Rakkaat harrastajat, näin on. Aikoinaan tappelin Shure M 97xE rasian kanssa. Ääni oli avoin ja mukaansatempaava, fiilikset levyiltä välittyi eikä huonotkaan äänitteet jättäneet kylmäksi. Mutta ne ässät. Joillakin tallenteilla ässät toistuivat todella rumasti leviten stereokuvaan. Tuo rasia ei vain käynyt Projectiin, eikä Audiomecaan Rega RB 250:n varteen.
Glanz soitti levyt kuten ne on kulloinkin tehty, ehkä realistisin kuulemani rasia välittäen tunnetilan jo niin, että Jussikoo lähes herkityi kyyneliin. Rasia kuitenkin lajitteli levyt hyviin ja huonoihin... Neuloja ei saa ja jos saakin niin hinta kipuaa pilviin.
Nyt on soitossa AT 440MLa. Tämä rasia kuuluukin nykyiseen piiperryssukupolveen. Tätä roskaa on paljon. Ääni on monellakin tallenteella kuunneltava, lähes nautitava. Tapoin Shuren ässät laskemalla rasiaa mmahdollisimman alas ja tuohon asetukseen pökäsin myös tämän AT:n. Monet levyt toistuivat hienosti, mutta mm. Billie Holiday Lady In Satin toistui hyvinkin tummasti. Bassot olivat liiankin kuosissa, eikä tunne juurikaan välittynyt. Siltikin hissimusiikin kuningattaren Diana Krallin Girl In The Other Room toistui vertaansa vailla, en ollut koskaan kuullut tuota levyä noin hienosti.
Yleissointi ei miellyttänyt, joten säätämään...
Nostin vartta ihan hieman(kokoajanhan tässä on varsi suorassa[vatupassi]). Silmällä tarkasteltuna tuntui kuin mitään ei tehtäisi, mutta milli, kaksi, tai kolme. Olin lyijykynällä merkinnyt korkeuden jossa Shure soi noita ässiä lukuunottamatta todella hienosti.
Nythän liian kuosissa olleet bassot sävyttyivät ja toistuivat mukamas alemmas. Lady in Satin levy avautui todella auki ja jouset toistuivat mukavasti. Samoin puhaltimet, jotka avautuu stereokuvaan isoina tuoden mukanaan tunteen ja herkkyyden Billien raskaan hengityksen vastapainoksi.
Nyt en tiedä kuinka Diana Krall soi, en voi tietää koska en ole kotona, vaan kortti-illassa tuttavan luona.
Mikä onkaan tarinan opetus, ei mikään.
Glanz soitti levyt kuten ne on kulloinkin tehty, ehkä realistisin kuulemani rasia välittäen tunnetilan jo niin, että Jussikoo lähes herkityi kyyneliin. Rasia kuitenkin lajitteli levyt hyviin ja huonoihin... Neuloja ei saa ja jos saakin niin hinta kipuaa pilviin.
Nyt on soitossa AT 440MLa. Tämä rasia kuuluukin nykyiseen piiperryssukupolveen. Tätä roskaa on paljon. Ääni on monellakin tallenteella kuunneltava, lähes nautitava. Tapoin Shuren ässät laskemalla rasiaa mmahdollisimman alas ja tuohon asetukseen pökäsin myös tämän AT:n. Monet levyt toistuivat hienosti, mutta mm. Billie Holiday Lady In Satin toistui hyvinkin tummasti. Bassot olivat liiankin kuosissa, eikä tunne juurikaan välittynyt. Siltikin hissimusiikin kuningattaren Diana Krallin Girl In The Other Room toistui vertaansa vailla, en ollut koskaan kuullut tuota levyä noin hienosti.
Yleissointi ei miellyttänyt, joten säätämään...
Nostin vartta ihan hieman(kokoajanhan tässä on varsi suorassa[vatupassi]). Silmällä tarkasteltuna tuntui kuin mitään ei tehtäisi, mutta milli, kaksi, tai kolme. Olin lyijykynällä merkinnyt korkeuden jossa Shure soi noita ässiä lukuunottamatta todella hienosti.
Nythän liian kuosissa olleet bassot sävyttyivät ja toistuivat mukamas alemmas. Lady in Satin levy avautui todella auki ja jouset toistuivat mukavasti. Samoin puhaltimet, jotka avautuu stereokuvaan isoina tuoden mukanaan tunteen ja herkkyyden Billien raskaan hengityksen vastapainoksi.
Nyt en tiedä kuinka Diana Krall soi, en voi tietää koska en ole kotona, vaan kortti-illassa tuttavan luona.
Mikä onkaan tarinan opetus, ei mikään.