No niin siinä kävi, että vanha projekti meni pesään kun olohuoneeseen pitää saada kapeammat kauttimet. Projektista jäi 24kpl HiVi B3N:iä. Tuo oli aikas kunnianhimoinen harjoitus. ajatus oli tehdä Hifi 120/12 kaltainen mutta käyttää samoja elementtiä kaikissa kehissä ja niin, että mitä kauemmaksi keskeltä mennään sitä enemmän suodatetaan yläpäätä pois
Ongelmista suurin oli se, että kauimpana kaiuttimen keskipisteestä olevian elementtien etäisyys yhdessä ne pois pudottavien suotojen kanssa johti siihen, että eri elementtien fyysinen+suodollinen etäisyys ero tuli liian suureksi ja vasteeseen alkoi tulla sitä kautta heittoja. Homma toimi kun kaikki pikku elementit toisti saman kaistan mutta suuntaavuus sivusuuntaan oli liian voimakas keskialueella siitä ylös. Toinen ongelma oli tietysti Visatonin nauha mutta ei siitä sen enempää.
No nyt pitäisi keksiä perusidea ns. loppulliseen kaiuttimeen. Suuntaavuutta pitäisi olla jonkin verran. Pidän äänestä missä on rajallisempi määrä heijastuksia. Dipolin takaheijastuksista en pitä ollenkaan.
Vaihtoehto 1
MMMTMMM jossa jokainen M on kaksi peintä HiVin elementtiä vierekkäin jollon tehollinen leveys olisi n. 15cm. Diskanttina kalotti suuntaimella.
Tuo olisi sen verran matala, ettei kuuntelupaikalla mentäisi lähikenttään kunhan jako jää alle 3k. Tästä tulisi se etu, että ääni ei ehkä muuttuisi etäisyyden mukaan kovin paljoa.
Kotelointi olisi takaavaimennettu dipoli tai resistanssiviritys
Vaihtoehto 2
MMMTMMMMMMMMM mikä toimisi jo lähikentässä jakotaajuusalueella pystysuunnassa mutta sivusuuntaan suuntaavuus oli heikko tai sitten kotelo pitäisi olle hyvin kapea ja vuoto sivuille suuri ja lähtisi jo korkealta. Epäselvää olisi aiheuttaisiko diskantin sijoittaminen epäsymmetrisesti ongelmia.
Vaihtoehto 3
Yhdistelmä edellisistä niin, että midit on kahdella pystyakselilla mutta akselien etäisyys olisi puolet siitä mitä vaihtoehdossa 2, tällöin korkeutta olisi väheän enemmän ja tehollinen leveys vastaisi 5" metallielementtiä. n korkeutta metrin verran.
Elementtejä ei ehkä kannattaisi pudottaa taajuuden mukaan pois paitsi jos etulevy olisi sivusta katsoen niin kaareva, että jokaisen elementin ääni saapuisi kuuntelupaikalle samaan aikaan. Pois pudottamisessa on kyllä se etu, että vaste ei muutu etäisyyden mukaan niin paljon kuin ns. viivalähteellä jossa lähikentän ja kaukokentän raja jäisi kuitenkin toistettavalle kaistalle.
Olisko juryllä ehdotuksia kommentteja?
Ongelmista suurin oli se, että kauimpana kaiuttimen keskipisteestä olevian elementtien etäisyys yhdessä ne pois pudottavien suotojen kanssa johti siihen, että eri elementtien fyysinen+suodollinen etäisyys ero tuli liian suureksi ja vasteeseen alkoi tulla sitä kautta heittoja. Homma toimi kun kaikki pikku elementit toisti saman kaistan mutta suuntaavuus sivusuuntaan oli liian voimakas keskialueella siitä ylös. Toinen ongelma oli tietysti Visatonin nauha mutta ei siitä sen enempää.
No nyt pitäisi keksiä perusidea ns. loppulliseen kaiuttimeen. Suuntaavuutta pitäisi olla jonkin verran. Pidän äänestä missä on rajallisempi määrä heijastuksia. Dipolin takaheijastuksista en pitä ollenkaan.
Vaihtoehto 1
MMMTMMM jossa jokainen M on kaksi peintä HiVin elementtiä vierekkäin jollon tehollinen leveys olisi n. 15cm. Diskanttina kalotti suuntaimella.
Tuo olisi sen verran matala, ettei kuuntelupaikalla mentäisi lähikenttään kunhan jako jää alle 3k. Tästä tulisi se etu, että ääni ei ehkä muuttuisi etäisyyden mukaan kovin paljoa.
Kotelointi olisi takaavaimennettu dipoli tai resistanssiviritys
Vaihtoehto 2
MMMTMMMMMMMMM mikä toimisi jo lähikentässä jakotaajuusalueella pystysuunnassa mutta sivusuuntaan suuntaavuus oli heikko tai sitten kotelo pitäisi olle hyvin kapea ja vuoto sivuille suuri ja lähtisi jo korkealta. Epäselvää olisi aiheuttaisiko diskantin sijoittaminen epäsymmetrisesti ongelmia.
Vaihtoehto 3
Yhdistelmä edellisistä niin, että midit on kahdella pystyakselilla mutta akselien etäisyys olisi puolet siitä mitä vaihtoehdossa 2, tällöin korkeutta olisi väheän enemmän ja tehollinen leveys vastaisi 5" metallielementtiä. n korkeutta metrin verran.
Elementtejä ei ehkä kannattaisi pudottaa taajuuden mukaan pois paitsi jos etulevy olisi sivusta katsoen niin kaareva, että jokaisen elementin ääni saapuisi kuuntelupaikalle samaan aikaan. Pois pudottamisessa on kyllä se etu, että vaste ei muutu etäisyyden mukaan niin paljon kuin ns. viivalähteellä jossa lähikentän ja kaukokentän raja jäisi kuitenkin toistettavalle kaistalle.
Olisko juryllä ehdotuksia kommentteja?