Kun viisi ja puoli vuotta sitten muutettiin rivitaloon, tarvitsin yläkerran laitteistoon toisen pienemmän vahvarin. Mulla oli ollut NAD 3130 yhdeksänkymmenluvulla, joka oli ollut käyttökelponen, ja toisaalta olin kävellyt Yrjönkadulla erään pienen liikkeen ohi, jolle vuosia aikaisemmin oli jäänyt varastoja Taiwanilaisia NADEJa. Päätin sitten ostaa PE3220:sen. Se maksoi ehkä hieman suurenlaisesti, vaikka ei ollutkaan kallis, siihen nähden, että se oli valmistettu 17 vuotta akaisemmin (!) mutta päätin ostaa sen, koska epäilin sen olevan hyväänisen (i Huvittavaa kyllä,i.ästä ei kaupassa mainittu mitään...) Silloin en edes tiennyt mitään esim. kondensaatoreiden vanhenemisesta. Kun sittemmin avasin laitteen mielenkiinnosta, saatoin nähdä vuosiluvun 1987 juuri suotokondensaattoreihin merkittynä. Laite on epäsiistiä työtä, komponentit ovat vaatimattoman näköisiä, ulkomuoto on ruma, mutta aina se vaan toimii moitteitta, vaikka sen ei oikeastaan pitäisi! (siinä ei näkynyt mitään merkkejä minkäänlaisista huoltotöistä valmistumisen jälkeen ) Se on jo soittanut kolmia eri kaiuttimia, ja aina voidaan kuulla kuinka musiikin intervallit tulevat mehevämmin ja puhtaammin kuin muista itselläni olleista vahvareista (Jotka nekään eivät ole huonoja) Tämä muistuttaa niitä vanhoja Beatles-levytksiä, joilla Paul MCCartney laulaa. Ne sisältävät paljon puhtaampaa laulua kuin monet muut erinomaisetkaan esitykset... NAD tuntuu tekevän tällaista kaikelle musiikille! Mitähän erikoista tuossa ikivanhassa pienessä härvelissä oikein on...? Mitä sanotte? P. S En yleensä usko hifimystiikkaan pennin vertaa!