Vaihtoehtorock (post punk, indie rock)

Jyrki_P sanoi:
Vanhemmista pitkän linjan vaihtoehtobändeistä täytyy toki muistaa myös australialainen The Triffids, joka ei ole enää kasassa. Todella hienoa musiikkia.
Olisit nyt vähä varottanu että sieltä iskee Sir Elton kynttilä-biisillä!
http://open.spotify.com/track/6WSC6lEs4ozQ4nt7DRkMNc :D

Hoodoo Gurus onkin jo oleellisesti parempaa.
Ensin huti ja sitten osuma!
 
Makuasioita, Born Sandy Devotional valittiin muistaakseni Rumba-lehden vuoden levyksi vuonna 1986. Se on melko raskas levy ajoittain myös soitannollisesti ;) Joka tapauksessa eräs aution saaren levyistäni.
 
Ajattelin perustaa aiheesta uuden ketjun mutta sitten löytyi tällainen. Tosin termi "vaihtoehtorock" ei ehkä enää oikein toimi indien kohdalla kun sehän on aika mainstreamia nykyisin. Tuntuu joskus että jopa enemmän mainstreamia kuin "perinteinen" rock (mitä se sitten lieneekin). Termejä on ylipäänsä vaikea määritellä: mikä oikeastaan tekee musiikista indietä?

No joo mutta asiaan. Vanhana hevimiehenä, toki muutenkin hifikiinnostuksen myötä paljon kuuntelemani musiikin valikoimaa laajentaneena, olen kunnolla löytänyt indien vasta äskettäin.

Heitän tähän joitakin omia suosikkejani:
- Arctic Monkeys (minun kohdallani toimii paremmin uudempi tuotanto, toisin kuin kuulemma monen muun - kaksi tytärtäni opettivat minut tuntemaan tämän bändin)
- The Last Shadow Puppets (sama solisti kuin edellisessä)
- Kynsy
- Alexandra Savior (hieno eteerinen ääni naisella)
- The Kills (etenkin uusin levy Ash & Ice, joka ei kyllä ole ihan uunituore enää sekään)
- suomalaisista vaikka Hulda Huima ja Lasten Hautausmaa

Toisaalta "indie"-labelin alla on valtavasti mitäänsanomatonta musiikkia, joka ei herätä mielenkiintoa (taitaa kyllä olla jokaisen genren ongelma, metallimusiikissa sitä turhanpäiväistä - siis vain minun subjektiivisesta näkökulmastani turhanpäiväistä - musiikkia vasta onkin ja helmien löytäminen on joskus haasteellista).

Mutta heittäkääpä omia suosikkeja - mitä seuraavaksi kannattaisi kuunnella?
 
mikä oikeastaan tekee musiikista indietä
Juu, en tiedä. WIkipediassa on määritelmiä, mutta ei noista ole pahemmin apua, enkä oikein tiedä mitkä mahtavat olla luokittelun perusteet



Oma musiikkimaku menee enemmän tuonne vaihtoehtorockin puoleen, ainakin kun katsoo yo. wikisivuilla lueteltuja bändejä. Näitä indie-bändejäkin tulee harrastettua, viimeisimpänä esim. kanadalainen Wintersleep

 
Hyvä että tämä ketju on aktivoitunut. Mielestäni termeistä on turha keskustella, oli se sitten indietä, vaihtoehtorokkia tai mitä tahansa. Sen sijaan se musiikki, jonka jokainen arvioi kuuluvan näihin laajoihin ryhmiin, kiinnostaa ainakin minua. Yleensä kyse on mielenkiintoisista ja omaperäisistä bändeistä tai artisteista. Osasta tulee isoja ja osa kyntää koko uransa tuntemattomuuden alhossa. Jälkimmäiset eivät välttämättä ole musiikillisesti ainakaan huonompia.

Kiitos kahdelle edelliselle postaajalle hyvistä ideoista :)
 
Makuasioita, Born Sandy Devotional valittiin muistaakseni Rumba-lehden vuoden levyksi vuonna 1986. Se on melko raskas levy ajoittain myös soitannollisesti ;) Joka tapauksessa eräs aution saaren levyistäni.

Itse olen (myös) vahva aussirockin äänenkannattaja. 💪

Historiasta (70/80-luku) löytyy monen monta hienoa aussirockyhtyettä mm; The Saints, Radio Birdman, The Triffids, Nick Cave, Birthday Party, The Church jne. Uusimmista itselle kolahtaa punk/trashhevimeteli- pumppu C.O.F.F.I.N. Täyttä terästä on bändin uusin 2021 ilmestynyt albumi. Kannattaa tsekata vaikka juutuubista Dead Land. 👊😅

Palatakseni Triffidsin Born Sandy Devotionaliin... Levy on mielestäni yksi kirkkaimpia helmiä aussirockin historiassa. Ei tähän kyllästy ikinä. Ehkä parhaimpia levyjä mitä on tehty ikinä??

Tosin Calenture ei jää paljoa taakse. Aika harva popock/indie-levy tarjoaa yhtä paljon tarttuvia pop-melodioita ja koukkuja kun Calenture. Ainoastaan b-puolen aloittava Holy Water ei ole ihmeellinen.. Muuten mielestäni täyden kympin levy. Joku kolumnisti netissä ihmettelikin aikoinaan miksi Triffids ei nouse suosiossa samalle tasolle kuin esim. U2 tai R.E.M.?

Niin ja Nick Cavehän on löytänyt oman soundinsa oikeastaan vasta -88 Tender Preyllä. Paljon on siitä varmasti kiittäminen David McCombia ja kumppaneita. Triffidsin vaikutus Caven musaan kuuluu mm. Nobodys Baby Now:lla joka lienee syntynyt Nickin kuunnellessa Save What You Caniä??! 😃 Molemmat huippubiisejä. 👌Toki David on varmaan nuorempana kuunnellut myös Birthday Partyä. Molemmat imeneet toisilta vaikutteita.

Taidanpa laittaa taas seuraavaksi levylautaselle Born Sandyn ja avaan mielessäni oman Wide Open Roadin. Tärkeäähän ei ole se määränpää vaan itse matka.
 
Joo, Born Sandy Devotional on upea lätty, just tänään kuuntelin orkkisvinyylin läpi. Semmoista laajakangasmusiikkia, isoa soundia, tunnetta, olematta muovista (kuten valitettavan moni kasariviritelmä), eihän tämmöisiä biisejä enää tehdä:


...mutta olisiko tämä vielä parempi:


Toi basso...ja muukin meininki...livenä näin bändin kerran silloin joskus ja oli kyllä aivan käsittämättömän hieno keikka.
 
Mä olen edelleenkin sitä mieltä että viimeisten aikojen Birthday Party on maailman paras bändi.Rowland S.Howard oli huikea kitaristi.R.I.P
 
Melodisen vaihtoehtopopin tai -rockin ystäville voin suositella ikiaikaista suosikkiani, melodian mestaria Lloyd Cole and the Commotions:ia.

Esim. levyt Mainstream ja Rattlesnakes kuuluvat tämän alueen terävimpään kärkeen.
 
Itse kaipaan kovasti tietynlaista asennetta ja hyvinkin laulajalta omanlaista saundia joka ottaa kurkusta kiinni ja pakottaa kääntämään huomion kappaletta kohti. Mutta sitten kun on pakotettu penkkiin istumaan niin pitää olla se voima joka saa sen pyllyn pysymään penkillä kappaleen loppuun asti.

Vanhemmasta pään edustajista bändit kuten The Stranglers, Gang of Four ja The The ovat omat suosikit (kuristajien Black and White on itselle yksiä ensimmäisiä albumeita joka tulee mieleen jos pitää jotakin suositella).
Mutta onneksi ei tarvitse katsoa vallan menneisyyteen. Kyllä uudet poijjaat osaa tehdä myös hyvää tavaraa.

IDLES suattaa olla monelle tuttu. Itse heittäisin heidät asennemusan alle vaikkeivat halua olla "post punk" leiman alla heh. Kappaleet ovat hyvinkin ajankohtaisia ja huokuvat turhautumista nykyiseen meininkiin. Bändi teki kovan vaikutuksen kappaleella Mother. Asennetta, turhautumista ja rakkautta. Suosituksena Mother, Crawl!, Grounds ja Well Done.
Bandcamp sivu

Frustration kuvaa kyllä hyvin bändin vanhempaa tuotantoa. Täyttä asennetta ja riipivyyttä ranskasta. Kappaleet omaavat hyvinkin piinaavia erityisesti syntsan riipivyyden vuoksi. Räsähtää, mutta se kuulu meininkiin. Säröä tietenkin löytyy niin kitarastakin ja laulajan äänestä. Vahva suositus sellaisille kappaleille kuin Too Many Questions, Shake Me, Juste Wanna Hide ja Insane.
Bandcamp sivu

Pottery on varmaa jännin kolmesta. Miten olis vääristynyttä Talking Headsin asenteella? Näin kaveri kuvaili saundia ku soitatin automatkalla kerran. Voi sen jotenkin tuosta kuulla. Jännä bändi kanadasta. Ehkä selittyyki toi saundi ku ovat sieltä ranskaa puhuvalta alueelta. Jotenkin noi ranskalaiset ovat onnistuneet saamaan kyntensä tähänkin väliin heh. Ensimmäinen albumi Bobby's Hotel on hyvä. Vahva suositus koko albumille. Harmillista että on ollut aika hiljaista heidän rintamalta albumin julkaisun jälkeen.
Bandcamp sivu
 
Kid Kapichi - Here's What You Could Have Won
Noston arvoinen uusi tuttavuus 🔥

1708186212639.jpg
 
Back
Ylös