Vintage, retro, vai museorekisteri?

Makunsa kullakin, toinen tykkää säröstä ja toinen ei. 2010-luvulla ja 1960-1980-luvulla suunnitellussa dynaamisessa kaiuttimessa/elementissä on joka tapauksessa suuri ero.

En tiedä tarkalleen koska "nykyaikainen" dynaamisen kaiuttimen malli yleistyi, eli kaiutin, joka on pyöreä (ei ovaali tjsp.), siinä on suuri ja kohtalaisen voimakas magneetti ja runko ei ole prässättyä terästä. Tämä kaiutintyyppi on oletettavasti yleistynyt esim. 80-90-luvulla? Näitä elementtejähän käytetään vielä erittäin laajasti kaiuttimissa. Nykyaikaiset oikosulkurenkaiset elementit, vapaasti hengittävällä rungolla ovat enemmän hi-end-elementtejä.

No anyway, suorituskykyero erään tuollaisen oikosulkurenkaattoman, valualurunkoisen, ventiloimattomalla rungolla toteutetun vintagemielessä "nykyaikaisen" n. 10v vanhan dynaamisen bassoelementin aka. "perusdinon" (joka on ulkoisesti laadukas usa:ssa valmistettu elementti) ja erään nykyaikaisen, 2000-luvulla suunnitellun elementin välillä on melko dramaattinen. Noin 1w teholla tuollainen perusdino säröttää 1-2 prosenttia koko kaistalla (90dB@1m-tasolla), kun taas nykyaikainen säröttää sen 0,3 prosenttia koko kaistalla (95dB@1m-tasolla, koska on herkempi elementti).

Suorituskykyero on luultavasti samanlainen perusdinon ja sitä edeltäneen generaation elementeissä, ellei suurempi, sillä olettasin todella vanhoissa elementeissä olevan esimerkiksi mitättömät xmaxit ja huono transientti-/impulssivaste. Toisin sanoen bassoa ei irtoa paljon ja parin millin liikeradalla ollaan jo xlimiä kolkuttelemassa ja disujen huonosta impulssivasteesta johtuen toiston yläpää on pääsääntöisesti vaimentunut reilusti. Sitten tulee vielä vintage-vuoristorata-lisä, eli vanhojen elementtien vaste on myös usein kaikkea muuta kuin tasainen + yksilövarianssia on ollut nykymittapuulla paljon.
 
Olen kuopannut tuollaiset "perinteiset" hifin määrittelyt järjettöminä, tai ainakin niiden yksinkertaiset tulkinnat siitä muokkaamattomuuden vaatimuksesta. On perustellumpaa ajatella musiikkia laajemmalla ja todellisemmalla näkökulmalla, jossa on konsertteja ja muita eläviä esityksiä sekä kuulija. Tavallaan elävä esitys on myös muusikko studiossa. Yhtä kaikki aina on jossain kuulija, erilaisissa paikoissa, eri tavoin sijoittuneena, ja siitä johtuen erilaisessa äänikentässä. Myös henkilökohtainen aistimus on erilainen yksilöstä lähtien, eikä vain sijoittumisen takia. Studiossa on äänittäjä ja sitten vielä miksaaja jolle ei mielestäni kannata antaa sellaista ylivaltaa musiikkiin, mikä mainitussa "perinteisessä" (oikeammin: vääristyneesti tulkitussa) hifin määritelmässä sinne annetaan. Äänentoisto on yhtä muokkaamista. Jo kuuntelupaikankin muutos muokkaa ääntä.

Luonnollista on sen sijaan saada aikaan sellainen musiikin ääni, joka kokijasta on miellyttävä. Konsertissakin (toivottavasti) voi liikkua tai valita paikkansa ja muokata siten kuulemaansa ääntä. Tämä on luonnonmukaista, ihmis- ja yksilölähtöisessä perustassa.
 
silmaauki sanoi:
Nyt sun pitää kyllä vääntää rautalankaa ja paljon jos haluat minulle kertoa miten sun Mannet täyttää mutta Mikan Altecit ei täytä jotain wikin perustulkintaa hifistä? ???

:D Okei sovitaan tässä sun vastakkainasettelussa että ne Altecit on hifiä ja Mannet on vintagea 8)
Mutta tämä Mannepolku tukitaan nyt tässä reissussa ja jatketaan otsikossa, eli onko siinä tosi wanhassa vara parempi jos pyritään saamaan rahoille vastinetta hifitoistossa jossa pyrkimyksenä on illuusio aidosta esityksestä? Siihen tuskin kuuluu taajuuskaistan leikkaantuminen molemmista päistä?
 
K J Manner sanoi:
Olen kuopannut tuollaiset "perinteiset" hifin määrittelyt järjettöminä, tai ainakin niiden yksinkertaiset tulkinnat siitä muokkaamattomuuden vaatimuksesta.
Minusta olisi mahtavaa, jos äänitys- ja toistoketju standardoitaisiin. Teatteriaudion puolella näin on tehtykin. Nyt on olemassa vain yleisiä käytäntöjä akustiikan, suuntakuivioiden/tehovasteiden ja äänenpainetasojen suhteen.
 
sepi_1 sanoi:
:D Okei sovitaan tässä sun vastakkainasettelussa että ne Altecit on hifiä ja Mannet on vintagea 8)
Mutta tämä Mannepolku tukitaan nyt tässä reissussa ja jatketaan otsikossa, eli onko siinä tosi wanhassa vara parempi jos pyritään saamaan rahoille vastinetta hifitoistossa jossa pyrkimyksenä on illuusio aidosta esityksestä? Siihen tuskin kuuluu taajuuskaistan leikkaantuminen molemmista päistä?
Sä sitten vääntelehdit: :D

Eiköhän nuo molemmat ole hifiä, mutta vain toinen lienee sitä vintagea. Se toinen ei ole sun Mannet.

Mitä tulee noihin ylläoleviin kysymyksiin niin:

1) Toisinaan ja toisinaan ei.

2) Ei tietenkään tuo ole tavoitteena. Mutta jos yksinkertaistetaan asiaa, niin Mannet leikkaa alapäästä taajuuskaistaa. Tällöin Mannetkaan eivät kuuluisi tähän pyrkimykseen. Ja nyt sitten laajennataan takaisin ja mietitään mitä muita tavoitteita voi olla kuin sen alapään tai yläpään kuuluminen? Sinulle ei ehkä mitään, mutta onkos se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että joku muu saattaa äänestä erottaa jotain muutakin kuin sen taajuuskaistan?
 
Legis sanoi:
Makunsa kullakin, toinen tykkää säröstä ja toinen ei. 2010-luvulla ja 1960-1980-luvulla suunnitellussa dynaamisessa kaiuttimessa/elementissä on joka tapauksessa suuri ero.

En tiedä tarkalleen koska "nykyaikainen" dynaamisen kaiuttimen malli yleistyi, eli kaiutin, joka on pyöreä (ei ovaali tjsp.), siinä on suuri ja kohtalaisen voimakas magneetti ja runko ei ole prässättyä terästä. Tämä kaiutintyyppi on oletettavasti yleistynyt esim. 80-90-luvulla? Näitä elementtejähän käytetään vielä erittäin laajasti kaiuttimissa. Nykyaikaiset oikosulkurenkaiset elementit, vapaasti hengittävällä rungolla ovat enemmän hi-end-elementtejä.

No anyway, suorituskykyero erään tuollaisen oikosulkurenkaattoman, valualurunkoisen, ventiloimattomalla rungolla toteutetun vintagemielessä "nykyaikaisen" n. 10v vanhan dynaamisen bassoelementin aka. "perusdinon" (joka on ulkoisesti laadukas usa:ssa valmistettu elementti) ja erään nykyaikaisen, 2000-luvulla suunnitellun elementin välillä on melko dramaattinen. Noin 1w teholla tuollainen perusdino säröttää 1-2 prosenttia koko kaistalla (90dB@1m-tasolla), kun taas nykyaikainen säröttää sen 0,3 prosenttia koko kaistalla (95dB@1m-tasolla, koska on herkempi elementti).

Suorituskykyero on luultavasti samanlainen perusdinon ja sitä edeltäneen generaation elementeissä, ellei suurempi, sillä olettasin todella vanhoissa elementeissä olevan esimerkiksi mitättömät xmaxit ja huono transientti-/impulssivaste. Toisin sanoen bassoa ei irtoa paljon ja parin millin liikeradalla ollaan jo xlimiä kolkuttelemassa ja disujen huonosta impulssivasteesta johtuen toiston yläpää on pääsääntöisesti vaimentunut reilusti. Sitten tulee vielä vintage-vuoristorata-lisä, eli vanhojen elementtien vaste on myös usein kaikkea muuta kuin tasainen + yksilövarianssia on ollut nykymittapuulla paljon.

Aika vahvasti yleistät... Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä olivat nuo esimerkkisi "perusdino" ja "eräs nykyaikainen"?

- Jukkis -
 
silmaauki sanoi:
2) Ei tietenkään tuo ole tavoitteena. Mutta jos yksinkertaistetaan asiaa, niin Mannet leikkaa alapäästä taajuuskaistaa. Tällöin Mannetkaan eivät kuuluisi tähän pyrkimykseen. Ja nyt sitten laajennataan takaisin ja mietitään mitä muita tavoitteita voi olla kuin sen alapään tai yläpään kuuluminen? Sinulle ei ehkä mitään, mutta onkos se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että joku muu saattaa äänestä erottaa jotain muutakin kuin sen taajuuskaistan?

Enkös mä just sanonu että nyky-Mannet ei tähän ketjuun kuulu ;) Kaikki leikkaa alakaistaa, Reiskan Usheritkin. Kyse on vain siitä mikä on se alarajataajuus. Jos kuuntelee pelkkää kuoromusiikkia niin ässät ei ainakaan sihahtele ja mikkiin tullut ilmavirta ei tee alapäähän häiriöääniä.

Toistokaistan laajuus ei ole itseisarvo sinällään mutta on kuitenkin olennainen osa pyrittäessä toistaa aito esitys muuttumattomana. Sehän tämän harrastuksen tarkoitus on, kun noita live-esityksiä ei saa muutoin kotiinsa tuotua?
 
Kannoin juuri tupaan Yamaha YP-800 / Shure M97 soittimen vm. 1978.

Laite on varsin siistissä kunnossa, vaatii lähinnä pientä pintapuhdistusta.

Mukavana ominaisuutena 12 kg paino antaa kuvan laadukkaasta toteutuksesta.

Ei tää mikään Hard-Core soitin ole, mutta hoitanee homman kunnialla.

Kommentteja lisää kunhan soitin on putsattu, säädetty ja "sisäänsoitettu".

re0018b.jpg


Sopii tyyliltään ykkössettiin :D

Photo003.jpg
 
^ taisi olla Suomeen tuotavan Yamaha-malliston kärkipeli tuona vuonna, jollen väärin muista, tuo gramofoni.
 
Mallas sanoi:
^ taisi olla Suomeen tuotavan Yamaha-malliston kärkipeli tuona vuonna, jollen väärin muista, tuo gramofoni.

YP-800 onkin vm. 1976, kun ei löydy 1978 katalogista * , jossa on YP-D6, jossa on paljon samoja vaikutteita "jalostettuna".

Hyvin 34 vuotias vaari toistaa paria levyä, joka kävin hätäpäissäni hakemassa - loput on olleet kaverilla "tallessa" - pitää hakea takaisin.

* = http://wegavision.pytalhost.com/yamaha78/Yamaha78_26.jpg

Loistava kokoelma wanhoja esitteitä: http://wegavision.pytalhost.com/ :)
 
Hardsoft sanoi:
YP-800 onkin vm. 1976, kun ei löydy 1978 katalogista * , jossa on YP-D6, jossa on paljon samoja vaikutteita "jalostettuna".


YP-D6:tta kuolasin joskus, ja YP-800 taisi olla mainittuna vielä vuoden 1978 Valintaoppaassa. Ei vissiin varastot kiertäneet ihan maksiminopeudella :)
 
No saaplari, laitetaan tää viimeisin hankinta nyt tännekin vielä :D

Jos spämmään liikaa niin modet varmaan potkii pois tjtn, mutta kun oon vaan niiiiiiiiiiiin tyytyväinen.

5ae3399576ca57d16e602575cf793-orig.jpg
 
Aika jytkyjä vintaakeja kun kantokahvat löytyy viritintä myöten.
 
Näyttää mun järmäavaus muuttuneen yleiseksi läpäksi, no hyvä :D Mutta kuka kurja on tuollaiseen kiekkovirittimeen mennyt laittamaan diginäytön, törkeää! >:D
 
sepi_1 sanoi:
Enkös mä just sanonu että nyky-Mannet ei tähän ketjuun kuulu ;) Kaikki leikkaa alakaistaa, Reiskan Usheritkin. Kyse on vain siitä mikä on se alarajataajuus. Jos kuuntelee pelkkää kuoromusiikkia niin ässät ei ainakaan sihahtele ja mikkiin tullut ilmavirta ei tee alapäähän häiriöääniä.

Toistokaistan laajuus ei ole itseisarvo sinällään mutta on kuitenkin olennainen osa pyrittäessä toistaa aito esitys muuttumattomana. Sehän tämän harrastuksen tarkoitus on, kun noita live-esityksiä ei saa muutoin kotiinsa tuotua?
moi
sepi tais riittää toimittajalle.kun oli vierailulla,se menee aika alas voimalla,mutta kun sais jonkuntonnin ylimääräistä,niinse semmoinen asetus.15-30hz voisin ajatella,tehdä ainut että niitä levyjä,löytyy niin hemmetin vähän,helpommin tulee ongelmia.huone kyllä toimii ihanhyvin,niinkin alhaalla toistettaessa,supeja täytys ehdottomasti,olla kaksi.eikä tää taida olla kovin järkevä ajatus,mutta vois muuten olla kiva homma.
ter,reiska
 
Back
Ylös