Lupailin tuossa aiemmin, että Valcoista tulee jonkinlaista juttua kunhan kokemusta alkaa karttumaan. Luureja on nyt kuunneltu hyvä tovi, joten lienee aika jakaa vähän mielipidettä näistä. Päätin ottaa omaan ketjuun, kun en saanut arviota pidettyä muutaman sanan mittaisena.
Ensinnäkin alkuun disclaimerina, en ole kovinkaan kuulokeorientoitunut, joten seuraavaa arviota on hyvä lukea siitä vinkkelistä, että arviota tekee kaiutinharrastaja, jolle kuulokkeet ovat pääsääntöisesti musiikin kuunteluun kodin rauhasta poistuessa. Lisäksi olen erityisesti kuivan basson ystävä, joten omaan korvaan suurin osa senkuista on tuntunut liian paksuilta bassopäänsä kanssa. Kossin vermeitä en koskaan ole sietänyt yhtään. Joten tätä asiaa kannattaa peilata seuraavaa lukiessa.
Eli lähdetään liikkeelle siitä kaikkein suurimmasta elefantista posliiikaupassa. Yläbasson kumpu on todella raju. En oikein keksi millä muulla termillä sitä kuvaisin. Hillittyyn bassoon tottuneelle basso on suorastaan ylitsevuotaisen korostunut ja siihen totuttelemiseen meni aikansa. Edelleen tuo on suurin yksittäinen asia, joka luureissa itseäni häiritsee, vaikka olen bassoon pääsäntöisesti jo tottunut. Sinällään tuo yläbassokorostuma tuo bassoihin ihan kivaa napakkuutta, mutta valitettavasti saman asian ovat huomanneet mainstream musiikin masteroijat/miksaajat. Kun yläbassokumpu yhdistetään äänitteeseen, jossa masteroija/miksaaja on päättänyt terävöittää bassoa jo äänitysvaiheessa, nousee luurien keskinkertainen bassontoisto ikävästi pintaan. Bassot menevät tukkoon ja headspace on yhtäkkiä täynnä pelkkää kuminaa. Tilannetta pahentaa entisestään se ettei basson toisto ole ylipäätään kovinkaan tarkka. Hieman äänitteestä riippuen tarjolla on joko kumisevaa mössöä tai mukiinmenevää keskinkertaista bassoa. Joskin on sanottava, että etenkin melun keskellä liikuttaessa basson korostuma ajaa asiansa, jolloin tuo ei ole lainkaan niin häiritsevää. Jazzmanaut totesi jossain aiemmin, että kumpu on tarkkaan harkittu ominaisuus ja jos lähtökohtana on ollut tosiaan meluisa ympäristö, designpäätös puoltaa paikkaansa. Kuitenkin maaseutuasujana tuollaiset paikat ovat itselläni aika harvassa.
Mutta nyt kun basson toistosta on muristu useamman lauseen verran on hyvä lähteä pohtimaan niitä muita asioita. Lähdetään liikkeelle vaikka ergonomiasta. Luurit ovat ihastuttavan vankkarakenteisen oloiset. Vaikka kaikki rakenteelliset osat ovatkin muovia, on silti fiilis mukavan napakan oloinen. Toisin sanoen valmistustoleranssit ovat ainakin omissani erittäi napakat, enkä osaa moittia mitään mekaanista osaa huonolaatuiseksi. Koska pääsiallinen valmistusmateriaali on muovi, ovat luurit kevyet pitää päässä. Vaikka oma kuula on mallia XXXXL, riittää pannassa säätövarat, eikä panta purista päätä. Tyynyt ovat OK ja luureja olen pystynyt pitämään päässä yli 8h stinttejä kerrallaan ilman, että mikään paikka alkaa rasittamaan. Omalla kohdallani tämä on melko poikkeuksellista, eikä moiseen urotekoon ole pystynyt vielä kuin Etymoticin HF5:set korvaanvaletuilla tulpilla. Pisteet kotiin siis yleisestä ergonomiasta. Myös akkukesto on ihailtavaa. Luureissa tuntuu sähköä riittävän vaikka kuinka pitkään, eikä missään vaiheessa ole käynyt edes mielessä, että käyttöaika olisi jotenkin rajallinen. Sen verran pitää napista, että päätös käyttää microUSB:tä USB-C:n sijaan närästää ainakin itseäni. Olisi ollut kiva ladata luureja samalla piuhalla kuin puhelinta. Nyt reissuun joutuu ottamaan mukaan kaksi erillistä USB-piuhaa tai ainakin adapterin...
Soundi yleisesti on hämmentävän innostava. Luureissa riittää dynamiikkaa ja ne puristavat miellyttävää soundia ulos myös pilalle kompressoiduista äänitteistä paljon paremmin, kuin Etymoticin HF5:set tai Oppon PM-3:set. Siinä vaiheessa kun siirrytään vakavamielisempiin Jazz- tai klasariäänitteisiin alkaa soundi kuulostaa paikoin falskilta. Ei häiritsevästi, mutta kuitenkin sen verran, että luurit vaihtuvat itselläni toisiin. Toisaalta tätä ei tapahdu kovinkaan usein, koska luurit ovat kuitenkin päässä taustamusiikin takia, ei niinkään vakavamieliseen hifistelyyn. Pienikin taustamelu hukkaa nyanssit niin pahasti, ettei pellin klangin kuuntelussa juuri ole muutenkaan mitään pointtia. Normaalissa arkikuuntelussa soundi toimii kun kun pikajunan vessa ja jalka alkaa väistämättä vipattamaan äänitteestä riippumatta. Aika usein huomaaan, että tähän asti luottokuulokkeina toimivat oppot jäävät telineeseensä killumaan ja matkaan lähteekin Valcot. Toisaalta illan pimeisiin tunteihin, kun hifistelyllä ei halua häiritä muita, valikoituu kuuntelukumppaniksi Oppot. Jos taas ulkoiselta melulta haluaa suojautua tosissaan, ei Etymoticien kuusitulppien äänenvaimennusta päästä edes lähelle. Molemmat edellämainituista kuulokkeista ovat myös absoluuttisesti parempia, jos paremmuutta arvioidaan äänen neutraaliudella ja toiston tarkkuudella. Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että Valcojen soundi on innostava, raikas ja ennen kaikkea kepeä kuunnella, vaikka eivät ehkä ihan "oikein" hifipuristin vinkkelistä soikaan.
Vastamelupuoli oli itselleni uusi tuttavuus, joten voi olla, että osa kuvailemistani asioista on pikemminkin kuvausta tekniikasta ei niinkään Valcoista, mutta avataanpa myös näiden osalta sanainen arkku. Vastamelupuoli peittää tehokkaasti alleen bassojyrinät ja yleensä matalataajuksisen huminan. Yläpään suhteen äänet kuuluvat paljon paremmin läpi, mutta silloinkin jotenkin enemmän taustalla. Veikkaan tämän johtuvan siitä, ettei DSP ihan pysy perässä vastamelun toteuttamisessa, jolloin vastamelu aiheuttaa taustahälinään jonkinlaisen pienen vaihevirheen. Häiritsevää tuo ei kuitenkaan ole ja toisaalta esimerkiksi kaupungissa liikkuessa luurit päästävät juuri sen verran meteliä läpi, että rekkauatojen peruutuspiippaukset kuuluvat selvästi musiikin yli. Normaalia puhetta nuo suodattavat pois vaihtelevasti. Möreä miesääni suodattuu kyydistä lähes kokonaan, mutta kimakka lapsen ääni taas kuuluu läpi. Kertaalleen jäin Toolin albumia kuuntelemaan, että onko levylle tosiaan miksattu räminän taustalle lapsen itkua, ennen kuin tajusin, että itku kuului parin hyllyvälin päästä. Taustamelun päälle kytkeminen vaikuttaa vasteeseen ja ainakin tuntuisi rauhoittavan bassopäätä. Soundi on tasapainoisempi ja parempi vastamelutoiminto päällekytkettynä. Toisaalta vastamelun päälle kytkeminen saa aikaan myös varsin kuuluvan kohinan. Tämän huomaa selvästi etenkin kun luureista ei kuulu musiikkia, mutta kohina on sen verran voimakasta, että se häiritsee ainakin itseäni klasari-musiikin erittäin hiljaisissa kohdissa. Populaarimusiikin osalta dynamiikan vaihtelut ovat sen verran mitäänsanomattomia, että tuota ei kuule kuin ehkä biisien fadeouteissa. Sen verran on vielä mainittava, että jostain syystä Valcot ovat erittäin herkät päästämään tuulen suhinoita lävitseen. Yritin nämä päässä fillarilla ajella ja ei kyllä tuulen huminan takia tullut touhusta yhtään mitään. Ilmeisesti vastamelumikki nappaa helposti suhinoita, ja diskanttipitoisina suodatus ei pysy perässä. Normaalissa käytössä tuo ei kuitenkaan häiritse, kuin ehkä kaikkein tuulisimpina päivinä.
Kaiken kaikkiaan Valcot ovat erittäin positiivinen tuttavuus. Ne ovat sen verran hifiä, että vähän vaativammallekin kuuntelijalle tuovat varmasti hyviä säväreitä. Ne eivät ole kovin tarkat eivätkä neutraalit, mutta toisaalta kutittavat juuri sieltä mistä pitääkin. Kun ottaa vielä huomioon, että puhumme kuitenkin 150€ vastamelukuulokkeista, niin rahansa voisi sijoittaa todella paljon huonomminkin. Toisaalta jos nykyiset kuulokkeet ovat alle satkun hintaluokassa tarjoavat Valcot tällaiselle kuulijakunnalle varmasti myös lisääntynyttä hifinautintoa. Pieniä kauneusvirheitäkin toki on, mutta hintaluokassaan mitä mainioimmat päänkoristeet.
Loppuun vielä linkki verkkokauppaan: https://www.valco.fi/collections/imatran-kaatopaikka/products/valco-vastamelukuulokkeet
Ensinnäkin alkuun disclaimerina, en ole kovinkaan kuulokeorientoitunut, joten seuraavaa arviota on hyvä lukea siitä vinkkelistä, että arviota tekee kaiutinharrastaja, jolle kuulokkeet ovat pääsääntöisesti musiikin kuunteluun kodin rauhasta poistuessa. Lisäksi olen erityisesti kuivan basson ystävä, joten omaan korvaan suurin osa senkuista on tuntunut liian paksuilta bassopäänsä kanssa. Kossin vermeitä en koskaan ole sietänyt yhtään. Joten tätä asiaa kannattaa peilata seuraavaa lukiessa.
Eli lähdetään liikkeelle siitä kaikkein suurimmasta elefantista posliiikaupassa. Yläbasson kumpu on todella raju. En oikein keksi millä muulla termillä sitä kuvaisin. Hillittyyn bassoon tottuneelle basso on suorastaan ylitsevuotaisen korostunut ja siihen totuttelemiseen meni aikansa. Edelleen tuo on suurin yksittäinen asia, joka luureissa itseäni häiritsee, vaikka olen bassoon pääsäntöisesti jo tottunut. Sinällään tuo yläbassokorostuma tuo bassoihin ihan kivaa napakkuutta, mutta valitettavasti saman asian ovat huomanneet mainstream musiikin masteroijat/miksaajat. Kun yläbassokumpu yhdistetään äänitteeseen, jossa masteroija/miksaaja on päättänyt terävöittää bassoa jo äänitysvaiheessa, nousee luurien keskinkertainen bassontoisto ikävästi pintaan. Bassot menevät tukkoon ja headspace on yhtäkkiä täynnä pelkkää kuminaa. Tilannetta pahentaa entisestään se ettei basson toisto ole ylipäätään kovinkaan tarkka. Hieman äänitteestä riippuen tarjolla on joko kumisevaa mössöä tai mukiinmenevää keskinkertaista bassoa. Joskin on sanottava, että etenkin melun keskellä liikuttaessa basson korostuma ajaa asiansa, jolloin tuo ei ole lainkaan niin häiritsevää. Jazzmanaut totesi jossain aiemmin, että kumpu on tarkkaan harkittu ominaisuus ja jos lähtökohtana on ollut tosiaan meluisa ympäristö, designpäätös puoltaa paikkaansa. Kuitenkin maaseutuasujana tuollaiset paikat ovat itselläni aika harvassa.
Mutta nyt kun basson toistosta on muristu useamman lauseen verran on hyvä lähteä pohtimaan niitä muita asioita. Lähdetään liikkeelle vaikka ergonomiasta. Luurit ovat ihastuttavan vankkarakenteisen oloiset. Vaikka kaikki rakenteelliset osat ovatkin muovia, on silti fiilis mukavan napakan oloinen. Toisin sanoen valmistustoleranssit ovat ainakin omissani erittäi napakat, enkä osaa moittia mitään mekaanista osaa huonolaatuiseksi. Koska pääsiallinen valmistusmateriaali on muovi, ovat luurit kevyet pitää päässä. Vaikka oma kuula on mallia XXXXL, riittää pannassa säätövarat, eikä panta purista päätä. Tyynyt ovat OK ja luureja olen pystynyt pitämään päässä yli 8h stinttejä kerrallaan ilman, että mikään paikka alkaa rasittamaan. Omalla kohdallani tämä on melko poikkeuksellista, eikä moiseen urotekoon ole pystynyt vielä kuin Etymoticin HF5:set korvaanvaletuilla tulpilla. Pisteet kotiin siis yleisestä ergonomiasta. Myös akkukesto on ihailtavaa. Luureissa tuntuu sähköä riittävän vaikka kuinka pitkään, eikä missään vaiheessa ole käynyt edes mielessä, että käyttöaika olisi jotenkin rajallinen. Sen verran pitää napista, että päätös käyttää microUSB:tä USB-C:n sijaan närästää ainakin itseäni. Olisi ollut kiva ladata luureja samalla piuhalla kuin puhelinta. Nyt reissuun joutuu ottamaan mukaan kaksi erillistä USB-piuhaa tai ainakin adapterin...
Soundi yleisesti on hämmentävän innostava. Luureissa riittää dynamiikkaa ja ne puristavat miellyttävää soundia ulos myös pilalle kompressoiduista äänitteistä paljon paremmin, kuin Etymoticin HF5:set tai Oppon PM-3:set. Siinä vaiheessa kun siirrytään vakavamielisempiin Jazz- tai klasariäänitteisiin alkaa soundi kuulostaa paikoin falskilta. Ei häiritsevästi, mutta kuitenkin sen verran, että luurit vaihtuvat itselläni toisiin. Toisaalta tätä ei tapahdu kovinkaan usein, koska luurit ovat kuitenkin päässä taustamusiikin takia, ei niinkään vakavamieliseen hifistelyyn. Pienikin taustamelu hukkaa nyanssit niin pahasti, ettei pellin klangin kuuntelussa juuri ole muutenkaan mitään pointtia. Normaalissa arkikuuntelussa soundi toimii kun kun pikajunan vessa ja jalka alkaa väistämättä vipattamaan äänitteestä riippumatta. Aika usein huomaaan, että tähän asti luottokuulokkeina toimivat oppot jäävät telineeseensä killumaan ja matkaan lähteekin Valcot. Toisaalta illan pimeisiin tunteihin, kun hifistelyllä ei halua häiritä muita, valikoituu kuuntelukumppaniksi Oppot. Jos taas ulkoiselta melulta haluaa suojautua tosissaan, ei Etymoticien kuusitulppien äänenvaimennusta päästä edes lähelle. Molemmat edellämainituista kuulokkeista ovat myös absoluuttisesti parempia, jos paremmuutta arvioidaan äänen neutraaliudella ja toiston tarkkuudella. Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että Valcojen soundi on innostava, raikas ja ennen kaikkea kepeä kuunnella, vaikka eivät ehkä ihan "oikein" hifipuristin vinkkelistä soikaan.
Vastamelupuoli oli itselleni uusi tuttavuus, joten voi olla, että osa kuvailemistani asioista on pikemminkin kuvausta tekniikasta ei niinkään Valcoista, mutta avataanpa myös näiden osalta sanainen arkku. Vastamelupuoli peittää tehokkaasti alleen bassojyrinät ja yleensä matalataajuksisen huminan. Yläpään suhteen äänet kuuluvat paljon paremmin läpi, mutta silloinkin jotenkin enemmän taustalla. Veikkaan tämän johtuvan siitä, ettei DSP ihan pysy perässä vastamelun toteuttamisessa, jolloin vastamelu aiheuttaa taustahälinään jonkinlaisen pienen vaihevirheen. Häiritsevää tuo ei kuitenkaan ole ja toisaalta esimerkiksi kaupungissa liikkuessa luurit päästävät juuri sen verran meteliä läpi, että rekkauatojen peruutuspiippaukset kuuluvat selvästi musiikin yli. Normaalia puhetta nuo suodattavat pois vaihtelevasti. Möreä miesääni suodattuu kyydistä lähes kokonaan, mutta kimakka lapsen ääni taas kuuluu läpi. Kertaalleen jäin Toolin albumia kuuntelemaan, että onko levylle tosiaan miksattu räminän taustalle lapsen itkua, ennen kuin tajusin, että itku kuului parin hyllyvälin päästä. Taustamelun päälle kytkeminen vaikuttaa vasteeseen ja ainakin tuntuisi rauhoittavan bassopäätä. Soundi on tasapainoisempi ja parempi vastamelutoiminto päällekytkettynä. Toisaalta vastamelun päälle kytkeminen saa aikaan myös varsin kuuluvan kohinan. Tämän huomaa selvästi etenkin kun luureista ei kuulu musiikkia, mutta kohina on sen verran voimakasta, että se häiritsee ainakin itseäni klasari-musiikin erittäin hiljaisissa kohdissa. Populaarimusiikin osalta dynamiikan vaihtelut ovat sen verran mitäänsanomattomia, että tuota ei kuule kuin ehkä biisien fadeouteissa. Sen verran on vielä mainittava, että jostain syystä Valcot ovat erittäin herkät päästämään tuulen suhinoita lävitseen. Yritin nämä päässä fillarilla ajella ja ei kyllä tuulen huminan takia tullut touhusta yhtään mitään. Ilmeisesti vastamelumikki nappaa helposti suhinoita, ja diskanttipitoisina suodatus ei pysy perässä. Normaalissa käytössä tuo ei kuitenkaan häiritse, kuin ehkä kaikkein tuulisimpina päivinä.
Kaiken kaikkiaan Valcot ovat erittäin positiivinen tuttavuus. Ne ovat sen verran hifiä, että vähän vaativammallekin kuuntelijalle tuovat varmasti hyviä säväreitä. Ne eivät ole kovin tarkat eivätkä neutraalit, mutta toisaalta kutittavat juuri sieltä mistä pitääkin. Kun ottaa vielä huomioon, että puhumme kuitenkin 150€ vastamelukuulokkeista, niin rahansa voisi sijoittaa todella paljon huonomminkin. Toisaalta jos nykyiset kuulokkeet ovat alle satkun hintaluokassa tarjoavat Valcot tällaiselle kuulijakunnalle varmasti myös lisääntynyttä hifinautintoa. Pieniä kauneusvirheitäkin toki on, mutta hintaluokassaan mitä mainioimmat päänkoristeet.
Loppuun vielä linkki verkkokauppaan: https://www.valco.fi/collections/imatran-kaatopaikka/products/valco-vastamelukuulokkeet
