Vinyyli "pilasi" cd:n

panum

Käyttäjä
Liittynyt
16.10.2008
Viestejä
347
Onko monelle muulle käynyt niin että, ennen cd:ssä ei ollut mitään vikaa. Nyt kun on aloittanut (noin 1,5v) kuuntelemaan uudeleen vinukoita, niin ei vanhojen cd:iden kuuntelu maistu millään. Äänessähän on eroa, tosin mulla toimii cd-soittimena PS3 joten siihen ei ole hirveästi satsattukkaan. Nyt on vanhat cd:t pilalla kun joku niiden äänessä ärsyttää ja uusien levyjen ostoon vaikuttaa suuresti se löytyykö niitä vinyylinä :)
On jäänyt levyjä jo ostamatta kun ei vinyylinä löydy.

En taida uskaltautua kuuntelemaan kenenkään hyviä laitteita, jos käy samoin kuin näiden formaattien kanssa niin kalliiksi tulee..
 
Jep on kyllä käynyt etenkin vinyylin kulta-aikojen tuotosten osalta. Kalliiksi käy.
 
Ei ole viime aikoina käynyt. Silloin kun ensimmäiset cd:t ostin, niin vatutti armottomasti se, että masternauhan kohina kuului niin selvästi, vaikkei cd:stä pitänyt kuulua mitään sivuääniä. Tästä traumasta pääsin onneksi eroon kun huomasin, että kuuluu se masterkohina vinyyleiltäkin.
 
Vinyyleitä on mun mielestä mukavampi kuunnella, joten voisihan sitä sanoakin niiden pilanneen CD:n. Siispä CD-levyjä ei paljon tule pyöriteltyä, lähinnä jos teen ruokaa eikä voi keskenkaiken käydä kääntämässä levyä.

Mulla on muutenkin CD-laitteisto niin onneton, että ei tule paljon muuta kuin akustista musiikkia kuunneltua hopealta. Klasari toimii mulla CD:llä, mutta stonermetalli ei.
Joskus jos saan hommattua erillisen DACin settiin niin voi tulla muutoksia siihen, kuinka paljon CD:tä kuuntelen.
 
CD-ääni oli jo pilalla kun sitä ensikerran kuulin, vinyylillä ei ole osuutta asiaan.
 
Vinyyli "pilasi" CD:n... CD " syrjäytti" LP:n...
Pitempään kun harrastelee, niin voipi käydä että nuo vuorottelevat riippuen siitä mitä osaa setistä on parantanut, taikka mitkä ovat prioriteetit kuuntelussa taikka mitä aspektia haluaa harrastaa.
Viimemmäksi oli vinyyli pitkään ylivertainen, mutta sitten vaihtui etunen ja CD-soitin "parani" kummasti. Tällä hetkellä vinyyliketju on vähän jäähyllä ja kaipaa kohennusta.
 
Omasta mielestäni molemmat ovat yhtä hyviä formaatteja. Paljonhan se on laitteistosta kiinni kumpi kuullostaa paremmalta. LP levyjä ja kansia on aina mukava kuunnella ja hypistellä, niissä on oma elävä saundinsa. CD:tä on kiva kuunnella ja kansia hypistellä ja jos joku levy on ensisijaisesti CD:lle tehty on siinä paremmat saundit noin lähtökohtaisesti. Toki 80-luvun AAD CD:t vs. sama vinyylinä, kulkevat saundeiltaan lähes käsi kädessä, ainoastaan nämä uudet re-masteroidut painokset alkuperäisestä ovat aivan surkeita. Siksi metsastäkin aina 1st press julkaisuja. Sama pätee vinyyliinkin, jälkipainokset ovat surkeita.

Asiasta otsikkoon, omasta mielestäni vinyyli ei pilannut cd:tä eikä cd vinyyliä, molemmissa on etunsa ja puolensa.
 
Mukavan tuore aihe :D Kyllä tätä taas kuukauden lukee ennen kuin ketju lukitaan.
 
Nii ja sitten kuukauden päästä lukitsemisesta aihe pulpahtaa taas esiin jossain toisessa ketjussa vähän toisella nimellä...
 
kyllä musta cd:lä on hyvätkin puolensa. loistava ääni,helppo käsitellä. Voi vaikka pomppia toisten kappaleiden yli kuunnellessa teeppäs se levarilla.en oikein tajua mikä ******* levari palvonta sitä on aina menossa.on mulla levarikin eikä se minua ole autuaaksi tehnyt,ei ole vielä taivas auennut levaria kuunnellessa. Levarissa on minusta vain levarin ääni. ja sitä en tiedä koska cd levyjen pitäisi alkaa huonontua,Mulla on ollut niitä vuosikymmeniä eikä yksikään ole pilaantunut vuosien mittaan.Eikös sitä pitäisi olla muut asiat kunnossa ekaksi " kunnon kaiuttimet eikä mitkään eka marketin roskapöntöt "
 
kolsja-4 sanoi:
.en oikein tajua mikä ******* levari palvonta sitä on aina menossa.on mulla levarikin eikä se minua ole autuaaksi tehnyt,ei ole vielä taivas auennut levaria kuunnellessa.
heh, sinä et vain ole näitä meidän wanhojen starbojen kanssa ns. "reipashenkistä" LP sukupolvea jolloin LP levyt ja vinyylipyörittimet marinoitiin selkärankaan 8)
 
CD:n ääni on pakattua, kuten miten hyvällä tahansa resoluutiolla näytteistetty, digitalisoitu analoginen ääni. En usko, jotta koskaan saadaan tehtyä niin hyvää CD-soitinta, mikä pystyy palauttamaan sen kadonneen osan. Digitalisoinnin jälkeen se on "porrasaaltoa". CD:llä on puolensa, mutta äänenlaatu ei ole se. Todella kätevä formaatti se on siltikin. Itse alotin vinyylien kanssa pelautumisen, kun v-87 ostin ekan levarin. Olin silloin 13v. Ihmetytti kovasti se CD:n hypetys ja että LP on nyt kuollut, koska CD on niin ylivoimainen äänenlaadultaan. Minusta se oli silloin huono äänenlaadultaan ja on sitä myös nyt ja sitä se tulee olemaan aina.
 
tunt001 sanoi:
CD:n ääni on pakattua, kuten miten hyvällä tahansa resoluutiolla näytteistetty, digitalisoitu analoginen ääni. En usko, jotta koskaan saadaan tehtyä niin hyvää CD-soitinta, mikä pystyy palauttamaan sen kadonneen osan. Digitalisoinnin jälkeen se on "porrasaaltoa". CD:llä on puolensa, mutta äänenlaatu ei ole se. Todella kätevä formaatti se on siltikin. Itse alotin vinyylien kanssa pelautumisen, kun v-87 ostin ekan levarin. Olin silloin 13v. Ihmetytti kovasti se CD:n hypetys ja että LP on nyt kuollut, koska CD on niin ylivoimainen äänenlaadultaan. Minusta se oli silloin huono äänenlaadultaan ja on sitä myös nyt ja sitä se tulee olemaan aina.

CD:n ääni ei ole pakattua. Sen resoluutio ei tietenkään ole ääretön, mutta ei ole minkään muunkaan formaatin. Itse asiassa kaikissa äänitys- ja toistoketjun osissa menetetään teoriassa jotain, mitä ei pystytä enää palauttamaan (eri asia sitten on mitkä näistä puutteista ovat kuultavia). Cd:lle tallennettu signaali on luonnollisestikin porrasmaista - ennen rekonstruktiofiltteriä.
 
Tähän sanoisin näin , äänittäkää vinyyliä millä tahansa hyvällä digitaalitallentimella , todennäköisesti kuuluu selvä ero.
 
Audisa sanoi:
Tähän sanoisin näin , äänittäkää vinyyliä millä tahansa hyvällä digitaalitallentimella , todennäköisesti kuuluu selvä ero.

Avoimessa kuuntelussa erot ovat todennäköisesti juuri sellaisia ja juuri niin suuria kuin harrastajat haluavatkin niiden olevan.

Kuuluisassa sokkotestissä Linnin Ivor S. Tiefenbrun ei sen sijaan onnistunut erottamaan alkuperäistä Linnin ääntä Sonyn muinaisen ad/da -muuntimen kautta kierrätetystä.
 
Heh. hauska huomata mihin keskustelu menee, kun aloitin siitä että onko muilla samaa vikaa että cd:n kuuntelu on ja varsinkin osto on jäänyt.
No kai niillä molemmilla on puolensa.
 
panum sanoi:
Heh. hauska huomata mihin keskustelu menee, kun aloitin siitä että onko muilla samaa vikaa että cd:n kuuntelu on ja varsinkin osto on jäänyt.
No kai niillä molemmilla on puolensa.
Niinhän se aina on loputonta vääntöä harrastelijoiden kesken, mutta aloituksesi kalskahti sopivalta "provolta". Kolsjaa kompatakseni en tosiaankaan ymmärrä mikä ihmeen vinyylinpalvontamania on meneillään ollakseen tosiharrastaja/katu-uskottava tällä palstalla.
T: Kohtuullisen vinykkäsysteemin vuodesta 1980 luvulta asti omistaneena.
 
HiFi sanoi:
heh, sinä et vain ole näitä meidän wanhojen starbojen kanssa ns. "reipashenkistä" LP sukupolvea jolloin LP levyt ja vinyylipyörittimet marinoitiin selkärankaan 8)
mulla oli ennimmäinen levysoitin vuonna 1981 kuuntelin vuoden ja sitten vehkeet lähti myyntiin kun vietin liikkuvaa elämää. nyt hommasin levarin uudestaan 2009 siis aika monta vuotta välissä. muu ei oikeestaan sapeta näin jälkikäteen kuin menneet levyt joita ei saa enää oikein mistään.
 
Markku sanoi:
Kolsjaa kompatakseni en tosiaankaan ymmärrä mikä ihmeen vinyylinpalvontamania on meneillään ollakseen tosiharrastaja/katu-uskottava tällä palstalla.

Manian sijaan väittäisin että eri toistomedioista puhuttaessa vain vinyyli tarjoaa löytämisen, osaamisen ja onnistumisen riemua. No, ehkä kotiverkon pystytys digitoistoon tarjoaa saman, mutta vain kerran.
Katu-uskottavuudesta en tiedä, luultavasti monet katsovat tätä touhua nauruaan pidätellen. Tosiharrastajuuskin on vähän huono termi, kuitenkin todennäköisesti vinyylin kanssa touhuavat joutuvat ihan käytännön syistä hifiharrastamaan enemmän saadakseen äänen ulos, mikä pitää tätäkin osiota ahkerasti päivitettynä.

Olen nyt pari kuukautta ollut ilman levysoitinta, oireet ovat hieman helpottaneet, mutta alkuvaiheessa huomasin varsinkin kaipaavani sitä tunnetta kun äänivarren nostaa levyn päälle ja laskee neulan levyn pinnalle. Juuri tuota toimenpidettä joka pohjustaa tilanteen musiikin kuuntelulle.
CD:tä tässä on sitten soiteltu ja kuuntelumäärät ovat olleet vähäisempiä kuin levysoittimen ollessa toiminnassa. Tietty melkoinen osa musiikistani on LP:nä joten cd-valikoiman niukkuus osin selittää asiaa.
Aika tasaväkistä äänellistä toistoa oli ainakin silloin saatavilla kun soitin täällä oli, joten siinä mielessä kumpikaan ei ole toista pilannut.
Tästä toisesta vain puuttuu se elämys.
 
Back
Ylös