Otin pikatestit Goldringista. Vanha neulahan siinä, mutta hyvä peli sekin on. Adikt tuntui Clarken kanssa iskuäänissä nopeammalta, mutta mikä osuus havainnosta on vain äänenväristä johtuvaa, en osaa sanoa, sillä se tuntuu korostavan juuri ylhäältä Goldringiin verraten. Zeppelinin Nobody's fault but mine huuliharppusoolo tuli esiin Goldringin kanssa paljon täyteläisempänä ja paremmin soivana.
Minulla on tuo kakkosvahvistin tällä hetkellä kytkettynä joka vielä korostaa yläpuolta verraten ykköseen. Ehkä tuo tulee oikein hyväksi. Nuo äänenvärit ovat kumminkin tärkeä juttu, jotta musiikki tulisi esiin ja yleensä kuunneltavana. Eniten merkitystä tällä on bändissä joka on soittaa 'tilan täyteen', yksinäisimmillä soittimilla tai sooloilla taas ei niinkään. Kaiuttimenikaan eivät ainakaan vaimenna yläpäätä. Tietenkin lähes kaikkeen myös tottuu.
No joo täytyy taas lisätä tähän väliin että se vaan on myös poskellaan silloin jos laulajan ääni on rasittava. Soi tuossa Joni Mitchellin Hejira ja onneksi löytyy hyvät säädöt vahvistimesta. Yli 3000Hz vaimennosta kaipaa. Nyt Bob Dylanin Street Legal ja samat säädöt pitää pitää. Nämä on näitä, jonka jälkeen vasta pääsee kuuntelemaan.
Seggaeman sanoi:
Kyllä tuossa Kate Bushin cd versiossakin kummasti äshhät shuhisee?
Jep, ja huulet koskettavat mikrofonia, mutta tässä tulee ihan erillistä säröä paikoin niihin mukaan ja toisessa kohtaa forte säröytyy myös (piano kappaleessa A Coral Room).
--------------------------------------------------
Kyllä kulkee! Jukka Tolonen, Silva The Cat ja The Sea. Aivan täydellinen, kaikkinensa. Ei näin hyviä bassojakaan ole ennen kuulunut.
Torx-viitonen täytyy mennä hankkimaan. Ja sitten tuon maadoituksen kimppuun. Mitenhän ne ovat sen sössineet, pitäisi varmaan kysyä asiasta.