Uusien vinyylilevyjen nopea hinnan nousu / Mikä on sinun (€-) kipurajasi per vinyyli?

[Cathi777]

On kyllä mielenkiintoiset hinnat jos miettii että 1998 ei ihan missä vain painettu vinykkää. Taisi olla niin, että Tsekkeissä sijaitsi Euroopan ainoa, oliko Jenkeissä yksi enää jäljellä. Ja silti noin paljon halvempi kuin cd. Kasettikin tarjolla

Jos vuosi olisi 1988 niin hinnat (ja tarjonta) ns. normaalin kuuloiset.

Mut halpojahan vinyylit oli pitkälle 2000-luvullekin, vaikka tosiaan tuotantoa ei paljon ollut. Kysyntä vaikuttaa hintoihin, näinhän se menee. Oli mukava vinyyleitä ostellakin vielä 2005-2015, kun hinnat oli edukkaita.

 

[jr]

Noble Recordsin Dillon haastattelee amerikkalaisia levykeräilijöitä youtubessa (kannattaa ehdottomasti katsoa). Moni 90- ja 00-luvuilla nuoruuttaan elänyt köyhemmistä oloista tullut levykeräilijä kertoo, että alkoi ostella vinyyleitä ihan vain siksi, että niitä sai kantaa kotiin pilkkahintaan dollarin parin hintaan tuolloin. Eräs totesi, että kalliimmillaankin LP:t olivat jotain 8 dollarin luokkaa ja kirpaisi kun joutui ensimmäisen 12 dollarin LP:n ostamaan aikanaan. Hauskana anekdoottina mainittiin vielä, että kalleimmatkin koskaan myydyt LP:t ovat vain murto-osa siitä, mitä kalleimmista sarjakuvista ja baseball-korteista on maksettu.

 

[A.Hill]

Halpaa oli silloin vaikka tarjonta oli kyllä aika surkeaa, ainakin Suomessa. Mutta halpaa käytettyjen osalta. Kyllä niistä Scorpion julkaisemista Blue Note -levyistä joutui hyvinkin yli 20 euroa maksamaan. Nykyään tuolla rahalla (ostovoimakorjattuna) ostaa AAA-Kevin Greyn. Uusien levyjen laatu muutenkin oli silloin aika luokatonta kun vinyylin tekemisen tietotaito oli syvimmässä ruususen unessa. Eli sanoisin että vastinetta saa nykyään paljon enemmän rahoilleen.

Uusi tai vanha, siinä paljon painoksia tai kannen kuntoja muutenkaan ollut vara pikkurilli pystyssä katsella. Kerran kuussa jonkun paskaduunin tili taskussa kiertää jonkun toisen sätkää pyöräyttelevän pitkätukkapummin kanssa Viiskulma ja Black&White, sitten loput roposet kaljaan Rytmissä. Aivan utopialta olisi kuulostanut jos joku olisi sille kertonut millaista on levyjen ostelu vuonna 2026. Tai kuinka se jyrää nykyään cd-levyt myynnissä. Tai kuinka nappia painamalla kotiin tulee viikossa mikä levy vain jonka löytämisestä vain keksiikään fantasioida.

 

[Cathi777]

Kyllähän keskimäärin laatu oli parempaa kuin nykyään ennen kuin tämä ns. uusin buumi vinyylien suhteen alkoi. Tuolla välillä 2005-2015 ei ollut koskaan mitään moittimista levyjen laadussa. Nykyään on sitten ihan toisin ja tosi paljon tulee valmiiksi heikkolaatuista kamaa vastaan. Se on yksi syy, että sille korkeammalle hinnalle ei sitten välttämättä saa edes sitä vastiketta, että se levy olisi kondiksessa.

 

[A.Hill]

Kokemusten erot voivat toki johtua myös siitä mitä musiikki-tyyliä ostaa.

Omat kokemukset lähinnä jazzin parista, ja sanoisin ettei ikinä eikä koskaan jne. ole ollut uusintajulkaisuiden taso niin korkealla kuin nyt. Ja jokaiselta legendaariselta levy-yhtiöltä pukkaa omaa vastinetta Tone Poeteille. On tekijämiehet melkein aina asialla, on AAA, sisäpussit mofi-tyyliä, on paksut avattavat kannet jne. Paljon on nostettu historian hämäriin jääneitä levyjä takaisin ansaittuun valoon, ja usein 20+ sivuisen lehdykän ja tätä ennen julkaisemattomien kuvien kera. Labor of love tulee noista julkaisuista mieleen, ei rahastus.

Laadussa saattoi pieni korona-notkaus olla kun kiireellä tehtiin. Mutta pääsääntöisesti olen itse ollut erittäin tyytyväinen siihen mihin suuntaan hommat ovat tämän harrastuksen suhteen kehittyneet viimevuosina.

Voisiko olla niin, että esim. jossain rock/heavy jne osastolla lp-levyä ajatellaan enemmän merchinä? Ja jazz-hemmot on just niitä jotka aina nipottaa noista AAA jne asioita?

 

[Kuroi]

On kyllä mielenkiintoiset hinnat jos miettii että 1998 ei ihan missä vain painettu vinykkää. Taisi olla niin, että Tsekkeissä sijaitsi Euroopan ainoa, oliko Jenkeissä yksi enää jäljellä. Ja silti noin paljon halvempi kuin cd. Kasettikin tarjolla

Jos vuosi olisi 1988 niin hinnat (ja tarjonta) ns. normaalin kuuloiset.

Indie- ja punk-lafkat on aina olleet vinyylilinjoilla. Touch & Go:lla oli muistaakseni ysärillä vielä linja, että cd ja vinska on saman hintaiset ja yhtiö kehotti tiedotuksessaan suoraan ostamaan vinyylin. T&G ja toi Kill Rock Stars on molemmat jenkkiläisiä kasarilla-ysärillä isommin toimineita lafkoja.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin ysärin lopulla oli suht halpaa ja nopea painaa vinyyliä, kun isommat levy-yhtiöt ei enää ottaneet jättipainoksia. Pienemmät tekijät piti ne vähät tehtaat pyörimässä.

 

[lehtjug]

Kyllähän keskimäärin laatu oli parempaa kuin nykyään ennen kuin tämä ns. uusin buumi vinyylien suhteen alkoi. Tuolla välillä 2005-2015 ei ollut koskaan mitään moittimista levyjen laadussa. Nykyään on sitten ihan toisin ja tosi paljon tulee valmiiksi heikkolaatuista kamaa vastaan. Se on yksi syy, että sille korkeammalle hinnalle ei sitten välttämättä saa edes sitä vastiketta, että se levy olisi kondiksessa.

Olen kyllä samaa mieltä. Nykyään on vinyylejäkin jotka saattavat olla remixattuja. En nyt yleistä kaikkiin remixattuihin vinyyleihin kun en kaikkia tiedä mutta omaan makuuni ainakin osa alkuperäisistä tuotoksista on pilattu remixaamisilla.

 

[Grazy Horse]

Noble Recordsin Dillon haastattelee amerikkalaisia levykeräilijöitä youtubessa (kannattaa ehdottomasti katsoa). Moni 90- ja 00-luvuilla nuoruuttaan elänyt köyhemmistä oloista tullut levykeräilijä kertoo, että alkoi ostella vinyyleitä ihan vain siksi, että niitä sai kantaa kotiin pilkkahintaan dollarin parin hintaan tuolloin. Eräs totesi, että kalliimmillaankin LP:t olivat jotain 8 dollarin luokkaa ja kirpaisi kun joutui ensimmäisen 12 dollarin LP:n ostamaan aikanaan. Hauskana anekdoottina mainittiin vielä, että kalleimmatkin koskaan myydyt LP:t ovat vain murto-osa siitä, mitä kalleimmista sarjakuvista ja baseball-korteista on maksettu.

Harrastin tuota itse 89-93 välillä, vaikka CD soitin tuli mukaan kuvioon. Lähikaupungissa oli antikvariaatti josta sai erilaisia älppäreitä tosi halvalla. Lähinnä se oli sellaista hakuammuntaa, kokeilua. Varmaan upouudet LPt oli 60mk hujakoilla niin nuo käytetyt eivät montaa markkaa maksaneet. Oli hyvääkin matskua. Harmittaa nykyään ettei niitä itse pitänyt oikein arvossa vaan tuli annettua myöhemmin melkein kaikki pois. Opiskelupaikkakunnalle muuton yhteydessä läx levysoitin ja myöhemmin levyt. Jotain sentäs säästin. Vasta nyttemmin palaillut takaisin pienessä määrin.

 

[TonyClifton]

Näköjään Vestan uusi albumi julkaistu viime perjantaina äxässä. Aika suolainen hinta tuo 41,99€ "perus"vinyylistä. Ei siinä paljoa leimat enää lohduta, kun ostelee useamman vinyylin tohon hintaan.

Toisaalta itse rikoin juuri omaa uuden vinyylin ostamisen kipurajasopimustani tilaamalla The Bonnevilles yhtyeen loistavan Age Of Monsters albumin suoraan itse bändiltä. Hinta 30£ + 5£ postit. Minkään suomalaisen (ja edes ulkomaalaisen) levykaupan tukusta/listoilta, kun tuota ei löytynyt.

 

[Chrisu]

Mä jo 80-luvulla lopetin tai ainakin selvästi vähensin levyjen ostotahtia, kun hinnat nousi sinne johonkin satkuun tms. Sitten 2000-luvulla aloitin uudelleen, kun normi kulkureiteille tuli pari käytettyjen levyjen divaria. Sieltä ostin paljonkin levyjä (joka parturikeikalla) mutta yleensä jossain max 15€ tietämillä. Noilta levyt olivat aina hyvässä kunnossa. No, ne paikat ovat jo hävinneet, joten ei tule sieltäkään ostettua.

Sitten päätin kerran ostaa uuden levyn ja menin äxään. Sieltä löytyikin aika tyyris 180g hifi-painos jostain levystä jonka halusin. Kysyin kassalla, että onko tämä nyt sitten hyvä, kun on tämmönen hifi-versio? Vastasi myöntävästi ja ostin levyn. En muista hintaa mutta oli kallein levy minkä olen koskaan ostanut, useamman kympin jokatapauksessa. Oli myös absoluuttisesti paskinta laatua mitä olen ikinä kuullut. En ole sen jälkeen edes harkinnut uusien levyjen hommaamista - saatika asioimista ko. liikkeessä. Fool me once, shame on you; fool me twice, shame on me.

Olen sittemmin ostanut jonkin verran levyjä jostain kirppiksiltä, pysyttelen jossain kympin nurkilla ottaen huomioon kuntoriskin. Mitään mainittavia pettymyksiä ei ole tullut.

 

[jr]

Eiköhän tuo uusien vinyylien laatu ole ihan tapauskohtaista. Äxästä tullut jonniin verran uutta ja vanhaa vinyyliä ja CD:tä ostettua vuosien varrella, ja aina on tullut priimaa.

 

[Chrisu]

Eiköhän tuo uusien vinyylien laatu ole ihan tapauskohtaista.

Kyllä varmasti on mutta kysyin ammattilaiselta ja sain silti kuraa, joten mun osalta uusien ostelu oli siinä. Minimoin siis riskit ja ostan vain käytettyjä järkihintaan jatkossakin.

 

[Jakh]

Uusia en osta enää lainkaan. Hinta-laatu lakkasi kohtaamasta vuosia sitten; joka neljännen sai palauttaa surkean laadun takia. Käytettyjä ei ole tarvinnut kantaa takaisin kuin ääriharvoin.

 

[MadMatt]

Eiköhän tuo uusien vinyylien laatu ole ihan tapauskohtaista.

Itse tutkin tarkkaan Discogsin ja muut netistä löytyvät arviot prässin laadusta, soundeista yms. ja arvioin niiden pohjalta minkälaisella riskikertoimella mennään. Monta uutta lättyä onkin jäänyt hankkimatta.

 

[jr]

On kyllä hurjia stooreja tuolla vinyylien musta lista -ketjussa. Ehkä itsellä on ollut tuuria, kun ostan niin vähän levyjä ylipäätään. Parissa viimeisessä uutena ostetussa LP:ssä on ollut erillinen Made in Germany "hypetarra" takakannessa, onkohan laadun tae

 

[Arto]

On kyllä hurjia stooreja tuolla vinyylien musta lista -ketjussa. Ehkä itsellä on ollut tuuria, kun ostan niin vähän levyjä ylipäätään. Parissa viimeisessä uutena ostetussa LP:ssä on ollut erillinen Made in Germany "hypetarra" takakannessa, onkohan laadun tae

Itselle tuo toimisi suosituksena koska en tiedä yhtäkään saksalaista huonoa prässäämöä vs. tsekkiläinen GZ-Media.

 

[ovaisanen]

On kyllä hurjia stooreja tuolla vinyylien musta lista -ketjussa. Ehkä itsellä on ollut tuuria, kun ostan niin vähän levyjä ylipäätään. Parissa viimeisessä uutena ostetussa LP:ssä on ollut erillinen Made in Germany "hypetarra" takakannessa, onkohan laadun tae

Taitaa olla mainos "Made in Germany" ja ehkä myös laadun tae. Koska maan eteläosan itäpuolella on tehty vuosikymmeniä paljon vinyylejä, laillisia ja kopioita. Kävin ostamassa sieltä muutaman vinyylin kauan sitten, joista osa oli selvästi kopio tai kopion kopio. Kannen painojälki kertoi ja label myös. Samoin vinyylin värejä oli muitakin kuin mustaa.

 

[MadMatt]

Mielestäni valmistusmaa tai hyvämaineinen julkaisijakaan ei aina ole laadun tae. Olen saanut mm. kieron Tone Poetin ja niin oli saanut muutama muukin. Arpaonni on ns. laatujulkaisujen kohdalla kuitenkin ihan eri luokkaa, kuin monella perustason toimijalla.

 

[Juhani Manninen]

Ranskasta outhermusic on ollut laatutoimittaja classisessa musiikissa,jossa LP-painokset yleensä ovat vain 1000-2000kpl.
Samoin Jersika records,joka on keskittynyt enempi analogitalenteisiin.

 

[Miska]

Ranskasta outhermusic on ollut laatutoimittaja classisessa musiikissa,jossa LP-painokset yleensä ovat vain 1000-2000kpl.

Pienet painosmäärät eivät automaattisesti takaa laatua. Harvassa ovat kotimaiset levyt joita painettaisiin 1000kpl. 2000kpl:n painoksiin pääsee tuskin edes J. Karjalainen. Mutta useimmiten täälläkin valitus levyjen laadusta kyllä koskee ulkomaisia artisteja.