Vinyyli vs CD

[Mika K]

Mun mielestä Pirkalta on jäänyt nyt yksi tärkeä asia huomioimatta ja tämä on se että vaaditko sinä livekonsertissakin kun joku lähelläsi yskäisee koko poppoon aloittavan alusta? Meneekö silloin koko esitys pilalle? ja et voi sitäkään sietää? Kyllä ihminen osaa tuommoiset pienet asiat sulkea poies mielenrauhansa tieltä jos vain haluaa ja keskittyy siihen olennaiseen. sinulla taitaa olla enemmänkin periaatteesta kysymys cd:n promoamisen puolesta. Se on hyvä ja tarpeellinen formaatti kuten jo sanoin, mutta kannattaa pitää avoin mieli ja joskus ehkä kokeilla vinyyliä vaikka lainaamalla omaan settiin kieputinta ja kokeilla paljonko se analogiatekniikka omaa nautintoa oikeasti haittaa vai käykö päinvastoin.

Kuten eräs optimoinnin kuuluisa lausahdus menee "make the common case fast" niin mieluusti minäkin panostan vinyylin koska sen kautta usein kokonaisuutena musiikki puhuttelee minua enemmän niistä muutamista napsuista huolimatta..

 

[pirkka]

Mun mielestä Pirkalta on jäänyt nyt yksi tärkeä asia huomioimatta ja tämä on se että vaaditko sinä livekonsertissakin kun joku lähelläsi yskäisee koko poppoon aloittavan alusta? Meneekö silloin koko esitys pilalle? ja et voi sitäkään sietää? Kyllä ihminen osaa tuommoiset pienet asiat sulkea poies mielenrauhansa tieltä jos vain haluaa ja keskittyy siihen olennaiseen.

Ei ole jäänyt huomaamatta. Kyllä menee pilalle. Olet oikeassa. Olenkin valinnut Finlandiatalossa istumapaikakseni akustisesti mielestäni parhaan mutta silti yksinäisen tuolin jotta ainakaan lähirahinat eivät häiritsisi. Kuten sanoin olen risahdusallergikko. Toiset kokee musiikin niin syvästi että eivät kykene suhtautumaan häiriöihin puolivillaisesti.

sinulla taitaa olla enemmänkin periaatteesta kysymys cd:n promoamisen puolesta.

Pyydän ettet laita minun suuhuni vieraita ajatuksia, osaan puhua itsekin. En promoa CD formaattia kenellekään. Mutta puolustan omaa valintaani kun se rutataan kuten tavallista täällä on.

 

[Tawe]

Toiset kokee musiikin niin syvästi että eivät kykene suhtautumaan häiriöihin puolivillaisesti.

Musiikin syvästi kokeva ei pikku häiriöihin havahdu, se voi tuon äänen kanssa olla toisin - ääntähän ne häiriöt ovat.

 

[pirkka]

Musiikin syvästi kokeva ei pikku häiriöihin havahdu, se voi tuon äänen kanssa olla toisin - ääntähän ne häiriöt ovat.

Niin juuri Tawe. Kun musiikin sekaan ykskaks tulee ääni se häiritsee. Se pahimmillaan tempaa sinut pois sieltä, minne musiikki sinua oli viemässä. Se on kuin heittäisi märän rätin keskittyneen musiikin nauttijan naamalle. Jos et ole tätä itse koskaan kokenut on sinulla siis vielä jotain odotettavaa tässä harrastuksessa. Ja sehän on iloinen asia!

 

[K J Manner]

Olen sisäistänyt nuo älppärin nekatiiviset elementit, eli sekin palvelee musiikkia, kunhan on se kunnon soitin.

Minä olen niin tottunut vinyylin sivuääniin, että niitä en kuuntele. Johan omiakin levyjä on ollut kuuntelussa 80-luvun alkupuolelta asti ja sitä ennen isobroidin kokoelmaa! Vaikka kokoelmani onkin erinomaisessa kunnossa verraten muutamiin kavereihini, joitain aika pahojakin on. Onhan se toki mukavampaa kun on puhdas moitteeton raita. Joskus olen muutaman levyn pahan naarmun korjannut ompeluneulalla, siis saanut siten koko uran soittoon. (Harjoitteluun meni kyllä yksi yritys pilalle.) Hypähdyksiä en voi sietää ja tässä suhteessa LP:t ovat minulla toimineet paljon CD:tä paremmin. CD:n puhtaanapitoon ja mahdollisesti hiontaan voisi kyllä perehtyä. Miksi CD on aina se kiekko, joka singahtaa hyppysistä ties mihin rakoon. Paino-, oppimis- ja tottumuskysymys.

nyt soi uusin Piirpauke: Kalabalik, suosittelen (CD)

 

[Mika K]

Eläs nyt hernehdi Pirkka, ei sitä omaa valintaasi mitenkään ole rutattu. Ihan samoilla sanoilla cd toistoa me arvioimme kun sinä olet joskus vinyyleistä mielipiteesi kertonut Me olemme esittäneet oman mielipiteemme tästä asiasta ja olemme auliisti myöntäneet ymmärtävämme että cd:llä on puolensa mm. juuri sen hyvän puolen miksi sinä sitä suosit. Kyllä minäkin cdn kannattaja olen, ihan niinkuin vinyylinkin.

Tähän liittyy myös ajatus musiikki ensin oli formaatti mikä hyvänsä. Jos valita saisi mitä tapahtuu seuraavaksi niin haluaisin, että Pirkka antaisi vinyylille mahdollisuuden kotonaan ja katsoisi mihin se kokeilu johtaa. Ihan avoimin mielin ilman että bongailet niitä vinyylin huonoja puolia. Jos ei natsaa niin ei natsaa.

Mielestäni tosin toisin kuin sanoit niin toiset kokee musiikin niin syvästi että eivät niitä pienistä häiriöistä välitä, sillä ne eivät ole sitä musiikkia. Minä ihan mielelläni pysyn tällä tasalla että pystyn musiikista nauttimaan pienien häiriöidenkin läpi..

 

[pirkka]

Enhän minä hernehdi mutten pidä siitä että luullaan jonkun tekevän jotain ja se muuttuu todeksi, siis luulijan päässä. Olisit voinut kysyä että: "promoatko sinä?" Ja olisin vastannut. No se siitä... No hard beans in nose

Olen minä vinyyleitä kuunnelut, jo 60 luvun lopusta alkaen ja jatkuvasti silloin tällöin. Aina kerta toisen jälkeen tulen valuuttuneemmaksi että minun kotiin ei enää koskaan tule vinyylisoitinta. Ei siksi että ääni olisi huono, ei tosiaankaan. Hyvinhän se soi mutta ei sen kummemmin kuin hyvä CD. Ja se muu riesa, ei kiitos, pääsin siitä eroon aikoinaan ja takaisin en palaa...

 

[elviz]

Kumpikaan formaatti ei oikein sovi minulle. Olen aivan liian laiska vaihtamaan levyä (saati kääntämään) ja aivan liian pöljä tietääkseni mitä haluan kuunnella seuraavaksi. Siksi minulla onkin kaikki musiikki PC:llä (ja levyt pahvilaatikossa), josta voin käyttää geneettistä algoritmia musiikin valintaan ("random,random,random, ai tuo onkin hyvä, pistetäänpä ykkösbiisistä").

Tuo vinyyli vs. CD masterointi on minuakin askarruttanut. Ja se on totta, että vinyyli soi monessa tapauksessa paremmin kuin se remasteroitu CD. Tämän olen tiedostanut vaikka itselläni ei vinyylisoitinta olekaan. Mutta olisiko tässä kyse enemmän levyn masterointitaidosta kuin itse formaatista? Tarkoitan, että kun CD formaatti tuli, niin ensimmäiset levyissä oli varmasti jotain pielessä uuden tekniikan vuoksi ja sitten kohta jo siirryttiinkin muodikkaisiin kompressointitekniikoihin. Ehkäpä näiden kahden aikakauden välissä tehtiin muutama hyväkin CD masteri.

Vinyylisoittimen hankinta on kyllä harkinnassa, mutta vain siinä tarkoituksessa, että saan äänitettyä vinyylini hyvälaatuisena koneelle. Sori, jos kuullostaa rienaukselta, mutta tiedän, että näin siinä tulisi minun tapauksessani käymään.

 

[Jari]

Varmasti kyse on myös masterointien onnistumisesta tapauskohtaisesti - jokainen (Ossia lukuunottamatta...) lienee kuullut niin hyvää cd-toistoa, ettei siitä nokankoputtamista löydy. Kuitenkaan aina se ei ole täysin onnistunut - eikähän jokainen vinyylikään virheetön ole.
Vinyyli puoltaa erityisesti kuitenkin paikkaansa vanhemman materiaalin kohdalla, jolloin todellisuudessa vinykällä pääsee lähemmäs alkup esitystä. Joskus useita vuosikymmeniä lähemmäs 8)

 

[pirkka]

Tuo vinyyli vs. CD masterointi on minuakin askarruttanut. Ja se on totta, että vinyyli soi monessa tapauksessa paremmin kuin se remasteroitu CD.

Minä olen tässäkin mielessä pervo että olen pyrkinyt hankkimaan levyistä (siis CD) viimeisimmän remasterin ja kuunnellut sitten peräkkäin ja valinnut paremmin soivan hyllyyn. Muistaakseni aina on se uusin ollut minun valinta. Oikein loistoesimerkin tästä saa kun kuuntelee (katsoo) the kids are allright DVD:n uusimman version. Siinä on bonuslevyllä demoittu vanhaa ja uutta ääntä ja kuvaa rinnan. Voi juutas mihin hyvä masteroija kykenee kun saa aloittaa alkuperäisiltä nauhoilta ja työstää ne nykytekniikalla. Ei voi kuin hattua nostaa ja ihailla!

 

[Toisinkuulija]

Mallas, lienen ainoa täällä, joka on kirjoittanut ihmetteleväni sitä, miten hyvään tulokseen CD-toistollakin päästään.. Että oliko tuo heittosi jostain temmattu??

Mutta vinyyli on selkeästi edellä. Se on parempaa.

Olen myös kirjoittanut, että sympatiseeraan Pirkkaa ja minusta hänen ei pitäisi lähteä sekoilemaan vinyylin maailmaan, vaan pysyttäytyä CD-levyjen parissa, koska se on hänelle mieluista. Ja olen kirjoittanut, että Pirkan ei kannata muutenkaan muuttaa systeemiään, koska se tyydyttää häntä. Ei sen tarvitse tyydyttää minua tai muita, vaan nimenomaan Pirkkaa.

Olen kuunnellut todella hyviä CD-soittimia. Huippuja. Ja myös vinyylisoittimia. Huippuja.
Ero on edelleen valtava, muttei sellainen, etteikö hyvällä CD-soittimella tulisi aivan mainiosti toimeen. Hyvätasoinen vinyyli lisää siihen äänen luonnollisuutta, soitinten aitoutta ja selkeästi tehokkaampaa ja puhtaampaa impaktia. Iskua ja auktoriteettia. Mutta se onkin eri juttu, se vinyyli.

Ossi

 

[pirkka]

Hieno posti Ossi! Puhut asiaa paitsi ettet ole ainoa joka sanoo että CD:llä pääsee hyvään tulokseen. Minäkin muistelen niin joskus väittäneeni

 

[Toisinkuulija]

Tarkoitin vain sanatarkasti, että olen yllättynyt siitä, miten hyvään. Kyllä se minulta on hyvä lausunto, koska vielä nelisen vuotta sitten en hyväksynyt CD-levyä lainkaan vakavasti otettavaksi musiikkitallenteeksi. Sitten kuulin ensi kerran parempaa CD-soitinta ja olin "gob smacked"..

Ossi

 

[Jari]

Mallas, lienen ainoa täällä, joka on kirjoittanut ihmetteleväni sitä, miten hyvään tulokseen CD-toistollakin päästään.. Että oliko tuo heittosi jostain temmattu??

S'oli sellainen hjuumorinkukkanen (kun kehuit niin kovin tuota vinykän uutta etumatkaa) mutta hymiö jäi pois...

 

[Toisinkuulija]

 

[Toisinkuulija]

Bristolin näyttelyssä Neatin osastolla esiteltiin uutta isobaarista kajarisarjaa ja äänilähteinä oli AVID levysoitin SME V varrella ja Dynavectorin rasialla, sekä Naimin CDX2 CD-soitin. Emme jaksaneet kuunnella vinyyliä. Siinä oli merkillinen riipivä yläpää ja luulen, että moni huoneessa vieraillut lähti aika äkkiä huoneesta sen johdosta. Varmaan ajatellen, että ne esiteltävät kajarit soivat niin. Mutta CDX2:lla soitetut levyt soivat ihanasti. Sillä kertaa valitsimme ehdottomasti CD-levyt.

Missä vika? Who knows - ehkä rasia oli sisäänajamaton - ja olikin. Tai väärin asennettu. Tai sitten... ?? Vaikea sanoa, mutta TomTom Audion osastolla syksyllä Heathrown showssa tilanne oli aivan samanlainen. Sielläkin oli AVID soitin ja Naimien perässä tuolloin Kudoksen uudet kajarit. Tällaisessa tilanteessa ihmiset helposti ajattelevat, että kyseiset kajarit soivat tuolla tavoin, kun yläkerta riipii. Syy saattaa kuitenkin olla äänilähteessä ja siksi rinnakkainen äänilähde on todella hyvä olla osastolla. Läheskään aina ei kuitenkaan ole.

Ossi

 

[Jari]

Hyvä myös on, jos messuvieraat ylipäänsä pysyvät demohuoneessa kokonaisen biisin ajan 8)
Kovin usein näkee tehtävän (en viittaa Ossiin) 'absoluuttisia' johtopäätöksiä ovensuusta kuunnellun puolikkaan biisin perusteella - entäpä jos juuri se biisi olikin se pakollinen rosoinen juttu jonka joku toinen asiakas juuri pyysi saada kuulla...?

 

[moukkunen]

Hyvällä levysoittimella kuunneltuna vinyylissä on kyllä oma taikansa. Äänessä on oikeaa miellyttävyyttä, joka ei tarkoita tarkkuuden puutetta, jotain menetettyä informaatiota tai lämmin sävyisyyttä. Ääni on vain todella miellyttävän vaivatonta.

Hyvä cd-soitin tuo asiat jotenkin analyyttisen viileämmin esiin. Tietynlainen herkkyys jää enemmän taka-alalle.
Yleisesti ne parhaat cd-soittimet lähentyvät levysoittimen taikaa, mutta eivät kykene kuitenkaan samankaltaiseen miellyttävyyteen. Cd-soittimen mielyttävyyttä voisi kuvailla ennemmin äänellisesti, "analyyttisen tarkka ja samalla lämpimän sävyinen".

Molemmat tavat ovat mielestäni hyviä, mutta hivenen erilaisia. Ehkä harrastajan tottumus luo lopullisen paremmuuden.

 

[Toisinkuulija]

Näin on. Luonnollinen, luonnon lakien mukaan toimiva aaltomuoto soljuu ihmisen korvaan helpommin, kuin keinotekoinen ääni. Tämä tuntuu ilmiselvältä.

Ossi

 

[pirkka]

Näin on. Luonnollinen, luonnon lakien mukaan toimiva aaltomuoto soljuu ihmisen korvaan helpommin, kuin keinotekoinen ääni. Tämä tuntuu ilmiselvältä.

Ossi

Kyllä se CD levyltä luotu signaali, tullessaan kaiuttimesta, on ihan yhtä luonnonlakien mukainen ja toimiva.