Vanha vs. uusi soitin

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
12 028
Kaupunki
Kouvola
Tämä ajatus tuli tässä LP12:a kuulemisen jälkitunnelmissa mieleen.
Jos vertaamme esim. vintage osaston hienompia/parhaimpia, Technics sp10, Garrard, isomman numeron Luxman, Kenwood ja Denon, ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan, näihin tämän päivän Michell, Linn, Oracle -tuotteisiin.
Moni noista vanhemmista soi erinomaisesti, tarjoaa muotoilua jota ei muualta saa ja sisältää jopa mahdollisuuden nykyaikaisen äänivarren käyttöön.
Mutta jos ne laitettaisiin samalle viivalle näiden nykyaikaisten kanssa niin miten kävisi.

Vintage tarjoaa erinomaisen lähtökohdan vinyylinpyörityksen aloittamiselle, mutta siinä vaiheessa kun alkaa tehdä mieli kuulla mitä siellä levyllä oikeasti on, niin onko katse suunnattava tuoreempiin tuotteisiin?
 
sihvis sanoi:
Tämä ajatus tuli tässä LP12:a kuulemisen jälkitunnelmissa mieleen.
Jos vertaamme esim. vintage osaston hienompia/parhaimpia, Technics sp10, Garrard, isomman numeron Luxman, Kenwood ja Denon, ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan, näihin tämän päivän Michell, Linn, Oracle -tuotteisiin.
Moni noista vanhemmista soi erinomaisesti, tarjoaa muotoilua jota ei muualta saa ja sisältää jopa mahdollisuuden nykyaikaisen äänivarren käyttöön.
Mutta jos ne laitettaisiin samalle viivalle näiden nykyaikaisten kanssa niin miten kävisi.

Vintage tarjoaa erinomaisen lähtökohdan vinyylinpyörityksen aloittamiselle, mutta siinä vaiheessa kun alkaa tehdä mieli kuulla mitä siellä levyllä oikeasti on, niin onko katse suunnattava tuoreempiin tuotteisiin?

Miten niin tämän päivän tuotteita? Michell Gyrodec on esitelty 1982, Linn LP12 1972 ja Oracle Delphi 1980.

Okei, onhan noita päivitetty, mutta kuitenni...
 
Niinpä ja alkuperäiseen kysymykseen: Ei välttämättä.

Oma Kenwood-Trio ei ole läheskään sieltä vintage-maailman huipulta, mutta silti tarjoilee ääntä johon moni uustuotantoverme vastaavassa hintaluokassa ei kykene. Jos käsiin sattuisi joku todellinen helmi vanhoilta hyviltä ajoilta niin voi olla, ettei haastajiksi olisi kuin noista ihan hintavimmista nykylaitteista..
 
En omista kuin vanhoja soittimia, vanhin 50-luvulta ja uusin 80-luvulta, enkä tiedä miltä uudet kuulostavat. Olisin kuitenkin hämmästynyt jos kombinaatiostani Luxman PD-350 + SME IV+ Benz Ruby 2 pelkästään pyörittäjää vaihtamalla saataisiin kiistatta parempi, erilainen ehkä. Kuitenkin sivistäisin mielelläni tässä kohtaa itseäni, pahus kuin se yksi paremman luokan Oracle meni väärälle miehelle...
 
Täältä löytyy Audiomeca Roma ja saa siihen rinnalle kantaa monta nykyhimmeliä. Mikäli varsi ja rasia on sama, niin olen mukana varustelukilpailussa. Linn 12 on oma lukunsa ja todella hieno soitin. SME on taas oma lukunsa ja todella hieno sekin. Se mikä on tärkeää ja mitä arvostaa näkyy ja kuuluu. Jokainen valitsee soittimen kuten haluaa, ja monet vanhan on huomattavasti parempia kun kuunnellaan musiikin toistumista.
 
Niin joo, kyllä se 50-lukuinen Garrard 301 + SME 309 (yhdellä nollalla) settinikin kepittänee nuorempia... Varsi merkitsee paljon tuossakin kokonaisuudessa.
Ei kaikki vanha ole itsestäänselvästi hyvää, välillä tunnutaan ajateltavan, että hifilaitteet paranevat vanhetessaan.
 
Mua nyt vähän oikeastaan hämää tämä kysymyksen asettelu. Ei mielestäni voida suoraan sanoa, että tällöin ja tällöin soittimet olivat parempia. Toki joka vuosikymmeneltä löytyy ne laadukkaat helmet, mutta kyllä sitä skeidaa on ollut silloinkin riesaksi asti, nyt ne onnettomat tapaukset ovat vain unohtuneet.

Muotoilu taas tuppaa olemaan monesti simppeliä laatikko-osastoa (ei sillä etteikö se olisi erittäin tyylikästä kun hyvin sattuu) ja aikansa modernit viritelmät näyttävät modernilta tänäkin päivänä.

Mutta. Ns. "kultakauden" soittimissa on tänä päivänä se etu, että laatua saa edullisemmin kuin uusista. Suuri ostajakunta ei kauheasti vanhoja sorveja noteeraa, joten markkinoiden pienuus pitänee hinnat alhaalla. Tietty tässäkin on poikkeuksia.
 
anttiruha sanoi:
En omista kuin vanhoja soittimia, vanhin 50-luvulta ja uusin 80-luvulta, enkä tiedä miltä uudet kuulostavat. Olisin kuitenkin hämmästynyt jos kombinaatiostani Luxman PD-350 + SME IV+ Benz Ruby 2 pelkästään pyörittäjää vaihtamalla saataisiin kiistatta parempi, erilainen ehkä. Kuitenkin sivistäisin mielelläni tässä kohtaa itseäni, pahus kuin se yksi paremman luokan Oracle meni väärälle miehelle...
Hyvän kotiin se kuitenkin meni, vaikkakin ymmärrän näkökulmasi :)
 
Sam Other sanoi:
Muotoilu taas tuppaa olemaan monesti simppeliä laatikko-osastoa (ei sillä etteikö se olisi erittäin tyylikästä kun hyvin sattuu) ja aikansa modernit viritelmät näyttävät modernilta tänäkin päivänä.

Garrard 301 ja Thorens TD124 ovat muotoilullisesti enemmän minun mieleeni kuin juuri mitkään myöhemmät. Lopullinen ilmiasu riippuu tietenkin plintistä, ainakin Garrardia kun usein myytiin pelkkänä pyörityskoneistona.

Sam Other sanoi:
Mutta. Ns. "kultakauden" soittimissa on tänä päivänä se etu, että laatua saa edullisemmin kuin uusista. Suuri ostajakunta ei kauheasti vanhoja sorveja noteeraa, joten markkinoiden pienuus pitänee hinnat alhaalla. Tietty tässäkin on poikkeuksia.

Poikkeuksia tosiaan on, ainakin nuo yllämainitsemani, ja nekin on usein hankittavissa uusia huippupyörittimiä halvemmalla joskin lopullinen hinta saattaa nousta moninkertaiseksi kun ynnää projektin päättyessä yhteen kaikki hankinnat (pyöritin, plintti, varsi, rasia, mahdollisesti RIAA & tarvikkeita) joskin osaava DIY-mies voi ainakin plintin osalta säästää paljon.

Juhani
 
Sam Other sanoi:
Mua nyt vähän oikeastaan hämää tämä kysymyksen asettelu. Ei mielestäni voida suoraan sanoa, että tällöin ja tällöin soittimet olivat parempia. Toki joka vuosikymmeneltä löytyy ne laadukkaat helmet, mutta kyllä sitä skeidaa on ollut silloinkin riesaksi asti, nyt ne onnettomat tapaukset ovat vain unohtuneet.

Voidaan kai todeta että vahemmasta tuotannosta on laatulaitteet vielä käyttökunnossa. Eli skeida on maannut kaatopaikalla jo pidemmän aikaa.
En hakenut tässä semmoista "kyllä ennen oli hommat paremmin, Pioneer P3a:han verrattuna Michell kuulostaa miseliiniltä" pissimiskilpailua.
Edullisessa hintaluokassa vintage on mielestäni kannatettavampi hankinta kuin uudet rimpulat.
Mutta jos hintaluokkaa aletaan nostaa niin alkaako vaaka kallistua jompaan kumpaan suuntaan?

Kai se lopullinen tausta-ajatus on, että onko vinyylintoistossa tapahtunut kehitystä? Onko nyt olemassa jokin toiston taso johon vintagella ei vaan pääse, vai onko asia toisinpäin?
Jääkö ainoiksi uuden (eli saa kaupan hyllyltä) soittimen hankintasyiksi se, että saatavuus ja huollettavuus on parempaa, sekä mahdollisesti omaleimaisempi muotoilu?

---
Meinaan kun cd-puolella julkistettaessa uusi ihmeoversamplingdac on porukka jo riuhtomassa kaupan ovenkahvaa. Kun joku julkistaa uuden LP-soittimen niin vähän saattaa evä heilahtaa jos soitin näyttää kivalle.
---
En tiedä selkenikö kysymykseni yhtään, anteeksi.
 
sihvis sanoi:
Meinaan kun cd-puolella julkistettaessa uusi ihmeoversamplingdac on porukka jo riuhtomassa kaupan ovenkahvaa. Kun joku julkistaa uuden LP-soittimen niin vähän saattaa evä heilahtaa jos soitin näyttää kivalle.


Vinyylisektorilla on kai jo päästy kaikenmaailman uutuuksienesittelyvaiheen yli, enimmiltään. Ollaan tietyllä tavalla kypsytty. Mitä nyt joku uusi äänirasia tai sisärunko tai virtalähde tai phonoaste kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa... 8)
 
sihvis sanoi:
---
Meinaan kun cd-puolella julkistettaessa uusi ihmeoversamplingdac on porukka jo riuhtomassa kaupan ovenkahvaa. Kun joku julkistaa uuden LP-soittimen niin vähän saattaa evä heilahtaa jos soitin näyttää kivalle.
---

Vinylistit on kato niin keskittyneitä täyteläiseen soundiin ja silkkaan musiikinkuuntelun iloon, että ei pääse tuohon digikuuntelijan "jokohan tällä uusimmalla diibadabavierityksellä tää alkais toimia?"-oravanpyörään.
 
Monet vanhat pyörityskoneistot ovat mielestäni täysin viivalla tämän päivän parhaiden kanssa. Parhaimmat eilispäivien varsista ovat niin ikään vertailukelpoisia nykyisten kanssa. Sama pätee vielä rasioihinkin.


Muutama seikka on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.

Useammilla valmistajilla on nykyään paremmat mahdollisuudet tinkimättömään mittatarkkuuteen - vaikkapa laakereiden, tai esimerkiksi neulahionnan suhteen - kuin ennen.

Toisaalta sitten, johtuen levysoittimien suhteellisen vähäisestä kysynnästä verrattuna vaikkapa kahdeksankymmentäluvun taitteeseen, ei tuotekehittelyyn ja valmistuskustannuksiin ole tarkoituksenmukaista laittaa niin paljon rahaa, kuin ennen muinoin. Tämä tietysti koskee lähinnä näitä perussoittimia, joidenka hinta on järkevää pitää alhaalla. 'Cost no matter' -soittimet soittimet ovat luonnollisesti jonkin verran parantuneet noista ajoista.

Tärkein huomio kuitenkin on levysoittimien suunnittelufilosofian muuttumisessa. Ihan aluksi levysoittimissa pyrittiin saavuttamaan mahdollisimman tarkka ja jyrinätön pyörityskoneisto. Tuolloin varret ja äänirasiat olivat vielä koko lailla kirveellä veistettyjä. Kun pyörityskoneisto sitten saatiin toimimaan, keskityttiin äänivarsiin ja rasiaan. Totuutta haettiin minimaalisella äänivarsi/rasia -kombinaation massalla ja äänirasioissa satsattiin huippujoustavuuteen. Sitten tuli vallalle ajattelu, jonka mukaan äänivarren äärimmäisen tarkka laakerointi, varren resonoimottomuus ja jäykkyys ajoivat ohi minimaalisesta varsi/rasia-massa -kombinaatiosta. Varsien massan kasvamisesta johtuen äänirasioiden joustavuuskin alkoi sitten taas olla pienenemään päin.
Tällä hetkellä lienee vallalla 'jäykkyys ennen keveyttä, keveyttä väheksymättä' -ajattelu.

Näin se kehitys on kehittynyt. Lopputuloksen kannalta olennaisinta on kuitenkin saada aikaan ideaalinen pyöritin/varsi/rasia -kombinaatio - on nuo palikat sitten miltä vuosikymmeneltä hyvänsä.
Toisin sanoen, Shure V15MkIII on hieno rasia SME 3009III -varressa, muttä äärimmäisen kehno Sumikon 'The Arm' -varressa. Kumpaakaan ei kannata myöskään yrittää asentaa halpaan muoviseen 'nipponinsoittimeen'.

Henkilökohtaisesti uskon, että maailma oli vinyylisoittimen osalta 98% valmis jo kahdeksankymmentäluvun alussa.
Loput kaksi pinnaa saatte, jos lompakossanne on riittävän leveä suuaukko. Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, mitä palikoita saa käyttää toistensa seurana.

-128-
 
Back
Ylös