Vinyyli vs CD

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Toisinkuulija
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Äh, älkää jaksako noista eri formaattien teoreettisista perusteista vääntää... Ette te pysty niistä kuitenkaan johtamaan mitään äänentoiston kannalta merkittävää.

Ei siinä cd:ssä ole mitään luonnonvastaista. Mutta silti vinyyli kuulostaa paremmalta.
 
Eipä tietenkään tässä mitään formaattivääntöä ole tarkoitus nostattaa.

Mutta nolla ja ykkönen ei ole missään tekemisissä luonnon lakien kanssa, mitä
tulee ääneen, värähtelyyn ja musiikkiin.

Kumpi sinä olet - ykkönen vai nolla, BTW?

---

Pirkka on aivan lumiukkona hanurissa vinyylin molekyylien kanssa. Oletko Pirkka lipsahtanut pihalle kokoluokkien suhteen?? Vaikka mikrouran seinämän luonnolliset analogiamuodot ovatkin pienimmillään pieniä, ovat molekyylit sentään valtavasti pienempiä.

---

Totta Littuna. Kaverini veti Sondekilla analogisesti äänitettyä vinyyliä DAT:lle ja sieltä
poltti Fostexin burnerilla CD-levylle. Soi paremmin, kuin tavalliset CD-levyt.
Muttei yhtä hyvin, kuin alkuperäinen vinyyli kuitenkaan.

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Pirkka on aivan lumiukkona hanurissa vinyylin molekyylien kanssa. Oletko Pirkka lipsahtanut pihalle kokoluokkien suhteen?? Vaikka mikrouran seinämän luonnolliset analogiamuodot ovatkin pienimmillään pieniä, ovat molekyylit sentään valtavasti pienempiä.

En kuitenkaan onneksi niin hanurissa kuin Ossi ykkösten ja nollien kanssa. Olen itse IT alan ammattilainen ja ymmärrän hyvin miten digitaalinen signaali on ylivertainen analogiseen verrattuna aina kun sitä voidaan käyttää. Minä en perusta asioita kuvitelmiin kuten eräät joten tässä hiukan tiedettä skotlannista, lähteenä University of St. Andrews, Scotland. :

http://www.st-andrews.ac.uk/~jcgl/Scots_Guide/iandm/part12/page2.html
 
Toisinkuulija sanoi:
Mutta nolla ja ykkönen ei ole missään tekemisissä luonnon lakien kanssa, mitä
tulee ääneen, värähtelyyn ja musiikkiin.

Kumpi sinä olet - ykkönen vai nolla, BTW?

Maailmassa on kymmenen erilaista ihmistyyppiä.

Ne, jotka ymmärtävät binäärilukuja ja ne jotka eivät ymmärrä.
 
oma ajatukseni tässä: vaikka tänä päivänä ei olisi keskittykään cd:tä, niin todennäköisesti nyky lp:t kuulostaisiavat huonommalta kuin esim. 60-70 luvuilla tehdyt. yksinkertaisesti siitä syystä, että koko ajan etsitään lisää taloudellisia voittoja, joka tapahtuu äänellisen laadun kustannuksella. täten syy ei ole pelkästään formaatin.
 
Tuota sanoi:
Maailmassa on kymmenen erilaista ihmistyyppiä.

Ne, jotka ymmärtävät binäärilukuja ja ne jotka eivät ymmärrä.

Korjataanpa vähäsen:

Maailmassa on 10 erilaista ihmistyyppiä.

Ne, jotka ymmärtävät binäärilukuja ja ne jotka eivät ymmärrä.
 
10 ihmistyyppiä. :) Tuo oli hyvä. Kuten myös Pirkan veto molekyyleihin. Tarpeeksi suurentavalla mikroskoopilla tarkasteltuna ei tasaista pintaa ole olemassakaan ja ajatus vastaa sopivasti ykkösistä ja nollista koostuvaa informaatiota. Ja kyllä luonnossa on verraten samankaltaista on-off yksikköihin perustuvaa laajalti, molekyyleissä, atomeissa, soluissa, dna:ssa, myös aivotoiminnassa.
 
Minulla on pari syytä pysytellä vinyyleissä. Kummatkaan eivät ole puhtaasti äänentoistollisia, mutta esteettisiä valintoja kuitenkin.
1) Hienompi kansitaide. Kotelot kunnon pahvia. On helppo lueskella tekstejä ilman suurennuslasia. Monissa 70-luvun ja 60-luvun lopun levyissä upeita aukeavia kansia, mitkä ovat jo sinällään taideteoksia.
CD:t ja niiden kansitaide on LP:hin verrattuna yhtä viehättävää kuin esim. kaupan einesruoat vastaan kunnon kotikokkaus, jotkut LP-kannet ovat suorastaan gourmetia. No, on niitä hienoja CD:täkin, mutta mielestäni harvassa.

2) Omituinen musiikkimaku. Tykkään kovasti levyistä, mitkä ovat kanonisointien ja klassisointien ulkopuolella, koska en pidäsiitä, että joku on pureksinut musiikkini jo etukäteen. Siis pidän suorastaan huonosta musiikista - voisi joku sanoa. Olen musiikkimakuni suhteen toisaalta rajoittunut (tarkoittaa lähinnä sitä, että en ole kaikkiruokainen), mutta toisaalta haluan etsiä koko ajan musiikkia josta en ole koskaan kuullutkaan. Erikoisia ja eksoottisia julkaisuja. (Tällä hetkellä se on muuten itäblokin maiden jazzjulkaisut, sain muuten juuri käsiini aimo läjän jugoslavialaisia julkaisuja) Musiikkimielenkiintoni suhtautuu lähes 100 %:sti myös ennen vuotta 1985 tehtyihin levyihin. Vinyyli on näissä hieman erikoisemmissa tapauksissa yleensä ainoa tapa löytää tätä musiikkia. Kyseessä ei ole snobbailu, vaan itselleni luonnollinen suuntautuminen, koska haluan joka päivä kuulla vanhaa musiikkia jota en ole aikaisemmin kuullut. Vinyyli tuntuu vievän mielen juuri oikeaan aikaan ja paikkaan. Antavan suurta iloa ja tyydytystä. CD:llä tuntuu mielenkiinto harhailevan. Tuokaan ei ole varmaan äänentoistollista, en osaa sanoa, enkä ole juuri kiinnostunut analysoimaankaan.

3) LP:t nyt ovat yksinkertaisesti vaan mielenkiintoisempia myös keräilyn kohteina. CD:stä pystyn luopumaan koska vaan, mutta LP:den kanssa on aina joutunut itkua vääntämään jos on joutunut rahatilanteen tai tilanpuutteen takia joskus niitä karsimaan kokoelmasta.

CD:tä en vihaa, enkä muutenkaan digitaalista maailmaa. Tykkään harrastella vinyylien digitoimista ja napsujen editoimisesta ja kaikkea sellaista kokeilua. Se on oikein mielenkiintoista tuo digimaailmakin, mutta musiikkia tykkään kuunnella vinyyleiltä. Se vaan yksinkertaisesti kiihottaa ja pitää mielenkiintoa yllä aivan SELKEÄSTI paremmin kuin CD:llä - ainakin rytmi- tai kansanmusiikissa (jazz, soul, etninen ym.), mitä enimmäkseen kuuntelen. Kuuntelemani musiikin CD-remasteroinnit ovat olleet 90 %:sti huonompia soundillisesti kuin orggis-vinyylit. Tosin klassisen musiikin näkökohdan ymmärrän. Jos kuuntelisin enemmän klassista, niin todennäköisesti olisin siirtynyt CD:hin kokonaan. Kyllä ne napsut hiljaisissa kohdissa ovat ärsyttäviä. Mutta rytmimusiikissa niitä tuskin ehtii havannoimaan kun rytmi vie ;)

Vaikka nyt tulisi mitä tahansa parempia medioita, en tule todennäköisesti siirtymään niihin.
Tässä anti-hifistisen ajattelun omaavan hifiharrastajan mielipide.
 
Pirkka otti esille tuon IT-ammattilaisuuden. Itsekin olen yli pari vuosikymmentä ollut alalla. Ja väitän että digitaalitekniikan suurin etu on informaation (olkoon siten vaikka audiosignaalia) helppo ja halpa käsittely. Signaalin laatu on ihan eri asia. Oma näkemykseni on, että analogitekniikka on niskan päällä signaalin laadun suhteen. Digitaalitekniikan ongelma kun on että teoria ei käytännössä toimi (näin vähän karjistäen sanottuna).

Ja kuitenkin tekniikasta huolimatta tärkeintä on huolellinen ja ammattitaitoinen osaaminen. Kummallakin tekniikalla mennään usein metsään tällä alueella. Suo siellä, vetelä täällä...
 
silmaauki sanoi:
Pirkka otti esille tuon IT-ammattilaisuuden. Itsekin olen yli pari vuosikymmentä ollut alalla. Ja väitän että digitaalitekniikan suurin etu on informaation (olkoon siten vaikka audiosignaalia) helppo ja halpa käsittely. Signaalin laatu on ihan eri asia.

Kyllä se digitaalinen käsittely on vakavissa asioissa valittu myös sen suuremman ja ennekaikkea tasaisemman laadun vuoksi. Analogian suurpiirteisyys ei yksinkertaisesti kelpaa kun on voitava luottaa tiedon oikeanlaisuuteen. Digitaalitekniikassa kyse on vain näytteenottotaajuuden ja bittisyyden sopivasta suuruudesta. Nykyiselä CD tekniikalla ollaan jo yli korvan erottelukyvyn eli pitäisi riittää.
 
Pirkka,

Näissä yleisimmissä kaupallisissa sovelluksissa raha ratkaisee. Tällöin digitaalitekniikka on luonnollisestikin kannattavin valinta. Tietty laatutaso (onpa epäselvästi ilmaistu!?!?) on periaatteessa helppo saavuttaa digitaalitekniikalla. Edelleenkään se ei merkitse mitään signaalin absoluuttisen laadun kannalta, kun vain tyydytään johonkin tasoon pyrkimättä parhaaseen mahdolliseen.

Digitaalitekniikka (kuten IT:kin) pyrkii vain mallintamaan todellisuutta jollakin sovitulla tarkuustasolla (usein aika karkealla tasolla). Todellisuuden autenttinen kopioiminen on sitten jo ihan eri sfääreissä. Sen saavuttaminen (digitaalitekniikalla) maksaa maltaita - tai vieläkin enemmän.

EDIT: Aikaisemmin mainitsin "informaation helppo ja halpa käsittely". Tarkoitin tällä juuri tietyn tavoitellun ja tarkoitukseensa riittävän laatutason saavuttamista helposti ja halvasti. Tämä 'tietty taso' on toki aika liukuva käsite, mutta niin on mm. IT alan projektien kustannukset ja aikataulutkin.
 
silmaauki sanoi:
Pirkka,

Näissä yleisimmissä kaupallisissa sovelluksissa raha ratkaisee. Tällöin digitaalitekniikka on luonnollisestikin kannattavin valinta. Tietty laatutaso (onpa epäselvästi ilmaistu!?!?) on periaatteessa helppo saavuttaa digitaalitekniikalla. Edelleenkään se ei merkitse mitään signaalin absoluuttisen laadun kannalta, kun vain tyydytään johonkin tasoon pyrkimättä parhaaseen mahdolliseen.

Minä tarkoitin lähinnä operatiivisia järjestelmiä ja yleensä automaation hyödyntämistä liiketoiminnassa ja sen tietojen käsittelyssä. Tuskin kukaan täällä olisi valmis ottamaan "analogista" pankkitiliä tai pitäsi siitä jos laskun maksussa käytetty analoginen informaatio olikin siten huonosti luettavaa että summa tai saajan tilinumero meni väärin. Tai kuinka kävisikään avaruusalukselle jos sen lentorata olisi tallennettuna LP levylle? Oho! Meni hitusen ohi mutta kyllä kuullosti hyvältä menessään :D

Kyllä digitaalitekniikka on nimenomaan ylivertaista sen absoluuttisen tarkkuuden takia ja edelleen on vain tarkkuustason valinnasta kyse kun reaalimaalman ilmiöitä digitalisoidaan.
 
pirkka sanoi:
Minä tarkoitin lähinnä operatiivisia järjestelmiä ja yleensä automaation hyödyntämistä liiketoiminnassa ja sen tietojen käsittelyssä. Tuskin kukaan täällä olisi valmis ottamaan "analogista" pankkitiliä tai pitäsi siitä jos laskun maksussa käytetty analoginen informaatio olikin siten huonosti luettavaa että summa tai saajan tilinumero meni väärin. Tai kuinka kävisikään avaruusalukselle jos sen lentorata olisi tallennettuna LP levylle? Oho! Meni hitusen ohi mutta kyllä kuullosti hyvältä menessään :D

Kyllä digitaalitekniikka on nimenomaan ylivertaista sen absoluuttisen tarkkuuden takia ja edelleen on vain tarkkuustason valinnasta kyse kun reaalimaalman ilmiöitä digitalisoidaan.

Aivan kaikki digisoftat kaatuvat aika ajoin ja silloin ainoa pelastus on turvautua analogiaan. Ja kuinka Pirkka tekisi kun sun tulevaa aivoverenvuotoa tai -kasvainta leikataan - valitsisitko robotin vai kirurgin?
 
Tawe sanoi:
Aivan kaikki digisoftat kaatuvat aika ajoin ja silloin ainoa pelastus on turvautua analogiaan. Ja kuinka Pirkka tekisi kun sun tulevaa aivoverenvuotoa tai -kasvainta leikataan - valitsisitko robotin vai kirurgin?

Aivan kuten jos valittavana olisi livekonsertti tai tallenne niin live eli lääkäri mutta jos valittavana olisi digitaalinen robotti tai analoginen niin nkyllä se digitaalinen saisi minua ropeloida, analoginen ei ikinä!

Ja tuosta kaatumisesta. ERityisen kriittisissä kohteissa puhutaan 99,9999% uptimesta. Se merkitsee että järjestelmä ei ole poissa käytöstä sekuntiakaan vuodessa! Kysymys on aina tarkkuudesta ja vaatimusten mukaisesta toteutuksesta.
 
tätä digiaikaa on eletty vielä suhteellisen vähän aikaa ja en ihmettelisi jos vielä joku päivä yksi jos toinenkin asia kusee sen vuoksi kunnolla. Mutta mitä musiikkiin tulee, niin ei ole analogisen voittanutta vielä tähän päivään tullut.
 
pirkka sanoi:
Minä tarkoitin lähinnä operatiivisia järjestelmiä ja yleensä automaation hyödyntämistä liiketoiminnassa ja sen tietojen käsittelyssä. Tuskin kukaan täällä olisi valmis ottamaan "analogista" pankkitiliä tai pitäsi siitä jos laskun maksussa käytetty analoginen informaatio olikin siten huonosti luettavaa että summa tai saajan tilinumero meni väärin. Tai kuinka kävisikään avaruusalukselle jos sen lentorata olisi tallennettuna LP levylle? Oho! Meni hitusen ohi mutta kyllä kuullosti hyvältä menessään :D

Kyllä digitaalitekniikka on nimenomaan ylivertaista sen absoluuttisen tarkkuuden takia ja edelleen on vain tarkkuustason valinnasta kyse kun reaalimaalman ilmiöitä digitalisoidaan.
Jos 'analogisella 'pankkitilillä ajatellaan sitä menneiden aikojen pankkikirjamentaliteettia, niin kyllä se mulle sopisi. Vallan mainiosti, ei siinä ollut mitään vikaa kuluttajan kannalta. Silloin sai jotain korkoakin tilille (vaikkakin ehkä aiheesta riippumattomista syistä). Mutta jos edelleen tuota pankkimaailmaa ajatellaan niin satasen setelin analoginen versio on satasen seteli! Digitaalista kopiota siitä setelistä ei ole. Voimme vain mallintaa arvoa! Seteliä emme voi kopioida digitaalisesti.

Ja ihan niinkuin sanoit, niin automaatiota käytetään liiketoiminnassa menestyksekkäästi. Mutta edelleenkin kyse on vain todellisuuden mallintamisesta, eikä siitä kopioinnista.

Sinä et näytä lainkaan ymmärtämään mitä minä tässä esitän. Siitä huolimatta jätän keskustelun tähän. Olen oman mielipiteeni tuonut esille.
 
silmaauki sanoi:
Mutta jos edelleen tuota pankkimaailmaa ajatellaan niin satasen setelin analoginen versio on satasen seteli! Digitaalista kopiota siitä setelistä ei ole. Voimme vain mallintaa arvoa! Seteliä emme voi kopioida digitaalisesti.

Ja ihan niinkuin sanoit, niin automaatiota käytetään liiketoiminnassa menestyksekkäästi. Mutta edelleenkin kyse on vain todellisuuden mallintamisesta, eikä siitä kopioinnista.

Sinä et näytä lainkaan ymmärtämään mitä minä tässä esitän. Siitä huolimatta jätän keskustelun tähän. Olen oman mielipiteeni tuonut esille.

Satasen setelin digiversio on se pankkikortti, tai Electron, joka vähentää ostossumman samantien tililtä.

Olet mielipiteesi tuonut, mutta Pirkka on myös asian perustellut.
 
silmaauki sanoi:
Toivottavasti ymmärrät mikä ero on satasen setelillä ja sadalla eurolla?

Käytännössä ei mitään. Se on aivan sama että onko mulla kourassa 100€, vai digikortti jolla sen 100€ saa käytettyä.

Tosin, jos hukkaan setelin, niin se on sitten mennyttä. Kortin voi ehtiä kuolettaa jolloin sen mahdollinen käyttö on luottokunnan ongelma.

Tai jos teemme kaupat, niin onko sillä yhtään mitään merkitystä että naputtelenko tästä samantien sun tilille satasen, vai tuon/lähetän sen fyysisen lapun jolle suomen pankki on myöntänyt tietyn arvon?
 
Takaisin
Ylös