Vinyylien kuntoluokitukset

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deleted member 7852
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
D

Deleted member 7852

En löytänyt vastaavaa aihetta..
Olisiko syytä tehdä sticky, ettei tarvitsisi arpoa laittaako vg- vai mint jos on myymässä?
 
Voin sanoa että myyjiä on todella paljon.
Jos myynti-ilmoituksessa lukee vg- voit olettaa saavasi aika pa*kan ritisevän levyn jota ei todellakaan uskalla kuunnella yhtään paremmalla soittimella.
Jos myynti-ilmoituksessa lukee Mint, kannattaa silti varmistaa että levy todellakin on liki soittamaton ja uuden veroinen.
Itselläni on molempia sekä muutama käytettynä ostettu vg- tao g kategoriouitu pa*ka joita ei voi soittaa ainakaan tuolla nykyisellä soitimella.
Pesu kunnolla saattaa auttaa moneen ritisevään g- tai vg levyyn.
Minulla olevat Mint kuntoiset todellakin soivat kuin cd-levy, ei ritinöitä.

latori kerkes ennen tosin englanniksi.
 
Yksikään mun vinyyli ei menis Cooperin testissä yli 2000m. Huonoja kunnoltaan ovat. Noh, vakavasti puhuen tuolta latorin linkistä ei selviä kansien kuntoluokitukset - jotka joillekin merkkaavat paljon. Esim. CO tarkoittaa samaa kuin cut out, alelätty eli kannessa jokin leikkaus, kulma leikattu tai sitten kannessa reikä. Tästä seuraa esim. se että mun Talking Headsien Speaking In Tongues ei ole kannen suhteen ihan priima koska mun jo edesmennyt prinsessatiikerikissa on tassuillaan vähän raaputtanut kannen selkämystä...
 
Meikä on kyllä pessyt matrixilla monesta ihan raatona myydystä levystä lähes mintin. En ole kovinkaan huolissani noista luokituksista kun talossa on kunnon pesuri.

Monesti ne vuonot levyt on vain unohdettu kuukaudeksi pölyyntymään levylautaselle ja se on siihen sitten ajan saatossa pinttynyt, siten, että varmasti paukkuu ja rätisee. Pesurikäsittelýn jälkeen moni tuon kuntonen on kuin pakasta vedetty.

Jyri
 
Juu, ei pesulla oikeesti paskana olevaa levyä toki korjaa, mutta suurin osa noista huonokuntosista mitä olen ostanut on olleet vain pinttyneessä paskassa.

Jyri
 
Kyllähän ton vinykän kunnon aika nopeasti näkee kun pussista ulos ottaa ja pesuri auttaa aika paljon jos kyse on vain liasta. Omasta mielestä paljon riippuu ihan myyjästä. Toiset myy (etenkin jossain fleabayssa) ihan kökköä minttinä ja toisilla kuvaus kohdallaan (vaikka maine olisi kaikilla kunnossa). Kierot kiekot potuttaa eniten ja toisaalta kansien kunto ei paljon puristele (kunhan itse levy kuulostaa hyvältä). Eli itse olen ainakin oppinut arvostamaan paikallisia divareita joista ei ole vielä tullut ensimmäistäkään pettymystä.

T. Teme
 
Heh, musiikki makuni on tosin pelastanut minut noilta dj:ten puhkisoittamilta vinyleiltä. Harvemmin tulee vastaan Planet caravania minkä dj olisi soittanut discossa puhki.

Jyri
 
Kutvonen sanoi:
En löytänyt vastaavaa aihetta..
Olisiko syytä tehdä sticky, ettei tarvitsisi arpoa laittaako vg- vai mint jos on myymässä?
Napsauta laajentaaksesi...

Mint on uudenveroinen pinnaltaan ehjä (naarmuton). Near mint (mintin vieressä oleva levy, eiku...), levy on pinnaltaan silminnähden ehjä eikä siinä ole merkittäviä kuultavia napsuja/rapsuja. VG:ssä voi olla aivan pieniä pintanaarmuja (noita on useissa), mutta naarmut ovat kuulumattomia/lähes kuulumattomia. VG- on sitten jo kuraa - Roskiin vaan tommoset... ja kaikki sitä huonommat. VG- menettelee jos sisällöllinen merkitys on mittaamaton, levyä ei saa millään ehjänä mistään ja cd:tä ei ole julkastu.
 
Ja toki ollakseen täysin mint tulee levyn pahvien ja liitteiden olla yhtälailla nuhteettomassa kunnossa.

Mutta hei, tästäkin on kerrottu vinyylioppaassa, ostakaa vinyyliopas niin tämäkin mysteeri avautuu!

Oli pakko puffata.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Mint on uudenveroinen pinnaltaan ehjä (naarmuton). Near mint (mintin vieressä oleva levy, eiku...), levy on pinnaltaan silminnähden ehjä eikä siinä ole merkittäviä kuultavia napsuja/rapsuja. VG:ssä voi olla aivan pieniä pintanaarmuja (noita on useissa), mutta naarmut ovat kuulumattomia/lähes kuulumattomia. VG- on sitten jo kuraa - Roskiin vaan tommoset... ja kaikki sitä huonommat. VG- menettelee jos sisällöllinen merkitys on mittaamaton, levyä ei saa millään ehjänä mistään ja cd:tä ei ole julkastu.
Napsauta laajentaaksesi...

Molempia on ollut, pinta levyssä on kuin uusi Mint/Mint, sekä kansi, levy silti ritisee vaikka pesee, onko vika sitten siinä kuuluisassa RIAA:ssa vai missä?
 
inconnelli sanoi:
Molempia on ollut, pinta levyssä on kuin uusi Mint/Mint, sekä kansi, levy silti ritisee vaikka pesee, onko vika sitten siinä kuuluisassa RIAA:ssa vai missä?
Napsauta laajentaaksesi...

Tossa huonoin tapaus jos sama myyjä se kuunnellut jollain (rasia loppu,väärin asennettu...) tapaa ne levyt piloille taasen ritinään voisi olla staattinen sähkö mitä ilmenee sulla jostain syystä.
 
Tuohon ritinään on pari vaihtoehtoa, yksi on että ura on soitettu rikki, tätä on hankala todentaa päältä katsoen.
Eräs kokenut vinyylidivarin pitäjä sanoi kerran eräästä levystä että valoa vasten peilatessa urat näyttivat teräviltä, olisiko soitettu rikki. En ole vielä tajunnut mikä urissa näyttää terävältä jotta osaisin itse välttää moiset kirppiksiä kahlatessa.

Toinen vaihtoehto on että levyä on soitettu märkänä (ns wet play) jolloin soittonesteen haihtuessa on pska kuivunut uriin kiinni eikä irtoa sieltä kuin ahkeralla liottamisella jos silloinkaan.

Eri hiontaisia neuloja kokeilemalla voi yrittää löytää levystä turmeltumatonta uraa jolla ääni on ritinöistä vapaa.

Vaatii kyllä hiukan jo vinyyliharrastamista että luokittelee levyhyllynsä sisällön neulahiontojen mukaan. "Nämä soi hyvin elliptisellä, mutta tässä toisella rivillä olevat on parhaimmillaan linecontactilla..."

Monta kertaa on levyjä lautaselta nostaessa kuulunut staattisen sähkön ritinää, mutta kertaakaan en ole kuullut sitä soittaessa. Jotenkin epäilen että tässä on kyseessä static sanan väärä käännös staattiseen sähköön kun on tarkoitettu tasaista taustakohinaa/ritinää
 
inconnelli sanoi:
Molempia on ollut, pinta levyssä on kuin uusi Mint/Mint, sekä kansi, levy silti ritisee vaikka pesee, onko vika sitten siinä kuuluisassa RIAA:ssa vai missä?
Napsauta laajentaaksesi...

sihviksen vaihtoehtojen lisäksi kolmas on hieno pöly, on se sitten huoneesta tai ulkoa. Lähtee yleensä puhaltamalla ja harjalla pinnalta, mutta osa jää uriin. Tähän auttaa yleensä pesu, jos vinyyli on kunnossa soittojen jäljiltä.

Neljäs vaihtoehto on huono prässi tai heikkolaatuinen vinyyli.
Tähän ei ole korjaustoimenpiteitä. Jos levy on uusi, niin takaisin kauppaan.

Yleensä kannattaa olla tarkkana kunnon suhteen, koska kauppiaat vetävät herkästi hieman kotiinpäin. Olen nähnyt monia levyjä, joissa on VG -> VG++ , mutta kansi ja sisältö ovat melkein roskiskamaa. Melkein kaikki tapaukset ovat Suomessa joko levymessuilla tai divarien valikoimassa. Ebayn hyvämaineiset myyjät eivät negatiivisten palautteiden pelossa varmaan edes yritä nostaa levyjen luokitusta. Levyt ovat paria pientä poikkeusta luukunottamatta olleet asiallisia.
 
ovaisanen sanoi:
Neljäs vaihtoehto on huono prässi tai heikkolaatuinen vinyyli.
Tähän ei ole korjaustoimenpiteitä. Jos levy on uusi, niin takaisin kauppaan.
Napsauta laajentaaksesi...

On tullut ostettua uusia levyjä, joissa diskantit säröytyvät ikävästi. Olisiko näissä tapauksissa kyseessä prässivika vai voisiko olla vain se paljon puhuttu "uuden levyn vaha" tai mikä se nyt oli? (Hmm, tuo tietysti selviäisi jos yrittäisi pestä nuo levyt, täytyy kokeilla.)
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Takaisin
Ylös