No heh pojat, tästä on leikki kaukana
.
Mutta eilisen kokeilun jälkeen yksi kolmesta älpystä suoristui niin paljon, että se soi nyt hyvin, eikä mennyt edes soikeaksi. Pari pientä lainetta jäi vielä pystysuuntaan, mutta niin vähän, ettei se haittaa soittoa, eikä kuulu äänessä *). Kehän pyöreys heittää ehkä
yhden millin ulkoreunalla yhdessä kohtaa, mikä ei vaikuta millään tavoin ääneen *).
*) Kyseessä on Charlyn 1980 julkaisema Sun Box 100 (3LP), levy #2, joka sisältää legendaarisen Sun-levy-yhtiön 50-luvun tuotoksia. Carl Perkins, Johnny Cash, sekä joitakin tuntemattomampia artisteja. Näissä
arkaaisissa levytyksissä ei pienet ruskeet edes haittaisi, ne vain lisäävät tunnelmaa
. Tunnelmaa, joka oli aivan katossa, kun Malcolm Yelvington vetäisi äsken biisin It's Me Baby (Knocking On Your Front Door), ja heti perään Ernie Chaffin aivan käsittämättömän upean biisin Feelin' Low. Tässä mitään hifistelyä tarvita, kunhan vaan neula kestää uralla
. Tämän Sun Boxin ostin rahapulassa olleelta tytteliltä, joka oli tuonut sen Keski-Euroopasta. Noh, olisin toki voinut perua kaupan, mutta kävi sääliksi tytteliä, joten maksoin siitä alennetun hinnan siinä uskossa, että tämän
todennäköisesti pystyy vielä suoristamaan.
Sunboxin kolmas, ostohetkellä erittäin kiero levy jäi edelleen filttihatun lierin kaltaiseksi. Sitäkin voisi ehkä jo soittaa, mutta kokeilen lisätä edelleen lämpöä. Kolmas uunissa ollut levy, Gene Vincent Rocks! and the Blue Caps Roll, 70-luvun Capitol France painos, tilattu levyliikkeestä NM-kunnossa, mutta oli täysin soittokelvottoman kiero (ja sen takia
näytti NM:ltä, ei sitä kukaan ole edes voinut soittaa), ei suoristunut vieläkään, mutta senkin hypyt ovat jo loiventuneet. Tästä Vincentin levystä sain aikoinaan rahat takaisin sillä ehdolla, että hävitän sen (tai siis etten päästä sitä enää uudelleen kiertoon). MUTTA LISÄÄN LÄMPÖÄ, ei tässä ole mitään häviämistä!
