Vastaako äänitteiden laatu laitteistosi oletettua äänenlaatua?

  • Keskustelun aloittaja OPT
  • Aloituspäivämäärä
O

OPT

Käyttäjä
Liittynyt
4.8.2006
Viestejä
75
Kaupunki
Helsinki
Hei kaikille!

Aiheeni saattaa olla väärin sanailtu, mutta itse aina välillä tuskailen huonojen äänitteiden kanssa, joka panee epäilemään laitteitteni laadukkuutta, kunnes aina joskus löytyy 'onnella' äänite tai helmi, joka todella saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa; eli sittenkin laadukasta toistoa löytyy! Itse harrastan paljon rock-musiikkia 'menneisyydestä', eikä aina kaikkia tiettyjä äänitteitä tahdo Suomesta enää löytyä, joten monesti on turvauduttava internettiin musiikkitilauksia tehden ja laadukkaan äänentoiston suhteen täytyy aina olla varauksellinen. Mitenkäs muut, ostatteko äänitteet tietoisesti sen mukaan, jos tietoa äänitteen tasokkuudesta on, vai onko sillä loppujen lopuksi väliä miltä se 'laitteistosta' kuullostaa, jos musiikki muuten on hyvää?

Terveisin,
OPT
 
Itse hankin äänitteet ihan musiikin takia. Toki varsinkin uudemmat studiotaiteen edustajat ovat joskus aika kireitä ja rasittavia soundiltaan. Vanhat äänitykset taas kohisevat ja saattaa esiintyä muitakin ihmeellistä rutinaa. Mutta kyllähän se niin on että "parempi" laitteisto kaivaa detaljit esiin, ja jos levyllä ei sellaisia ole niin tylsemmältähän se kuulostaa, kuin huolella tuotettu materiaali.
Joskus on ihan mukava kuunnella menneen ajan ääntä, ja antaa Deep Purplen rokata, vaikkei se äänitys nyt ihan nykyaikaiselta kuulosta.
 
Kyllähän se ikävä kyllä on näin että hyvällä laitteistolla saa parhaat kiksit parhaista äänitteistä, ja huonot voi kuulostaa sitten todella ikävältä vaikka musiikki itsessään olisi ennestään miellyttänyt purkkimankoilla. Käsittääkseni mainstream-kama ihan optimoidaankin markettitoosia varten?

Mutta omasta mielestä paras setti on se jolla myös nuo hirveimmät äänitykset toistuu siedettävästi. Olkoon sitten bassokorostusta, diskanttivajetta tai muuta "virhettä" niin tylsäksi käy harrastus jos ei voi kuunnella kuin valikoiden. Tietenkin paras tilannehan olisi kun voisi rakentaa kaksi settiä toinen optimoitu äänenlaadulle, tarkkuudelle ja detaileille ja toinen armoa antavaksi miehekkääseen ja karkeaan rytinään ;)
 
Voishan noi jotkut lempihevilevyt olla hieman paremmin äänitetty, mutta ne on enemmän semmosta tukka heilumaan fiilistelyä varten, joten eipä se haittaa. Kivahan se on sitten kun hyvät äänitteet kuulostaa todella hyviltä. Uskalsin esim. pistää mun Pink Floyd live levyn pyörimään tuossa yksi päivä. Simmut kiinni vaan ja lährin keikalle. Meinasin paskoa housuuni, kun kuulosti niin hyvälle another brick in the wall:in puolivälin helikopterin heilahdus paikalle. Mahtava homma nää kivat laitteet ja "jenkkiröhnö" laiskanlinnat. :)

Kattelin tosin formuloita laitteiden kautta tuossa kerran ja selostajalla oli vähän ilmavaivoja. Se ei ollutkaan sitten ihan kiva hommeli, vaan suljin vahvarin ja jatkoin formulaa ihan tv:n kajareista.. :p

No joo. Sanotaan näin, että jos tiedän jonkun mua kiinnostavan albumin löytyvän paremmin tehtynä, mutta vähän kalliimpana, niin ostaisin sen paremmin tehdyn. Eipä kyllä ole kertaakaan tämmöstä valinnanvaraa vielä eteen ilmaantunut. :-\
 
Mitäpä sitten HDCD tai SACD? Oma CD-soittimeni (Arcam) toistaa HDCD:tä, mutta eipä noita äänitteitä montaa ole ilmestynyt hyllyyni. Tiettyä 'ilmavuutta' ainakin HDCD:ssä tuntuisi olevan, mutta sekin voi olla psykologista :) Kaipa se äänitteen laadukkuus löytyy sieltä tuotantopuolen saralta; riittävän itseriittoinen ja sisäänpäinkääntyvä tuottaja, jolla on riittävästi ambitiota ja musiikillista älyä, sekä intohimoa tuottaa ns. ei kaupallista musiikkia laadukkaaseen plättyyn ja toivomus, että joku vielä mahdollisesti ostaisi, mene ja tiedä!
 
Tässä on mielestäni hyvä kysymys. Kysyisinkin, että vastaako laitteistosi äänitteltä tulevaan informaatioon. Tämä ei tarkoita sitä, että laitteisto olisi ympäripyöreä toistaja, vaan tarjoaisi täydellisen sävypaletin hyviltä äänitteiltä. Hyvä laitteisto pystyy välittämään kuulijalleen musiikkia, josta hän pitää. Hyvä laitteisto pystyy myös suoriutumaan erilaisten äänitteiden ja gentrejen mukanaantuomista mausteista.
Nyanssit ja soitinten sävyt toivotaan toistuvan oikein värein. Herkät kaiuttimet ja hyvä äänilähde on ominaista tälle ajatusmaailmalle. Vahvistimessa ihaillaan hyvää virraantokykyä ja "pursketehoja"=hetkellinen tehonanto.

Äänitteissä on eroja ja monet Jenkkimasterit soivat eurooppalaisia kopioitaan dynaamisemmin, mahtaako tuo liittyä rapakon takana vellovaan hifikulttuuriin. Joskus puhuttiin Saksalaisesta, Englantilaisesta, itämaisesta mm. Japsi ja Jenkkityylistä kuunnella musiikkia.
 
Äänitteet ovat pop-musiikin kohdalla äänentoiston heikoin lenkki heti kun budjettihifi on tavoitettu (1000€ setti). Tämä tarkoittaa sitä, että useimpien harrastajien kohdalla hyville äänitteille optimoitu setti on huono. Tietenkään huonoille äänitteille optimoituja seyyejeä ei juurikaan löydy, joten huonojen äänitteiden kanssa pärjää parhaiten sellaisen setin kanssa, joka ei suuremmin korosta äänitteiden virheitä, l. tasalaatuinen, mutta genrefriikkien mielestä 'tylsä' setti.
 
Vinyylin kohdalla on usein niin, että setti (lähinnä levari) on riittämätön kaivamaan kaikkea musiikkia urasta. Tässä mielessä laitteiston laatu ei vastaa äänitteiden laatua.
 
En tiedä, kuuntelin tänään vanhaa Jimi Hendrixiä LP:ltä (Polydor 2LP-2612 002) Electric Ladyland ja kappale Vodoo Chile, wow, mahtavaa musiikkia ja helvetin hyvin äänitetty levy vuodelta -68. Soundit kohdallaan ja todella 'napakasti' äänitetty levy. Hyvin äänitetty vinyyli lähes 40-vuotta sitten ei todellakaan kalpene tämän päivän massatuotannoille. Vaatii tietty hyvän pyörittimen, varren ja rasian, vai mitä Tawe?
 
Mielestäni juuri tämä eri tasoisten äänitteiden toistuminen "hyvin" on juuri se koko tämän harrastuksen ydin ja tärkein tekijä. Laitteiston tuoma musikaalisuus on mielestäni juuri tätä. Eli eri tasoisten äänitteiden toistumista niin että musiikki ja sen tuotoksen "kuva" tulee esiin äänitteen omalla nautittavalla tavalla mahdollisimman hyvin.

Äänitteiden laadun pitää tietysti kuulua niin hyvin ja tarkasti kuin mahdollista, mutta punainen lanka, hehku joka vie musiikkia eteenpäin pitää säilyä. Tällöin äänitteen laatu ei kiusaa niin usein.
 
Minä kuuntelin eilen tuollaisen metelibändin Pain of Salvation akustisen levyn 12:5. Ihan taidokasta soittoa ja kaunistakin mutta koko esityksen pilaa äänityksen latteus. Siis itse äänen laatu on hyvä. Puhun nyt siis CD jakelusta. Mutta akustinen kokonnpano, pari pianoa ja pari kitaraa + laulut on miksattu studiotyyliin koko massa samaan kasaan. Ei yritettykään välittää konserttisalin akustiikkaa ja sitä musikaalista avaruutta, jossa musiikki syntyi, kuulijalle.

Mutta kun kuuntelen 60-70 lukujen rock levyjä tai vanhempaa jaskaa / klasaria jostain 20-30 luvuilta niin toki sallin huonon laadun. Kysymys on odotuksista. Tai kuten topikissa sanot olettamuksesta.

Suurimman nautinnon tietenkin laitteistosta saa kun sillä kuuntelee viimeisen päälle hyvin äänitettyä musiikkia. CD levyhän on sikäli transparentti tälle asialle että se ei muuta tuota tallenteen laatua mihinkään. Sen tekee sitten se soitin ja muu laitteisto jos tekee ja miten tekeekin. Vinyyli on analogisena aina epätarkka kuva alkuperäisestä tallenteesta ja varmasti laatu heittelee paljonkin. Samaten se käytössä kuluu ja piankin on laadultaan huomattavasti heikompi kuin uutena. Siksi CD, äänitteen laatu säilyy (olettaen etten riko sitä...). Loput on laitteista kiinni.
 
Pirkka, vinyylilevy kuluu eniten ensimmäisellä soittikerralla, sen jälkeen hyvin pidettynä se kestää erittäin kuunneltavana erittäin pitkään, vähintään harrastajan eliniän. Eikä vinyyli ole epätarkka kuva alkuperäisestä talleenteesta! Mistä sinä tuollaista päähäsi sait!?!?
 
Otetaan ensin kuluminen. Toki on olemassa nitä sinun keräämiäsi paksuja vinyylejä, joiden materiaali on ensiluokkaista ja sitten myös sinun soittimesi on erittäin korkealuokkainen. Mutta jo hifi tason laitteistolla ja materiaalilla näin ei ole. Tässä RIAA:n käsitys asiasta:

The RIAA has suggested the following acceptable losses: down to 20 kHz after one play, 18 kHz after three plays, 17 kHz after five, 16 kHz after eight, 14 kHz after fifteen, 13 kHz after twenty five, 10 kHz after thirty five, and 8 kHz after eighty plays. While this degradation is possible if the record is played on improperly set up equipment, many collectors of LPs report excellent sound quality on LPs played many more times, when using care and high quality equipment.

Tuo analogisuuden epätarkkuus johtuu juuri siitä että kukin käännös mikrofonista nauhaan nauhasta ehkä toiseen ja masterilta aihioon ja sitten lopulta vinyyliin prässissä sisältää muutoksia ja jo määritelmänsä mukaisesti analoginen vastaus kysymykseen kuinka paljon on: noin paljon kun taas digitaalinen vastaus on tasan X kpl. Katso sitä elohopeamittaria ja arvaile lämpösi. Lisää mittatarkkuutta digitaalisella ja tiedä se vaikka miljoonasosatarkkuudella. DSD eli Direct-Stream Digital on tapa ohittaa kaikki nämä epätarkkuustekijät ja tuottaa mitatarkkuuden puitteissa absoluuttisen tarkan kuva todellisuudesta.

Toki tavallinen CD on usein yhtä epätarkoin välinen tehty kuin vinyylitkin ja onhan noitya suorakaiverrusvinyylejä. En usko että avaruusraketien ohjauskomentoja sallittaisiin tallennettaviksi analogisesti että käännä piiru vasempaan. Kyllä siellä vaaditaan suurempaa tarkkuutta ja tätä digitaalisuus tarjoaa.
 
Pirkka, avaruusraketin ohjaaminen on mielestäni (vaikkei omaa kokemusta vielä ole) aika eriasia kuin musiikin kuuntelu. Kyse on kuuntelusta ja kokemisesta. Mitä sinä kuuntelet siltä cd-levyltä? Virheettömyyttä? Alkuperäisen masterin virheitä ja puutteita? Minä kuuntelen vinyyliltä musiikkia. Joskus harvoin cd:ltäkin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikään muun asian kuuntelu.
 
^Tottakait saat kuunnella musiikkia ja siitähän tässä kait on kaikilla ensisijassa kyse. Mutta mehän keskutelemme formaattien laatueroista ja CD on vain tarkempi kuin vinyyli ja siksi se loogisesti on parempi vaihtoehto.
 
Lasse Ukkonen sanoi:
Äänitteet ovat pop-musiikin kohdalla äänentoiston heikoin lenkki heti kun budjettihifi on tavoitettu (1000€ setti). Tämä tarkoittaa sitä, että useimpien harrastajien kohdalla hyville äänitteille optimoitu setti on huono. Tietenkään huonoille äänitteille optimoituja settyyjeä ei juurikaan löydy, joten huonojen äänitteiden kanssa pärjää parhaiten sellaisen setin kanssa, joka ei suuremmin korosta äänitteiden virheitä, l. tasalaatuinen, mutta genrefriikkien mielestä 'tylsä' setti.
Napsauta laajentaaksesi...
Äänitteet ovat tehty ,niinkuin ovat.Miksaus- ja masterointieroja on niin paljon kuin on levyjä.Artistillakin on oma mielipiteensä siitä,miltä lopputuloksen pitää kuulostaa.Hyvä laitteisto antaa äänitteelle tilaa toistua,niinkuin on tarkoitettu.Huonompi tai sopimattomampi setti yhdessä riitttämättömän kuuntelutilan kanssa "pistää mutkat suoriksi".Itse kuulen äänitteiden niksit ja temput tasapainoisesti molemmista formaateista,vinyyliltä ja laserilta.Moni ei halua sijoittaa riittävästi "tuohta" saadakseen tasapainoisen toistosetin.Silloin aina alkaa äänitteiden mollaus.Kyytiä saa pahimmissa tapauksissa mitkä tahansa levyt,tunnetutkin levy-yhtiöt.
 
Kiva toi otsikko. Vois meinata sitä et jos paskalevy soi hienosti ni setti on paska.
Vai mitä paskemmin paskalevy soi, sitä parempi on systeemi?
Joo.
Kunnollisen systeemin on hoideltava myös perseellä äänitetyt levyt kuuntelukelpoisiksi.
(ja nyt turppa kii siitä luonnollisuudesta... :-X)

En kyllä viitti kuunnella kakinas-levyjä, oli ne musiikillisilta ansioiltaan millasii tahansa, ku hyviäkin on tarjolla riittävästi.

Parhaat kiksit saa siitä ku kuuntelee hyvällä laitteistolla myös tekniikaltaan hyvää levyä.
Ja sen hyvän määritelmä: kaikki äänet kuuluu ja sointitasapaino säilyy desibeleistä riippumatta.
 
Sikäli koko keskustelu formaattien paremmuudesta on turhaa, koska kuitenkin se on silti KÄYTÄNNÖSSÄ siitä kiinni että kuinka hyvä toistopeli hyllystä löytyy, esim. cd:llä huippu Wadia tai Naim 555 pieksää Projectin Debutin ja taasen SME30 pieksää Cambridge audiot kädet taskuissa...
 
Arto sanoi:
Sikäli koko keskustelu formaattien paremmuudesta on turhaa, koska kuitenkin se on silti KÄYTÄNNÖSSÄ siitä kiinni että kuinka hyvä toistopeli hyllystä löytyy, esim. cd:llä huippu Wadia tai Naim 555 pieksää Projectin Debutin ja taasen SME30 pieksää Cambridge audiot kädet taskuissa...
Napsauta laajentaaksesi...
Siitä pidän tällä foorumilla,että myönnetään toistolaitteiden merkitys,toisin kuin tuolla toisella foorumilla,jossa vain äänite ratkaisee aina kaiken.Kaikki laitteet on siellä monille "samanlaisia."Mutta itse en täysin hyväksy Cambridgen mollaamista täällä.kuten jotkut tekevät.Cambridge vaikuttaa eritttäin systeemisidonnaiselta.Ei se meilläkään tominut maggiella mutta loistaa äänellisesti toisen britin kanssa.Nautilus 804 pitää Cambridgesta.
 
jkh sanoi:
Siitä pidän tällä foorumilla,että myönnetään toistolaitteiden merkitys,toisin kuin tuolla toisella foorumilla,jossa vain äänite ratkaisee aina kaiken.Kaikki laitteet on siellä monille "samanlaisia."Mutta itse en täysin hyväksy Cambridgen mollaamista täällä.kuten jotkut tekevät.Cambridge vaikuttaa eritttäin systeemisidonnaiselta.Ei se meilläkään tominut maggiella mutta loistaa äänellisesti toisen britin kanssa.Nautilus 804 pitää Cambridgesta.
Napsauta laajentaaksesi...

Ei ollut mitenkään tarkoitus CA:ta mollata, olen sitä kuullut ja pitänyt, vaan siis pointtini oli se että ei pidä taaskaan verrata Ladaa Ferrariin. ja jonkun "perheauto" miehen mielestä Ferrari on "pintakireä". tätä tarkoitin.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös