Vinyyli "pilasi" cd:n

Scaha sanoi:
Aikas kärkkäitä vastauksia osalla. :-\
Olen jättänyt haluamiani levyjä ostamatta sen takia kun ei ole saatavilla kuin cd:llä.

kumpi on tärkeempää laitteet vai itse musiikki? Mulla ei jää yhtään levyä ostamatta formaatin takia jos musa on hyvää, rahan takia jää osa levyistä hyllyyn ;)

Onneksi ei ole kaikkia levyjä vinyylinä niin voi kuunnella cd:tä :D
 
TapsaS sanoi:
Minulla kävi ihan päinvastoin. Juuri kun olin saanut vinyylin toimimaan hienosti niin menin rakentamaan 32 bittisen DACin. Eli muuntimena on maailman toistaiseksi ainoa 32 bit muunnin, ESS Sabre32 Reference.

Kuuntelin aikani ja meni vinyylivehkeet myyntiin, kaikki. Näin siis meillä.

Hyvää Joulua kaikille, t. Tapsa
Levyt voit lähettää minulle.

Hyvää Joulua,
Jarmo
 
Sindeep sanoi:
kumpi on tärkeempää laitteet vai itse musiikki? Mulla ei jää yhtään levyä ostamatta formaatin takia jos musa on hyvää, rahan takia jää osa levyistä hyllyyn ;)
Just näin sen pitäis olla, ihme homma jos musa jää soittamatta kun ensisijainen äänilähde on telakalla toistaiseksi jostain syystä.
Mutta olemmehan hifiharrastajia ja musiikinharrastajat asia erikseen joilla ei liene formaattirajoituksia ;)
 
Tiukkapipo sanoi:
Törmäsin juuri ilmiöön nimeltä Holga-kamera. Wikipedian artikkelissa on kuvattu ilmiötä, joka on selvästi sukua vinyyliharrastukselle:

;)

Ainoastaaan täysin historiantajuton ja sivistymätön harrastaja voi vakavissaan (?) esittää että vinyyli olisi jotenkin alamittainen, riittämätön tai suorastaan virheellinen formaatti. Se kuitenkin palvelee 90%:a sille tehdyistä äänitteistä niin hyvin että digitaalisella tallenteella ja toistolla ei ole käyttömukavuden lisäksi yhtään mitään tarjottavanaan. (Ja onhan vinyylissä parempi basso ja transienttitoisto kun missään seedessä >:D )

Tiukkapipo, voisitko olla ystävällinen ja tyydyttää disauttelunhaluasi esim. kokonaan sille omistetussa ketjussa, ( avaa vaikka oma aiheelle ) ja olla sotkematta jokaista ketjua tällä lempiaiheellasi?
Sinulta on tainut jäädä huomaamatta että 90%:a äänitteistä on tekijöillä ollut täysin muuut tavoittet kuin sellainen live-esityksen mahdollisimman uskollinen toisto.

Kannattaako välttämättä esittää epärealistisia vaatimuksia joistain irrallisista helposti suoritetavissa yksinkertaisissa mittauksissa saatavista tuloksista ja joistain "teknisistä suorituskykyarvoista" joilla ei ole sen enmpää käyttöä suurimmalle osalle tekijöistä kuin kuuntelijoistakaan, ja joiden ei toistaiseksi edes ole osoitettu mitenkään yleisesti korreloivan sen mahdollisen "korkean uskollisuuden" kanssa millään tavalla, edes silloin harvoin kun siihen pyritään?

p.s. mitä siihen käyttömukavuuteen tulee, ainakin mulla seedee on jäänyt kovolta soiton jalkoihin. (Enimmäkseen äänenlaadullisista syistä.) Mutta arvatkaapa kummalla on haluttu raita nopeammin soimassa, vinyylillä vai Foobarilla? Vinukan käynnistyttyä ja ehkä löydettyä ensin prosessorin, emon, kovon, itsensä ja äänikortin on A-puoli jo kuunneltu. LP:n käyttömukavuus on IMO maalta merelle parempi:p.

p.p.s Mitä Tiefenbrunnniin ja Sonyyn tulee, ei mikään ihme että herra meni halpaaan. Ekan polven Sonyn Dual Ladder- tyyppiset analogiseseti filtteröidyt ei-oversamplaavat Dacit on edelleenkin parasta mitä Sonyltä - ja melkein mistään- on tullut ulos. Jos kuuntelussa sitten vielä käytetään epäkelpoja transistoirivahvistimia, monitiekaiuttimia (tekstiilikalotti? :D OMG! ) ja LP12:a on ihan selvä että eroa ei ole havaittavissa, kun transientti- ja bassotoistoon, erottelukykykyyn ja oikeellisiin yläharmonisiin ei tässä vaiheessa ole enää muutenkaan mitään mahdollisuuksia.
:D
 
Sindeep sanoi:
kumpi on tärkeempää laitteet vai itse musiikki? Mulla ei jää yhtään levyä ostamatta formaatin takia jos musa on hyvää, rahan takia jää osa levyistä hyllyyn ;)

Onneksi ei ole kaikkia levyjä vinyylinä niin voi kuunnella cd:tä :D

Tuo kirjoitukseni suhtautumisestani musiikinkuunteluun ja levariin oli aikaslailla lyhennetty versio mutta kuvittelin siitä irtoavan hiukan ajatustani. Olenkin muistaakseni jossain yhteydessä kirjoittanut miten musiikinkuuntelu oli pitkäksi aikaa jäänyt ja millä tavoin se taas löytyi.
Mitä tulee levyhankintoihin niin määrittelevin tekijä on tuo sinunkin mainitsema raha. Tällä hetkellä kaikista kiinnostavista ja mieleen tulevista levyistä jos nyt edes jonkun ostaa niin valitsen ennemmin vinyylin.
 
Monesti tuo vinyylin käyttäytyminen vs. digitaalinen (esim. cd) johtuu vain siitä, että vinyylisoittimilla kuunnellaan ennen vuotta 1985 tallennettuja äänitteitä. Nuo levyt soivat varmasti sopivasti paremmilta vinyyleiltä koska cd- formaatti oli uusi, eikä tiedetty miten cd- levyjä tehdään. Olisivat saaneet huomattavasti laadukkaampiakin aikaiseksi jos eri firmat olisivat sopineet hieman harkiten kuinka cd- formaattia aletaan hyödyntämään.
Uudet vinyylit/cd:t soivat varsin mukavasti, eikä ainakaan minulla ole tarvista hankkia vinyylejä siksi että ne kuulostaisivat vahvasti paremmilta. Monilla on vinyylisoittimissaan kiinni kalliimpi äänirasia kuin hyllystä löytyvä cd- soitin, kuten täälläkin, jopa varsijohtoihin on voitu sijoittaa enemmän.

Itse halusin kokeilla vieläkö saan vinyylin soimaan, harrastajatapaamisissa sitten tuota ihmettä kuunnellaan - Muutoin soitin seisoo muinaisaikaisena hyllykoristeena (noita on muutoin kaksin kappalein), arkikuuntelussa cd on varsin passeli vaikkakin Thorens nostaa varren ylös levyn loputtua...
 
miksin sanoi:
Ainoastaaan täysin historiantajuton ja sivistymätön harrastaja voi vakavissaan (?) esittää että vinyyli olisi jotenkin alamittainen, riittämätön tai suorastaan virheellinen formaatti. Se kuitenkin palvelee 90%:a sille tehdyistä äänitteistä niin hyvin että digitaalisella tallenteella ja toistolla ei ole käyttömukavuden lisäksi yhtään mitään tarjottavanaan. (Ja onhan vinyylissä parempi basso ja transienttitoisto kun missään seedessä >:D )

Ah, sitten olen mielelläni historiantajuton ja sivistymätön.

miksin sanoi:
p.p.s Mitä Tiefenbrunnniin ja Sonyyn tulee, ei mikään ihme että herra meni halpaaan. Ekan polven Sonyn Dual Ladder- tyyppiset analogiseseti filtteröidyt ei-oversamplaavat Dacit on edelleenkin parasta mitä Sonyltä - ja melkein mistään- on tullut ulos. Jos kuuntelussa sitten vielä käytetään epäkelpoja transistoirivahvistimia, monitiekaiuttimia (tekstiilikalotti? :D OMG! ) ja LP12:a on ihan selvä että eroa ei ole havaittavissa, kun transientti- ja bassotoistoon, erottelukykykyyn ja oikeellisiin yläharmonisiin ei tässä vaiheessa ole enää muutenkaan mitään mahdollisuuksia.


Näinhän se high-endissä aina menee. Kun kokeen lopputulos ei miellytä, sen mitätöimiseksi joudutaan esittämään yhä uusia väitteitä, jotka nekin kaipaisivat kipeästi edes jonkinlaisia perusteluja. Vinyylin paremmuus on näissä keskusteluissa aina niin ilmeinen ja selvä asia, että luulisi jonkun jo selvittäneen tuon puheena olleen kaltaisen testin liehuvin lipuin.

Historiantajuttomuudessani neuvon kuitenkin pitämään alkuperäisestä testistä mielessä mm. seuraavan seikan:

To summarize briefly: Tiefenbrun has been quite outspoken about the inadequacies of digital audio recordings and the systems on which they are made, and his organization, Linn Products Ltd., was instrumental in publishing an analysis of the Sony consumer PCM-F1 digital audio adapter [5] outlining their objections.

Testissä muuntimena käytettiin juuri sitä muunninta, jota kohtaan Linn oli esittänyt julkista kritiikkiä. Puutteiden olemassaolo jäi kuitenkin osottamatta siis siitä huolimatta, että

1. koehenkilönä oli kritiikkiä esittäneen firman johtaja
2. kokeessa käytettiin lähteenä kritiikkiä esittäneen firman silloista lippulaivatuotetta
3. kokeessa vertailukohtana oli juuri se laite, johon kritiikki oli kohdistettu

Mitä tästä tulisi ajatella?
 
No se paremmuus on nyt ihan yks soromnoo, sitä vaan joskus saattaa provosoitua hieman väitteistä jotka tuntuvat perustuvan enemmän ennakkoluuloihin kuin omakohtaisiin havaintoihin. Molemmat on ihan hyviä tallenneformaatteja, enemmän ryssitään äänitys- ja tuotantopuolella, noin keskimäärin kuin mitä on tallenneformaattien välillä eroa.

Mut mä ihan oikeasti olen välillä miettinyt että minkälaista levysoitinta sä olet kuunnellut, ihan oikeasti siis. Ei se semiasiallinen tän päivän harrastajan käytössä luultavasti oleva levysoitin mun mielestä noin keskimäärin niin maalta merelle huonompi keskimääräistä digitaalilähdettä ole.
( Sille tarkoitettujen ja tehtyjen äänitteiden toistossa luultavasti jopa "lähempänä totuutta". )

p.s. High End ei vois mua vähempää kiinostaa ja Tiefenbrunn saa omat tekemisensä selvittää ihan omin päin, senhän täytyy olla niin paljon viisampi kun kumpikaan meistä. ( Tietty voi olla myös kätevää todeta kaikista vastakkaisista mielipiteistä että " niillä ei ole todistusarvoa, ne edustavat high endiä.")

p.p.s -hyvin tehty ADA-lenkki alkaa mun mielestä olla tänä päivänä melko triviaali juttu saada suurinpiirtein/käytännössä oikein/riittävästi sinne päin. Mutta tehdä se livenä, paljon yli RBCD:n sample raten ja näytteenottotaajuden ja vain raudan sisäisellä, hallittavissa olevalla ja täysin kontrolloidulla latenssilla (->jitterillä) on ihan eri juttu kuin väittää että digitaalinen tallenne on jumalasta seuraava ja LP p@rseestä. (Anteeks nyt vaan, mutta sun kommentit välillä tältä kulostaa.)
IMO paljon isompia eroja kun tollainen spekuloitu hyvin toteutettu ADA-lenkki on saada _edes_yksi_ analoginen vahvistusaste edes suurin piirtein oikein: se on se mikä mun mielestä noissa ns. testeissä on pahiten väärin arvioitu muuttuja, kuinka helppoa tollaisen tekeminen on.
 
Tiukkapipo sanoi:
...
1. koehenkilönä oli kritiikkiä esittäneen firman johtaja
2. kokeessa käytettiin lähteenä kritiikkiä esittäneen firman silloista lippulaivatuotetta
3. kokeessa vertailukohtana oli juuri se laite, johon kritiikki oli kohdistettu
...

1) Tiefenbrunn yliarvioi oman osaamisensa/kokemuksensa/tietämyksensä, ja sen lisäksi puhuu oman firmansa myyntimiehenä nro 1.
2) Mainittu lähde on yliarvostettua pulunk@kkaa.
3) En tarkkaan muista mitä laitetta mr. T on dissannut, (eikä paljon kiinostakaan, vaikka onkin tietty mahdollista että T on dissannut kuluttajamarkkinatoistinta ja testissä on ollut tuotantopuolen statement-laitteistoa, ei tuohon aikaan paljon muita ADA-laitteita kai ollut) mutta tietty on myös ihan mahdollista että T:n arvio laitteesta on ollut väärä. (Kts. 1) ja 2) )
4) Eroa ei oikeasti ole ollut havaittavissa. (Saanen muistuttaa että raudan sisäinen prosessointi, lennossa läpiajo, on oleellisesti erilainen suoritus kuin muistista luku.)
5) Mahdolliset joissain tilanteissa havaittavissa olevat erot tallenneformaattien välillä, suuntaan tai toiseen, ovat sen kokoisia että ne useimmissa tapauksissa ovat kertaluokkia pienempiä kuin muut muutujat.
6) Mikä se sun pointti oli?
7) Mieti nyt jo hyvä mies jotain ihan muuta.
 
Tiukkapipo sanoi:
...
Näinhän se high-endissä aina menee. Kun kokeen lopputulos ei miellytä, sen mitätöimiseksi joudutaan esittämään yhä uusia väitteitä, jotka nekin kaipaisivat kipeästi edes jonkinlaisia perusteluja. Vinyylin paremmuus on näissä keskusteluissa aina niin ilmeinen ja selvä asia, että luulisi jonkun jo selvittäneen tuon puheena olleen kaltaisen testin liehuvin lipuin.
...

Nyt mä avaudun sen verran että mä olin puolitoista/pari vuotta sitten koekaniinina yhdessä melko samanlaisessa tilanteesssa.
.
Laitteisto (Gradient/Gamut/Accuphase/Mcintosh/Denon/mulle tuntenmaton AD-muunnin+softa ja CD-poltin (jokin peesee? EOS.)) ei oikeastaanollut mulle entuudestaan tuttu, ja se mitä sokkokuuntelussa kysyttiin oli ihan eri asia kuin tässä keskusteltu, mutta 100-0 mä tunnistin näytteistä sen kumpi tuli CD:ltä ja sen kumpi tuli LP:ltä. Mulla oli sis etusen kaukosäädin ja toisessa annossa oli LP, toisessa täsmälleen samalta LP:ltä samalla soittimella CD:lle poltettu versio seedeellä pyörimässä CD-soittimessa, molemmat näytteet samaan aikaan käynnistettynä. (Accu, jos en väärin muista, vai oliko Gamut. Mitä digitalisointiin ja polttoon tulee, ottaisin annettuna sen että tekijät ja laitteisto ovat olleet riittävän hyvin tehtäviensä tasalla.) (Etusen otot kakeen olivat merkittyinä vain "input1", "input 2", etc. Phonosta en muista mikä oli, outboard vaiko etusen oma, mutta järjestäjien ja niin sanoakseni luotettavien lähteiden mukaan täysin sama set up kummallekin lähteelle.)

Toinen näytteistä oli jotain insinöörijaskaa, en muista mitä. Pelkästään sen perusteella tuossa vieraassa laitteistossa tuskin olisin mitään osannut sanoa, mutta toinen näyte, pelkkä hyvin äänitetty piano ja sen ylä-ääneksien ja iskun toistuminen antoivat enemmän kuin riittävästi osviittaa että toisestakin näytteestä sai "oikean rivin", kun tiesi mitä etsiä.

Mitä tästä opimme? No lultavasti emme yhtään mitään, mutta älä viitti jauhaa tuota samaa juttua digitaalisen jumalaisesta ylemmyydestä kun se ei perustu mihinkään muuhun kun sun uskomuksiin. Mä en muuten viittis, mut tässä vaiheessa keskustelua on pakko mainita että vain toisella meistä on vuosikausien käyttökokemukset noin viidestätoista erilaisesta sekä digitaalisesta että analogisesta linjatasoisesta jakosuotimesta, (digitaalisten puolella sekä rautatasoisesta että ohjelmallisesta) sekä LP-äänilähteen että valolevysoittimen yhteydesssä ja se et ole sinä.

Muut muuttujat ovat kertaluokkia suurempia muuttujia kuin edes puoleksi hyvin tehty tallenneformaatti.
(Vaikka hyvässä levysoittimessa onkin parempi basso ja transienttitoisto kun seedessä. >:D Mut se on epäoleellista, se on pelkkää hifistelyä eikä sillä ole mitään tekemistä musiikin kuuntelun kanssa.)

p.s. Malbec oli tänään hyvää ja sitä oli riittävästi. Pitäkää hauskaa!
 
miksin sanoi:
Mä en muuten viittis, mut tässä vaiheessa keskustelua on pakko mainita että vain toisella meistä on vuosikausien käyttökokemukset noin viidestätoista erilaisesta sekä digitaalisesta että analogisesta linjatasoisesta jakosuotimesta, (digitaalisten puolella sekä rautatasoisesta että ohjelmallisesta) sekä LP-äänilähteen että valolevysoittimen yhteydesssä ja se et ole sinä.

En tietenkään ole. Siksi onkin kiinnostavaa lukea, onko äänentoiston parissa laajemmin työskennelleiden onnistunut edes jollain organisoidulla ja luotettavalla tavalla onnistunut osittaa vinyylin paremmuus tai esim. cd-standardin heikkous. Laihaltahan tulokset näyttävät. Mainitsemastasi kokeesta olisi mielenkiintoista saada tietää esim:

1. mitä testissä varsinaisesti tutkittiin
2. millainen oli kokeen sokkojärjestely
3. miten äänenvoimakkuudet oli tasattu
4. millainen tilastollinen analyysi antamistasi vastauksista saatiin

Peruskauraa toisin sanoen.
 
Kummallakin on hyviä puolia, jotka ovat enimmäksen sidoksissa alkuperäisääniteeseen ja musiikkigenreen.

_keskimääräisesti_ ottaen, kaikki kuluttajat huomioon ottaen digitaalinen tallennus ja toisto tietysti on äänenlaadullisesti suuri edistysaskel. Vähänkään vakavamman ja pidempään harrastaneen hifi-harrastajan kohdalla kuitenkaan tuskin kovinkaan suuri, (jos minkäänkään kokoinen) paitsi siinä tapauksessa että 1) kuunneltu musiikki enimmäkseen on sitä lajia jota CD:n suurempi maksimidynamiikka hyödyttää (= vain kaikkein raskain klassinen) ja 2) sitä myös halutaan ja voidaan käyttää. Tämä sisältänee korkeintaan 5 prosenttia hifiharrastajista, jos sitäkään, ja populaatiosta täysin mariginaalisen osan.

Käyttömukavuus, kestävyys ja harrastuneisuusasteen tarve ovat ne asiat mitkä digitaalista äänitettä puoltavat, eivät äänenlaadulliset tekijät. Ne ovat tietysti arvokkaita tekijöitä, ja antavat _keskimäärin- suuremmalle osalle musiikin kuuuntelijoista mahdollisuuden paljon parempaan ( ja helppokäyttöisempään) toistoon kuin esim 30 vuotta sitten.

Se mikä mua syljettää on se että ensimmäistä kertaa tallennetun musiikin historiassa on syntymässä/syntynyt sellainen tilanne että tallenne- ja levitystekniikan kehitys on johtamassa keskimääräiseen tallenteen tason laskuun. ( Netissä myytävät puhelimella soitetut mp3:t) ja se, että tämä kehitys saattaa johtaa siihen että _keskimäärin_ äänitys- ja tuotantopuolen tasoa ruvetaan laskemaan niin matalaksi ja tuottavan yhtiön kannalta halvaksi kun suinkin, _koska eiväthän ne eroa kuitenkaan kuule_, enkä usko että tän mun nähdäkseni laskussa olevan keskimääräisen äänitteen tason kompensaatioksi meidän kannaltamme ajatellen olisi tarjolla mitään kehittymässä olevaa pienten audiofiililevy-yhtiöiden kukkeaa faunaa, se vaan ei ole eikä IMO tule olemaan taloudellisesti kannattavaa.

Tekniikan kehitys on IMO johtamassa äänitteiden keskimääräisen tason laskuun, ensimmäistä kertaa ever.
 
Tiukkapipo sanoi:
...
1. mitä testissä varsinaisesti tutkittiin
2. millainen oli kokeen sokkojärjestely
3. miten äänenvoimakkuudet oli tasattu
4. millainen tilastollinen analyysi antamistasi vastauksista saatiin.
...

1) (Ai sen kun tietäis niin tietäiskin aika paljon=lue: en kokeen järjestäjien puolesta voi kommentoida tässä, kun eivät ole tuloksia julkaisseet)

2) (Mahtoikohan tekijöilläkään olla harmainta aavistustakaan mitä testattiin ja miksi. Luultavasti kyseessä oli ns. aito kaksoisokkotesti jossa niin testaaja kuin testattavakin ovat enemmän tai vähemmän tietämättömiä siitä mitä oikeasti tutkitaan. Kunhan tutkitaan ihan vaon tutkimuksen vuoksi, luultavasti kyse oli ns. perustutkimuksesta. Ja, kts kohta1) ) ( Mulla ei ollut tietoa ennen kokeen alkua siitä mitä tapahtuu. Kysymyksenasettelu oli että onko mun mielestä mitään havaittavaa eroa lähteiden välillä/kummasta pidän enemmän. Ihan täysin niin sanoakseni projektiivisesti js vapaamuotoisesti sai vastata, vaikka olihan se selvillä että toinen lähde tulee CD:ltä ja toinen LP:ltä. Vastaukseni tuohon on tietenkin tässä yhteydessä merkityksetön, lähteen tunnistin sen sijaan täysin oikein.)
IMO ihan näin puusta katsottuna järjestäjät hoitivat tämän käytännön puolen niin hyvin että en käynnistystoimenpiteiden pohjalta todellakaan osannut sanoa kumpi lähde kummankin kaken valinnan takana oli, vaikka vähän koitinkin salaa vilkuilla. Ei tuo ole kovin vaikea järjestää.)

3) kts. 1) ja 2) (Ei mitenkään/täysin subjektiivisesti, mulla oli käytössä volanappula koko ajan)

4) mun arvaus siitä kumpi lähde oli live-LP ja kumpi seedee-kopio siiitä. (=oikea rivi 100-0) (Muitten koekaniinien arvauksista mulla ei ole tietoa, mutta järjestäjien kommenttien pohjalta ymärtäisin että ne olivat olleet enimmäkseen samansuuuntaisia. Mut tää oli siis kuulopuhetta ja spekulaatiota.)

5) "sokkotesti". Mikä se on ja mitä se mittaa? Korrelaation ja kausaliteetin erottaminen ei ole aina ihan niin tikkarin syöntiä kuin äkkiseltään vois
luulla.

6) minkäänlaista haluamaasi yleispätevää, tilastollisesti täysin sitovaa "todistusaineistoa" suuntaan tai toiseen et tule ikinä saamaan, koska a) erot ovat sen kokoisia että ne hukkuvat liian helposti muiden tekijöiden joukkoon, b) järjestettyjen tutkimusten tulokset ovat niiden tekijöiden paradigmojen mukaan liian tarkoitushakuisia ollakseen millään tavoin objektiivisia tai sitovia ja c) koko kysymys on taloudellisesti niin merkityksetön ja muutoinkin älytön että kenelläkäään ei koskaan ikinä milloinkaan tule olemaan mielenkiintoa, tilaisuutta, rahoitusta ja taloudellisia resursseja järjestää tutkimusta joka olisi aidosti objektiivinen. Tätä kutsutaan epävarmuudeksi, koita elää sen kanssa.

7) koko kysymys on muihin muuttujiin verrrattuna edelleenkin merkityksetön. Eiköhän voitais taas unohtaa vähäksi aikaa koko homma?

8) (ihan näin ot-spekulointina, mitkä standardit tässä eivät täyttyneet mitkä Tiefenbrunnin failissa täyttyivät? ( Paitsi että T sai oikean tuloksen, ja tutkittavana oli eri asia.) )

9) SMF näköjään tulkitseee 8):n 8):ksi. Näköjään.
Ylempänä piti siis olla kahdeksan)
 
miksin sanoi:
...että tämä kehitys saattaa johtaa siihen että _keskimäärin_ äänitys- ja tuotantopuolen tasoa ruvetaan laskemaan niin matalaksi ja tuottavan yhtiön kannalta halvaksi kun suinkin, _koska eiväthän ne eroa kuitenkaan kuule...

Todennäköisesti tämä johtaa vain siihen että studioissa saadaan työskennellä entistä enemmän. Jos jo nyt kappaleet säädetään eri radioasemille erikseen, niin ne tullaan säätämään myös eri laitteille erikseen, myynnissä on siis radioversio, kännykkäversio, mp3versio ja fyysinen versio/flac.
 
Ja mulle voi kanssa laittaa listaa jatseista esim. jos mukavaa ECM-kamaa on tarjolla, mistä Jarmo ei ykkösvaraajana tykkää (onko sellaista?) Tietyllä tapaa harmillinen päätös, sillä minusta Tapsan omaan lähestymistapaan harrastusta juuri vinyylipuoli olisi sopinut mitä parhaiten.
Toisaalta musa on pääasia ja jos siihen on nyt paree tie löytynyt, niin en voi tiettyy semmoisia valintoja haukkua ;)

Itse en muutenkaan usko, että formaatti sinällään pilaisi suuntaan tai toiseen kenenkään musanautintoa, on kuitenkin tullut kuultua aika miellyttäväsoundisia digikattauksia ja taas aika insinöörismäisiä vinyylikattauksia. Ja kaikissa formaateissa on läsnä myös ns. ulkomusiikilliset seikta, joista toinen arvostaa toista jne. Itse pärjään ihan hyvin kaiken kanssa, mutta se vinyyli on silti valikoitunut itselle ns. harrastusformaatiksi.

Kukin omalla tavallaan.
 
Back
Ylös