Uusien hittien ääni

[Juupeli]

Olenko ainut jota huolestuttaa nuorempien musiikin kuuntelu.
Ostin kummitytölle joululahjaksi Paramoren usimman levyn ja toki rippasin sen flaceiksi koneelle. Tässä sitä kuunnellessa tuntuu että vaikka biisit rullaakin hienosti eli ihan ok poppia, niin biisit on kompressoitu ipodia varten täysin kuralle.
Esimerkiksi rumpujen pellit kuulostaa siltä kuin ne olisivat jossain rumpujen takana ja välissä olisi vielä esirippu. Onko tämä kaikkien nykyisten "hitti" bändien kirous?
Onko seuraava ikäpolvi jo aivopesty noin kompressoidulle soundille?

ps. en jaksanut ettiä montaa sekuntia josko aihe on jo käsitelty. ja pari olutta jo alla

 

[HiFi]

Onko seuraava ikäpolvi jo aivopesty noin kompressoidulle soundille?

On se. Eikä tuo nettituubien striimaus ainakaan paranna asiaa.

 

[Korva]

https://knowledge.insead.edu/strategy/what-makes-a-number-one-hit-7186

Onko listaykkösillä yhteistä kaavaa? Ei varsinaisesti, mutta kuitenkin jotakin yhteistä. Suosituimmat kappaleet toisaalta muistuttavat musiikin valtavirtaa, mutta toisaalta niisä on tarpeellinen ripaus persoonallisuuta erottuakseen joukosta. Hitti ei ole niin erikoinen että se olisi liian vieras suurille potentiaalisille kuuntelijaryhmille. Kuitenkaan kaikki menestysmusiikki ei sittenkään kuulosta samalle. Liian paljon massaa muistuttavat kappaleet eivät nouse korkealle listoilla.

Hittien tehtailu ei ole varsinaisesti mahdollista. Artisti tai lauluntekijä ei esimerkiksi voi tietää millaista musiikkia markkinoille tulee samanaikaisesti hänen levynsä kanssa. Toisaalta voidaan kyllä suurin piirtein tietää millaisia virheitä ainakin kannattaa välttää, ja näin nostaa oman musiikin menestysmahdollisuuksia.

 

[Korva]

HS:n uutisen mukaan ainakin Britanniassa tapahtuu yhtaikaa kaksi asiaa
- iloinen ja rento musiikki on yhä suositumpaa, esim. elektroninen tanssipop valtaa alaa metallilta ja rockilta
- surullista musiikkia ilmestyy yhä enemmän, ja iloista vähemmän.
(aineistona Britannian TOP 100 vuosina 1985-2015)

Pinnalta katsoen nuo trendit vaikuttaisivat vastakkaisilta. Kuitenkin lienee niin, että surullisen musiikin yleisyys heijastaa nyky-yhteiskunnan ihmisten kokemusta yksinäisyydestä, juurettomuudesta, vieraantumisesta, syrjäytymisestä ja mielenterveysongelmista tai näiden uhasta ja pelosta. Samalla on ymmärrettävää, että mukavien, iloisten ja rentojen kappaleiden kasvava suosio ilmentää kaipausta pois varjoista valoon.

Suomen listoilla ei vastaavaa iloisen musiikin nousua liene nähtävissä.

 

[Karlsson]

Kahlasin tuon tutkimuksen ( joka löytyy tämän linkin takaa ) ja sisältö on todella mielenkiintoinen. Pahoittelen isoja käppyräkuvia, mutta niistä irtoaa mielenkiintoista tietoa musiikin kuluttamisesta. Hesarin juttuhan keskittyi tähän ensimmäiseen taulukkoon, jossa nähdään MusicBrainz-palvelun ja hittilistojen datan perusteella musiikin sisällöllisten tekijöiden suhdetta musiikin suosioon. Sininen käppyrä kertoo top 100-listalla olevan musiikin ja punainen sen ulkopuolelle jääneen musiikin ominaisuuksia. Jännittävää on esim. huomata, että akustiseksi miellettävän musiikki ei menesty listalla, mutta määrällisesti sitä on paljon sen ulkopuolella. Trendi, joka on ollut melko tasainen jo 80-luvulta lähtien. Vastakkainen asetelma on taas musiikin tanssittavuuden suhteen eli ero on selkeä listahittit ovat tanssittavampua kuin listojen ulkopuolelle jäävä musiikki. Tosin tanssittavuus on kuitenkin pienehkössä nousussa kummassakin. Käppyröitä tulkittaessa on hyvä huomata, että ne on pystyakselin osalta skaalattu eli niitä ei voi visuaalisesti ihan yksi yhteen vertailla:

Tässä seuraavassa taulukossa taas on vertailtu menestystä listojen suhteen genren perusteella. Kuten huomaatte, klassinen ja jazz eivät kummoisesti kukkoile tässä tarkastelussa ja rock on ollut viimeisen kymmenen vuotta melkeimpä syöksykierteessä. Näitäkin käppyröitä katsellassa on hyvä huomata skaalaus. Oikealla alhaalla on yhdistetty ensimmäisen taulukon musiikilliset ominaisuudet suhteessa genreen.

Tämä viimeinen kuva on melko kuvaava "ison massan" musiikinkulutuksen suhteen, nimittäin tähti-tekijä! Että jos joku mutisee joskus, että tuntuu, että kaikki ostavat samojen starojen musiikkia, niin hän on täysin oikeassa. Kuluttamisen näkökulmastahan tämä on ihan loogista. Jo menestyneen artistin musiikki koetaan helpommin laadukkaaksi eli hankkimisen arvoiseksi kuin tuntemattoman. Tosin tätä katsoessa on hyvä huomata, että tutkijat käyttivät tätä tähti-tekijää apuna listahittien ennustamisessa. Oikeanpuoleinen taulukko kertoo tarkkudesta tällä metodilla.