Vakavammat ensipuraisut otettu tänään ostamillani uudemman mallin Valcoilla ja ensimmäinen huomio Gov`t Mule:n Thorazine Shuffle biisistä;
Kiitettävällä erottelukyvyllä Allen Woodyn basso alkaa peukutuksensa samaan aikaan kun Matt Abts aloittaa rumputyöskentelynsä peltien soidessa kiitettävällä ominaissaundillaan ja pidin siitä kuinka virvelin kantti-iskut kuuluvat ominaisäänellisesti juuri niin kuin kuuluukin.
Hieman pasteiden tullessa voimalla mukaan, niiden transienteissa ilmenee puuroutumista, mutta huom, nyt vertaan kuusisatasiin Senkkuihin, edelleen silti hyvä tulos tämän hintaluokan vastamelukuulottimilla ja kun instrumenttien välillä on ilmaa, ei voi moittia.
Heitin kesken biisin toisen Mulen levyn, The Deep Endin ja siitä erään southern-rock-historian eittämättä upeimmista biiseistä, Beautifully Broken ja kun Warren Haynes aloittaa biisin kitarallaan, olin täysin myyty, vielä varsinkin siinä kohtaa kun herra aloitti laulamaan, kumpikin instrumentti juuri niillä nyansseilla kuin tottunut ne kuulemaan ja sulassa sovussa Woodyn basso, Abts:n rummut ja kuin kirsikkana kakun päällä, Danny Louis:n mieletön Hammondit, joka erottui kiitettävällä omiinaissaundillaan kaiken taustalla.
Äkkiä lajivaihtoa, Jetro Tull, Katie Melua (On the road again, jossa alun jälkeen mukaan tulee basso taustalle kiitettävällä erottovuudellaan), Kentin FF, jolla huomaa että kyllä nämä myös rytmitoistimina menevät, tosin volaa nostaessa huomaa pienen puuroutumisen+ keskialue alkaa tulemaan pienellä pipeetillä rasittavana pintaan kun elementeille syöttää kompressoitua tavaraa tarpeeksi lujaa/paljon, vaan jälleen huomioitava hintalappu.
Myös Kentin FF-biisin "jumppabasso" vyöryy kiitettävällä mataluudella, toki inan pehmeänä sävyltään, mutta sitä kuitenkijn ylipäätään tulee kiitettävästi.
Sellainen huomio kun heitin kehin hieman vanhempaa Suomalaista "perushumppaa", Kirkan Varrelle virran, niin Kirkan kuivakan nasaali nenälaulanta ei omiin kuuloelimiini ole Valcon heiniä, olen melko allerginen keskiäänien autentisuudestaan poikkeavalle saundille (siksi olen Penaudio-diggari, niissä moiset asiat enemmän kuin hyvin hallinnassa) ja Kirkan ääni kuulosti tässä biisissä jotenkin todella rasittavalta. Liekö osansa sillä, että näillä muutoinkin tuo keskiäänialue on hieman "pinnassa" ja osin kovan kuivakka, hyvänä kääntöpuolena esim. akustiset kitarat toistuvat kiitettävällä ilmavuudella/erottelukyvyllä, liekö sitten taas hintalappu huomioituna niin että liikutaan kompromissillisesti elementtien osalta niiden kyvyn äärirajoilla, mene ja tiedä.
Sama huomio Mikko Kuustosen Paha Aika biisillä, joka omalla tavallaan tehty minimalistisesti, tuntuu kuin kaikki olisivat hieman pinnassa inan liian kovan kuivakkaalla ominaissaundilla ja jotenkin pakko tiputtaa volaa, eli siinä suhteessa tulee Senkkujen tarjontaa kovasti ikävä.
Summa summarum, pitää huomioida että nyt kirjoitan päälle puolentoistasadan vastamelukuulokkeista, eli käytän verrokkina Sennheiserin kuussatasia ja melko hyviä kaiutintoistimiani, joten suhteutetaan tämä arvio siihen ja tuossa seurassa tämä Valcon esitys on kyllä pirun kova suoritus.
Sellainen huomio loppuun, että ei näillä ole ongelmia jättää luuri toiseen huoneeseen ja siirtyä näiden kanssa toiseen huoneeseen (BT toimii hyvin) ja plussana nämä ovat melko huomaamattomat päässä, joka kalju ja mallia xxxl