Makunsa kullakin, toinen tykkää säröstä ja toinen ei. 2010-luvulla ja 1960-1980-luvulla suunnitellussa dynaamisessa kaiuttimessa/elementissä on joka tapauksessa suuri ero.
En tiedä tarkalleen koska "nykyaikainen" dynaamisen kaiuttimen malli yleistyi, eli kaiutin, joka on pyöreä (ei ovaali tjsp.), siinä on suuri ja kohtalaisen voimakas magneetti ja runko ei ole prässättyä terästä. Tämä kaiutintyyppi on oletettavasti yleistynyt esim. 80-90-luvulla? Näitä elementtejähän käytetään vielä erittäin laajasti kaiuttimissa. Nykyaikaiset oikosulkurenkaiset elementit, vapaasti hengittävällä rungolla ovat enemmän hi-end-elementtejä.
No anyway, suorituskykyero erään tuollaisen oikosulkurenkaattoman, valualurunkoisen, ventiloimattomalla rungolla toteutetun vintagemielessä "nykyaikaisen" n. 10v vanhan dynaamisen bassoelementin aka. "perusdinon" (joka on ulkoisesti laadukas usa:ssa valmistettu elementti) ja erään nykyaikaisen, 2000-luvulla suunnitellun elementin välillä on melko dramaattinen. Noin 1w teholla tuollainen perusdino säröttää 1-2 prosenttia koko kaistalla (90dB@1m-tasolla), kun taas nykyaikainen säröttää sen 0,3 prosenttia koko kaistalla (95dB@1m-tasolla, koska on herkempi elementti).
Suorituskykyero on luultavasti samanlainen perusdinon ja sitä edeltäneen generaation elementeissä, ellei suurempi, sillä olettasin todella vanhoissa elementeissä olevan esimerkiksi mitättömät xmaxit ja huono transientti-/impulssivaste. Toisin sanoen bassoa ei irtoa paljon ja parin millin liikeradalla ollaan jo xlimiä kolkuttelemassa ja disujen huonosta impulssivasteesta johtuen toiston yläpää on pääsääntöisesti vaimentunut reilusti. Sitten tulee vielä vintage-vuoristorata-lisä, eli vanhojen elementtien vaste on myös usein kaikkea muuta kuin tasainen + yksilövarianssia on ollut nykymittapuulla paljon.