Viilutus.

M

M.Heikkilä

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
232
Monelle tuttu aihe, itse joudun kohta tuohon ensikertaa konkreettisesti tarttumaan. Viilutusketjujahan löytyy kyllä monilta muilta foorumeilta, mutta ajattelin, että sopisi tännekin foorumille yksi. Tähän voinee sitten laittaa omien kokemuksiensa/neuvojensa lisäksi linkityksiä mahdollisesti muihin viilutuskeskusteluihin tai vastaaviin. Kuten tämä: http://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=51649&highlight=viilutus.

Itse aloitan kyselemällä liimauksesta. Perusvaihtoehtojahan on käsittääkseni kolmisen kappaletta: i) puuliima (PVAc), ii) kontaktiliima ja iii) epoksi. Ensimmäinen vaihtoehto ja luja puristus lienee paras noista. Oma keskeneräinen projektini on reilun metrin korkuinen lattiakaiutin, syvyyttä liki 40cm. Vahvasti epäilen, etten saisi riittävästi puristusta. Ongelmaksi muodostunee myös muutama viiste yms. jotka eivät ole aivan yhdensuuntaisia vastakkaisen seinänsä kanssa. Toki ykkösvaihtoehdon kanssa voi ilmeisesti käydä kikkailemaan silitysraudalla. Juuri tällaisista asioista kaipaisin omakohtaisia kokemuksia.

Kontaktiliima on alkanut ehkä eniten houkuttaa. Ongelmina kai melkoinen käry (vaatii ulkotilan tai näin talvisaikaan kovasti tuuletusta) ja viilun mahdollinen irtoaminen. Jälkimmäinen ongelma lienee hyvin pitkälti liimariippuvainen ja jokatapauksessa viilu kestäisi toistakymmentä vuotta kiinni, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Tixosta kai monet pitävät. Muttamutta, saako kontaktiliiman kanssa hitusen kieroutuneen viilun suoraksi? Kova painaminenhan tuon liiman kanssa on pääasia, joten ehkä voisi onnistuakin. Kokemuksia tästäkin kaivataan.

Kolmas vaihtoehto, eli epoksi, on erään tunnetun vuorisaarnaajan lempiaihe. Toki olisi varmasti kätevä, ei puristusta jne. jne., mutta pääsemme taas edellisen kohdan ongelmaan - kurttuinen viilu jää kurttuiseksi, jollei purista.

Sitten on kaiken maailman vakuumiviritelmiä, jotka jätän tässä vaiheessa omaan arvoonsa. Lähinnä hankala(hko)n toteutettavuuden vuoksi. Kun nyt tästä liimauksesta pääsen jonkun sortin ymmärrykseen, alan varmaan tiedustella pintakäsittelyvaihtoehtoja. Tästä aiheesta DIA aloittikin aikoinaan oman ketjunsa: https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?40253.

Toivottavasti ihmisillä on mielenkiintoa kirjoitella tänne omia kokemuksiaan ja vinkkejä. Tiedä vaikka tekisi yhteenvedonomaisen artikkelin sitten joskus.
 
  • Tykkää
Reaktiot: JB
Omat tekeleeni viilutin silitysrautatekniikkaa ja Kiilto 66 yleisliimaaa käyttäen ja hyvin on pysynyt kiinni. Ehdottoman helppo ja nopea tapa viiluttaa mitä tahansa, ei vaadi massiivisia puristussysteemejä onnistuakseen ja voi tehdä vaikka olohuoneessa. Onnistuu myös kieron viilun kanssa koska viilu kostutetaan molemminpuolin ennen silittämistä ja tästä syystä viiluun tulee joustoa. Varovainen toki saa olla liiallisen viilun lämmittämisen kanssa jottei siihen tule halkeamia, repeämiä tai että viilu 'palaisi' liian kuuman raudan johdosta, eli rauhassa hiljakseen miedolla lämmöllä.
 
Ihmiset ovat tuon silittelyn kanssa käyttäneet lakanoita/leivinpapereita/tms., se ilmeisesti vähentää palamisen vaaraa, vaikos? Jossain taisi myös aikoinaan olla puhetta, että pitäisi olla vanhanmallinen, ts. ei höyryrauta noin viilutettaessa. Onko näin?
 
Kontaktiliimalla olen viiluttanut joitakin vuosia sitten - olohuoneessa. Käry ei mielestäni ollut sietämätön, mutta hlö-kohtaisiahan nämä aistiasiat ovat. Levitys käy kohtuullisen kätevästi kumilastalla, enkä tiedä millä muulla se voisi edes onnistua. Liiman levitys on tehtävä todella rivakasti ja kerralla valmiiksi, eikä minkäänlaisiin jälkiliippauksiin ole varaa. Rennosti vaan vetelee niin onnistuu. En tuota kuitenkaan suosittele ylitse muiden, koska en ole kokeillut puuliimalla ja silitysraudalla.

Puuliimojen kanssa on muissa hommissa ollut ongelmana pinnan liian nopea kuivuminen, ellei liimaa ole ohennettu tai sivellintä sekä liimattavia pintoja kostutettu. Erityisesti Kiilto 66 on minusta liian nopeasti kuivuvaa, joten käytänkin Timpurin D3:a.

Puristinmenetelmää ei valmiiseen koteloon kannata edes haaveilla, eikä pelkille levyillekään ellei ole erityistä "puristuskonetta" kuten DIA:lla. Sellaista ei taas yksittäistä hommaa varten viitsi rakentaa.

Äkkiäkös kilpailutat nuo kaksi menetelmää viiluttamalla jonkin koepalan.
 
Oma vastaavan kokoluokan projekti onnistui hyvin puuliimalla. Mulla oli yks pullotunkki ja toinen sellainen parin-kolmen tonnin hallitunkki. Laitoin metalliketjut kaiuttimen ympäri ja tunkit kaiuttimen ja ketjun väliin. Tunkin alla ja kaiuttimen ja ketjun välissä sitten levy suojana. Tunkkien alla oli muistaakseni >10mm teräslevy.

Vinkki silitysraudalla viiluttamiseen:
Ohenna puuliimaa ~30% ja levitä viilutettavalle pinnalle. Anna kuivua niin että alkaa väri muuttumaan. Tällä tekniikalla viilutin 4m2 alle neljässä tunnissa. Tuollainen neliömetrin viilun kiinnittäminen muutoin on vähän vaikeaa...
 
Kyllä sitä itse varmaan jaksaisi käryssä ollakin, mutta pitäisi ajaa muut asukit useaksi tunniksi ulos. Asukastalon puutyötiloihin voisi tietysti mennä. Vähän kontaktiliimassa kyllä arveluttaa viilun suoraan asettaminen, sen kun olisi ilmeisesti suotavaa onnistua kunnolla heti ensi kosketuksesta :-\ Pitää varmaan pyytää apukädet jos siihen hommaan lähden. Sivuseinät pitäisi kai myös suojata jollain sopivalla materiaalilla. Maalarinteippi siihen kai kävisi, kun vaan muistaa ottaa ajoissa irti alla olevasta viilusta.

Tunkkeja en omista, joten jäänee väliin, vaikka olisikinkin näyttävä ja vaimokkeen naaman venäyttävä toimenpide olohuoneen lattialla suoritettavaksi. >:D
 
Olen selostanut omia näkemyksiä viiluttamisesta DVDPlazalla, mutta en heti löytänyt viestiä, jossa olisin kertonut kootusti asiasta. Tässä kuitenkin läjä viestejä:
http://www.dvdplaza.fi/forums/search.php?searchid=6534780

Kuva viilupuristimestani on täällä:
http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/DIY/viilutus/

Tuo on kyllä näppärä kapistus. Tai ainakin takaa hyvän lopputuloksen. Suurin tuolla laitteella viiluttamani levy on kooltaan 137*55,5 cm. Löysin jonkinmoisen kuvan koneelta ja se on liitteenä.

[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Unohtui vielä mainita, että puusepän käyttäminen viiluttamisessa ei ole kallista. Säästyy aikaa ja rahaa ostamattomista työkaluista, mutta samalla menettää itse tekemisen ja aikaan saamisen ilon.
 
Mutta viiluttaako puuseppä valmiita koteloita? Taitavat sellaisella hirvittävällä prässillä niitä viilutuksiaan normaalisti tehdä levyihin, joista sitten kasaavat mitä haluavat... ???
 
Vaihtoehtoja on monta, ja kaikilla niistä on puolensa. Kontaktiliimaus on kotioloissa melkeinpä helpointa, jos vaan pystyy sietämään sitä hajua. Ja onnistuuhan tuo pvac liimalla ja miljoonalla käsipuristimellakin.

Eivätpä puusepätkään niitä pelkästään prässillä viiluta, vaan muitakin puristus- ja liimauskeinoja käytetään. Olenpa nähnyt (ja haistellut) viilun liimaamista kontaktiliimalla ihan puusepänteollisuudessakin :)


Itsehän opiskelen tällä hetkellä puusepäksi. Mukavaa touhua, ja on kaikki kivat laitteet käytössä, myös lämmitettävä prässi. Mutta on ammattikoululla huonotkin puolensa... Tässä eräs päivä piti viiluttaa levynpala, mutta joku älykääpiö olikin testannut kuinka salmiakkikarkit litistyvät sadalla barilla. :mad: Ja laitteiden/nurkkien siivoaminen ei ole kovin antoisaa puuhaa, kun tietää että huomenna joku on taas saanut jonkin älynväläyksen...
>:D
 
Markot sanoi:
Omat tekeleeni viilutin silitysrautatekniikkaa ja Kiilto 66 yleisliimaaa käyttäen ja hyvin on pysynyt kiinni. Ehdottoman helppo ja nopea tapa viiluttaa mitä tahansa, ei vaadi massiivisia puristussysteemejä onnistuakseen ja voi tehdä vaikka olohuoneessa. Onnistuu myös kieron viilun kanssa koska viilu kostutetaan molemminpuolin ennen silittämistä ja tästä syystä viiluun tulee joustoa. Varovainen toki saa olla liiallisen viilun lämmittämisen kanssa jottei siihen tule halkeamia, repeämiä tai että viilu 'palaisi' liian kuuman raudan johdosta, eli rauhassa hiljakseen miedolla lämmöllä.
Napsauta laajentaaksesi...

Pari kysymystä:
i) kuinka paljon ja miten kostuttelit? riittääkö märällä rätillä pyyhkiminen vai pitääkö ämpärillä kaataa? mites se liima tarttuu märkään pintaan?
ii) mikäs tämä mieto lämpö on tavallisten silitysrautojen asteikolla? höyryrautaako ei saisi käyttää?
 
Voi tehdä myös niin kuten minä eli silitysraudasta lämmöt melkeen tappiin ja liikuttaa nopeasti vaan :) Pähkinää en ole saanut näin ikinä halkeilemaan.

Eli kysymykseen "mikä on mieto lämpö", vastaisin että se on melkein mikä vaan. Rautaa oppiii liikuttamaan kun toisella kädellä tunnustelee miten se viilu siitä lämmitetystä kohdasta on lämmennyt.
 
Tavallisella kukkasumutepullolla viilu molemminpuolin kosteaksi, liimaa tasainen kerros viiluun vaikka sormella tai lastalla, anna liiman kuivua 'läpinäkyväksi', aseta viilu hollille ja keskeltä reunoille päin viilua silittäen viilutettavaan pintaan kiinni.
 
Tätä on varmasti kyselty ennenkin, mutta mistä viilua kannattaa ostaa (hyvä valikoima/edullinen hinta tms) pääkaupunkiseudulta?

En ole ennen viiluttanut, joten kyselen ehkä tyhmiä, mutta: minkä kokoisina paloina niitä myydään? paksuus, leveys, pituus?
 
Liszt sanoi:
Tätä on varmasti kyselty ennenkin, mutta mistä viilua kannattaa ostaa (hyvä valikoima/edullinen hinta tms) pääkaupunkiseudulta?

En ole ennen viiluttanut, joten kyselen ehkä tyhmiä, mutta: minkä kokoisina paloina niitä myydään? paksuus, leveys, pituus?
Napsauta laajentaaksesi...

Herttoniemestä löytyy Puukeskuksen toimipaikka (http://www.puukeskus.fi/fi/Tuotteet/Jalopuut/), josta löytyy myös viiluja. Olen vaan ymmärtänyt, että myyvät nykyään yksityisille hieman nihkeästi. Itse olen tilaillut Viilukeskukselta turusta. Toimittavat nopeasti matkahuollon kautta.

Tuo viilun koko vaihtelee hyvin paljon puulajin mukaan. Viilukeskuksen sivuilla homma on tiivistetty näin:

Yleisimmät viilun paksuudet ovat 0,6 mm, 1,5 mm ja 2,8 mm.
Viilujen leveys vaihtelee n. 10 - 25 cm, pituus n. 1,5 - 3,5 m.
Viiujen neliöhinta vaihtelee seuravasti

* Yleisimmät viilut n. 6 - 12 € / m2
* Erikoisviilut n. 12 - 60 € / m2
* Juuriviilut n 60 - 120 € / m2
 
SaLe^ sanoi:
Viilukeskuksen sivuilla homma on tiivistetty näin:

Yleisimmät viilun paksuudet ovat 0,6 mm, 1,5 mm ja 2,8 mm.
Viilujen leveys vaihtelee n. 10 - 25 cm, pituus n. 1,5 - 3,5 m.
Viiujen neliöhinta vaihtelee seuravasti

* Yleisimmät viilut n. 6 - 12 € / m2
* Erikoisviilut n. 12 - 60 € / m2
* Juuriviilut n 60 - 120 € / m2
Napsauta laajentaaksesi...

Äskettäin kyselin Viilukeskuksesta muutamien viilujen hintoja. Hinnoittelu oli postiivinen yllätys: loimukoivu ja zebrano maksoivat molemmat vain 11e/m2. Kolmantena vaihtoehtona pitämäni linnunsilmävaahtera kustansi sitten jo 55e/m2. Toimitusmaksut ovat matkahuollon välityksellä kympin luokkaa.
 
Itse olen muutamaa eri tekniikkaa kokeillut ja päädyin kontaktiliimaan. Tixolla tai kestoprenillä en kuitenkaan suostu liimausta tekemään, nimittäin omien testieni mukaan Neofix on paljon paremmin pitävä liima. Hankalempi löytää ja hieman kalliimpaa, mutta mielestäni sen arvoista. Minulle tuota suositeltiin alunperin autoon keinonahan liimaukseen.

Omat viiluni olen hakenut Herttoniemen starkista. Olen jopa tilannut eritysleveää viilua ja hyvin onnistui muutamassa päivässä. Kannattaa muuten käydä ihan paikanpäällä katsomassa noita viiluja ennenkuin päättää mitä ottaa, puissakun on luonnollisesti eroja. Joitain puita ei saa kuin todella kapeana viiluna ja jotkut ovat niin käppyräisiä että ovat melko pirullisia liimata ilman prässiä.

Itsekkin suunnittelin joskus tuollaista alipaine"prässiä", mutta jäi sitten kuitenkin toteuttamatta. Tuollaisella olisi hyvä liimata myös kaarevia muotoja.

Jos ekaa kertaa viilua on laittamassa niin kannattaa treenata tuota viilutetun kappaleen reunojen siistimistä muutamaan kappaleeseen. Itse päädyin muutaman viilutetun kaapin jälkeen seuraavaan tekniikkaan: Leikkaan viilun reunat mattoveitsellä niin, että kuljetan samalla kappaleen sivulla veitsen rinnalla noin millin paksuista metallilevyä. Tällöin viiluun jää vielä milli ylimääräistä reunan yli, jonka siistin hiontalossilla. Leikkaa aina niin päin, että syykuvio vie ulospäin kappaleesta, ettei veitsi vedä syyn mukana liikaa reunasta (etenkin jos teet ilman tuota levyä suojaamassa reunaa). Älä myöskään koskaan vedä veitellä ylöspäin leikatessa, vaan aina painamalla alaspäin, ettei viilu repeä/irtoa reunasta.
 
AriS sanoi:
Itse olen muutamaa eri tekniikkaa kokeillut ja päädyin kontaktiliimaan. Tixolla tai kestoprenillä en kuitenkaan suostu liimausta tekemään, nimittäin omien testieni mukaan Neofix on paljon paremmin pitävä liima. Hankalempi löytää ja hieman kalliimpaa, mutta mielestäni sen arvoista. Minulle tuota suositeltiin alunperin autoon keinonahan liimaukseen.
Napsauta laajentaaksesi...

Kiitos tästä tiedosta, mennee seuraavana testiin. Nyt Tixoa jäljellä n puoli litraa.
 
Jossain välissä olisi tarkoitus rakennella omaan käyttöön alipaineprässi. Se kun ei välttämättä ole mikään kamalan vaikea askarrella, kunhan löytää pussia varten sopivan elastisen muovin.

Tasaisten pintojen viilutukseen kunnon prässi on kyllä aivan ylivertainen. Varsinkin kun käytössä on lämmitettävät levyt, joilla puristusaika saadaan sinne 15min paikkeille (kappaleesta ja kaikesta riippuen, of coorz). Tuolla koululla on vaan se huono puoli, että käyttäjiä on monenlaisia, josta johtuen tuokin laite on vähän kärsinyt, levyt eivät ole aivan suorat, mikä tuottaa välillä hieman ongelmia. Lisäksi kerran jotkut jekkumaakarit olivat testanneet kuinka lyttyyn salmiakkikarkki menee 100barin paineella. Ja minä huomasin jekun siinä vaiheessa, kun viilussani oli iso musta salmiakilta haiseva läntti.

Tällä hetkellä on koulun puolesta käytössä tuollainen alla olevaa vastaava peli. Eiköhän tuollainen tule joskus sitten omalle pajallekin hankittua, mutta ensin on oltava tilat jossa aikoo sitten pyörittää hommaa useamman vuoden. Nuo kun eivät ole mitään kevyitä ja pieniä laitteita, joita mielellään siirtelee joka vuosi hallista toiseen :D

685813_b_d79bddea48fc3291.jpg
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös