Vintagekaiuttimien entrausta

Enpäs ollut ajatellutkaan että vahvistimella voisi olla tuollainenkin merkitys. Toki miksipä ei, kun kyllähän nuo Amphionitkin soivat eri lailla putkarilla kuin transistoreilla, eli jakosuodin toiminee hieman eri tavalla. Kärpäsessä on omistetut lähdöt 4:lle ja 8:lle ohmille, muuntajista löytyi muistaakseni muutama muukin impedanssi mutta ne eivät ole käytössä. Miten näet tuon Zobel-kytkennän? Senhän tarkoitus on normaalisti, tai ainakin pakettiin ajatellun nykymitassa pienitehoisen transistoripäätteen kanssa, pitää vahvistimen ”näkemä” impedanssi rajoissa, eli ilmeisesti noin 4 ohmin tietämillä. Mutta vaikuttaakohan putkivahvistimen ”ominaisuudet” jotenkin kytkennän toimintaan äänen kannalta? Vastus on 5,6k ja konkka 24myytä.

Johtovyyhdit olivat vielä tallessa, mittasin niistä n. 1,4-1,7 ohmin vastukset ees-taas, äkkiseltään ajatellen vaikutti suurelta.

Taidan laittaa aluksi jakosuotimet ”tehdasasetuksiin”, joskin vedän tuon C2:n johdoilla kotelon ulkopuolelle sokeripalaan että voin testailla sarjavastusta ja mahdollisesti eri kapasitansseja. Siitä voi sitten edetä kohti keskiääniä ja diskanttia jos aihetta on.

Niin olikos tuo muinainen A-luokkalainen se ”Sahlstenin mosfet” mistä tuolla elektroniikkapuolella on juttua?

Hifilehdessä oli joskus kolkytvuotta sitten kahden lehden mittainen esittely A-luokan päätteestä. Mun työkaverini Lauri rakenteli jos vaikka mimmoisia vekottimia. Mä siltä yhden ostin ja siitä sitten ei mennyt kauaakaan, kun rakensin koekappaleen hänen uusimmasta kytkennästään. Eli ei Sahlsten vaan, no lehdessä on tekijäin nimet muistaakseni. Se mun rakentama proto oli lehdessä kuvissa. Kauheat langoitukset päätekiville, anteeksi, en ajatellut ja piti saada se raflaava ulkonäkö.

Kyllä se Zobel mun mielestäni vaikuttaa. Onhan putkivahvistimessa takaisinkytkentä, mutta edelleen myös korkeahko lähtöimpedanssi. Eli esim kun mun Visatoneissa impedanssi nousee nimellisestä 8 ohmista ylätaajuuksilla jonnekin kolminkertaisen tasolle, niin kyllä dB:t nousevat jossakin suhteessa myös. Se on mun tapauksessa peräti suotavaa. Mä en ole omaan OldChen EL34-B vahvariin mittalaitetta kiinnittänyt, enkä kiinnitä, joten pysyy spekulaationa. Tullut aikanaaan oskilloskoopilla pilattua liiankin monta illuusiota.

Uutena soi "s" kirjaimet laulajilla niin, että tein kaiutinlinjoihin vaimennusta, mutta kun on soitettu sisään, niin rauhoittui. Oikeilla termeillä epäilen yhdistelmän pikkuisen värähdelleen tiettyjen taajuuksien tienoilla ja nyt vähän väsyneillä putkilla lopetti sen.

Motskarifoorumilla on sama nimimerkki kuin sulla on. Mä olen siellä "JKKo".
 
No terveppä terve! Joo, vähän riskillä esiinnyn useimmilla liittymilläni foorumeilla samalla nimimerkillä.

Mulla oli kuvaamasi kaltainen sihinä häiritsevän suuri vallankin kuulokkeilla kuunnellessa kun tuo vahvistin oli uusi, nyt tuntuu soundi pehmenneen, puolisen vuotta sitä on nyt käytetty. Olin jo hommaamassa jotain tummasävyisempiä kuulokkeita, kun kuulokkeilla enimmäkseen kuuntelen. Luurit taitavat ottaa sen verran vähän tehoa että ”sisäänajoa” ei juuri tapahdu. Mutta muutaman kerran luukuttelin kaiuttimilla, kun tilaisuus tuli, ja taisi enimmät lähteä sillä.

Zobeli on helppo tässä tilapäisesti poistaa, kun konkat vaihtaa kuitenkin. Noissa aiemmin linkitetyissä Philipsin kirjoissa ei moista kytkentää oltu esitelty missään rakennusohjeessa, eikä kaaviokuvaakaan silmään osunut, joten pitää vähän tutkailla minkälaisiin sovelluksiin noita on yleensä laitettu. Eli onko enemmän tuon elementin ominaisuuksiin liittyvä juttu vai jonkun tietyn vahvistinmallin takia lisätty. Mulle se oli kokonaan uusi juttu mutta enpä näistä juuri tiedä muutenkaan, elektroniikkojen kanssa on menty tyyliin ”monkey see, monkey do”.

Tässä kaiutinhommassahan ei varsinaisesti järkeä ole (kuten ei motskaripuuhailussanikaan ;) ), pienemmällä rahalla saisi tässäkin tapauksessa varmaan ainakin melkein yhtä hyvän valmiin vaivattomasti, mutta kuten Rautis, tämäkin on enemmän sellainen oppimisjuttu, osa harrastusta (en tykkää sanoista ”haaste” enkä ”projekti” harrastusten yhteydessä).

Tilasin Hifitalosta kopallisen kondensaattoreita, nuo parit pienet kapasitanssit muovisina ja isommat elektrolyytteinä. C2:lle kokeeksi myös 33 myiset, saa nähdä mitä tapahtuu. Mutta ovatpa nyt sitten ”virallisia” jakosuodinkondensaattoreita. Samaan nippuun otin keraamisia vastuksia eri määriä eri arvoilla, nyt pitäisi saada tehtyä vastuksia pienin portain 0,5 - n.10 ohmia erilaisilla sarjaan- ja rinnankytkennöillä. Ohmin kymmenyksien viilailuun tuskin mun peltikorvilla ja kuunteluympäristöllä tarvitsee mennäkään, etenkin kun ”testisignaalina” on muutama eri genren levy joista on mielipide miltä niiden kuuluu kuulostaa :D

A-luokan trankku voisi olla hieno mahdolliselle subbarille ”just because”, jos ei putkivehkeessä usko tehon riittävän. Kaipa tuollaisen voisi yksikanavaisenakin rakentaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pitkästä aikaa palailin tämän pariin. Vaihdoin nyt kaikki konkat, vaikka kuten kokeneemmat arvelivatkin, se diskanttiosaston polko olikin ihan tikissään. Lyytit oli kyllä ihan missä sattuu. 50uF:t näytti biltsun yleismittarin kapasitanssimittauksessa 75-85 uF, ja lukema nousi todella hitaasti noihin lukemiin. Uudet 47uF:t näyttivät jotain 54uF, kaikki kuitenkin osimoilleen samaa ja lukema nousi nopeasti eli ovat ne ainakin erilaiset kuin vanhat. Samansuuntaisia tuloksia tuli muillakin kapasitanssiarvoilla vanhat vs uudet. Toki tuo biltsun mittari varmaankin on lähinnä suuntaa antava ja mahdoinko edes mitata oikein... No se vanha 6,8 polko näytti 6,7 ja uudet polkot myös aika lähelle spekkiä eli saattaa se mittari näyttää ainakin sinnepäin noilla pienemmillä kapasitansseilla.

Vedin basson konkan (C2) kohdalta johdon kotelon ulkopuolelle jotta voin helpommin testailla Nimim. Audisa:n esittämiä basson kondensaattorin sarjavastuskytkentöjä. Audisa:n ehdotuksesta laitoin myös diskantin kelan kanssa sarjaan 1 ohmin vastuksen. Suotimelta elementeille menneet paukkulangat korvasin muistaakseni jostain autoasennuksesta puretulla arviolta 2x1,5 neliön kaiutinjohdolla.

Kokeilin ensin basson kondensaattorin paikalla ”vakiomallia” eli 47uF. Kaikenkaikkiaan uusilla kaluilla kaiuttimet soivat selkeämmin, keskialueen osalta etenkin. Diskantissa saattaa olla jopa hieman ylimääräistäkin ”kihinää”, ehkä myöhemmin vaihdan polkot vanhoihin takaisin ja/tai testailen kelan perässä olevan vastuksen vaikutusta.

Bassopuoli soi täsmällisemmin kuin ennen mutta sinne kaipasin hieman lisää pontta. Poistin C2:n, sillä basso meni ”epämääräiseksi”, ei hyvä. Seuraavaksi koitin vaihtaa 33uF:t 47:en tilalle, sillä tuli volyymiä hieman lisää mutta jotenkin tukkoinen, ja olisiko yläbasso korostunut tai jotain. Vaihdoin 47:t takaisin ja laitoin 3 ohmin vastuksen sen kanssa sarjaan, tuli aika kivasti potkua ja myös sävyjä löytyy paremmin. Pitää kuunnella ajan kanssa onko potku ehkä vääränsorttista, ts meneekö rasittavan puolelle. Kovin perinpohjaista testiä en nyt saanut suoritettua, pitää ajatella kotiväkeäkin, ja tuppaa omakin analyyttisyys heikkenemään jos kovin monia eri versioita kuuntelee perä perää. Nämä neljä eri versiota tuli kuunneltua melko pikaisesti ja sen perusteella tuossa basson konkan sarjavastuksessa tuntuisi olevan ideaa. Pitää kuunnella nyt paikalla olevan 3-ohmisen kanssa perusteellisemmin, ja vertailun vuoksi 1 ohmisella, sieltä välimailta se paras varmaan löytyy. Seuraavaksi voisikin koittaa hienosäädellä tuota yläkeskialue-diskanttiosastoa pehmeämmäksi. Tai voisi tietysti kokeilla vahvistimella jossa on sävynsäädöt :D

Konkareita varmaan naurattaa noviisin askartelut, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa opiskelu ;)
 
Ai niin, @slant sickness, miten toteutit tuon ässänsihausvaimentimen? Jostain RC-bandpasseista tai band-stopeista olen lueskellut, eli yli- ja alipäästösuotimet rinnakkain, taajuudet niin että jää ”kolo” halutulle taajuudelle. Onko se tällainen vai joku ”hienompi”? Ja minkähän taajuusalueen haluan tuolta vaimentaa... naislaulajien ässät siellä pahimmin sihisee.
 
Ai niin, @slant sickness, miten toteutit tuon ässänsihausvaimentimen? Jostain RC-bandpasseista tai band-stopeista olen lueskellut, eli yli- ja alipäästösuotimet rinnakkain, taajuudet niin että jää ”kolo” halutulle taajuudelle. Onko se tällainen vai joku ”hienompi”? Ja minkähän taajuusalueen haluan tuolta vaimentaa... naislaulajien ässät siellä pahimmin sihisee.
Mulla oli kaiuttimien Visaton 8" laajakaista kanssa sarjassa LCR suoto, jonka keskitaajuus oli jossakin 5kHz tienoilla (Aliexpress kelat, joten mistä noista tietää) ja vaimennusta "kolmisen desibeliä". Tätä jälkimmäistäkään ei voi varmasti tietää, kun putkivahvistimen lähtöimpedanssi on myös mittaamatta. Sehän vei solistilta ässävian ja ikään kuin siirsi tämän vokalistin bändissään "pari metriä taaksepäin". Eli kun keskialueelle kaivoin kuoppaa, niin reunat silloin korostui. Se oli aikansa hyvä. Tai ainakin piristävä muutos. Muun muassa Amberlan Tuulan ääni rauhoittui LP-levyillänsä.

Sitten alkoi ylääänien tummasävyisyys haitata. Voi johtua siitä, että muissa äänilähteissä (1988 mallisen Fordin tehdaspoppikone, Dodgen halpis 6x9 kajarit ja jäätävä ekvalisointikorostus Motonetin satasen Kenwoodilla plus K-Supermarketin 15 euron BT kajari mökkisaunalla) olivat järjestään heleämpiä ääneltään.

No sitten väsäsin ProJect levarin (sisäänrakennettu RIAA) ja putkivahvarin väliin RC kiemuran, jossa taitekohta oli suunnilleen sama 5kHz ja korkeita korostava. Aikansa meni silläkin, kunnes kyllästyin kikkailuun ja siivosin molemmat pois. Oli taas hyvä!

Liekö tuon Aliexpressistä tilatun OldChen EL34-B single end vahvarin putket tulleet sisäänajonsa päätteeksi stabiileiksi, mutta nyt tuo kuulostaa ihan tommosenaan hyvältä. Just sain tori.fi:stä kotiin taas ennen omistamattoman 80-luvun levyn. Nätisti soi periodcorrecteilla kajareillani. Tämä vahvistin/kajari yhdistelmä tuntuu nielevän levyn napsahdukset paremmin kuin aiemmat laitteeni ovat tehneet.

Putkivahvistimen lähtöimpedanssista johtuen taajuusvaste muuttuu kaiuttimen impendanssin kanssa vrt transistoripeli. Yksitiekaiuttimen impedanssi on aika selkeä. Bassoresonanssin kohdalla piikki ja muuten korkeita taajuuksia kohti loivasti nouseva impedanssi. Semmonen "kaupallinen" ekvalisointi syntyy ihan ittestään. Bassoresonanssin kohdalle paljon lisää (BASS BOOST) ja pikkuisen treblekorostusta.

Monitiekajarissa impedanssikäyrä voi olla hyvinkin paljon enempi vaihteleva. Semmoiseen jos rupeaa sarjaan virittelemään LCR suodinta, niin ei välttämättä tulos ole yhtä yksinkertaisesti pääteltävissä kuin yksitiekajarilla. Mut korvathan ne paras mittalaite on. Kokeile!

Onneksi korona ei vienyt kuuloani. Tai edes sekoittanut.
 
Jakosuotimen laskut usein tehdään olettamalla lähtöimpedanssi lähes nollaksi, toinen asia mikä laskuissa menee pieleen on kuvitelma, että musiikki on siniaaltoa, teoriassa onkin , mutta ei jakosuotimen näkemänä. Jakosuodatinta voi testata kolmioaallolla ja verrata mittauksia siniaallolla , silloin huomaa jakosuotimen suunnittelun ongelman , näyttäisi, että ideaalista jakosuodinta ei saa tehtyä eli kokeilu on tärkeä osa testausta,mahdollisimman lievä jakosuodin on yleensä paras.
Kolmioaalto käyttäytyy luonnollisesti eri tavalla, koska siinä on parittomia harmonisia. Siniaalto sisältää ainoastaan yhtä taajuutta, mutta kolmioaalto koostuu useista eritaajuisista siniaalloista.
Triangle_Wave.gif
 
Monitiekajarissa impedanssikäyrä voi olla hyvinkin paljon enempi vaihteleva. Semmoiseen jos rupeaa sarjaan virittelemään LCR suodinta, niin ei välttämättä tulos ole yhtä yksinkertaisesti pääteltävissä kuin yksitiekajarilla. Mut korvathan ne paras mittalaite on. Kokeile!

Onneksi korona ei vienyt kuuloani. Tai edes sekoittanut.

Perhana, iskikö virus kohdalle? Itsellä koronan vaikutukset on lähinnä välillisiä, eli kevyt mökkihöperöys saattaa hiipiä ja tulee haalineeksi kaikkia hoopoja projekteja. Ja etätyöt jatkuu vielä ainakin lokakuun loppuun, tänään ilmoitettiin.

Mulla on tässä diskanttipäässä hieman korjattavaa, tai ehkä ylemmällä keskialueella. Muutaman naislaulajan äänestä on hävinnyt ”hunajaa”, tullut vähän kalseita sävyjä. Ehkä soitankin turhan kovaa mutta mutta... Toinen on ne ässät jotka ovat alkaneet sihahdella ja pariin kappaleeseen on tullut hi-hattiin vai mikä ihme se tsikitsik-tsikitsik-lyömäsoitin nyt olikaan, huomattava määrä lisää volyymiä. Esim Alannah Mylesin Black Velvet on saanut tällaisen uuden piirteen, en ollut koko ääntä edes erityisemmin noteerannut aiemmin mutta nyt se suorastaan hyökkäsi päälle. Ongelma saattaa olla keskiäänisessä, luultavasti diskantti on koko lailla ennallaan koska sen vanhakin konkka mittautui ihan ok. Muut konkat olivat tosiaan nutullaan ja sekä basson että keskiäänen sointi muuttui aika lailla. Basso parempaan, pientä viritystä sen kanssa menossa edelleen, ja keskiääni erottelee nyt paremmin mutta tuo sihinä pitäisi laittaa kuriin. Olisko tuo nyt sitten jossain 5k tienoilla? Haihätti ja nuoren Norah Jonesin ässät?

Koitan mitoittaa RLC:n, aika selkeähän se periaatteessa on. Katselin Sauraman Äänilevy-kaiuttimen ohjetta, siinä oli napattu noin 350Hz:n kohdalta vasteesta loiva patti pois laittamalla jonoon bassoelementin rinnalle 10mH:n kela, 33uF konkka ja 6,8 ohmin vastus. Piiri ilmeisesti päästää tietyn kaistan ohi elementistä. Kaavat löytyy netistä, mutta pitäisikö kelan ja konkan olla jossain ”suhteessa” keskenään vai voiko taajuuden säätää vaan toista komponenttia muuttamalla?

Mullahan on noissa se paljon puhuttu zobel-kytkentä, jonka kai pitäisi pitää vahvistimen näkemä impedanssi tasaisehkona, en tiedä toimiiko se putkivahvistimen kanssa kuten on suunniteltu. Tuon imuripiirin meinasin laittaa rinnan joko pelkän diskantin, pelkän keskarin tai sekä diskantin että keskarin kanssa. Jälkimmäinen kytky tulisi heti siihen basson ylipäästön jälkeen. Yhtään en tiedä toimisiko mutta kokeilemallahan se selviää.

Mikrofoni ja mittari olisi tietysti kiva mutta varmaankin etenen korvakuulolta, oppiipahan samalla kuuntelemaan. Lopuksi voisi sitten mittauttaa ämyrit ja vahvistimen parina, että kuinka hakoteillä sitä onkaan. Melkein tekisi mieli tuoda koko suotimet ulos koteloista, ehkä jopa rakentaa ne uudestaan ilman tuota nykyistä piirilevyä mutta olkoon siellä. Bassopäänkin virittelyssä olen mennyt ees taas, nyt on 4,7 ohmia konkan jatkona ja joillakin äänitteillä on löytynyt ihan uusia sävyjä bassosta, mutta välillä joku tietty taajuus myös ylikorostuu, jossain alle sadan hertsin hujakoilla ehkä. Perhana kun en musiikista mitään tiedä, että osaisin arvata taajuutta tai nuottia, mutta joku sähköbasson nuotti jyrähtää paljon lujempaa kuin muut. Voisi kai kokeilla testisignaaliakin, helpompi sillä varmaan olisi haarukoida.

Onneksi on aika hyvät kuulokkeet, voi vertailla miltä minkäkin ”kuuluisi” kuulostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Aikamoinen projekti korvakuulolla. Tulee yhteen huoneeseen sovitetut kaiuttimet, kun ekvalisoit huoneakustiikan ongelmatkin jakosuotimella.
 
^ Joo, tämä koko hankehan voi olla joko kunnianhimoinen tai pähkähullu, katsantokannasta riippuen. Ihan vaan näpertelyn ilosta ja oppimismielessä tätä lähdin tekemään, tavoitteena mukavasti soivat kaiuttimet, ei sen kummempaa. Tuo vahvistinkin on tässä huoneessa tehty, eikä se vielä ole täältä poistunut kertaakaan :) Sille nuo kaiuttimet tulevat pariksi ja tosiaan saattaa olla että näissä virityksissä tulee tehtyä osittain huonekorjaustakin.

Samalla voi tietysti olla että korjaantuu muutaman lempilevyni tuotannollinen epäyhteensopivuuskin... Mulla on muutama ”Referenssi” joiden haluan kuulostavan hyvältä, muut menee siinä sivussa, eli tuskin näistä kaiuttimista tulee mitkään tajuntaa räjäyttävät tai absoluuttisesti hyvät, mutta tuleepa tällaistakin koitettua. Ei siis ehkä Hifiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tähänastiset modaukset ovat pieniä ja yksinkertaisia, ja helposti poistettavissa jos tuntuu että menee hullummaksi. Jos alkaa kyllästyttämään, niin voi laittaa jotain samantyylistä kuin Nimim. Slant Sicknessillä on, tai vaikkapa Sauraman ”Purismit”, jollei sitten jopa jotain isompia coaxeja. Virittelee näihin sitten sopivan autotallisoundin seuraavaa sijoituspaikkaa varten ;)

”Tosimielellä” kuuntelu tapahtuu tosiaan kuulokkeilla, ja tämä on työhuone, pitäisi kyllä vähän akustoida, ainakin laittaa verhot ikkunaseinälle, se on ”takaseinä” eli ämyreitä vastapäätä. Akustiikkaopas onkin jo hommattuna.
 
Koitan mitoittaa RLC:n, aika selkeähän se periaatteessa on. Katselin Sauraman Äänilevy-kaiuttimen ohjetta, siinä oli napattu noin 350Hz:n kohdalta vasteesta loiva patti pois laittamalla jonoon bassoelementin rinnalle 10mH:n kela, 33uF konkka ja 6,8 ohmin vastus. Piiri ilmeisesti päästää tietyn kaistan ohi elementistä. Kaavat löytyy netistä, mutta pitäisikö kelan ja konkan olla jossain ”suhteessa” keskenään vai voiko taajuuden säätää vaan toista komponenttia muuttamalla?

Mullahan on noissa se paljon puhuttu zobel-kytkentä, jonka kai pitäisi pitää vahvistimen näkemä impedanssi tasaisehkona, en tiedä toimiiko se putkivahvistimen kanssa kuten on suunniteltu. Tuon imuripiirin meinasin laittaa rinnan joko pelkän diskantin, pelkän keskarin tai sekä diskantin että keskarin kanssa. Jälkimmäinen kytky tulisi heti siihen basson ylipäästön jälkeen. Yhtään en tiedä toimisiko mutta kokeilemallahan se selviää.

Lataa koneellesi joku elektroniikkasimulaattori, niin pääset kokeilemaan komponenttien vaikutusta. Resonanssin ohella kaistan leveys ko kuopassa riippuu komponenttivalinnoista. Käytän LTspiceä, mut näköjään olen pyyhkäissyt tiedostot koneeltani huitsan nevadaan, joten ei ole nyt yhtään esimerkkiä. Raskasta niitä on laskemalla laskea.
 
Minusta KariFS on asian ytimessä käyttäessään korviaan analysaattoreina. Turhan monta vuosikymmentä mittailin itse asioita. Jossakin vaiheessa hifiharrastus ehti jopa loppua. Ja niin joo se zobel kytkentä on osa sitä jakosuodinta myös. Vaikuttaahan elementin impedanssi jakosuotimessa siinä kuin komponenttiarvot yleensä. Ja jos se kaiuttimen impedanssikin on taajuusriippuvainen, niin onpas taas hankalaa laskeskella niitä suodinarvoja.
 
Aikas äkkiä saat rakennetuksi koko kaiuttimen simulaattoriin ja voit siellä pelailla komponenttiarvoilla ja sitten yrittää korvilla löytää muutoksen. Ohessa esimerkki 20-20k taajuusvasteesta LCR vaimentimen kanssa. Tuossa on "putkivahvistin" eli lähteessä on sisäistä vastusta samat 8 ohmia kuin on kaiutinkin.
 

Liitteet

  • Näyttökuva 2020-9-17 kello 23.02.57.jpg
    Näyttökuva 2020-9-17 kello 23.02.57.jpg
    84,1 KB · Katsottu: 37
Taitaa tuo bassopää olla nyt valikoitunut valmiiksi ja voi poistaa tuon sokeripalavirityksen. Kokeilin sinne 1, 2.35, 3 ja 4.7 ohmin vastuksia, kai se tuo kolmonen sitten on. 2.35:n tein kahdella 4.7:lla, ja jos mulla olisi ollut 2.5 ohmisia niin olisin ehkä laittanut sellaiset. Nyt löytyy bassosta kuitenkin sävyjä ja jopa pontevuutta, tokihan se ei kovin alas mene saati rintalastassa tunnu, mutta hei, 8” pahvikartio aika jäykällä kumiripustuksella ja vajaa 2W per kanava, siihen nähden ihan hyvä.

Pitää kyllä kokeilla tuollaista simulaattoriakin. LCR-kytkentä tuntuisi ainakin näin hydrauliikkaopintojen pohjalta järkevämmältä niin että laittaisi kaistanpäästökytkennän (eli sarjaan nuo romppeet) elementin rinnalle. Jotenkin tuntuisi että vaikutus impedanssiin olisi pienempi kuin jos laittaisi tuon estokytkyn elementin kanssa sarjaan? Hydrauliikassa tarkka säätäminen on helpompaa jos se tehdään ohivirtauksen avulla, versus että yritetään säätää päävirtausta :D Mutta onko tuolla käytännön merkitystä (siis tässä suodinhommassa) vai onko se pelkkä tottumuskysymys?

Kun täytyy sinne koteloiden sisuksiin taas sukeltaa kuitenkin, niin taidan ensin koittaa ”entisöidä” jakosuotimen diskanttiosuuden. Voi olla että se kelan kanssa sarjaan laitettu vastus sai ehkä jotain outoa aikaan, johtuuko putkivahvistimesta vai mistä, mutta se sihahtelu suorastaan hyökkää aina välillä. Eli vastus pois ja voisi laittaa jopa ne vanhat muovikondensaattoritkin takaisin, kun ne kerran mittauksissa näyttivät hyviltä. Tuli tuossa malttamattomana tehtyä monta muutosta kerralla, parempi palata lähtöruutuun. Toki nyt olisi helppo vetää taas johdot ulos kotelosta, tällä kertaa niin että saisi kytkettyä noita LCR:iä diskantin rinnalle :unsure:
 
Laita vaan tommonen rinnakkaisresonanssi ja laita se koko kaiuttimen kanssa sarjaan. Toimii. Hydrauliikkavehkeet on niin vaisuja vrt nää sähkömiest... henkilöiden vekottimet. Aatteleppa ite; pitäis saada illaksi tunnelmavalaistus ja rupeat kytkemään sähkökiuasta ja hellaa päälle, eikä prkl himmene!
 
Hyvä analogia ja perustelut :D

Eilen otin taas takalevyt auki ja tein tuon basson (tällä hetkellä) lopullisen kytkennän. Nyt siis C1:n kanssa sarjassa 3 ohmin vastus. Diskantista otin kelan kanssa sarjassa olleen 1-ohmisen pois, hetken mielijohteesta laitoin sen sarjaan diskantin kondensaattorin kanssa. Jätin sittenkin sen uuden kondensaattorin paikalleen. Katselin noita nimim. Audisa:n linkittämien kaiutinkirjojen kytkyjä, ja siellä oli parissa kolmitiekaiuttimessa ilmeisesti diskantin tasoa vaimentamassa parin ohmin vastukset, ja elementit olivat tyypeiltään samoja tai ainakin melkein samoja kuin noissa minun kaiuttimissa. Mielikuva oli että diskantit olisivat olleet edellisessä versiossa ihan aavistuksen turhan voimakkaat tai sävyltään inan raa’at. Nyt kuulostaa paremmalta, tuli hieman pehmeyttä ylärekisteriin, semmoinen ”vintage”, mutta ei missään nimessä tunkkainen soundi. Ässien sihahtelu vaimeni myös jossain määrin mutta kyllä sitä jäi.

Uskoisin että alkaa olla soundi aika lailla kohdallaan, ainakin mitä näillä yksinkertaisilla konsteilla pystyy näistä kaiuttimista saamaan. Tai no ainakin minun mielestä kuulostaa hyvältä. Paitsi ne ässät... mutta toisaalta kun kuuntelin samoja pätkiä kuulokkeilla (AKG K712pro) niin kyllä niilläkin hieman sihahtaa. Toki nekin ovat vähän raa’an maineessa.

Mutta onkohan tässä nyt kyse sittenkin vahvistimen ominaisuudesta? Tai putkien? Vai äänitteiden? Sama ilmiö tulee sekä CD:llä että vinyylillä. Vai onko korvat kalibroituneet uudestaan... no, jos kuuntelisi vaikka noilla luureilla spotifystä suoraan tabletilla samoja äänitteitä niin voisi ainakin sulkea jotain mahdollisuuksia pois. Ja jos jaksaisi raahata paikalle toisen vahvistimen niin voisi kai sitäkin kokeilla.

Olisikohan putkijumpalla mahdollista saada muutosta? Nyt on nuo Kärpäsen vakiot, JJ-merkkiset budjettituubit. Etunen on ECC81 ja pääteputkina pari EL84:ää, olisiko suosituksia? Vai voivatko olla loppuun soitetut? Lämmetessään ovat kyllä alkaneet pitämään sellaista rahinaa, vähän niinkuin joku hankaisi mikrofonia, tai kissanpoika joutunut pahvilaatikkoon ja yrittäisi ulos. Vahvistin on otettu käyttöön alkuvuodesta, eli jotain 8kk sitten, ei varsinaisesti luukutettu, mutta on ollut vallankin tämän puolen vuoden etätyörupeaman aikana aika paljon päällä vaikka ei koko aikaa ole soitettukaan. Kuulokkeilla eniten on kuunneltu, kuulokelähtöhän tässä mallissa on toteutettu pudottamalla kaiutinlähtöjen tasoa vastuksin.

Mutta voisihan tuota resonaattorisysteemiäkin kokeilla jos/kun kerran se menee koko kaiuttimen kanssa sarjaan, voi sitten testailla ilman että pitää aukoa koteloa tai tehdä muita järjestelyjä.
 
Viimeksi muokattu:
Aliexpressistä 10 euron rakennussarjaoskilloskooppi ja sillä testaamaan, värähteleekö systeemi. Se tosin menee mittaamisen puolelle ja illuusiot voivat alkaa murenemaan. Tuli mieleen, että ottaa skoopista sen tyypillisen 1kHz kalibrointisignaalin jolla ajaa volyymi eri tasoilla sisään vahvariin. Ja sitten riemuitsee näkemästään häkkyräaallosta kaiutinlähdössä. Putkisesta ei vältsisti tuu ihan siistiä kanttiaaltoa, eikä vältsisti jää siihen, että kaista rajoittaa reunojen nousua. Siinä saattaa olla hyvinkin soimista muutoksen reunalla ja kun sitä levittää vähän auki, niin voi laskea, mikä on suurimman häiriötaajuuden jakso. Kaiutin pois, kuormavastus tilalle. "Soiko" yhtä lailla vai riemastuuko vahvistin kuorman kapasitiivisesta reaktanssista?

Mut nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Menee mittauksen puolelle!

Mulla poltti joskus joku kaupallinen single end putkivahvistin piezodiskantin "heti". Olin koonnut paljon mökää antavan kajarin siten, että siinä oli 15" bassoinstrumentin kaapista irroitettu elementti ja sen rinnalla piezodiskantti. Pelasi Salora 3000 perässä oikein, mutta putkivahvari sai piezon kerran vinkaisemaan tosi lujaa ja sitten oli hiljaista. Se elementti oli liki puhdas kapasitanssi vahvariin päin.
 
Niin no, mahtaako mulla olla mitään illuusioita putkitekniikan ylivertaisuudesta, saati tuon oman minimalistisen laitteeni puhtaasti teknisestä suorituskyvystä. Varmaan siellä säröä ja resonanssia on, mutta tykkään sen soinnista. Se vaan tuo huonoista äänityksistä huonot puolet esiin, ja koko laitteen idea on että juuri vähemmistä osista ei putkivahvistinta saa tehdyksi, joten siinä ei liene mitään korjauksia ja saattaa olla herkkä ulkoisille oloille. En ole kovin harjaantunut kuuntelija edes, tuo putkihomma on mulle vähän sama kuin takkatuli, eli kyllähän sähköllä lämmitys on helpompaa mutta takkatulessa on sitä jotain. Sama juttu putket vs transistorit.

Mutta nyt kun olen kuunnellut muitakin levyjä kuin noita pahimpia sihisijöitä niin hyvältähän nuo kuulostaa. Varmaan jos jonkun resonanssi-imurin tuohon mitoittelisin ja rakentaisin, niin saattaisi se poistaa jotain sitten noista ”onnistuneista”. Eli pitäisikö tehdä ”antisibilaattori” muutamalle eri taajuudelle, varustettuna vaihto- ja ohituskytkimin? Lieneekö semmoinen enää Hifiä, toisaalta onhan joillakin ekvalisaattoreita, deeäspeitä ja sen sellaisia.

Ärsyttävän pienestä olisi enää kiinni sihausten eliminointi. Saattaa olla että pääsen hörhön kirjoihin, mutta kun otin ja käänsin vahvistimen virtajohdon töpselin toisin päin, niin aivan kuin olisi sihinät hieman korjaantuneet :unsure: Mitäs seuraavaksi, kangaspäällysteiset virtajohdotko, silkkinen soundi? Saatanpa kokeilla toisia välijohtojakin, nyt on paikalla tuon CD-soittimen mukana tulleet Chord-piuhat.

Skoopilla olisi kyllä mielenkiintoista testailla, tosiaan niitähän on tietokoneeseen kytkettäviä edukkaita olemassa, samoin kaikenmoisia kantti- ja sinigeneraattoreita. Mutta taidan nyt kuunnella musiikkia välillä kuitenkin :)
 
Viimeksi muokattu:
Peijooni, nyt olisi jo melkein aihetta tuonne ”confused”-vitjaan. Sitä sibilanssia olen tässä ihmetellyt, ja sitten totesin että melkein yhtä paha se on kuulokkeilla, olisko putket menossa vahvistimesta vai mitä kummaa. Bonnie Raitt:in ”Nick of Time”-albumi oli kuuntelussa CD:ltä. No, otin ja laitoin tabletista spotify:llä tulemaan saman suoraan noihin K712-luureihin, ja samat sihinät siellä. Pöytälaatikosta parit nappikuulokkeet (Sennheiserin jotkut ja toiset oli Skull Candyt, mistä lie tulleet) ja edelleen vaan sihisee. No löytyisi tuo albumi vinyylinäkin ja jossain se on kasettinakin joko vinyyliltä tai CD:ltä itse nauhoitettuna eli voisi sitäkin testailla, toki se on paljon soitettu eikä koskaan pesussa käynyt se vinyyli. Myöhemmälle nyt kuitenkin jää noiden analookisten testailut.

Muttamutta. Kahdella eri ohjelmalähteellä, kolmilla kuulokkeilla ja yksillä ämyreillä kaikilla sihisee. Eli varmaan se nyt sitten on siellä levyllä. Jaksaisko joku tsekata paremmalla laitteistolla vaikka tuon ”Too Soon to Tell”-biisin? Eihän tässä muuta mutta miten ihmeessä en ole sitä ennen huomannut? Oliko edellinen laitteistoni ns tumppu vai mitä kummaa? Onko tämä hinta joka pitää maksaa erottelusta? Vai olenko ollut ennen vielä pahempi puukorva?

No, hyvä puoli lienee se että ei noista ämyreistä ihan sysisurkeat tulleet.

Sibilanssi on vaikea ilmiö, yksi esimerkki on Dixie Chicks:in ”Wide Open Spaces” jossa taitaa olla tuotannollisin konstein vaimennettu laulajan sihinät, kuulostaa jo lähes oudolta. No, jos tosiaan sitä resonanssipiiriä lähtisi testailemaan, kopallinen ärriä, ceitä ja älliä tilaukseen vaan.
 
Back
Ylös