Olen nyt pari vuotta kokeillut eri lp- soittimia ja varsia yms. niihin. Nyt tuli mitta täyteen, täytyy myöntää. Kyse ei ole formaatista itsestään, vaan formaattiin liittyvistä tallenteista. Minulla on taas monestakin levystä pari, jopa viisi samalaista. Vaikkakin vinyyli on ongelmajätettä, on poika saanut kantaa muutaman roskiin. Nuorempana ostelin levyjä paljonkin, lähes kaikki rahat menivät levyihin. Monet olivat viallisia ja palauttelin niitä takaisin levykauppoihin ja levyosastoille. Myyjät eivät katselleet hyvällä ja monesti väitettiin jäbän itse särkeneen levynsä. Minulla oli tuolloin kuten nytkin laitteet hyvässä säädössä ja olin erittäin tarkka levyjen käsittelystä.
Ja levyjähän piti lainata, lainata vaikka ne lojuivatkin kaverin lattialla ilman sisäpussia ja... Niitä sitten heiteltiin pois ja myytiin kavereille, olivathan he ne särkenytkin.
Vinyyli on hieno formaatti silloin kun sinulla on mahdollisuus saada hyväkuntoisia levyjä ja pystyt myös satsaamaan laitteistoon. Olen nyt säätänyt kaksi soitinta todella hyvin soiviksi. Laitoin kaksi senkin vuoksi, että niissä olisi eri hiontaiset neulat joten eri tavoin rikotut levyt saisi edes jotenkin soimaan. Luonteeltaan nuo kaksi on hyvinkin erilaista, mutta säädetty niin, että painopiste on musiikinkuuntelu. Molemmat on säädetty ja osat valittu niin, että soittimen luonteeseen ei keskity, vaan soitin tavallaan katoaa ajatuksista ja vain musiikki toistuu. Onnistuin hyvin.
Tänään ajattelin soittaa Dire Straits Love Over Gold "hifipläjäystä" noin arkipäivän ratoksi. Levy on venäläinen Melodia levy-yhtiön painos. Tässä painoksessa oli oikea kanava rikki, rahisee koko matkalta molemmin puolin. Ensinmäinen käytettynä ostettu Love Over Gold rahisee levyn loppuosassa vasemmalla, tuo on rikottu siis soittimella, venäläistä ei todennäköisesti ole edes soitettu. Ostin toisenkin Brittipainoksen, samalla numerolla ja sama painos - tuosta puuttuu dynamiikka. En voi tajuta miten kaksi täysin identtistä painosta voi kuulostaa erilaiselta. Monet muutkin levyt ovat keskenään erilaiset ja onnistuin jopa saamaan Earth Wind&Fire Powerlight levystä kaksi masteria, se oli mielenkiintoista. Fall in Love With Me jenkkimasterissa on kitarasoolo kappaleen loppupuolella, eurooppapainoksessa tuota ei ole. Kuten tavallista, se eurooppapainos soi paremmin.
Onneksi ole saanut cd- toiston viritettyä hyvinkin analogiseksi. Itse en lähtisi täällä kotona jakamaan asiaa niin, että toinen olisi parempi kuin toinen, cd:t pysyvät vain ehjinä. Eivät ne välttämättä säily kolmeakymmentä vuotta, mutta enpähän ole minäkään täällä välttämättä silloin. Vinyylit ei näytä kestävän kuuntelukelpoisina heikon käsittelyn ja prässäyksen vuoksi kovinkaan pitkään. Ostamani uusintapainokset ovat olleet todella heikosti tehtyjä, on tainnut taito karata. Hieno formaatti, kuunnelkaa te, minä passaan.
Onpahan nyt kaksi hyvää soitinta mikäli innostus taas joskus herää, muutama ehjä levykin on. Tänne saa tulla kuunteleen, ei nämä laitteet ja levyt mihinkään karkaa.
Ja levyjähän piti lainata, lainata vaikka ne lojuivatkin kaverin lattialla ilman sisäpussia ja... Niitä sitten heiteltiin pois ja myytiin kavereille, olivathan he ne särkenytkin.
Vinyyli on hieno formaatti silloin kun sinulla on mahdollisuus saada hyväkuntoisia levyjä ja pystyt myös satsaamaan laitteistoon. Olen nyt säätänyt kaksi soitinta todella hyvin soiviksi. Laitoin kaksi senkin vuoksi, että niissä olisi eri hiontaiset neulat joten eri tavoin rikotut levyt saisi edes jotenkin soimaan. Luonteeltaan nuo kaksi on hyvinkin erilaista, mutta säädetty niin, että painopiste on musiikinkuuntelu. Molemmat on säädetty ja osat valittu niin, että soittimen luonteeseen ei keskity, vaan soitin tavallaan katoaa ajatuksista ja vain musiikki toistuu. Onnistuin hyvin.
Tänään ajattelin soittaa Dire Straits Love Over Gold "hifipläjäystä" noin arkipäivän ratoksi. Levy on venäläinen Melodia levy-yhtiön painos. Tässä painoksessa oli oikea kanava rikki, rahisee koko matkalta molemmin puolin. Ensinmäinen käytettynä ostettu Love Over Gold rahisee levyn loppuosassa vasemmalla, tuo on rikottu siis soittimella, venäläistä ei todennäköisesti ole edes soitettu. Ostin toisenkin Brittipainoksen, samalla numerolla ja sama painos - tuosta puuttuu dynamiikka. En voi tajuta miten kaksi täysin identtistä painosta voi kuulostaa erilaiselta. Monet muutkin levyt ovat keskenään erilaiset ja onnistuin jopa saamaan Earth Wind&Fire Powerlight levystä kaksi masteria, se oli mielenkiintoista. Fall in Love With Me jenkkimasterissa on kitarasoolo kappaleen loppupuolella, eurooppapainoksessa tuota ei ole. Kuten tavallista, se eurooppapainos soi paremmin.
Onneksi ole saanut cd- toiston viritettyä hyvinkin analogiseksi. Itse en lähtisi täällä kotona jakamaan asiaa niin, että toinen olisi parempi kuin toinen, cd:t pysyvät vain ehjinä. Eivät ne välttämättä säily kolmeakymmentä vuotta, mutta enpähän ole minäkään täällä välttämättä silloin. Vinyylit ei näytä kestävän kuuntelukelpoisina heikon käsittelyn ja prässäyksen vuoksi kovinkaan pitkään. Ostamani uusintapainokset ovat olleet todella heikosti tehtyjä, on tainnut taito karata. Hieno formaatti, kuunnelkaa te, minä passaan.
Onpahan nyt kaksi hyvää soitinta mikäli innostus taas joskus herää, muutama ehjä levykin on. Tänne saa tulla kuunteleen, ei nämä laitteet ja levyt mihinkään karkaa.