-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Victor/JVC HP DX-1000 kuulokkeet - ensivaikutelmat
- Keskustelun aloittaja Patu
- Aloituspäivämäärä
Vs: Kuvia laitteistoistanne ja kuunteluympäristöstä yleensä
Oikeastaan vasta aloittelen ajelua Corda HA-2 Mk2 SE ja tuo MF:n kW DM25 DAC (Sony pyörittelee) kombolla.
Jos täällä pohjoisessa ja Oulussa päin pyörit niin eikun ota yhteyttä
Oikeastaan vasta aloittelen ajelua Corda HA-2 Mk2 SE ja tuo MF:n kW DM25 DAC (Sony pyörittelee) kombolla.
Jos täällä pohjoisessa ja Oulussa päin pyörit niin eikun ota yhteyttä
Vs: Kuvia laitteistoistanne ja kuunteluympäristöstä yleensä
Hyvä alku kuulokepuolelle. Nuo kuulokkeet on kiinnostanut kuulla jo pitkään. Tottakai vaan meikäläisen tuuria että asut 600km päässä.
Janne sanoi:Oikeastaan vasta aloittelen ajelua Corda HA-2 Mk2 SE ja tuo MF:n kW DM25 DAC (Sony pyörittelee) kombolla.
Jos täällä pohjoisessa ja Oulussa päin pyörit niin eikun ota yhteyttä
Hyvä alku kuulokepuolelle. Nuo kuulokkeet on kiinnostanut kuulla jo pitkään. Tottakai vaan meikäläisen tuuria että asut 600km päässä.
Tässä nyt tämä pikainen vertailu jatkona
Sain tuollaiset puiset kaunokaiset (kuva löytyy foorumin kuvaketjusta) haettua kotiin tullista ja tänäänhän niitä piti sitten hieman kuunnella kriittisemmin, tietysti ajatuksella että mitähän sitä nyt tuli tilattuakaan maalman toiselta laidalta...
Vertailuluureina toimi Sennheiser HD650, jotka on omalta osalta saavuttanut jo jonkinlaisen de facto-standardin aseman. Joillekin kyseisten luurien basso on jo liikaa muutenkin diskantiltaan sivistyneeseen soundiin suhteutettuna, joten heille on sisarmalli HD600 tarjolla (jotka löytyvät vielä myös omasta hyllystä mutten käyttänyt tässä verrokkina).
JVC HP-DX1000 myydään siis japanissa Victor tuotenimellä, ja kyseessä on tehtaan huippumalli ja sinälläänhän JVC ei varsinaisesti ole erityisen hyvin hifi-kuulokkeistaan tunnettu. Pakkaus oli pahvinen mutta tyylikäs, tosin pakkaus ei ole kovin käytännöllinen luurien säilytykseen (toki tosiharrastajilla on erilliset telineet ja parhaimmillaan tälle mallille suunniteltu vain parin sadan euron hintainen nimikkoteline) Käyttöohjeet olivat ilmeisesti japaniksi joten niistä ei juuri mitään irronnut speksien lisäksi: tehonkesto 1500mW, impedanssi 64 ohm, taajuusvaste 4-30000Hz, herkkyys 102dB / 1mW, paino 380g.
Äänellisesti odotin että nämä olisivat olleet jokseenkin "HD650+" eli tarkoitus oli löytää jotain samanlaista mutta parempaa. Tokihan JVC:n osalta "sisäänajo" on vielä tekemättä joten näitä kommentteja ei kannata lukea kuin raamattua, erityisesti kun tulos voi olla erilainen erilaisella elektroniikalla.
Ensivaikutelma JVC HP-DX1000:n äänestä on hieman selkeämpi ja kirkkaampi kuin Sennheiser HD650. Diskantti ei ole mitenkään pistävä tai rasittava, mutta ääni tuntuu kauttaaltaan läheisemmältä ja selkeämmältä, myös tarkemmalta suurimmalta osin. Kokonaisuutena ääni on laadullisesti ja sävyllisesti lähellä Sennheiseriä, mutta en silti kutsuisi näitä "suljetuiksi HD650:ksi".
Keskialueella tai yläkeskialueella on jotain mielenkiintoista "lisäväriä", joka toisaalta kuulostaa "putkisäröltä" tai sävyjen monipuolisuudelta mutta toisaalta saa mietteliääksi onko äänessä sittenkin jotain ylimääräistä höttöä. Yleisesti Sennheiser on balanssiltaan selvästi luonnollisempi ja JVC "hifimpi" tai liioitellumpi, Sennheiserillä alakeskialueella soittimissa on oikea määrä bodya. Sennheiser toimii uskottavammin Lenni-Kallen pianon ja klassisen kanssa, ainakin jos detailien bongailua ei harrasta. JVC:ssä kun sitä resoluutiota ja erottelua tuntuu olevan enemmän, mutta samalla esitys on selvästi kylmempi ja luuttomampi Sennheiseriin nähden.
Kaikki vokalistit niin naiset kuin miehetkin tuntuvat läheisemmiltä ja Sennheiser on taas hieman pidättyväisen ja etäisen kuuloinen. Acapella-kuoro laulaa kuin olisivat samalla sohvalla, kun taas Sennheiserillä fiilis ei irtoa samalla tavalla vaikka edelleen body on aavistuksen luonnollisempi.
Urkumusiikilla JVC tuntuu selvästi paremmalta, joskin Sennheiser on jälleen uskollisempi luonnolle. JVC antaa mukavasti lisädetaileja ja myös alimmat bassomurahtelut tulevat dynaamisemmin ja hieman voimakkaammin. Sennheiserillä alabasson kontrolli tuntuu kuitenkin paremmalta.
Teknojumputuksella katsotaan kuka on bassokingi. Sennheiser joutuu alistumaan, JVC antaa iskevämmän ja jykevämmän basson.
Bassokingin tittelin varmennukseksi vielä metallirähinää tuplabasarimätöllä. Yleisesti JVC tuntuu tarkemmalta ja nopeammalta toistossaan, mutta ei alimpien bassojen osalta säilytä nopeuskontrollia. Siten yllättäen Sennheiser vetääkin voiton kotiin kun tulee tuplabasarien vuoro, JVC ei pidä soundia yhtä hyvin kasassa. Bassokitarakuviot toistuvat kuitenkin hieman nopeammin JVC:llä.
Akustisella kitaroinnilla JVC soi taas vähemmän verhoutuen ja vähemmän taka-alalla, myös kitarasoundi itsessään on ehkä hieman innostavampi tarkkuudessaan ja heleydessään. Sennheiser on jälleen se konservatiivisempi vaihtoehto.
Kuunteluväsymystä JVC aiheuttaa hieman nopeammin, osin senkin takia kun se on suljettuna ja herkempänä helpommin liian isolla tai liian pienellä. Mutta kuten todettua, kirkkaudessa ja diskantin sävyissä ei ole suurta eroa minun korviini.
Hyvänä puolena JVC:stä mainittakoon, että se eristää erinomaisesti äänen ulkomaailmasta joten senkin puolesta perheelliselle hyvä vaihtoehto. Painoa ja kokoa on aika reilusti ja luurit ovat melkoisen huvittavan näköiset "mikkihiiri-korvat" päässä. Nahkatyyny on hieman hiostava mutta muuten en mukavuudesta löydä juuri moitittavaa, koska oma suhteellisen pieni korva menee kokonaan kupin sisään.
Ai niin se hintako? www.pricejapan.com tilattuna noin 600EUR + tullin ALV ja muut kulut päälle, kokonaisuutena noin 760EUR. Kannattiko? Jaa-a, kuka on niin hullu että tuota kysymystä on enää vuosiin itselleen esittänyt... Eiköhän näistä ykkösluurit tullut.
Joka tapauksessa hinta-laatusuhteen osalta Sennheiser on ylivoimainen ykkönen (n. 250EUR saksasta tilattuna) ainakin omalla kohdalla.
Edit: toinen päivä kuuntelussa ja edelleen mukavalta vaikuttaa, oikein innostava soundi. Jäi kuitenkin painottamatta että näitä luureja ei voi suositella kuin bassomaanikoille, sen verran tukeva alapää on. Voisin kuvitella että rap-musiikkia kuuntelevalle ihannesoundi, rajattoman tukeva basso ja helposti seurattavat vokalistit
Sain tuollaiset puiset kaunokaiset (kuva löytyy foorumin kuvaketjusta) haettua kotiin tullista ja tänäänhän niitä piti sitten hieman kuunnella kriittisemmin, tietysti ajatuksella että mitähän sitä nyt tuli tilattuakaan maalman toiselta laidalta...
Vertailuluureina toimi Sennheiser HD650, jotka on omalta osalta saavuttanut jo jonkinlaisen de facto-standardin aseman. Joillekin kyseisten luurien basso on jo liikaa muutenkin diskantiltaan sivistyneeseen soundiin suhteutettuna, joten heille on sisarmalli HD600 tarjolla (jotka löytyvät vielä myös omasta hyllystä mutten käyttänyt tässä verrokkina).
JVC HP-DX1000 myydään siis japanissa Victor tuotenimellä, ja kyseessä on tehtaan huippumalli ja sinälläänhän JVC ei varsinaisesti ole erityisen hyvin hifi-kuulokkeistaan tunnettu. Pakkaus oli pahvinen mutta tyylikäs, tosin pakkaus ei ole kovin käytännöllinen luurien säilytykseen (toki tosiharrastajilla on erilliset telineet ja parhaimmillaan tälle mallille suunniteltu vain parin sadan euron hintainen nimikkoteline
) Käyttöohjeet olivat ilmeisesti japaniksi joten niistä ei juuri mitään irronnut speksien lisäksi: tehonkesto 1500mW, impedanssi 64 ohm, taajuusvaste 4-30000Hz, herkkyys 102dB / 1mW, paino 380g.Äänellisesti odotin että nämä olisivat olleet jokseenkin "HD650+" eli tarkoitus oli löytää jotain samanlaista mutta parempaa. Tokihan JVC:n osalta "sisäänajo" on vielä tekemättä joten näitä kommentteja ei kannata lukea kuin raamattua, erityisesti kun tulos voi olla erilainen erilaisella elektroniikalla.
Ensivaikutelma JVC HP-DX1000:n äänestä on hieman selkeämpi ja kirkkaampi kuin Sennheiser HD650. Diskantti ei ole mitenkään pistävä tai rasittava, mutta ääni tuntuu kauttaaltaan läheisemmältä ja selkeämmältä, myös tarkemmalta suurimmalta osin. Kokonaisuutena ääni on laadullisesti ja sävyllisesti lähellä Sennheiseriä, mutta en silti kutsuisi näitä "suljetuiksi HD650:ksi".
Keskialueella tai yläkeskialueella on jotain mielenkiintoista "lisäväriä", joka toisaalta kuulostaa "putkisäröltä" tai sävyjen monipuolisuudelta mutta toisaalta saa mietteliääksi onko äänessä sittenkin jotain ylimääräistä höttöä. Yleisesti Sennheiser on balanssiltaan selvästi luonnollisempi ja JVC "hifimpi" tai liioitellumpi, Sennheiserillä alakeskialueella soittimissa on oikea määrä bodya. Sennheiser toimii uskottavammin Lenni-Kallen pianon ja klassisen kanssa, ainakin jos detailien bongailua ei harrasta. JVC:ssä kun sitä resoluutiota ja erottelua tuntuu olevan enemmän, mutta samalla esitys on selvästi kylmempi ja luuttomampi Sennheiseriin nähden.
Kaikki vokalistit niin naiset kuin miehetkin tuntuvat läheisemmiltä ja Sennheiser on taas hieman pidättyväisen ja etäisen kuuloinen. Acapella-kuoro laulaa kuin olisivat samalla sohvalla, kun taas Sennheiserillä fiilis ei irtoa samalla tavalla vaikka edelleen body on aavistuksen luonnollisempi.
Urkumusiikilla JVC tuntuu selvästi paremmalta, joskin Sennheiser on jälleen uskollisempi luonnolle. JVC antaa mukavasti lisädetaileja ja myös alimmat bassomurahtelut tulevat dynaamisemmin ja hieman voimakkaammin. Sennheiserillä alabasson kontrolli tuntuu kuitenkin paremmalta.
Teknojumputuksella katsotaan kuka on bassokingi. Sennheiser joutuu alistumaan, JVC antaa iskevämmän ja jykevämmän basson.
Bassokingin tittelin varmennukseksi vielä metallirähinää tuplabasarimätöllä. Yleisesti JVC tuntuu tarkemmalta ja nopeammalta toistossaan, mutta ei alimpien bassojen osalta säilytä nopeuskontrollia. Siten yllättäen Sennheiser vetääkin voiton kotiin kun tulee tuplabasarien vuoro, JVC ei pidä soundia yhtä hyvin kasassa. Bassokitarakuviot toistuvat kuitenkin hieman nopeammin JVC:llä.
Akustisella kitaroinnilla JVC soi taas vähemmän verhoutuen ja vähemmän taka-alalla, myös kitarasoundi itsessään on ehkä hieman innostavampi tarkkuudessaan ja heleydessään. Sennheiser on jälleen se konservatiivisempi vaihtoehto.
Kuunteluväsymystä JVC aiheuttaa hieman nopeammin, osin senkin takia kun se on suljettuna ja herkempänä helpommin liian isolla tai liian pienellä. Mutta kuten todettua, kirkkaudessa ja diskantin sävyissä ei ole suurta eroa minun korviini.
Hyvänä puolena JVC:stä mainittakoon, että se eristää erinomaisesti äänen ulkomaailmasta joten senkin puolesta perheelliselle hyvä vaihtoehto. Painoa ja kokoa on aika reilusti ja luurit ovat melkoisen huvittavan näköiset "mikkihiiri-korvat" päässä. Nahkatyyny on hieman hiostava mutta muuten en mukavuudesta löydä juuri moitittavaa, koska oma suhteellisen pieni korva menee kokonaan kupin sisään.
Ai niin se hintako? www.pricejapan.com tilattuna noin 600EUR + tullin ALV ja muut kulut päälle, kokonaisuutena noin 760EUR. Kannattiko? Jaa-a, kuka on niin hullu että tuota kysymystä on enää vuosiin itselleen esittänyt...
Eiköhän näistä ykkösluurit tullut.Joka tapauksessa hinta-laatusuhteen osalta Sennheiser on ylivoimainen ykkönen (n. 250EUR saksasta tilattuna) ainakin omalla kohdalla.
Edit: toinen päivä kuuntelussa ja edelleen mukavalta vaikuttaa, oikein innostava soundi. Jäi kuitenkin painottamatta että näitä luureja ei voi suositella kuin bassomaanikoille, sen verran tukeva alapää on. Voisin kuvitella että rap-musiikkia kuuntelevalle ihannesoundi, rajattoman tukeva basso ja helposti seurattavat vokalistit
M
Matti Lehtinen
Oliko noissa ne itse elementit puiset?
Meinaan ja kun, JVC on esitellyt myöskin ihan dynaamisia kaiutinelemttejä puisine kartioineen..
Autopuolelle löytyy ainaski, mutten tiedä mitään muuta..
Kiinnostaa kuiteskin kovasti?
Matti.
Meinaan ja kun, JVC on esitellyt myöskin ihan dynaamisia kaiutinelemttejä puisine kartioineen..
Autopuolelle löytyy ainaski, mutten tiedä mitään muuta..
Kiinnostaa kuiteskin kovasti?
Matti.
http://www.audiocubes.com/product/JVC_HP-DX1000_Stereo_Headphones.html
tuolta löytyy lisätietoa, eli kyseessä on neodyymimagneeteilla tehty "tavallinen" elementti joka on pultattu puurakenteeseen. Puun käytöllä on haluttu saada ilmeisesti jonkinlainen "rikas" puun ominaissoundi, jossain määrin tuossa on ehkä onnistuttukin tosin en oikein osaa sanoa miltä puun pitäisi kuulostaa vai pitäisikö kuulostaa miltään
Liitteenä vielä kuva.
[ylläpito on poistanut liitteen]
tuolta löytyy lisätietoa, eli kyseessä on neodyymimagneeteilla tehty "tavallinen" elementti joka on pultattu puurakenteeseen. Puun käytöllä on haluttu saada ilmeisesti jonkinlainen "rikas" puun ominaissoundi, jossain määrin tuossa on ehkä onnistuttukin tosin en oikein osaa sanoa miltä puun pitäisi kuulostaa vai pitäisikö kuulostaa miltään
Liitteenä vielä kuva.
[ylläpito on poistanut liitteen]
ahaapalainen
Hifiharrastaja
moukkunen sanoi:Kun olet kuunnellut sen 200-300h lisää niin pistähän lisää kommenttia.
Meikäläisen kuulokekuuntelutahdilla tuohon sisäänajoon menisi noin 10 vuotta... :-\ .
No eilisen jälkeen, kun vähän vertailevaa kuuntelua Mozartista Metallicaan on tehty, JVC vie kuitenkin voiton.
Rehellisesti sanoen, ensin Sennheisereitä kuunneltuani ja sitten JVC:hen vaihtaessa syntyy ensimmäinen inhotusreaktio JVC:n äänen "epäluonnollisuudesta", äänessä on jotain ylimääräistä keinotekoisuutta tai loudnessia ja jopa rasittavaa ominaisväriä kun taas Sennheiser tuntuu eheämmältä ja oikeammalta. Sennheiser on jotenkin helpompi kuunneltava, ehkä osin avoimen rakenteen takia. Äänikuvakin kun on luontainen joskaan ei välttämättä isompi. Silti Sennheiser tuntuu vähän innottoman laahaavalta, vaikka oikein hyvässä kontrollissa onkin omalla kuuntelukalustolla.
Draivia on vähän enemmän, innostusta musiikkiin syntyy enemmän, basso on tukevampi ja alimmat jysähtävät luonnollisemmalla voimalla, yläbasso on napakampi, ääni ylipäätään on hieman nopeampi. Läheisyyttä ja erottelua löytyy edelleen enemmän. Keskialue ei tunnu enää yhtä vajaalta kuin uutena muttei kyllä pääse Sennheiserin tasollekaan oikeanlaisen bodyn suhteen. Klangia löytyy riittävästi mutta mikä tärkeintä ei liikaa. Aika lähellä Sennheiseriä tässä suhteessa vaikka yleisesti ääni onkin kirkkaampi.
Summa summarum, kyllä näillä happy listening sessiot syntyy
Rehellisesti sanoen, ensin Sennheisereitä kuunneltuani ja sitten JVC:hen vaihtaessa syntyy ensimmäinen inhotusreaktio JVC:n äänen "epäluonnollisuudesta", äänessä on jotain ylimääräistä keinotekoisuutta tai loudnessia ja jopa rasittavaa ominaisväriä kun taas Sennheiser tuntuu eheämmältä ja oikeammalta. Sennheiser on jotenkin helpompi kuunneltava, ehkä osin avoimen rakenteen takia. Äänikuvakin kun on luontainen joskaan ei välttämättä isompi. Silti Sennheiser tuntuu vähän innottoman laahaavalta, vaikka oikein hyvässä kontrollissa onkin omalla kuuntelukalustolla.
Draivia on vähän enemmän, innostusta musiikkiin syntyy enemmän, basso on tukevampi ja alimmat jysähtävät luonnollisemmalla voimalla, yläbasso on napakampi, ääni ylipäätään on hieman nopeampi. Läheisyyttä ja erottelua löytyy edelleen enemmän. Keskialue ei tunnu enää yhtä vajaalta kuin uutena muttei kyllä pääse Sennheiserin tasollekaan oikeanlaisen bodyn suhteen. Klangia löytyy riittävästi mutta mikä tärkeintä ei liikaa. Aika lähellä Sennheiseriä tässä suhteessa vaikka yleisesti ääni onkin kirkkaampi.
Summa summarum, kyllä näillä happy listening sessiot syntyy
Kiitos kommenteista.
Mielenkiinto kyseisiä luureja kohtaan vain kasvaa. Kun tuota rokkia lähinnä tulee kuunneltua niin voisi olla varsin mainio kuuloke.
Toinen mikä kiinnostaa on Denonin uusi AH-D5000 malli. Varsin edullisesti lähtisi tuokin Pricejapanista.
Mielenkiinto kyseisiä luureja kohtaan vain kasvaa. Kun tuota rokkia lähinnä tulee kuunneltua niin voisi olla varsin mainio kuuloke.
Toinen mikä kiinnostaa on Denonin uusi AH-D5000 malli. Varsin edullisesti lähtisi tuokin Pricejapanista.
JVC tuntui hyötyvän uudesta kuulokevahvistimesta, Corda Operasta. Ainakin kuunteluväsymyksen osalta tilanne parani verrattuna vanhaan Cordaan. Balanssi tuntuu paremmalta ja toisaalta kun kokeilin pikaisesti Sennheisereitä, ääni tuntui vähän "tumpulta". Nämähän on tietysti myös tottumiskysymyksiä, ja nyt taas ymmärtää nämä kommentit mitä HD650:sta on joskus ihmetellen lukenut. En siis tarkoita että ne yhtäkkiä olisivat muuttuneet huonoiksi luureiksi, päinvastoin.
Soundi tuntuu siis jalostuvan vanhetessaan, joten ehkä tuota loman lopulla tai jälkeen ottaisi taas vertaillen ja vetäisi loppulauselmat.
Soundi tuntuu siis jalostuvan vanhetessaan, joten ehkä tuota loman lopulla tai jälkeen ottaisi taas vertaillen ja vetäisi loppulauselmat.
Terve,
"lopullinen" vertailu on vielä tekemättä mutta kyllä tuo Operan kanssa tuntuu soivan oikein nätisti edelleen. Eilen taas kuuntelin pitemmän session sillä korvalla ja ei soundista kyllä hirveästi valittamista löydy, päinvastoin. Sennheiseriin nähden kyllä kirkkaampi ääni, mutta ei ole vielä onnistunut sillä tavalla rasittamaan kuin joku Beyerdynamic aikoinaan teki. Silti suljettuna kuulokkeena ja tietyllä ylimääräisellä "efektimäisellä" äänellä nämä luurit saa kuunteluväsymyksen nopeammin aikaiseksi, kuin Sennheiserit.
Joku sanoi tosiaan head-fi:llä, ettei näitä luureja voi oikein ottaa vakavasti hifinä mutta että innostavat kuitenkin musiikin kuunteluun. Itse taas en NIIN älyttömästi innostunut tästä ominaissoundista, mutta toisaalta ei nämä minusta omalla kalustolla kovin ammu ohi "luonnonmukaisen" toiston saralta. Mutta mikä sitten on minun luonnonmukainen, ja kenen on oikea, on sitten ihan toinen tarina... Jos jotain luonnollista pitäisi näistä sanoa, niin vokalistit tulevat kyllä oikein hienosti "silmille" asti. Taka-alalle asettuva ääni voi tosiaan olla jollekin enemmän mieleen, mutta kyllä näiden jälkeen senkut on jotenkin "verhoillut".
Basson osalta olin toteavinani, että yläbasso soi hienosti eikä ole edes samalla tavalla ylikorostunut kuin alin basso. Toisaalta tuo alimman basson yletön runsaus tuo minusta mukavaa "tehostetta" kuulokkeiden muuten vähän latteaan dynamiikkaan (siis kuulokekuuntelu yleensä on minusta hieman "latteaa" kaiuttimien dynamiikkaan nähden). Erityisesti Operalla tuo alin bassokin pysyy kuitenkin kontrollissakin kutenjoten. Diskantissa olin kuulevinani pienen piikityksen jossain "sibilance" alueella, mutta kyse saattoi olla myös levyllä olevasta virheestä kun vain ja ainoastaan yhdellä kappaleella (Blackmore's Night : Under a Violet Moon) olin huomaavinani ylimääräistä sähinää.
"lopullinen" vertailu on vielä tekemättä mutta kyllä tuo Operan kanssa tuntuu soivan oikein nätisti edelleen. Eilen taas kuuntelin pitemmän session sillä korvalla ja ei soundista kyllä hirveästi valittamista löydy, päinvastoin. Sennheiseriin nähden kyllä kirkkaampi ääni, mutta ei ole vielä onnistunut sillä tavalla rasittamaan kuin joku Beyerdynamic aikoinaan teki. Silti suljettuna kuulokkeena ja tietyllä ylimääräisellä "efektimäisellä" äänellä nämä luurit saa kuunteluväsymyksen nopeammin aikaiseksi, kuin Sennheiserit.
Joku sanoi tosiaan head-fi:llä, ettei näitä luureja voi oikein ottaa vakavasti hifinä mutta että innostavat kuitenkin musiikin kuunteluun. Itse taas en NIIN älyttömästi innostunut tästä ominaissoundista, mutta toisaalta ei nämä minusta omalla kalustolla kovin ammu ohi "luonnonmukaisen" toiston saralta. Mutta mikä sitten on minun luonnonmukainen, ja kenen on oikea, on sitten ihan toinen tarina... Jos jotain luonnollista pitäisi näistä sanoa, niin vokalistit tulevat kyllä oikein hienosti "silmille" asti. Taka-alalle asettuva ääni voi tosiaan olla jollekin enemmän mieleen, mutta kyllä näiden jälkeen senkut on jotenkin "verhoillut".
Basson osalta olin toteavinani, että yläbasso soi hienosti eikä ole edes samalla tavalla ylikorostunut kuin alin basso. Toisaalta tuo alimman basson yletön runsaus tuo minusta mukavaa "tehostetta" kuulokkeiden muuten vähän latteaan dynamiikkaan (siis kuulokekuuntelu yleensä on minusta hieman "latteaa" kaiuttimien dynamiikkaan nähden). Erityisesti Operalla tuo alin bassokin pysyy kuitenkin kontrollissakin kutenjoten. Diskantissa olin kuulevinani pienen piikityksen jossain "sibilance" alueella, mutta kyse saattoi olla myös levyllä olevasta virheestä kun vain ja ainoastaan yhdellä kappaleella (Blackmore's Night : Under a Violet Moon) olin huomaavinani ylimääräistä sähinää.
Tästä aiheesta pitäisi tulla piakkoin artikkelikin, tosin sisältö on pitkälle sama kuin täällä.
Sen verran täytyy todeta että nyt tässäkin PC:llä kuunnellessa huomio keskittyy todella viehättävään keskialueeseen. Jotain sävykästä ja säväyttävää on kyllä harmonikkojen, viulujen sun muiden soundissa. Oisko sitten jotain "woodie-magicia".
Operalla myös tuo alabasso pysyy vähän paremmin kuosissa, jolloin slämmi tuntuu välillä jopa enemmän luonnolliselta kuin mitä mikään pidättelevämpi luuri pystyy antamaan.
Hemmetin hyvät luurit, imho.
Sen verran täytyy todeta että nyt tässäkin PC:llä kuunnellessa huomio keskittyy todella viehättävään keskialueeseen. Jotain sävykästä ja säväyttävää on kyllä harmonikkojen, viulujen sun muiden soundissa. Oisko sitten jotain "woodie-magicia".
Operalla myös tuo alabasso pysyy vähän paremmin kuosissa, jolloin slämmi tuntuu välillä jopa enemmän luonnolliselta kuin mitä mikään pidättelevämpi luuri pystyy antamaan.
Hemmetin hyvät luurit, imho.