Vinyyli ja sen elämä

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 202
Kaupunki
Korvessa
Olen nyt pari vuotta kokeillut eri lp- soittimia ja varsia yms. niihin. Nyt tuli mitta täyteen, täytyy myöntää. Kyse ei ole formaatista itsestään, vaan formaattiin liittyvistä tallenteista. Minulla on taas monestakin levystä pari, jopa viisi samalaista. Vaikkakin vinyyli on ongelmajätettä, on poika saanut kantaa muutaman roskiin. Nuorempana ostelin levyjä paljonkin, lähes kaikki rahat menivät levyihin. Monet olivat viallisia ja palauttelin niitä takaisin levykauppoihin ja levyosastoille. Myyjät eivät katselleet hyvällä ja monesti väitettiin jäbän itse särkeneen levynsä. Minulla oli tuolloin kuten nytkin laitteet hyvässä säädössä ja olin erittäin tarkka levyjen käsittelystä.
Ja levyjähän piti lainata, lainata vaikka ne lojuivatkin kaverin lattialla ilman sisäpussia ja... Niitä sitten heiteltiin pois ja myytiin kavereille, olivathan he ne särkenytkin.
Vinyyli on hieno formaatti silloin kun sinulla on mahdollisuus saada hyväkuntoisia levyjä ja pystyt myös satsaamaan laitteistoon. Olen nyt säätänyt kaksi soitinta todella hyvin soiviksi. Laitoin kaksi senkin vuoksi, että niissä olisi eri hiontaiset neulat joten eri tavoin rikotut levyt saisi edes jotenkin soimaan. Luonteeltaan nuo kaksi on hyvinkin erilaista, mutta säädetty niin, että painopiste on musiikinkuuntelu. Molemmat on säädetty ja osat valittu niin, että soittimen luonteeseen ei keskity, vaan soitin tavallaan katoaa ajatuksista ja vain musiikki toistuu. Onnistuin hyvin.

Tänään ajattelin soittaa Dire Straits Love Over Gold "hifipläjäystä" noin arkipäivän ratoksi. Levy on venäläinen Melodia levy-yhtiön painos. Tässä painoksessa oli oikea kanava rikki, rahisee koko matkalta molemmin puolin. Ensinmäinen käytettynä ostettu Love Over Gold rahisee levyn loppuosassa vasemmalla, tuo on rikottu siis soittimella, venäläistä ei todennäköisesti ole edes soitettu. Ostin toisenkin Brittipainoksen, samalla numerolla ja sama painos - tuosta puuttuu dynamiikka. En voi tajuta miten kaksi täysin identtistä painosta voi kuulostaa erilaiselta. Monet muutkin levyt ovat keskenään erilaiset ja onnistuin jopa saamaan Earth Wind&Fire Powerlight levystä kaksi masteria, se oli mielenkiintoista. Fall in Love With Me jenkkimasterissa on kitarasoolo kappaleen loppupuolella, eurooppapainoksessa tuota ei ole. Kuten tavallista, se eurooppapainos soi paremmin.


Onneksi ole saanut cd- toiston viritettyä hyvinkin analogiseksi. Itse en lähtisi täällä kotona jakamaan asiaa niin, että toinen olisi parempi kuin toinen, cd:t pysyvät vain ehjinä. Eivät ne välttämättä säily kolmeakymmentä vuotta, mutta enpähän ole minäkään täällä välttämättä silloin. Vinyylit ei näytä kestävän kuuntelukelpoisina heikon käsittelyn ja prässäyksen vuoksi kovinkaan pitkään. Ostamani uusintapainokset ovat olleet todella heikosti tehtyjä, on tainnut taito karata. Hieno formaatti, kuunnelkaa te, minä passaan.
Onpahan nyt kaksi hyvää soitinta mikäli innostus taas joskus herää, muutama ehjä levykin on. Tänne saa tulla kuunteleen, ei nämä laitteet ja levyt mihinkään karkaa.
 
Voi Seppo! Sun vaan täytyy kertakaikkiaan ostaa uusia ja unohtaa noi käytetyt jos toleranssikynnys on niin matala. Ja onko se nyt ihme jos loppuunhinkattu ryssäprässi soi huonosti? Ei tuommoisella argumentilla kannata koko formaattia tuomita. Osta uusia, puljuja kyllä löytyy kun vaan jaksaa nettiä zoomailla. Varmaan jo esim. täältä löydät makuusi sopivia äänitteitä:

http://www.audiophile-vinyl.de/allprods.php

Tai täältä, paljon edullisia taalan kurssin takia:

http://www.vinyl.com/

Ei tarvitse ostaa käytettyjä kun laadukkaita repressejäkin on tarjolla. Ihmettelen kyllä kovasti noita sun kokemuksia uusista represseistä, ovatko ne JÄRJESTÄÄN tosiaan noin huonoja? Mitä itse olen viime aikoina repressejä hankkinut niin oikeastaan kaikki ovat olleet oikein laadukkaita. Esim. tuossa Soft Machinen kakkosessa on erittäin hyvä soundi kuten myös Ornette Colemanin Shape of jazz to comessa. Vaikka varmaan yksittäisiä huonojakin löytyy niin ei kai yleistilanne ihan noin huono ole?
 
Ei tässä voi todeta kuin, että vinyyli ei ole perfektionistin juttu.
 
Samaa mieltä Kronoksen kanssa. Useimmat uutena julkaistavat vinyyli ovat oikein hyviä ja laadukkaita reissuita vanhoista klassikoista löytyy pilvin pimein. Käytetty on aina käytetty ja niissä todellisia mint ja excellent -kuntoisia löytyy harvemmin. Monet niin sanotut mid price reissue vinyylit (11.90€ tms) saattavat todellakin olla surkeita. Ainakin jotkut Mercuryn halpikset ovat sekundaa, ja esim. edullinen Van Der Graaf Generator: The Aerosol Grey Machine -reissue on susi.
 
Sam Other sanoi:
Ei tässä voi todeta kuin, että vinyyli ei ole perfektionistin juttu.

Naulan kantaan! Ja eikä muutenkaan jokaisen juttu, vaikkei perfektionisti olisikaan.
 
Jaa, Sepolla mitta täynnä...

Itse olen ottanut vinyylijutun harrastuksen kannalta. Jos pipo alkaa siinä kiristää, niin annan olla muutaman päivän, ja taas maistuu. Itselläni on tällä hetkellä neljä hyvää levysoitinta, uusinpana käytetty kaunis Thorens TD165, joka yllättäen (?!) soi mielettömän hienosti AT95E-rasian kanssa.

Harrastan siis vinyylilevysoittimia ja levyjen kuuntelua, ja musiikki on ammatti; ei niin päin, että harrastuksesta tulisi ammatti tai ammatista harrastus. ;)
 
Seppo käy nyt ulkona kävelemässä ja hengittämässä raitista ilmaa niin tuntuu paremmalta. Tuttu juttuhan tuo on, että alkaa joskus ahistaa, mutta aina se on ainakin mulla ohi mennyt.

Ja mites se yks varsi, vieläkö sä sen tarttisit...?
 
Minulla on musiikki pääasia, ei napsut, rahina. Ottaa vaan päähän kun löydät jonkun kivan vinyylin ja tulet kotiin. Levy lautaselle ja samantien tekisi mieli vetää levyn myyjää näköön. Olen liian kiltti tehdäkseni niin.
Sitten vietät aikaa koneella levyä etsien, tai jos edes cd jostain... En pidä itseäni perfektionistina, mutta kai sitten niin. Minulla oli muuten Thorens TD 325 ja on TD 320, AT:n 95 ei käynyt kumpaankaan. Ei Shibatalla, eikä myöskään elliptisellä. Tilatoisto noissa 95:ssa on kiva ja rytmitys muutoin täyttä kuraa. Tunne ei välity pätkääkään eli suoraa jolkottamista, ilmeisesti vähän stabiilimpien ja värittymättömimpien levysoitinkonstruktioiden ystävän valinta. Tosin olen itse kuullut vain eri tavoin värittyneitä.
 
Seppo, aivan kaikki levysoittimet ovat eri tavoin värittyneitä, toiset ennemmän, toiset vähemmän. Ja kenelle napsut ja rahina olisivat pääasia? Hmm... mulla ei äkki tule mieleen kuin Pirkka ja... sä (vitsi, vitsi). Musiikkiahan me kaikki, eikö?
 
Mallas sanoi:
Seppo käy nyt ulkona kävelemässä ja hengittämässä raitista ilmaa niin tuntuu paremmalta. Tuttu juttuhan tuo on, että alkaa joskus ahistaa, mutta aina se on ainakin mulla ohi mennyt.

Ja mites se yks varsi, vieläkö sä sen tarttisit...?
Mikä varsi? Rega, Linn? Voisi kiinnostaa. Korjaus: Jaaha, Seppo heräsikin, sinne meni... Ei siis Seppo lannistunutkaan!

Joke
 
Tawe sanoi:
Seppo, aivan kaikki levysoittimet ovat eri tavoin värittyneitä, toiset ennemmän, toiset vähemmän. Ja kenelle napsut ja rahina olisivat pääasia? Hmm... mulla ei äkki tule mieleen kuin Pirkka ja... sä (vitsi, vitsi). Musiikkiahan me kaikki, eikö?

Jep, mutta on hienoa huomata kuinka pystyy keskittymään täysin musikkiin (ja napsuihin valitettavasti), vaikka toinen soitin on hieman tummempi ja toinen taas stabiilimpi ja kirkkaampi. Kyllä minussa taitaa vähän Pirkan vikaa olla tai Pirkassa minun. Tosiasiassa kuulen ehkä ihmisjoukossakin puhetta ja yritän keskittyä kaikkeen saamatta selvää mistään. Siksi laitteistonkin pitää olla säädetty tarkoin, mm pojan cd- soittimella soitettu kirkonpolttomusiikki on mössöä/örinää ja poikani sanoikin, että minun soittimen ja muuntimen kautta jopa sanoista saa selvää.

OLen kuitenkin yhden pilalle modatun Linn Ittokin ostanut Thorenssiin. Siirrynkin vinyyleissä musiikinkuuntelusta laitteiden koestamiseen. Vinyylillä emotionaalinen lataus on todella hyvä, samoin dynamikkaa - Täällä jopa tarkkuus. Soittelen nyt taas jonkin aikaa cd:ta, jospa se siitä. Se venäjäpainos oli muuten uusi ja soittamaton.
 
Joskus kyllä harmittaa, mulla on 3 lp:tä, jotka ovat silminnähden 100% hyvässä kunnossa, mutta neula jää kyntämään paikoilleen yhden biisin aikana. Kertokaas mistä nämä johtuvat, yksilövikoja ilmeisesti. Harmi vaan että vielä hyvien bändien lyvyjä, Eno/Cale, R.E.M. ja Asia :D
 
Arto sanoi:
Joskus kyllä harmittaa, mulla on 3 lp:tä, jotka ovat silminnähden 100% hyvässä kunnossa, mutta neula jää kyntämään paikoilleen yhden biisin aikana. Kertokaas mistä nämä johtuvat, yksilövikoja ilmeisesti. Harmi vaan että vielä hyvien bändien lyvyjä, Eno/Cale, R.E.M. ja Asia :D

Jos tuo tapahtuisi useamman levyn kohdalla, niin epäilisin neulan ripustusta. Joskus kun ripustus "pehmenee", niin neula saattaa jäädä paikoilleen kunnoltaan hyvilläkin levyillä. Toinen vika voisi olla varren laakerivika.
Nyt voi kuitenkin vika olla prässissä. Katso "luupilla" (hyvä suurennuslasi joka oikeasti suurentaa). Siellä missä urassa näkyy virhe - korjaa se esim. nuppineulalla.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Jos tuo tapahtuisi useamman levyn kohdalla, niin epäilisin neulan ripustusta. Joskus kun ripustus "pehmenee", niin neula saattaa jäädä paikoilleen kunnoltaan hyvilläkin levyillä. Toinen vika voisi olla varren laakerivika.
Nyt voi kuitenkin vika olla prässissä. Katso "luupilla" (hyvä suurennuslasi joka oikeasti suurentaa). Siellä missä urassa näkyy virhe - korjaa se esim. nuppineulalla.

juu ei ole neula/laakerivika, tekevät saman myös toisaalla. Harmittavia tapauksia noi on, nuppineula kikkaa vois kokeilla :)
 
en minäkään kokeile, odotan että Seppo tulee kylään ja ojennan neulan hänelle >:D
 
Kokeilitko Arto sormenpäällä onko levyssä jotain kohoumaa, "tuntuu muttei näy kohoumaa". Sitten vain kynnellä, et varmaan tee tuotakaan. Kun kynnellä kevyesti napsauttaa "paskan" pois, ei se välttämättä edes kuulu sen jälkeen (etiketinjämät yms.).
Neulalla "uraa oikaistaessa" kuuluu naps kun työ on tehty. Neulan kanssa tulee olla tarkka ja suurennuslasin tosi hyvä - tuota ei silmällä näe. Joskus tosin on vain fiksumpaa nostaa se neula ja jättää biisi väliin. Se, että napsahtaa kuluttaa neulaa vähemmän kuin että se jauhaa.
 
Back
Ylös