Vinkkejä levynpaistoon (kieron älppärin suoristus uunissa)

kuzma

Hifiharrastaja
Liittynyt
21.12.2006
Viestejä
5 229
Kaupunki
Kuopio
Morjens,

kokeilin toissailtana suoristaa älppäreitä HH Vinyylivihkosen ohjeen mukaan uunissa lämmittämällä. Ostin 4kpl 350x350x6mm lasilevyjä, joita päällekkäin latomalla saa siis teoriassa suoristettua kolme älppäriä kerralla. Lasilevyt maksoivat hukkapaloista tehtynä 30€, kun ovh-hinta olisi ollut n. 32€.

Asetin levyt uuniin, joka oli valmiiksi lämmitetty n. 40 asteeseen (tai oikeastaan se oli jäähdytetty ruoanvalmistusession jälkeen). Lämpötilaa tarkastelin kinkkumittarilla. Lasilevyt 4kpl asetin paistoritilän päälle, 3kpl älppäreitä välissä, ja lopuksi asetin kinkkumittarin alimmaisen lasilevyn alapintaa vasten. Lasilevyjen kahdelle sivulle laitoin pienet metallipuristimet. Lasille turvallisempia puupuristimia en vielä tähän hätään saanut hommattua, mutta tilauksessa ovat.

Levyt olivat uunissa reilun tunnin, lämpötilan ollessa alimman lasilevyn alapinnalla session alussa 42 astetta ja lopussa 48 astetta (HH ohjeessa kehotetaan käyttämään 40-50 asteen lämpötilaa). Nythän on selvää, että vaikka uunin lämpötila oli heti session alussa yli 40 astetta, lasilevyt ja älppärit olivat sitä vasta X minuutin kuluttua.

Session jälkeen jäähdytin älppäreitä lasilevyjen välissä 10tuntia, seuraavaan aamuun saakka. Parin-kolmen tunnin jäähdytyksen jälkeen kinkkumittari kertoi lasilevyn pinnasta vielä yli 30 asteen lämpötilaa, joten samana iltana en vielä uskaltanut poistaa puristimia saatikka lasilevyjä.

Lopputulos: eivät suoristuneet, vain yhden älppärin kierous muuttui hieman loivemmaksi. Ehkä.

Nytpä kysyn kommentteja: Olisiko pitänyt jatkaa kinkun paistoaikaa, vai käyttää hieman suurempaa lämpötilaa? Millä tavalla olette mitanneet lämpötilaa, vai oletteko vain luottaneet uunin säätönamiskan asteikkoon? Onko kukaan todellinen (ei siis huhupuhe- tai muukaan mielikuvitus-) henkilö saanut ihan todistetusti levyjänsä suoristumaan :D?

edit: kirotusvirhe korjattu
 
Kaverini kanssa opiskelija-aikoina opeteltiin, jotta kun paistaa pellillisen jäisiä makkaraperunoita niin ne on hyviä syödä silloin kun uunin on täysillä ja mittari plingahtaa 300 asteeseen. Toimisikohan tässä? :D

Jatkakaa. 8)
 
Ehkä tuo reilu tunti on liian vähän? Ja pitäisikö lämpö nostaa sinne 50 asteeseen? Hmm, te, jotka olette tehneet niitä vinyylikulhoja, osaatte varmaan kertoa, missä lämpötilssa ja kuinka pian muodonmuutos alkaa? Kun ois aikaa ja viitseliäisyyttä, niin pitäisi nämäkin jutut kokeilla...
 
kuzma sanoi:
Onko kukaan todellinen (ei siis huhupuhe- tai muukaan mielikuvitus-) henkilö saanut ihan todistetusti levyjänsä suoristumaan :D?

Olen saanut suoristumaan. Tosin siinä samalla levy jotenkin venähti (ei ollut pyöreä enää) ja pintakin muuttui oudon sameaksi. Ehkä oli vähän liikaa lämpöä (ei ollut mittaria eikä vanhassa Strömbergissä ollut muutenkaan portaatonta termostaattisäätöä) eikä edes mitään lasilevyjä vaan suoraan uunipellillä ;-) Mulle riitti tuo kokeilu, yhtään tosi kieroa/soittokelvotonta levyä ei ole vuosikymmenien aikana kokoelmiini tullut. Paitsi tuo lämpöhalvauksen saanut ...
 
Sama vika, sain aikaiseksi soikion muotoisen levyn.
Asteita oli se 50.tunnin verran oli uunissa ja pari tuntia vielä
lasilevyjen välissä jäähtymässä.
 
Yritin uudelleen, laitoin lämmönsäädintä ihan vain piirun verran suuremmalle. Tällä kertaa lämpö sitten karkaili lähelle 60 astetta, joten saattaa olla pannukakkua odotettavissa. Reilun tunnin taas lämmitin (en uskalla pitää enää pitempään lämmön noustua noin ylös), ja annan jäähtyä huomisaamuun saakka...
 
Sama vika.
Levystä tuli oietessaan soikio. Mikä lienee selviö.
Ei lasilevyt voi palauttaa kieroksi mennyttä, siis venähtänyttä levyä muotoonsa.
Lämpöä kalibroidussa laboratorio-uunissa oli 60°c. Liikaa kai sitten...

-M-
 
Kohta on urat lytyssä ja neula menee viu vaan. Roskiin vaan kierot, epäkeskot ja toinen kanava rikki soitetut vinyylit. Periaatteessa myyjällä on aina vastuu ottaa takaisin myymänsä vinyylit (ainakin pitäisi olla).
 
Sittenpähän tuon näkee ja kuulee, kun ensin kokeilee. Elä ole Seppo niin armottoman pessimistinen. Jos mänee v*tuiks, onpahan ainakin muiden edestä kokeiltu, tuota urbaanilegendaa. Sekin on jo arvokas tieto, jos tietää että tämä levy joutaa varmuudella roskiin...
 
kuzma sanoi:
...ekin on jo arvokas tieto, jos tietää että tämä levy joutaa varmuudella roskiin...
Lisää ja lämpöä uuniin ja kulhoksi! En taida uskaltaa kokeilla vaikka pari kieroa hyllystä löyyykin..
 
Kerran kokeilin pikaista oikaisua silitysraudalla voipaperin läpi, oli levyssä semmoinen mäki reunassa, en meinaa kokeilla toiste, sen verran tanakka oli se sulavan vinyylin käry.
 
Todella harvinaista tai muuten rakasta rinkulaa en kyllä roskiin heittäisi, vaikka olis kierokin. Mutta tusinasellaiset kyllä joutaa, ei sitä nyt ihan joka huoneseen rogabiliseinäkelloakaan viitsi. Ja Maria Callasin levylle se olisi häväistys.

^Tuo silitysrautakokeilu oli hauska :D.
 
kuzma sanoi:
Yritin uudelleen, laitoin lämmönsäädintä ihan vain piirun verran suuremmalle. Tällä kertaa lämpö sitten karkaili lähelle 60 astetta, joten saattaa olla pannukakkua odotettavissa. Reilun tunnin taas lämmitin (en uskalla pitää enää pitempään lämmön noustua noin ylös), ja annan jäähtyä huomisaamuun saakka...

Tällä kertaa tulos oli: yksi levy muutti muotoaan loivaksi U-kirjaimeksi, siis kaksi vastakkaista sivua jäi ylemmäksi ikään kuin filttihatun lierit. Toinen levy suoristui hieman, kolmas ennallaan. Muuttuneet levyt olivat samasta n. vuoden 1980 boksista, kolmas entisellään pysynyt on erillinen LP 70-luvun puolivälistä. Jotain laatueroa siis, vaikka painossa ei kouriintuntuvaa eroa olekaan. Aion yrittää vielä kerran, eilisellä lämpötila-asetuksella ja pitemmällä 2h vaikutusajalla.
 
Noita kulhoja tehdessä olen käyttänyt lämpötilana semmoista reilua sataa astetta, ja jos noita koittaisin suoristaa niin tekisin varmaan saman luokan lämmöillä. Sen vinyylimassan kymmenien tuntien jäähdyttely on taatusti turhaa.
Muovi kun lämpenee niin että se pehmenee niin silloin lasilevylle ja toinen päälle, saman tien se on jo takaisin kova. Tuommoinen kulhon tekeminen opettaa aika hyvin tuota vinyylin käsittelyä.

Eli ehdotukseni oikaisuun, lämmitä levy yhden lasilevyn päällä uunissa, n. 80 asteen lämmöllä. Kun levy alkaa "väsymään", niin silloin nostat sen uunista kylmälle lasilevylle, ja lasket toisen kylmän lasilevyn LP:n päälle, anna jäähtyä sanotaan... 5 min. En ota vastuuta :D
Voisin toki kokeilla oikaista yhden kulhoni takaisin soittoon :D
 
Aihetta sivuten, minulla on joskus ollut kiero levy parin kohtuullisen painavan lattialaatan välissä useamman viikon. Netissä sanottiin, että silläkin tavalla voisi koittaa oikaista. Ei auttanut mielestäni yhtään, en tosin ihan älyttömiä painoja siihen päälle viitsinyt laittaa.
 
^^ jäähdyttelin illasta aamuun sen takia, että paksut lasilevyt eivät olleet jäähtyneet parissa tunnissa (illan aikana) juuri ollenkaan, ja ajattelin maalaisjärjellä, että sitten kun koko kasa on huoneenlämpöinen, ei muutoksia takaisin päin enää tapahdu.

Sata astetta kuulostaa kyllä aika rajulta, pintalämpötila on niin korkea, että kun lasket siihen (usean kilon painoisen!) paksun lasilevyn päälle, niin sehän määttiijä uppoaa levynpintaan kuin veitsi kuumaan voihin? Eli urat sanoo että plörts :D.

^Minäkin kokeilin joitakin vuosia sitten oikaista levyä "kirjahyllyn päällä talven ajan painon alla makuuttamalla", ei tapahtunut yhtään mitään. Ilmeisesti hevosmiesten juttuja.
 
kuzma sanoi:
Todella harvinaista tai muuten rakasta rinkulaa en kyllä roskiin heittäisi, vaikka olis kierokin. Mutta tusinasellaiset kyllä joutaa, ei sitä nyt ihan joka huoneseen rogabiliseinäkelloakaan viitsi. Ja Maria Callasin levylle se olisi häväistys.

^Tuo silitysrautakokeilu oli hauska :D.

No onhan se noinkin. Minä kun olen ollut rahinaherkkä aina, tai kaikki laitteiston ylimääräiset äänet ottaa päähän niin tosi hyvätkin levyt ovat lentäneet roskiin. Jos levy on kiero niin yleensä hieman soitetussa levyssä kuulee kun rasia nousee ja laskee "mäkeä" "kohkauksena", hieman erityylistä "kohkausta" syntyy kun keskireikä on mennyt "sivuun". Keskireikävirheelliset onneksi pystyy uutena pelastamaan "poraamalla" reiän isommaksi ja tuupimalla levyn lautasen mukaan ettei varsi pääse vatkaamaan.
 
hmm... kuinka kieroja levyjen pitää olla että eivät ole enää kuuntelukelpoisia? Itsellä muutamia kohtuullisenkin kieroja levyjä ja hyvin soivat eikä neula poukkuile tai muutakaan. Enemmän olisin huolissani jos keskireikä ei olisi keskellä. Mutta jos on ihan kelvottomia plattoja, niin eikun tuhkakupeiksi tai seinäkelloiksi mökin ulkohuussin seinälle (voi vaikka kyhätä jallusta jonkun kuvan siihen kellotaulun taustaksi jos tykkää...) :p :D
 
^ Toki niitä kieroja kuunnella voi ja hyvin neulakin urassa pysyy. Itse yritin suoristaa levyjä sähköhellan uunissa joskus 1980- luvulla. Ei ne oikein onnistuneet, kerran tuli jo iloinen mieli kun levy oli suora ja uratkin olivat silminnähden olemassa - Neula vain livahti levyn pinnalla alusta loppuun, ilo oli lyhyt tuosta suoristuksesta. Eräs tuttava sai hyvä lopputuloksen laittamalla levyn saunan lauteille "jälkilöylyyn". Saunomisen jälkeen hän laittoi levyn kuivaan frotee pyyhkeeseen, paksun lasilevyn alle ja ylle. Aamulla levy oli kuulemma suora. Hän kertoi, että joillakin levyillä tuo toimii, joillakin ei. Pehmeämpi (kimmoisampi/taivuteltava) /ohuempi 1980- luvun saksanprässi kai saattaisi oieta.
 
Back
Ylös