Uusien vinyylilevyjen nopea hinnan nousu / Mikä on sinun (€-) kipurajasi per vinyyli?

Ostin tuon, tässäkin ketjussa mainitun, Coltranen Blue Train -stereoversion, joka kuuluu Blue Noten Tone Poet-sarjaan. Eli sarjan julkaisut on analogisia tuotantoja alusta loppuun ja noissa käytetään alkuperäisten masternauhojen jotain versioita. Öyhöttäjille tiedoksi: “alkuperäinen master” ei tarkoita yhtä ja ainoaa nauhamasteria, vaan analogisista masterer-nauhoista on aina tehty useampia kopioita.
Tone Poet -sarjaa on myös kritisoitu. Täysin analoginen tuotantoketjukaan ei ilmeisesti ole aina avain onneen: riippuu toki mistä levystä kulloinkin on kyse. Joskus myös digitaalisella masteroinnilla on onnistuttu parantamaan vanhojen tuotantojen sointia merkittävästi. En ole itse siis tässä asiassa niin dogmaattinen mutta tärkeätä on joka tapauksessa uudelleen julkaista vanhojakin levyjä, sillä joskus ne mintit ensipainokset kuitenkin loppuvat maailmasta. En kuitenkaan ala mitään 65-80 euron hintaa maksamaan itselleni varsin tutustua plätystä, mutta 40 eurolla voisin ostaa mielenkiinnosta.
 
Yksi asia minulle ei ole näissä levyn hintaa käsittelevissä jutuissa auennut. Kun laitteisiin on laitettu rahaa, niin miksi pitäisi säästää siinä kaikkein tärkeimmässä, eli äänitteessä – tämä foorumi huomioiden; varsinkin jos kyse on äänitteen laadusta?
Tässä kohtaa olisi myös hyvä miettiä asiaan liittyvää ristiriitaa: jos äänitteen laatu on tärkeää (ja epäilemättä se on), miksi ihmeessä monet analogisten erikoispainosten ystävät vaativat, että ketjussa ei saa käyttää digitaalisia välivaiheita?

Puheen tasolla monet analogisten erikoispainosten ystävät tuntuvat kaipaavan mahdollisimman lähelle alkuperäistä masteria. Mutta vinyylillä alkuperäisen masterin soinnin lähellekään ei koskaan päästä. Digitaalisella versiolla päästäisiin. Tämä on se elefantti huoneessa.

Vinyylin soittaminen, keräily ja kuuntelu voi olla monella tavalla palkitsevaa. Mutta alkuperäisen äänenlaadun säilyttäminen ei ole sen vahvimpia hyveitä.
 
Tässä kohtaa olisi myös hyvä miettiä asiaan liittyvää ristiriitaa: jos äänitteen laatu on tärkeää (ja epäilemättä se on), miksi ihmeessä monet analogisten erikoispainosten ystävät vaativat, että ketjussa ei saa käyttää digitaalisia välivaiheita?

Puheen tasolla monet analogisten erikoispainosten ystävät tuntuvat kaipaavan mahdollisimman lähelle alkuperäistä masteria. Mutta vinyylillä alkuperäisen masterin soinnin lähellekään ei koskaan päästä. Digitaalisella versiolla päästäisiin. Tämä on se elefantti huoneessa.

Vinyylin soittaminen, keräily ja kuuntelu voi olla monella tavalla palkitsevaa. Mutta alkuperäisen äänenlaadun säilyttäminen ei ole sen vahvimpia hyveitä.

Jaa, no itse en ole niin puristi asian suhteen, niin hankala ottaa kantaa muiden puolesta. Mulle itselle kelpaa hyvinkin digitaalimuunnoksen läpi käynnyt master, kunhan lopputulos on kelvollinen. Aina ei näin valitettavasti kuitenkaan ole.
Tone Poet -sarjan kohdalla lienee kuitenkin relevanttia mainita tuotanto, kun asia on MoFiin liittyen ollut tapetilla. Jos nyt pitäydytään vielä tuossa Blue Train albumissa, niin minusta tuo on paras versio aiheesta – ja se nyt sattuu olemaan kokonaan analoginen tuote.
 
Lähestymistapoja ja näkökulmia on monia. Olen aiemminkin maininnut miten suoratoisto tappoi aikoinaan ensin koko hifipuolen, sitten vielä musiikinkuuntelunkin. Vinyyli palautti molemmat kertaheitolla. Lopputuloksen osalta itselle on ihan sama miten se vinyyli on mankeloitu matkalla, jos saan käsiini siitä hyvin soivan tai kuunteluun kelpaavan version. Plussaa jos sattuu olemaan kärkipäässä äänenlaadullisesti.

Mutta jo ihan käytännön kannalta on yleensä hankalaa tietää etukäteen mitä on hifimielessä ostamassa äänenlaadun osalta. Lisäksi rahallisesti ja tilan- sekä tarjonnanpuutten takia jokaista versiota ei voi hankkia, eikö varsinkaan alkaa vielä sotkemaan lisää formaatteja mukaan hankaloittamaan asiaa. Tuohon kun sotkee vielä ajankäytön, niin mielummin kuuntelen sitä musiikkia jos äänenlaatu miellyttää.
 
Paha paikka. Katoppa varsin tuota jalopuuviilua. Kohtuu magiaa!
Samoin Aallon jakkara. Tosin se on jo uutta tuotantoa, eli ei ole enää patinoituvaa selluloosalakkaa, eikä sormiliitoksia.

Mutta noin muuten sanoisin, että nuo huonekalut ovat ihmiskunnan historiassa paljon, paljon merkittävämpiä kuin tuo levy. (vaikka hyvä levy onkin)
 
Mielenkiintoista nähdä kuinka käy George Michaelin ”Older” orkkis vinyylien hintojen kun tuli uusinta painos, vihdoinkin. VG+ orkkis n. 700€+, eilen reissue 31,99€ Keravalta… juu ja kuulostaa vielä todella hyvältä……
 
Viimeksi muokattu:
^Discogs:ssä on pari käyttäjän kommenttia koskien tuota boxia, mutta suuri määrä käyttäjistä tuntuu tykkäävän.
Jep, itseltäni löytyy tuo House Of Blue Light Back On Black 2016 painos, uskoisin että on sama tuossa boxissa. Siitä ei mitään valittamista, hyvin soi. Boxin mukaan - Re-mastered from original master tapes.
https://www.discogs.com/release/8036345-Deep-Purple-Machine-Head - Hyvää palautetta ainakin Machine Head saanut, samat matriisitiedot kuin boksissa kuten muutkin julkaisut. 4.64* arvosteluissa.
https://www.discogs.com/release/8045028-Deep-Purple-Who-Do-We-Think-We-Are - Hyvältä vaikuttaa wdytwa vaikka yksi huono kommentti. 4.34*
https://www.discogs.com/release/8066335-Deep-Purple-Stormbringer - Stormbringeristä ei palautetta. 4.44*
https://www.discogs.com/release/8066335-Deep-Purple-Stormbringer - Burnistakaan ei mitään. Joku kyseli onko digital remaster. 4.53*
https://www.discogs.com/release/8045132-Deep-Purple-Come-Taste-The-Band - Come taste the bandista ei palautetta. Arvostelut kuitenkin 4,74*
https://www.discogs.com/release/8012442-Deep-Purple-Perfect-Strangers - Perfect Strangers vaikuttaa hyvältä. 4.5*
https://www.discogs.com/release/8067875-Deep-Purple-The-House-Of-Blue-Light - House Of Blue Light ei palautetta. 4,26*

Eiköhän tuo boxi ole hyvä, ongelmana voi toki olla että tulevat tehtaalta likaisina/naarmuisina. 2016 vuonna oli parempi laadunvalvonta kuin tänä päivänä, mutta GZ Media on aina vähän kiikun kaakun. Itselläni ollut hyvää tuuria kyseisen firman levyjen kanssa. Onkohan GZ Media painanut uusiksi tuon boxin kun voi tilata uutena äxänkin kautta? Silloin luulisi boxissa hintaakin olevan enemmän jos on tämän päivän painos.
 
Sattuu kyl päähän tämä nykymeno, että sikahintaan markkinoille ja jos ei mene kaupaksi, niin iso ale käyntiin. Kai se on vaan peiliin katsomisen paikka, pitää vaihtaa taktiikkaa "mulle-heti-kaikki-ny" -pelleilystä kyttäilevämpään suuntaan. Viimeisenä esimerkkinä sinänsä loistava Yes - The Quest 2CD + 2LP.
 
^ Ensin kuoritaan kermat päältä, sitten varasto tyhjäksi ettei tule säilytyskuluja ja pavunlaskijatkin tykkää kun varasto kiertää. Ja joskus 5 vuoden päästä uusintapainos, vähän erilaiset kansipaperit, bonusraita tms, ja sama kuvio. Markkinoida voidaan myös sillä että edellinen painos oli ”sold out”.

”Tehtävämme ei ole tehdä musiikkia vaan rahaa.”
 
Eikös tämä juurikin sama painos ollut noin vuosi sitten reilu satasen, nyt noin 250 eur? Vai katsonko jotain väärin.

Olisiko ollut se edellinen 33rpm? Jostain kuulin, että Milesin perikunta on häijyä ja ahnetta porukkaa, jatkuvaa painostusta Columbian suuntaan laittaa uutta tuotetta markkinoille, ja sitähän tuntuu riittävän. Eipä silti, sanovat tämän paketin nyt olevan se ultimate deluxe paras mitä ikinä (ainakin muutaman kuukauden).
 
^^^ Tuolla rahalla saisi jo aika hyvän soittimen. Boxi on kalliimpi kuin hiljattain hankkimani Technics SL-1200GR. Leimoilla tosin päästäisiin lähes samaan 😆
 
Back
Ylös