Vahvistimen vaimennuskertoimen merkitys

Resistanssin lisäksi hankala kaiutinkuorma voi olla kapasitiivinen tai induktiivinen. Hyvä tehokuutiomittaus ottaa huomioon myös tämän käyttäytymisen. Tosin en muista kovin montaa kaiutinta, joissa olisi yhtä aikaa ollut poikkeuksellisen matala impedanssi ja joka samalla olisi ollut reaktiivinen. Joku Infinityn vanhempi malli aikoinaan oli tällainen. Martin-Logan on tässä suhteessa vielä kohtuullisen helppo, koska impedanssiminimi on korkalla diskantissa.
 
Mitataanko näitä reaktiivisuuksia siniaallolla? Eihän siinä ole järkeä, kun impedanssiminimit tulee iskuäänillä. Kyllä kun Martin Loganiin syöttää trancea voimalla, niin parin millisekunnin ajan impedanssi on matala. Suosittelen muuten Martin Loganeita trance:lle. Basso on suljetussa kotelossa ja soi tiukasti. Hyvin ne muutkin osa-alueet toimii.
 
Käsittääkseni mikä tahansa signaalimuoto voidaan purkaa joukoksi siniaaltoja. Siksipä siniaalloilla pääsee varsin pitkälle.

t. jjahifi
 
Otalahan joskus mittailikin eroja dynaamisen ja staattisen signaalin välillä. Samaa kokeili myös HIFI-lehti 1980-luvun alkuvuosina, jolloin asiasta puhuttiin paljon. Muistaakseni käytännön ero dynaamisen ja staattisen impedanssin välillä ei useimmilla kaiuttimilla loppujen lopuksi ollut mikään järkyttävän iso.
 
Mikael Nederström sanoi:
Otalahan joskus mittailikin eroja dynaamisen ja staattisen signaalin välillä. Samaa kokeili myös HIFI-lehti 1980-luvun alkuvuosina, jolloin asiasta puhuttiin paljon. Muistaakseni käytännön ero dynaamisen ja staattisen impedanssin välillä ei useimmilla kaiuttimilla loppujen lopuksi ollut mikään järkyttävän iso.
Napsauta laajentaaksesi...

Te pojat ette silloin heittäneet tarpeeksi volaa...
 
moi
varmaan hankalin kuorma kokonaisuudessaan apogee scintilla 1ohm sovituksella,tuli kyykättyä monta vahvistinta,moni ei uskonut,että oma hyvä vahvistin.ei selviäis tollasesta kaiuttimesta.
vaikka puhutaan siitä h/k laatikkohommasta miten hyvän vahvistimen pitäis selviytyä siitä.
otalan xxx pääte kyykkäs kevyesti scintillankanssa. virranantokyky ei riittänyt.ei se sitä tarkota ,että se ois ollut huono vahvistin,sitä vaan ei ollut suunniteltu tommoselle kaiuttimille.se oli vielä epäherkkä kaiutin muistaakseni 85db/w vaati vahvistimelta erittäin hyvää virranantokykyä, 4ohm sovituksella sitä ei kuunnellut edes passipoliisi.
ter.reiska
 
Ozzy sanoi:
Te pojat ette silloin heittäneet tarpeeksi volaa...
Napsauta laajentaaksesi...

Tarpeeksi kun luukuttaa, tulee äkkiä enemmän eroja tehosta ja virranantokyvystä kuin antoimpedanssin muuttumisesta. Mutta tässä se vahvistinmittausten hankaluus onkin, kun muuttujia on niin monta.
 
Mikael Nederström sanoi:
Otalahan joskus mittailikin eroja dynaamisen ja staattisen signaalin välillä. Samaa kokeili myös HIFI-lehti 1980-luvun alkuvuosina, jolloin asiasta puhuttiin paljon. Muistaakseni käytännön ero dynaamisen ja staattisen impedanssin välillä ei useimmilla kaiuttimilla loppujen lopuksi ollut mikään järkyttävän iso.
Napsauta laajentaaksesi...

Aika merkittäviäkin eroja mittailtiin...

http://www.aes.org/e-lib/browse.cfm?elib=11462
 
Hetkellinen virrantarve voi tosiaan olla aika iso. Tuolla näytti olevan nyrkkisääntönä se, että vahvistimen tulisi pystyä ajamaan yhden ohmin resistiivistä kuormaa. Tämä vaatimus muistaakseni vastaa aika tarkkaan sitä HIFI-lehden mittausta, jossa mitattiin kapasitiivinen ja induktiivinen 20 ms kuorma kahteen ohmiin.
 
En tiedä, onko jo toinen tarina mutta tuli tässä mieleeni, että miksi noita vaikea kuormaisia kaiuttimia tehdään. Saavutetaanko esim. alhaisella impedanssilla joitain hyötyjä, jotka kompensoivat haitat?
 
^ Niitä kai tehdään siksi, että voidaan sanoa:"Vahvistimesi on kelvoton." Sekä myydä vahvistin, jonka hankittuasi et tarvitse talouteen erikseen hitsaustasasuuntaajaa tai käynnistysapuvirtalähdettä trakstorillesi talvipakkasiin. Eikö noilla "parhaimilla" vahvistimilla voi polttaa 3.2mm:n puikkoa ihan hyvin? Tai antaa 400A apuvirtaa jatkuvana, 800A 5min.
 
moi
eikai kukaan tahallaan valmista hankalaa kaiutinta,se kalvo mitä apogee käytti toimi parhaimmillaan ,niin että siihen muodostu matala imbedanssi.pitivät paras äänisenä kahta mallia mitkä vaati kunnon vahvistimen toimiakseen kunnolla,muut mallit oli muutettu kaiketi jakosuotimesssa niin ,että olivat suunnilleen 4ohmisia,
muistakseeni apogee teki konkan 90luvun alussa,yksi syy varmaan maine että vaatii kohtuullisen kalliin vahvistimen toimiakseen,ja toinen syy hellasärö.ei mitenkään kauniita olohuoneeseen,ja vielä iso kokosia.
ter,reiska
 
ikis60 sanoi:
moi
eikai kukaan tahallaan valmista hankalaa kaiutinta,
Napsauta laajentaaksesi...

Quad taisi kyllä valmistaa... No ok, tuo oli oikeastaan halpa heitto. ESL57 on hankala nykytrankkuvahvistimien kanssa mutta kun sen valmistus alkoi 1957 käytettiin varmaan kaikkien myytyjen kanssa QUAD II:sia tai muita samanaikaisia putkivahvistimia. Valmistuksen päättyessä joskus 80-luvulla tilanne tietenkin oli jo ihan toinen...

Juhani
 
No nythän mä sen hokasin. Tässä säikeessä ei puhutakaan vahvistimista jotka ohjaavat ns. tavallisista käämillä, magneetilla ja kartiolla (tai kalotilla) olevia kaiuttimita, vaan sähköstaattisista joissa on muuntaja joka nostaa jännitteen kilovolttitasolle. Uskon että niiden impedannsikäyttäytyminen voi olla hankala.

Pidän todennäköisenä, että putkipäätteeni kestää lähdössä oikosulun, ehkä katodisulakkeet polttaen jos sitäkään, ja trankkuvehje polttaa päätekivet toisioläpilyönnin seurauksena ennenkuin sulakkeet palavat.

Toisella puolella tätä pallukkaa on tutkittu kaiutinpiuhojen ja monen muunkin asian vaikutusta äänenetoistoon, mutta se sikseen, nehän käveleekin käsillään siellä väärällä puolella.

http://sound.westhost.com/articles.htm

tuolla on kirjoituksia eri aiheista ja pääsivulta löytyy mielenkiintoisia rakenteluprojekteja.
 
janne_k_i sanoi:
No nythän mä sen hokasin. Tässä säikeessä ei puhutakaan vahvistimista jotka ohjaavat ns. tavallisista käämillä, magneetilla ja kartiolla (tai kalotilla) olevia kaiuttimita, vaan sähköstaattisista joissa on muuntaja joka nostaa jännitteen kilovolttitasolle. Uskon että niiden impedannsikäyttäytyminen voi olla hankala.
Napsauta laajentaaksesi...
Kokeile soittaa Infinity Kappa 9 -kajariparia, niin suurin osa vahvistimia kärähtää ihan muuntajattoman vehkeen kanssa. Eli ei ongelmalliseen kuormaan staattia tarvita. Myös Gradient 1.0 (ja myös 1.1?) oli aika inhottava kapistus monille vahvistimille...

t. jjahifi
 
On se tavallaan laadun mitta, tavallisista bassoelementeistä kun puhutaan, että elementti osaa tiukassa taitteessa imasta johdoista energiaa. Niin se selviää bassokuvioista.

Elektrostaattisen elementin impedanssiin Martin Loganin tapauksessa ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, koska ei korkeille taajuuksille niin paljon tehoa mene. Bassoelementti on varmasti haastavampi impedanssin suhteen. Se sietää hyvin tehoa ja siksi vahvariin kannattaa panostaa.

Miten paljon kaiutinjohdoissa on resistanssia? Minulla on 4 mm halkaisijalla ja 2 m pitkät? Entä kun on banaaniliittimet? Oho ei se kupari ole noin paksu vaikka siinä lukee.. Siinä lukee että halkaisija vaikka pitäisi olla mm2 (Vivanco laatua).. no mittaan kunhan jaksan. Musta vähän tuntuu että noin salaisuudet noissa johdoissa liittyy niitten kykyyn maadoittaa laitteet lattiaan ku ne on siellä.
 
Olen itsekkin ihmetellyt tuon vaimennuskertoimen merkitystä. Ilmeisestikkään sekään ei kerro kaikkea vahvistimesta ja sen suorituskyvystä. Itselläni Quad 989:t ja niiden nimellis impedanssi on 8 ohmia mutta todellisuudessa vähemmän. Oiskohan jotain 6 ohmin luokkaa ja herkkyys i 86dB/2.3V/m.
Kyseisiä kaiutimia olen ajellut onnistuneesti niin Nad:lla, Accuphasella E-305 ja Krell:n KSA50MKII:lla. Joista miellyttävintä ja parasta ääntä minulle tuotta tuo Krell. Tehot vahvistimissa ovat Nad=n.50w, Krell 50W ja Accuphase 130W sinne 8 ohmiin. Millään näistä ei ole esiintynyt ongelmia ja isosti luukutettaessa kailla tulee kaiuttimien omat suojapiirit vastaan 94dB:ssä.

Kokeilimme tuossa vähän aikaa sitten kaverin Sonyn ES sarjalaista järeämpää vahvistinta jonka tehot ovat myös siinä 100W luokkaa 8 ohmiin ja meille olikin tosi iso yllätys kun Sony löi omat suojapiirit päälle heti kun volyymia nosti edes pikkaisen normaalin taaustamusiikin yläpuollelle jossa keskustelu vielä kuului. Vola potikka hivenen yli ysin. Testasimme tämän useasti ja aina sama juttu. Ko. vahvistin toimii toisessa setissä loistavasti. Tuon sonyn takaisnkytkentä arvo on muistaakseni lähellä 100.

Speksien ja numeroiden mukaan tuo Sony pitäisi pystyä ajamaan nuita kaiuttimia helposti, jotka myöskään numeroiden valossa eivät ole kauhean vaikea kuormma,mutta kun ei niin ei.

Päätelmä; jotain eroja niissä wateissa on.

Pekka Rötkönen
 
Lueskelen tässä näitä mielenkiintoisia keskusteluja, ihan oppimismielessä.
Mutta kysyisinkin tuosta kaiuttimen vaikeudesta.
Onkohan kyse kaiuttimen impedanssista (tarkkaan ottaen resitanssin ja reaktanssin graafinen summa, jossa siis vain induktanssi-kasitanssi lenkki on se "vaikea") vai jakosuotimen impedanssista?
Minä veikkaisin, että lähinnä jakosuodin tekee joistain kaiuttimista vaikemman, kuin toisesta.
Comments???

Toiseksi, jos jakosuodinta analysoi, antaa se erilaisen vaimennuskertoimen vahvistimesta päin syötettävälle energialle, kuin kaitiuttimesta päin tulevalle!
Onko kaiutineksperteillä hyviä linkkejä, joissa kaiuttimien "vaikeutta" analysoitaisiin tältä kannalta?
Vai olenko ihan väärillä jäljillä ajatuksineni?
 
Yleisesti tuosta vaimennuskertoimesta. Se tehdään yleensä vahvistimissa vähän feikisti eli takaisinkytkennällä. Muuttunutta signaalia työnnetään vahvistimen esiasteeseen takaisin negatiivisena, jolloin vahvistin korjaa signaalin alkuperäiseksi. Heti tajuaa, että systeemi on aina vähän myöhässä . Hitaalla vahvistimella alkaa usein tulla suurella takaisinkytkennällä jo pienillä tehoilla TIM-säröä eli siis tätä Otala-juttua, vahvistin menee hetkeksi tukkoon. Päätetransistoreissa on lähes aina ns. emitterivastukset , ne voivat olla esim. 0,5 ohmia , kuitenkin vahvistimen lähtöimpedanssiksi voidaan ilmoittaa esim. 0,05 ohmia kiitos takaisinkytkennän. Takaisinkytkentä voidaan tehdä myös kaiuttimen tai jakosuotimen navoilta, jolloin vielä paremmin voidaan korjata taajuuskäyrää, mutta edellä mainituin ongelmin.
Lisätään , kannattaa lukea tämä Köykän juttu netistä eli Köykkä aloitti tämän TIM/DIM-säröjutun ja Otala todensi sen matemaattisesti. Samalla jutussa todetaan miksi pelkkää siniaaltoa ei voi käyttää vahvistimen testaamisessa.
http://www.kolumbus.fi/epap/voimaradio/hifi/hifi.html
 
Audisa sanoi:
Hitaalla vahvistimella alkaa usein tulla suurella takaisinkytkennällä jo pienillä tehoilla TIM-säröä eli siis tätä Otala-juttua, vahvistin menee hetkeksi tukkoon.
Napsauta laajentaaksesi...

Tätä mittailtiin aikoinaan erilaisilla summasignaaleilla myös Suomessa, mutta nykyisin aika harvassa vahvistimessa TIM-särö on iso ongelma. Tai ainakin vielä 1990-luvulla sitä oli paremmissa vahvistimissa vähän. (Tietysti on mahdollista, että kehitys on sittemmin mennyt huonompaan suuntaan. Pitäisi ehkä kokeilun vuoksi uusia TIM-testit, niin näkisi, onko kontrolli alkanut taas lipsua.)

jku,

Jakosuotimesta on usein kysymys. Poikkeuksena tähän ovat lähinnä elektrostaatit, joissa impedanssi laskee luonnostaan korkeilla taajuuksilla.

Tuossa jjahifin mainitsemassa Infinityssä oli muistaakseni kohtuullisen järeä kela sarjassa bassoelementin kanssa. Sen lisäksi elementti syöttää aina tietyn määrän tehoa takaisin vahvistimeen, mikä hankaloittaa pääteasteen toimintaa. Esimerkiksi Kenwoodin vahvistimissa oli joskus 1980-luvulla jotain takaisinkytkentäkaapeleita, joilla kikkailtiin em. ongelmien hävittämiseksi.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös