oli videolla esitellystä levystä jonka voisi hinnan yms perusteella kuvitella hyvinkin laadukkaaksi. Ja vikaa oli, enemmän kun soisi.
Levystähän olisi riittäisi yksi video ja suomennos.

Jos yksi levy vinyylinä maksaa 450,- paikallista, melkein sama euroina ja lähetetään hiuonosti pakattuna, levyn kansi rikki, vinyylissä naarmuja ja äänessä ongelmia ,ehkä huonosta masterista johtuvia, onhan se tottakai tänne sopiva
Täällä on vain toisilla tapana jatkaa edellistä viestiä tai laajentaa ja muuttaa ohi koko aiheen kaikkeen vähänkin läheltä liippaavaan tai omiin mielipiteisiin keräilystä yms
 
No joo. Tavallaan tämä on myös keskistelupalsta ja sinällään edes jollain tasolla aiheeseen liittyvä keskustelu on kai ihan suotavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ei taida viatonta levyä olla olemassakaan. Mutta annan itselleni 33 ja kolmasosa viikkoa bannia siitä hyvästä, että aukaisin suuni, enkä soittanut levyjä.
 
Aika uskomatonta keskustelua, ei voi kun ihmetellä. Onhan näitä varmaan tosi mukava lukea etenkin uusien harrastajien. Eikö (meidän?) vahojen urpojen pitäisi ymmärtää, että levyjen hinnalla tai itse musiikilla ei ole mitään merkitystä levyn soundin laatuun, josta luulin tässä ketjussa keskusteltavan. Miksi pitää arvailla jos ei ole oma kohtaista kokemusta, jonkin tietyn vinyylin äänenlaadusta tai miksi pitää yleistää, että alkuperäinen pressi on aina paras ja repressit on turhia. Kaikkihan tietävät, että tuollaiset väittämät eivät pidä paikkaansa. Nykyaikaiset tekniikat levyjen teossa ovat osittain selvästi parempia verrattuna 60-luvun vastaaviin, mutta siitä huolimatta samalta nauhalta tehty repressi ei välttämättä kuulosta paremmalta. Asiaan vaikuttaa monta juttua, esim se, että nauha voi olla 60 vuotta vanha. Toisaalta hyvä, että uusia vedoksia levyistä tehdään, jotta uudetkin harrastajat voivat kerätä oman kirjastonsa kuntoon. Eikä nuo repressit aina ole ERC-hinnoissa. Niille, joille ERC:n hinnat tuntuvat "järjettömiltä" suosittelen tutustumaan niiden tuotantoprosessiin. https://www.theelectricrecordingco.com/about/uk
 
Viimeksi muokattu:
Itselläni on 10 punnan repressi tuosta Rollinsin levystä. Ketjun innoittamana soitin läpi. Aivan helkutin hyvä prässi ettei paremmasta väliä.
 
Viimeksi muokattu:
jksaarinen nyt tuossa yllä sotkee ja yhdistelee asioita ja sanoo sellaista, jota kukaan ei ole itse asiassa sanonut. "Kaikkihan tietävät" on myös räikeä yleistys ja uskomatonta tässä on ollut vain tuo "uskomaton". Esimerkiksi: minä sanoin etten ole kuullut parempia, en sanonut, etteikö niitä olisi olemassa. Mutta kyllä löytyy myös vanhoja alkuperäislevytyksiä, joita parempia ei ole enää mahdollista tehdä. Olen kuullut niin monta "parannettua" versiota niistä, että tiedän että ne ovat olleet huonompia, steriilejä ja kuolleen kuuloisia. Vinyyli ehkä kiiltää kauniimmin, mutta musa ei hengitä yhtään. Reproilla on arvonsa musiikin saatavuuden takia, on minullakin niitä hyllyssäni vaikka kuinka monta, enkä minä niitä kategorisesti hyljeksi. Mutta ei siinä mitään, tämä ei ole (ainakaan minulle) mikään syy riidellä tai väitellä. Täällähän ei edes pitänyt keskustella, vaan listata viallisia levyjä? Nyt sinne banaanisaarille. Otan levysoittimen raadon mukaan ja tulen takaisin, jos se saan sen taas soimaan.
 
Van Morrisonin Latest Record Projectin kaikki 3 levyä kärsivät (pääosin) vasemman kanavan häiriösihinästä mikä on kuultavissa biisien väleissä ja on hyvin ikävä
 
Impulse! (Acoustic Sound Series) Oliver Nelson: Blues and the Abstract Truth -audiofiiliprässi oli ihan sutta ja paskoo, palautin.... Rahiseva prässivikainen ja muutenkin laukkaukseltaan omituinen....
 
Back
Ylös